Asioimistulkkaus
TULKKAUKSEN
KOULUTUS SUOMESSA
humak Humanistinen ammattikorkeakoulu
2 Tulkkauksen koulutus Suomessa
Eeva Salmi ja Liisa Martikainen:
Tulkkauksen koulutus Suomessa
Artikkelissa kuvataan tulkkauksen koulutuksen ja tulkiksi pätevöitymisen tilannetta
Suomessa. Tulkkauksen koulutusta tarjotaan yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa,
kansanopistoissa ja aikuiskoulutuskeskuksissa riippuen tulkkauskielestä
tai tulkkausmenetelmästä. Kirjoittajat esittävät, että tulkkauksen
koulutus tulisi olla korkeakoulutasoista tulkkauskielestä tai -menetelmästä
riippumatta. Viranomaisten tulisi myös valvoa tulkkausalaa ja luoda sitä koskeva
akkreditointijärjestelmä.
Asiasanat: tulkkaus, kielet, koulutus, akkreditointi
Erityyppisistä traditioista ja historiallisista lähtökohdista johtuen eri kielillä
ja eri ympäristöissä tulkkaavien tulkkien koulutus on hajautunut koulutuksen
eri tasoille siten että tulkkeja koulutetaan yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa,
kansanopistoissa ja aikuiskoulutuskeskuksissa. Artikkelissa
korostuu viittomakielen tulkkaus, mutta tarkastelun kohteena on
tulkkauksen koko kenttä. Tulkilla tarkoitetaan artikkelissa henkilöä, joka
toimii viestin välittäjänä puhuttujen tai viitottujen kielten välillä tai tulkkaa
kielten ja menetelmien välillä (vrt. esim. Laki vammaisten henkilöiden
tulkkauspalvelusta 2010/133). Kyseisiä menetelmiä ovat esimerkiksi kirjoitustulkkaus
tai viitottu puhe. Tulkin ammattitaitoa tarvitaan erilaisissa
elämäntilanteissa ja sosiaalisissa ympäristöissä (kuten työssä, opiskelussa,
asioidessa ja harrastuksissa).
Tulkkaus voidaan jakaa tulkkaustilanteen mukaisesti esimerkiksi asioimis-,
oikeus- ja konferenssitulkkaukseen. Asioimistulkkauksessa viitataan
Tulkkauksen koulutus Suomessa 3
laajasti erilaisiin asiointitilanteisiin, joita voivat olla muun muassa viranomaisen
ja yksityishenkilön väliset keskustelut. Oikeustulkkauksessa tulkki
tulkkaa oikeustoimeen liittyvissä asioissa kuten esimerkiksi tuomioistuimen
istunnoissa. Konferenssitulkkauksessa tulkki työskentelee kokouksissa,
neuvotteluissa, seminaareissa tai konferensseissa. (Suomen kääntäjien ja
tulkkien liitto ry 2010a; Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry 2010b.)
Lisäksi yhtenä tulkkaustilanteen mukaisena tulkkauslajina voidaan pitää
opiskelutulkkausta. Opiskelutulkkauksella tarkoitetaan oppilaitoksessa tapahtuvaa
tulkkausta kaikilla kouluasteilla esikoulusta yliopistoon. Opiskelutulkki
tulkkaa opiskelijalle sekä kuuleville opettajille, opiskelukavereille
ja koulun muulle henkilökunnalle. (HUMAK 2010.)
Kielten osalta artikkelissa käytetään käsitettä ”puhutut valtakielet” kun
viitataan Suomessa perinteisesti käytettyihin tai opiskeltuihin kieliin kuten
englantiin, ranskaan tai saksaan. ”Harvinaisilla puhutuilla kielillä” tarkoitetaan
Suomessa maahanmuuton myötä yleistyneitä kieliä kuten esimerkiksi
arabiaa tai somalin kieltä. Viitotuilla kielillä tarkoitetaan suomalaista
viittomakieltä, suomenruotsalaista viittomakieltä tai muita viittomakieliä.
4 Tulkkauksen koulutus Suomessa
TULKKAUKSEN
KOULUTUS
SUOMESSA
Asioimistulkkitutkintoon
valmistava
koulutus:
Kansanopistot,
Aikuiskoulutuskeskukset,
Yliopistot, AMK:t
Harvinaisten
puhuttujen kielten
tulkkaus:
AMK
Kielen
sisäinen tulkkaus:
AMK:t,
Sosiaali- ja terveysalan
oppilaitokset
Viitottujen
kielten tulkkaus:
AMK:t
Puhuttujen
valtakielten tulkkaus:
Yliopistot
KUVIO 1. Tulkkauksen koulutus Suomessa
Tulkkauksen koulutus 2010-luvulla
Alla olevassa kuviossa on kuvattuna tulkkauksen koulutuksen organisoituminen
Suomessa. Kääntäjien ja tulkkien koulutusta on Suomessa järjesTulkkauksen
koulutus Suomessa 5
tetty 40 vuoden ajan. Kääntäjiä ja puhuttujen kielten tulkkeja koulutetaan
yliopistoissa ja viittomakielentulkkeja ammattikorkeakouluissa. Tästä
säännöstä poikkeus on syksyllä 2011 aloitettu (harvinaisten) puhuttujen
kielten tulkkauksen koulutusohjelma, jossa koulutuksen toteuttajana
on Diakonia-ammattikorkeakoulu. (Diak 2011a.) Puhuttujen kielten asioimistulkkeja
koulutetaan esimerkiksi aikuiskoulutuskeskuksissa, yliopistojen
täydennyskoulutuskeskuksissa sekä yritysten omien henkilöstökoulutusohjelmien
tarjoamilla kursseilla. (Oikeustulkkauksen selvityshanke
2008.)
Tulkkauksen koulutuksen kentällä viitottujen kielten tulkkauksen koulutus
on pitkään ollut ainoa sektori, jossa pääasiallisena valmistumisväylänä
toimii selkeästi ammattiin valmistava koulutusohjelma. Viittomakielentulkin
koulutusta tarjotaan Suomessa kahdessa ammattikorkeakoulussa
(HUMAKissa ja Diakissa) 240 opintopisteen laajuisessa viittomakielentulkin
koulutusohjelmassa, josta valmistuu tulkkeja ammattinimikkeellä
”Viittomakielentulkki AMK”. Koulutuksen kesto on 4 vuotta. Kyseisissä
koulutuksissa keskitytään ensisijaisesti suomalaisen viittomakielen ja toisen
työkielen eli suomen osaamiseen sekä tulkkauksen koko prosessiin liittyvien
valmiuksien harjaannuttamiseen (vuorovaikutustaidot, itsearviointitaidot,
työn kehittämiseen liittyvät taidot). Lisäksi opiskelijoille pyritään
antamaan kääntämisen perusvalmiuksia. Peruskoulutuksen lisäksi on mahdollista
opiskella kahdessa 90 opintopisteen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon
johtavassa koulutusohjelmassa (Viittomakielialan tulkkitoiminnan
koulutusohjelma sekä Degree Programme in Sign Language Interpreting).
Tämän lisäksi Diakissa on aloitettu myös 210 opintopisteen
laajuinen puhuttujen kielten tulkkauksen koulutusohjelma. Työkielivaihtoehtoina
koulutusohjelmassa on arabia, kurdi (soranin murre), persia, somali
ja vietnam, joista yhtä kieltä on osattava suomen kielen lisäksi. Puhuttujen
kielten tulkkauksen koulutusohjelmassa keskitytään tulkkaukseen
ja kääntämiseen, tulkin ammatilliseen työnkuvaan ja ammattietiikkaan.
(Diak 2011a.)
Puhuttujen valtakielten tulkkikoulutusta tarjotaan Helsingin, Itä-Suomen,
Tampereen, Turun ja Vaasan yliopistoissa. Helsingin yliopistossa
opiskelu tapahtuu nykykielten laitoksella, jossa pääaineeksi voi valita joko
6 Tulkkauksen koulutus Suomessa
venäjän, saksan tai englannin kääntämisen (Helsingin yliopisto 2010).
Myös Itä-Suomen yliopistossa voi opiskella englannin, saksan tai venäjän
kääntämistä pääaineopintoina (Itä-Suomen yliopisto 2010). Kyseiset koulutukset
poikkeavat viittomakielentulkkien koulutuksesta pääosin siten,
että niiden painopiste on kääntämisessä ja tulkkauksen opintoja on vain
murto-osa koulutuksesta.
Turun yliopistossa kieli- ja käännöstieteiden laitoksella voi opiskella
englannin, ranskan ja saksan kääntämisen ja tulkkauksen linjoilla. Linjan
opintojen laajuus maisteriopinnoissa on 80 op ja painopiste on Helsingin
ja Itä-Suomen yliopistojen tarjonnan tavoin kääntämisen opinnoissa. (Turun
yliopisto 2010).
Tampereen yliopistossa monikielisen viestinnän ja käännöstieteen koulutusohjelmasta
voi valmistua B-työkielinä (pääainetta vastaava) englanti,
saksa tai venäjä. Lisäksi esimerkiksi ruotsinkielen käännösviestintää voi
opiskella suuntautumisvaihtoehtona. Monikielisen viestinnän ja käännöstieteiden
koulutusohjelmassa opiskelu tapahtuu kieli- ja käännöstieteiden
laitoksella. Kyseisissä koulutusohjelmissa tulkkauksen opintojen osuus on
aiemmin mainituista yliopistojen tarjonnoista poiketen melko laaja. Esimerkiksi
filosofian maisterin koulutusohjelmassa tulkkausviestintää opiskellaan
35 op. (Tampereen yliopisto 2010.)
Muista yliopistoista poiketen Vaasan yliopistossa tulkkausopintoja voidaan
suorittaa filosofisessa tiedekunnassa vapaasti tai vaihtoehtoisesti valittavina
opintoina tai sivuaineena (perusopinnot 25 op, aineopinnot 35 op).
Tulkkauksen sivuaineopinnot on tarkoitettu ensisijaisesti ruotsin ja suomen
kielen opiskelijoille. (Vaasan yliopisto 2010.)
Koko tulkkauksen kenttään verrattuna kapeampaan ammattiosaamiseen
valmistavaan asioimistulkin ammattitutkintoon valmentavaa koulutusta
annetaan lisäksi muun muassa yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa
ja ammattikorkeakouluissa. Esimerkiksi Helsingin yliopistoon
kuuluvassa koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa erimittaisia kursseja
on järjestetty niin työvoimapoliittisena koulutuksena kuin ammatillisena
lisäkoulutuksenakin (Oikeustulkkauksen selvityshanke 2008). Asioimistulkin
ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta on annettu myös HUMAKin
viittomakielialan yksikössä.
Tulkkauksen koulutus Suomessa 7
Kyseisenlaista asioimistulkkikoulutusta tarjotaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
lisäksi kansanopistoissa (esim. Itä-Karjalan kansanopisto)
ja aikuiskoulutuskeskuksissa, esimerkiksi Turussa, Tampereella,
Oulussa ja Vaasassa (Nykänen & Korhonen 2010). Lisäksi koulutusta on
tarjottu TE-keskusten tilaamana ja yksityisten palveluntarjoajien järjestäminä.
Tällaisesta esimerkkinä toimii 2008 Kainuun TE-keskuksen tilaama
koulutus, jonka toteuttajana toimi käännös- ja tulkkaus- ja koulutuspalveluja
tarjoava Semantix (TE-Keskus 2010).
Tulkkauksen alaan kuuluu lisäksi puhetta korvaavien tai tukevien tulkkausmenetelmien
eli kielen sisäisen tulkkauksen koulutus. Tällaisia kielen
sisäisiä tulkkausmenetelmiä ovat esimerkiksi viitottu puhe, tukiviittomat
ja kirjoitustulkkaus (Laurén 2006; Suomen puhevammaisten tulkit ry
2010). Edellä mainitut menetelmät voivat liittyä sekä viittomakielen tulkin
että puhevammaisten tulkin ammattiosaamiseen. Kielen sisäisiä tulkkausmenetelmiä
on voinut vaihtelevan tarjonnan mukaan opiskella sekä
HUMAKin ja Diakin järjestämien viittomakielentulkin koulutusten yhteydessä.
HUMAKin koulutustarjonnassa on ollut vuodesta 2009 lähtien
30 opintopisteen laajuiset kirjoitustulkkauksen erikoistumisopinnot. Uusi
lisä kielensisäisten tulkkausmenetelmien koulutustarjontaan on Diakissa
syksyllä 2011 käyttöön otettu viittomakielentulkin koulutusohjelman uusi
opetussuunnitelma. Opiskelijat valitsevat soveltuvuutensa ja kiinnostuksensa
perusteella suuntautumisensa joko kielten väliseen tulkkaukseen tai
kielensisäiseen tulkkaukseen ja pedagogiikkaan. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että opinnot painottuvat joko suomalaisen viittomakielen ja suomen
kielen väliseen tulkkaukseen tai tulkkaukseen jollakin puhetta tukevalla
tai korvaavalla kommunikaatiomenetelmällä. (Diak 2011b.)
Puhevammaisten tulkin erikoisammattitutkintoa on voinut suorittaa
sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa vuodesta 2001 lähtien (Suomen puhevammaisten
tulkit ry 2010).
Tulkiksi akkreditointi
Tulkkauksen koulutuksen tarjonta on erittäin monimuotoista riippuen siitä,
mistä kielestä on kyse, mutta myös tulkiksi akkreditoitumiset poikke8
Tulkkauksen koulutus Suomessa
avat toisistaan. Viitottujen kielten ollessa kyseessä akkreditointi tapahtuu
tulkkirekisterikokeen perusteella. Kyseinen rekisterikoe järjestetään viittomakielentulkin
koulutuksen aikana, ja järjestäjinä toimivat siten HUMAKin
ja Diakin kouluttajat. Kyseisessä tulkkirekisterikokeessa arvioinnin
kohteena ovat asiointi- ja luentotulkkaustilanne sekä ammattietiikkaan
liittyvä osio. Rekisterikokeen kaikkien kolmen osion hyväksytty suorittaminen
on edellytyksenä tulkkirekisteriin pääsyyn. Tulkkirekisterin ylläpitäjinä
toimivat tällä hetkellä Kuurojen liitto, Kuulonhuoltoliitto, Kuurosokeat
ja Suomen Viittomakielentulkit ry. Tulkkirekisteriin kuuluminen
on puolestaan vähimmäisvaatimuksena viittomakielentulkin tehtäviin
palkkaamiseen tulkkausalan yrityksissä. Myös tiettyjen erikoisalojen
tulkkauksiin, kuten kirjoitustulkiksi tai kuurosokeiden tulkiksi pätevöitymiseksi
vaaditaan tulkkirekisterikokeen läpäisy. Kirjoitustulkkirekisteri,
kuurosokeiden ja viitotun puheen tulkkirekisteri ovat osa edellä mainittua
tulkkirekisteriä.
Tulkkipalvelujen järjestämisvastuun siirryttyä kunnilta Kelalle syksyllä
2010 tulkkirekisterin tulevaisuus on kuitenkin epäselvä. Selvityksen alla
on edelleen sen tahon määrittäminen, joka jatkossa vastaisi tulkkirekisterin
ja -kokeen ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Tavoitteena on, että palvelua
tuottavan ammattihenkilöstön valvontavastuu asetettaisiin viranomaisille.
(Kts. esim. Kuurojen liitto ry 2009; TTYR 2009.)
Puhuttujen kielten asioimistulkin toimeen pätevöidytään tällä hetkellä
asioimistulkin ammattitutkinnon avulla, jolloin osaaminen osoitetaan
ammattitaidon hankkimistavasta riippumattoman näytön avulla. Näyttötutkintoihin
osallistumiselle ei siten voida asettaa koulutukseen osallistumista
koskevia ennakkoehtoja. Pääsääntöisesti tutkinnot suoritetaan kuitenkin
aiemmin artikkelissa kuvatun valmentavan koulutuksen yhteydessä.
(OPH 2006.)
Käytännössä kuitenkin eri viranomaistahot (kuten käräjäoikeudet)
käyttävät asioimistulkkeina myös muita kuin tulkkikoulutukseltaan päteviä
henkilöitä erityisesti harvinaisempien kielten tulkkien puutteen vuoksi
(Oikeustulkkauksen selvityshanke 2008). Lisäksi on myös toisen tyyppisiä
tapauksia, joissa tulkkauksen toteuttajiksi päätyvät muut kuin kyseiseen
kontekstiin pätevimmät henkilöt. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun
Tulkkauksen koulutus Suomessa 9
tulkkauksen toteuttajaksi määräytyy kilpailutuksen perusteella halvemman
palveluntuottajan leivissä oleva tulkki ammattitaitoisimman tulkin sijasta
tai pätevän tulkin saaminen koetaan ylipäätään liian työlääksi. Tällaisissa
käytännön tilanteissa asiakkaan tarve tai oikeudet eivät siten enää määritä
sitä, millaisella pieteetillä tai osaamisen tasolla hänen asiaansa hoidetaan.
Tosiasia kuitenkin on, että nykyisellä koulutuksen kentällä ei ole valtuuksia
tai resursseja asiantilan korjaamiseen. Kyse on yleisemmästä vastuusta,
joka koskee niin valtion viranomaisia kuin kuntiakin.
Viittomakielen tulkkien rekisterikoetta vastaavaa akkreditointia ei tällä
hetkellä ole puhuttujen kielten tulkkaukseen pätevöitymisessä. Sen sijaan
kielenkääntäjänä toimimisen auktorisointi tapahtuu auktorisoidun kääntäjän
tutkinnon kautta, joka on riippumaton ammattitaidon hankkimisen
tavasta. Tutkinnossa arviointi kohdistuu tutkintokielen hallintaan, kääntämistaitoon
sekä kääntäjän toimintavalmiuksiin. (Oikeustulkkauksen selvityshanke
2008.)
Puhevammaisten tulkeista ei ole koottu lainkaan toistaiseksi rekisteriä,
eikä sellaiseen liittymisen kriteereitä ole vielä olemassa (TTYR 2009).
Koulutusrakenteen taustaa
Edellä esitetyllä tulkkauksen alan koulutuksen kirjolla on historialliset,
muun muassa tulkkauksen tarpeeseen ja kielten statukseen liittyvät syynsä.
Puhuttujen valtakielten tulkkauksen tarve on liittynyt vuosikymmeniä lähinnä
kansainvälisten konferenssien tulkkaukseen, mutta Suomessa käyttäjämäärältään
pienemmät puhutut kielet ovat tulleet tulkkauksen kieliksi
vasta 1990-luvulla voimistuneen maahanmuuton myötä. Tuolloin tarve
erityisesti asioimistulkkaukselle näiden kieliryhmien parissa lisääntyi. Viitottujen
kielten saralla asioimistulkkauksella on puolestaan pitkä perinne,
vaikka viittomakielen tulkkien ammattimaistuminen alkoi vasta 1980-luvulla.
Tuolloin myös opiskelutulkkauksen määrä lisääntyi merkittävästi.
Viitottujen kielten tulkkauksen osalta kokous- ja konferenssitulkkaus on
tullut merkittäväksi osaksi tulkkien työnkuvaa erityisesti parina viimeisenä
vuosikymmenenä. (ks. esim. Oikeustulkkauksen selvityshanke 2008; Salmi
& Laakso 2005).
10 Tulkkauksen koulutus Suomessa
Puhuttujen valtakielten tulkkauksen koulutus on asettunut luontevasti
yliopistoihin, koska näissä on kyseisiä kieliä ollut oppiaineena jo ennen
tulkkauksen ja kääntämisen opetuksen aloittamista. Viitottujen kielten
tulkkauksen opetuksen sijoittuminen ammattikorkeakouluihin juontaa
juurensa ammattikorkeakoulu-uudistukseen, jonka myötä aiempi opistotason
koulutus muuttui korkeakoulutasoiseksi. Erilaisilla menetelmillä
(esim. kirjoitustulkkaus, viitottu puhe) tulkkaus on puolestaan varsin uutta,
joten niiden osalta koulutusmuoto hakee vielä paikkaansa. Toki koulutuksen
järjestäminen heijastaa myös kielien statusta: puhuttujen kielten
asema ”oikeina” kielinä on ollut itsestään selvä kun taas viitottuja kieliä pidettiin
pitkään alkeellisina ja primitiivisinä kielimuotoina. (esim. Salmi &
Laakso 2005). Tämä on vaikuttanut erityisesti siihen, että suomalaista (tai
suomenruotsalaista) viittomakieltä on Suomessa tutkittu vähän ja ko. kielien
tulkkauksen tutkimusta ei ole yliopistoissa tehty pro graduja lukuun
ottamatta lainkaan.
Vaikka historialliset ja koulutusrakenteeseen liittyvät prosessit ovat vieneet
tulkkauksen opetuksen edellä kuvailtuun, varsin hajanaiseen tilaan,
olisi tulkkauksen opetusta ja tutkimusta tarpeen pohtia kokonaisuutena.
Tulkkauksen alalla toimivien määrä on pieni – tulkkausta opettavien ja
tutkivien määrää on vaikea arvioida, mutta esimerkiksi tulkkauksen alan
väitöskirjoja on Suomessa julkaistu 2000-luvulla vain kolme (Vuorikoski
2004; Vik-Tuovinen 2006; Saarinen 2009). Kansainvälisen toiminnan
lisääntymisen ja maahanmuuton myötä tulkkaus tulee olemaan aiempaa
merkittävämpi osa suomalaista yhteiskuntaa ja laadukas tulkkaus on olennainen
osa aiempaa suuremman kansalaisjoukon ihmisoikeuksien toteutumista.
Tulkkauksesta tulee myös yhä merkittävämpi osa viranomaisten
työtä. Alan tulevaisuuden näkökulmasta on olennaista, että vähäisiä opetus-
ja tutkimusresursseja käytetään suunnitelmallisesti ja päällekkäisyyksiä
välttäen.
Tulkkauksen ja tulkkauspalvelun tarkastelu kielistä riippumattomana
ilmiönä on mahdollista vaikka eri kielet ja kulttuurit ovat omanlaisiaan
ja tulkin täytyy hallita työkielensä sekä niihin liittyvät kulttuuriset taidot.
Tulkkauksen ydin on aina sama: vuorovaikutuksen mahdollistaminen.
Kyse on moniulotteisesta informaation käsittely- ja välitysprosessista. ProTulkkauksen
koulutus Suomessa 11
sessissa tapahtuu informaation käsittelyä, siitä merkityksen löytämistä ja
merkityksen välittämistä kohdekielelle, mikä loppujen lopuksi tekee vuorovaikutuksesta
eri osapuolien välillä mahdollisen. Kaikkeen tulkkaukseen
pätee pyrkimys uskollisuuteen, täsmällisyyteen ja ymmärrettävyyteen. On
selvää että puhuttujen ja viitottujen kielten tulkit käyvät läpi samantyyppisiä
vaiheita liittyen viestin vastaanottamiseen, tunnistamiseen, käsittelyyn,
muotoiluun ja artikulaation. Tulkit käyvät läpi myös samantyyppisiä
strategisia valintoja esim. poisjättöjen, viiveen kaltaisissa kysymyksissä. Tavoitteena
on, että ajatukset ja merkitykset välittyvät mahdollisimman hyvin.
(Pöchhacker 2004, 47-65; Tommola 2006,128-129; Selin-Grönlund
2007, 36). Puhuttujen ja viittottujen kielten ero on niin modaliteetissa eli
kanavassa jolla kieltä käytetään. Puhuttujen kielten tulkki käsittelee viestejä,
jotka kulkevat kuulo- ja puhekanavassa, viitottujen kielten tulkki puolestaan
käsittelee viestejä, jotka kulkevat kuulo- ja puhekanavan lisäksi visuaalisen
kanavan kautta, Erilaisilla menetelmillä tulkkaavien kanavat voivat
olla kaikkia edellä mainittuja tai esimerkiksi vain kuulo- ja visuaalinen
kanava kuten kirjoitustulkeilla. (Tommola 2006, 129).
Myös palveluprosessin näkökulmasta tulkkaus on toimintana samankaltaista:
asiakas tilaa tulkin, jokin taho käsittelee tilauksen, välittää sen
tulkille ja tulkkauksen jälkeen tapahtuu maksuliikennettä. Toimijoina ovat
asiakas, välitystoimija, palveluntuottaja sekä maksajataho. Parhaassa tapauksessa
prosessiin sisältyy myös laatujärjestelmä, jossa joillain instrumenteilla
tarkastellaan palvelun laatua. Tämä merkitsee esimerkiksi palautteen
keruun systematisointia tai tulkkauksen laadun valvontaa muulla tavoin.
Laatua voidaan valvoa ja varmentaa myös akkreditointijärjestelmillä.
Vaikka tulkkauksen koulutus on historiallisista syistä ollut eriytynyttä,
on kuitenkin nähtävissä myös eri alojen lähentymistä. Kansainvälisellä tasolla
viitottujen ja puhuttujen kielten tulkit ovat toimineet omissa järjestöissään,
mutta esimerkiksi vuonna 2009 perustettu oikeustulkkien järjestö
EULITA on tarkoitettu sekä puhuttujen ja viitottujen kielten tulkeille
(EULITA 2011). Myös Suomessa oikeustulkin erikoisammattitutkinto on
liitetty tutkintorakenteeseen ja perusteiden laadinnan yhteydessä tutkitaan
myös viitottujen kielten asemaa ko. tutkinnossa. Oikeustulkin erikoisam12
Tulkkauksen koulutus Suomessa
mattitutkinnon perusteet valmistunevat vuoden 2013 alussa. (U. Aunola,
henkilökohtainen tiedonanto 28.10.2011.)
Diakissa toteutettavat viittomakielen tulkkien ja puhuttujen kielten
tulkkien koulutukset ovat myös esimerkki siitä, että myös koulutusrakenteet
ovat lähentymässä toisiaan. Koulutusohjelmat ovat erillisiä, mutta
suunnitteilla on, että tulevaisuudessa viittomakielen- ja puhuttujen kielten
tulkkiopiskelijoilla on myös yhteisiä opintoja (N. Isolahti, henkilökohtainen
tiedonanto 18.10.2011).
Lopuksi
Kuten edellä on esitetty, viitottujen ja puhuttujen kielten osalta yhteisten
tavoitteiden ja toimintatapojen muotoutumista on nähtävissä, mutta
edelleenkin on pohdittava sitä, millä tavoin kaikilla menetelmillä ja kielillä
tulkkaus saadaan tasaveroiseen asemaan. Tulevaisuudessa yhä useampi
suomalaisen yhteiskunnan jäsen on tavalla tai toisella riippuvainen tulkkauksesta.
Tulkkien perinteisinä käyttäjäryhminä on nähty viittomakieliset
henkilöt ja maahanmuuttajat, mutta lisäksi eri kuulo-, kuulonäkö- ja puhevammaisryhmät
ovat tulkkauspalvelujen käyttäjiä. Toimivasta tulkkauspalvelusta
yhtälailla riippuvaisia ovat myös viranomaiset ja palveluammateissa
toimivat henkilöt.
Viranomaisten kannalta toimivat tulkkauspalvelut ovat elintärkeitä erityisesti
yksilön perusoikeuksien turvaamisvastuun vuoksi. Tulkkauspalvelujen
asianmukaiseen käyttämiseen liittyvän osaamisen lisäksi viranomaisilla
pitäisi kuitenkin olla myös riittävästi ylemmän tason tietoja ja taitoja
toimivien palvelurakenteiden luomiseksi. Vasta tällöin jokaiselle kansalaiselle
voidaan taata mahdollisuus ilmaista itseään ja saada tietoa kielellä,
jota he ymmärtävät. (vrt. Oikeustulkkauksen selvityshanke 2008, 8). Palvelujen
kehittäminen vaatii koko tulkkauspalveluprosessin kokonaisuuden
ymmärtämistä.
On selvää, että jokaisen tulkkauksen varassa olevan yksilön pitäisi saada
juuri sellaista tulkkausta, joka mahdollistaa tasa-arvoisen asioiden hoitamisen
ja yhteiskuntaan integroitumisen. Koulutuksen toteuttamisen näkökulmasta
kyseisestä tarpeesta nousee kuitenkin esiin kysymys siitä, piTulkkauksen
koulutus Suomessa 13
täisikö yksittäisten tulkkien ammattiosaamisen sisältää mahdollisimman
monen kielen, tulkkausmenetelmän ja teknisen apuvälineen hallintaa vai
pitäisikö pyrkiä kouluttamaan selkeästi erikoistuneita tulkkeja. Lisähaasteena
edelliselle vaihtoehdolle tuo aiemmassa luvussa kuvattu puhuttujen
ja viitottujen kielten eriytynyt koulutus, joka luo raja-aitoja erilaisten puhuttujen
ja viitottujen kielten opiskelun yhdistämiselle. Tasa-arvoisen erikoistumisen
esteenä taas on tällä hetkellä muun muassa se, että esimerkiksi
erilaisten puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien tulkkauksen koulutus
(kuten puhevammaisten tulkkikoulutus) on pääsääntöisesti lyhytkestoisempaa,
ja statukseltaan alempitasoista kuin kielten välisen tulkkauksen
koulutus.
Koulutuksen järjestämisen kannalta molemmissa vaihtoehdoissa on
joka tapauksessa omat käytännön ongelmansa. Esimerkiksi viittomakielentulkin
koulutuksessa perushaastena on se, että jo yksistään yhden viitotun
kielen oppiminen työkieleksi vie paljon aikaa. Neljä vuotta kestävän
ammattikorkeakoulutasoisen koulutuksen aikana riittävän kielenhallinnan
tason saavuttaminen on erittäin vaativaa. Näin ollen kielten valikoiman
ja muiden kielten sisäisten tulkkausmenetelmien osuuden lisääminen
suomalaisen viittomakielen rinnalle on haaste, jonka tarkastelu edellyttää
ainakin sen arvioimista, millainen vaikutus tällaisella monialaistumisen
lisääntymisellä olisi tulkkauspalvelun laatuun kunkin tulkkauksen
osa-alueen kohdalla. Tulkkien erikoistuminen kapealle alalle toisi puolestaan
ongelmia niillä alueilla, joilla asiakaskunta on sekä massaltaan vähäistä
että heterogeenista. Tällaisilla alueilla (kuten Pohjois-Suomessa) vallitsee
usein lisäksi tulkkipula, mikä tarkoittaa sitä, että kunkin yksittäisen tulkin
pitäisi pystyä palvelemaan mitä moninaisempia tarpeita omaavia yksilöitä.
Tällöin siis asiakaskunnan tarpeet vaatisivat mahdollisimman monimuotoista
asiantuntijuutta. Kuitenkaan edellä kuvattu ongelma ei luonnollisesti
poista sitä tosiseikkaa, että Suomesta löytyy myös alueita (kuten pääkaupunkiseutu),
joissa erikoistumiselle olisi tarvetta.
Tulkkauksen ja tulkkauspalvelujen kehittämisen näkökulmasta on
olennaista, että tulevaisuudessa kaikki kielet ja tulkkausmenetelmät ovat
korkeakoulutasoisen opetuksen piirissä. Tarkkaa harkintaa kuitenkin vaatii,
kuinka suuria odotuksia asetetaan ammattikorkeakoulun perustutkin14
Tulkkauksen koulutus Suomessa
nolle. Tulevaisuuden visio voisi olla, että perusosaaminen kahteen työkieleen
tai muutamaan menetelmään hankitaan ammattikorkeakoulun perustutkinnossa
ja muilta osin tulkit hankkivat vaadittavat taidot korkeakoulujen
ja yliopistojen täydennyskoulutuksessa. Tällainen rakenne vaatisi kuitenkin
tulkkien aikuiskoulutuksen kehittämistä voimakkaasti sekä tarkkaa
pohtimista mahdollisesta akkreditointijärjestelmästä. Tarkastelun kohteena
tulee kuitenkin olla ennen kaikkea eri asiakasryhmien tarpeet: millaisella
osaamisella tai osaamisen yhdistelmällä taataan hyvä tulkkauspalvelu
kaikille sitä tarvitseville.
Tulevaisuuden keskeinen kysymys on myös tulkkien akkreditointijärjestelmä.
Kun viitottujen kielten tulkeille kehitetään nykyisen rekisterikokeen
korvaava akkreditointijärjestelmä, olisi toki luontevaa pohtia sen soveltuvuutta
myös puhuttujen kielten tulkeille sekä eri menetelmillä tulkkaaville
ammattilaisille. Tällöin erilaisissa ja eripituisissa koulutuksessa
hankittu osaaminen tunnustettaisiin viranomaisten akkreditoinnilla. Käytännössä
tämä voisi toimia vaikkapa siten, että viittomakielentulkkikoulutuksen
suorittanut henkilö pääsisi automaattisesti (ainakin tietyksi ajaksi)
viittomakielentulkkien rekisteriin, mutta jos hän hankkii lisäosaamista
esim. kirjoitustulkkauksessa tai puhutussa kielessä, hänen tulisi hankkia lisäakkreditointi
kyseisiltä aloilta.
Alalla on käyty keskustelua myös tulkki-nimikkeen suojaamisesta,
mikä on myös akkreditointijärjestelmän keskeinen kysymys. Jos akkreditointijärjestelmästä
tehdään ammatinharjoittamisen lupa, vain pätevyyden
täyttävät saavat käyttää tulkin ammattinimikettä. Nimikkeen suojaus on
pitkä prosessi ja edellyttää myös lainsäädännön muutosta. (Thurén, [tulossa];
T. Rissanen, henkilökohtainen tiedonanto 27.10.2011).
Tulkin ammatissa vaaditaan erinomaista kieli- ja tulkkaustaitoa sekä
vahvaa eettistä osaamista. On olennaista, että eri osapuolet voivat luottaa
siihen, että vuorovaikutustilanteessa viesti ei vääristy. Koulutuksen kirjavuus
ja akkreditointijärjestelmän puute ovat tämän hetken haasteita, joihin
tulevaisuudessa tulisi löytää selkeitä ratkaisumalleja. Kansalaisten oikeusturvan
näkökulmasta on toivottavaa, että tulkin ammattia ei voisi harjoittaa
ilman koulutusta ja viranomaisen valvomaa akkreditointia.
Tulkkauksen koulutus Suomessa 15
Lähteet
Diak 2011a. Puhuttujen kielten tulkkauksen koulutusohjelma. Viitattu
9.8.2011. http://helsinki.diak.fi/files/diak_hki/Tiedostot/PUKI_esite.pdf
Diak 2011b. Opetussuunnitelma. Viittomakielentulkin koulutusohjelma.
Viitattu 4.10.2011. http://www.diak.fi/files/diak/Tiedotteet2011/VIITTOMAKIELENTULKINKOULUTUSOHJELMANopetussuunnitelma2011.
EULITA 2011. Constitution. Viitattu 18.10.2011. http://www.eulita.eu/
constitution
Helsingin yliopisto 2010. Nykykielten laitos. Viitattu 2.11. 2010. http://
www.helsinki.fi/nykykielet/
HUMAK 2010. Opiskelutulkkaus. Viitattu 30.10.2010. http://www.opiskelutulkki.
fi
Itä-Suomen yliopisto 2010. Vieraat kielet ja käännöstiede. Viitattu 2.11.
2010. http://www.uef.fi/opiskelu/vieraatkieletjakaannostiede
Kuurojen liitto ry 2009. Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen
esitysluonnoksesta vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelulaiksi. Viitattu
2.11.2010. http://www.kl-deaf.fi
Laurén, Sirpa 2006. Kielen sisäinen tulkkaus. Teoksessa (Toim. Niina Hytönen
& Terhi Rissanen) Käden käänteessä. Helsinki: Finnlectura & Diak.
Nykänen, Laura & Korhonen, Laura 2010. Kulttuurin välittäjäksi: Kulttuurienvälinen
viestintä asioimistulkkikoulutuksessa. Ammattikorkeakoulun
perustutkinnon opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu.
16 Tulkkauksen koulutus Suomessa
Oikeustulkkauksen selvityshanke 2008. Asiantuntijaryhmän raportti. Helsingin
yliopisto. Viitattu 2.11.2010. http://www.kaj.fi/files/104/oikeustulkkauksen_
raportti_13.6.08.pdf
OPH 2006. Näyttötutkinnon perusteet. Asioimistulkin ammattitutkinto
2006. Määräys 42/011/2006. Viitattu 30.10.2010. http://www.oph.fi/
download/110919_asioimistulkki_ammattitutkinto.pdf
Pöchhacker, Franz 2004. Introducing Interpreting Studies. London &
New York: Routledge.
Saarinen, Anja 2009. Sanattomien sanansaattajat: puhevammaisten henkilöiden
tulkkien koulutuksen toimintatutkimuksellinen kehittäminen.
Kuopio: Kuopion yliopisto.
Salmi Eeva & Laakso Mikko 2005. Maahan lämpimään. Suomen viittomakielisten
historia. Helsinki: Kuurojen Liitto.
Selin-Grönlund, Pirkko 2007. Kun työnä on toisen työ. Tapaustutkimus
työpaikkatulkkauksen strategioista. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry 2010a. Tulkkien työnkuvaus. Viitattu
2.11.2010. http://www.sktl.net/fi_tyo_tulkit.html
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry 2010b. Asioimistulkin ammattisäännöstö.
Viitattu 2.11.2010. http://www.sktl.net/pdf/asioimistulkin.
Suomen puhevammaisten tulkit ry 2010. Yhdistyksen tarkoitus. Viitattu
2.11.2010. http://www.puhevammaistentulkit.fi/
Tampereen yliopisto 2010. Kieli- ja käännöstieteiden laitos. Viitattu
2.11.2010. http://www.uta.fi/laitokset/kielet/trans/
Tulkkauksen koulutus Suomessa 17
TE-keskus 2008. Kainuun TE-keskus lisännyt maahanmuuttajien ammatillista
koulutusta merkittävästi. Viitattu 2.11.2010. http://www.te-keskus.
fi/public/?contentid=18603&nodeid=16644&area=7643
Thurén, Virpi [tulossa]. ”Lupa tulkata”. Tulkkien auktorisoinnista ja rekisteröinnistä.
Viittomakielialan tulkkitoiminnan ylempi AMK. Opinnäytetyö.
Humanistinen ammattikorkeakoulu.
Tommola, Jorma 2006. Tulkkaus kognitiivisesta näkökulmasta. Teoksessa
(Toim. Niina Hytönen & Terhi Rissanen) Käden käänteessä. Finnlectura
& Diak.
TTYR 2009. Kannanotto hallituksen esitykseen laiksi vammaisten henkilöiden
tulkkauspalvelusta. Viitattu 2.11.2010. www.horsel.fi/Site/
Widget/Editor/173/files/.../ttyr_kannanotto_170809.pdf
Turun yliopisto 2010. Kieli- ja käännöstieteiden laitoksen oppiaineet. Viitattu
2.11. 2010. http://www.hum.utu.fi/laitokset/kkl/oppiaineet/
Vik-Tuovinen, Gun-Viol 2006. Tolkning på olika nivåer av professionalitet.
Vaasa: Vaasan yliopisto.
Vuorikoski, Anna-Riitta 2004. A voice of its citizens or a modern tower of
Babel? The quality of interpreting as a function of political rhetoric in the
European Parliament. Tampere: Tampere University Press.
Vaasan yliopisto 2010. Tulkkaus. Viitattu 2.11. 2010. http://www.uwasa.
fi/filosofinen/opiskelu/kieletjaviestinta/tulkkaus/
HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU
© tekijät ja Humanistinen ammattikorkeakoulu
Eeva Salmi & Liisa Martikainen
TULKKAUKSEN KOULUTUS SUOMESSA
verkkoartikkeli:
www.humak.fi/julkaisut/sarja-f-katsauksia/tulkkaus1/
ISBN 978-952-456-120-4 ISSN 1799-5655 L 1799-5655
Humanistinen ammattikorkeakoulu – HUMAK,
Annankatu 12, 00120 Helsinki
www.humak.fi
humak@humak.fi