Usko Jumalan ykseyteen

Ollakseen muslimi, s.o. totellakseen Jumalaa, on välttämätöntä uskoa Jumalan ykseyteen siinä merkityksessä, että Hän on Ainoa Luoja, Ylläpitäjä, Toimeenpanija jne. Mutta tämä usko, Tawhid Ar-Rububiyyah, ei yksin riitä. Monet epäjumalanpalvojatkin uskoivat ja tiesivät, että vain ylin Jumala pystyi tähän kaikkeen. Tämä ei kuitenkaan riittänyt tekemään heistä muslimeja. Tawhid Ar-Rububiyyah'in täydentämiseksi tarvitaan Tawhidal-uluhiyyah, eli on tunnustettava vain Jumalan ansaitsevan tulla palvotuksi ja siksi luopua palvomasta ketään tai mitään muuta. Omaksuttuaan tämän tiedon Ainoasta Todesta Jumalasta ihmisen on uskottava lujasti Häneen eikä koskaan annettava minkään johtaa häntä harhaan ja kieltämään totuuden.

Kun ihmisen sydän avautuu uskolle, se johtaa tietynlaiseen sieluntilaan, mistä taas on tuloksena tiettyjä tekoja. Yhdessä tämä sieluntila ja nämä teot ovat todiste todellisesta uskosta. Profeetta sanoi: "Usko on se, mikä asustaa sydämessä ja ilmenee tekoina." Tärkeimpänä sielullisista tuntemuksista on kiitollisuus Jumalaa kohtaan, minkä voidaan sanoa olevan Ibadan (jumalanpalvonnan) ydin. Kiitollisuuden tunne on niin tärkeä, että ei-uskovaa kutsutaan nimellä Kafir, mikä tarkoittaa sekä "sellaista, joka kieltää totuuden" että sellaista, joka on kiittämätön. Uskova rakastaa Jumalaa ja on kiitollinen Hänelle niistä lahjoista, joita Hän on tälle antanut, tietoisena siitä, että hänen hyviä tekojaan, olivatpa ne henkisiä tai fyysisiä, ei voida lähellekään verrata jumalallisiin suosionosoituksiin. Siksi hän on aina huolissaan Jumalan rangaistuksesta tässä elämässä tai tuonpuoleisessa, pelkää Häntä, tottelee Häntä ja palvelee Häntä mitä nöyrimmin.

Sellaista sieluntilaa ei voi saavuttaa ilman, että Jumala on aina ajatuksissa. Jumalan muistaminen on siis uskon voimanlähde, jota ilman se heikkenee ja kuihtuu pois. Koraani yrittää vahvistaa tätä kiitollisuuden tunnetta kuvailemalla kerta toisensa jälkeen Jumalan ominaisuuksia. Löydämme useimmat näistä ominaisuuksista nimettyinä seuraavissa Koraanin säkeissä:

"Hän on Jumala, ja paitsi Häntä ei ole muuta jumaluutta; Hän tuntee salatun ja näkyvän. Hän on laupiain, armollisin. Hän on Jumala, ja paitsi Häntä ei ole muuta jumaluutta, kuningas, pyhä, rauhantuoja, turvanantaja, kaiken suojelija, kaikkivoipa, korkein, kaiken suuruuden alkulähde. Kunnia Jumalalle ainoastaan! Hän on korkealla kaiken yläpuolella, mitä he Hänen rinnalleen asettavat. Hän on Jumala, luoja, alkuunpanija, muodostaja; Hänelle kuuluvat kaikki erinomaiset nimet. Kaikki taivaissa ja maan päällä ylistää Hänen kunniaansa; sillä Hän on kaikkivoipa, viisas."

(Koraani (59:22-24))

"Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, elävä, iankaikkinen. Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni; Hänelle kuuluu kaikki, mikä on taivaissa ja maan päällä. Kuka on se, joka astuisi välittäjäksi Hänen edessään Hänen sallimattaan? Hän tietää, mitä heille on vastedes tuleva ja mitä heillä on ollut menneisyydessä, mutta Hänen viisaudestaan he eivät käsitä muuta kuin minkä Hän tahtoo. Hänen valtaistuimensa käsittää taivaat ja maan, eikä niiden voimassapysyttäminen ole Hänelle taakka; niin, Hän on ylhäinen, valtava."

(Koraani (2:255))

"Te, joille on annettu Pyhä kirja, älkää menkö liiallisuuksiin uskonnossanne älkääkä sanoko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, on ainoastaan Jumalan profeetta ja Hänen Marialle lähettämänsä Sana sekä Hänestä (hänen päällensä) tullut Henki; uskokaa siis Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: "Kolminaisuus!" Ei, lopettakaa (Kolminaisuudesta puhuminen) omaksi hyödyksenne! Jumala on yksi ainoa Jumala. Luoksepääsemätön on Hänen majesteettiutensa, jotta Hänellä soveltuisi olemaan poika."

(Koranen (4:171))

Usko Jumalan enkeleihin

Enkeleillä ei ole materiaalista olomuotoa eivätkä he ole ihmissilmin nähtäviä. He hoitavat näkymättöminä maailmankaikkeudessa Jumalalta saamiaan tehtäviä, he eivät muistuta meitä eivätkä ole Jumalan lapsia, eivätkä he voi poiketa siitä, mitä Jumala on heille määrännyt. He ovat olemukseltaan toisenlaisia kuin ihmiset, sillä ihminen on luotu maasta, kun taas enkelit on luotu valosta. Sen tähden ihmiset eivät - profeettoja lukuunottamatta - voi nähdä heitä heidän alkuperäisessä muodossaan, vaan ainoastaan heidän ottaessaan fyysisen hahmon. Tietomme heistä perustuvat siis vain siihen, mitä Jumala ja Hänen profeettansa ovat kertoneet meille, mutta miksi meidän sitten kannattaisi oppia tuntemaan heitä? Siksi, että heillä on tärkeä osansa siinä, mitä meille tapahtuu. Enkeleitä koskevan tiedon voisi sanoa olevan samalla tavalla hyödyllistä kuin tieto luonnonlakien toiminnasta ja muiden ihmisten käyttäytymisestä on. Meidän on annettu tietää, että nämä melkein lukemattomat olennot, jotka ovat äärimmäisen mahtavia, on luotu aina tottelemaan eikä koskaan uhmaamaan jumalallisia käskyjä ja että he lakkaamatta palvelevat Herraansa eivätkä ikinä väsy (suura 21:19-20; 66:6). Mutta siitä huolimatta he - lajina - ovat alemmalla tasolla kuin ihminen, mitä symboloi se, että Aadamin luomisen jälkeen heidät määrättiin kumartamaan hänen edessään tervehtiäkseen häntä, merkkinä kunnioituksesta (Koraanin jaetta 17:70 ovat jotkut kommentaattorit pitäneet todisteena ihmisen korkeammasta asemasta enkeleihin nähden; Ibn Kathir Koraanin selityksessään).

Seuraavassa mainitaan joitakin enkeleiden tehtävistä, jotka koskevat ihmisiä. Heidän päätehtävänsä, joista heidän nimensäkin voidaan johtaa, on välittää Jumalan viesti Hänen valitsemilleen profeetoille. Tätä kunniatehtävää hoitaa etenkin heidän johtajansa Gabriel (tai Dzibriil, kuten nimi arabiaksi lausutaan).

" Tämä on totisesti jalon sananjulistajan sanoma, sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta, jota on toteltava ja joka ei luottamusta petä"

(Koraani (81:19-21))

Sanoma, jota kantavat tuonkaltaiset olennot, saavuttaa varmasti määränpäänsä koskemattomana. Enkelit ympäröivät meitä joka puolella, he tarkkailevat ja merkitsevät muistiin kaikki tekomme, hyvät ja pahat, ja pitävät täydellistä kirjaa jokaisen ihmisen elämästä. Kuoleman jälkeen meidät tuodaan Jumalan eteen ja silloin enkelit esittävät täydellisen selonteon elämästämme ja teoistamme maan päällä.

He myötävaikuttavat tapahtumiin, jotka näyttävät pelkiltä luonnonilmiöiltä, kuten tuuli, sade ja kuolema (suura 50:17-28). Heillä on jopa tehtävänään auttaa uskovia taistelemalla heidän puolellaan sodassa (suura 2:124) sekä suojelemalla heitä (suura 13:11) ja rukoilemalla heidän puolestaan (suura 40:7).

Usko Jumalan kirjoihin

Uskomme niihin kirjoihin, jotka Jumala aikojen kuluessa on lähettänyt alas ihmiskunnalle profeettojensa välityksellä. Jumala oli jo ennen Muhammedia (SAAS) ilmoittanut kirjojaan profeetoilleen, ja nämä kirjat lähetettiin alas samalla tavalla kuin Koraani lähetettiin Muhammedille (SAAS). Olemme saaneet tietää näistä kirjoista joiden nimet, nimittäin Aabrahamin kirjat (suhuf), Mooseksen Tawrat (Toora), Daavidin Zabuur (Psalmit) sekä Jeesuksen Kristuksen Injiil (Evankeliumi) ja olemme varmoja siitä, että kaikki Jumalan lähettämät kirjat ovat totta. Koraani kertoo meille, kuinka ihmiset ovat muuttaneet ja väärentäneet Tooran ja Evankeliumin siten, että Jumalan sanaan on sekoitettu ihmisten omia kirjoituksia. Uskon ensimmäisiin jumalallisiin kirjoihin tulee rajoittua siihen tietoon, että ne kaikki alun perin olivat Jumalalta, että ne olivat totta ja että ne oli lähetetty omana aikanaan täyttämään samaa tarkoitusta, jota varten Koraanikin ilmoitettiin. Uskon Koraaniin taas tulee sisältää sen, että Koraani yksinomaan ja ehdottomasti koostuu Jumalan omista sanoista, että se on täydellisen totuudellinen, että jokainen sana on säilynyt alkuperäisessä muodossaan, että kaikki sen sisältämä on oikeaa, että ihmisen velvollisuus on elämässään täyttää kaikki sen määräykset ja että kaikki, mikä on sen vastaista, on hylättävä. Koraani on viimeinen Allahin ilmoittamista kirjoista, ja sen ja muiden, aiempien jumalallisten kirjojen välillä on joitakin huomattavia eroja. Seuraavassa lyhyt yhteenveto eroista:

1. Aiempien jumalallisten kirjojen tekstit hävisivät täydelleen - vain niiden tulkinnat ovat olemassa tänä päivänä. Koraani sitä vastoin näyttää täysin samalta kuin silloin, kun se ilmestyi profeetalle (SAAS). Yhtäkään sanaa - ei, yhtäkään tavua - siitä ei ole muutettu. Se on saatavilla alkuperäistekstinä ja Allahin sanat on näin tallennettu kaikkia tulevia aikoja varten.

2. Aiemmissa jumalallisissa kirjoissa ihmiset sekoittivat omia sanojaan Allahin sanoihin, mutta Koraanissa on vain Jumalan sanoja - puhtaina ja pilaantumattomina - tämän tunnustavat jopa islamin vastustajat.

3. Mistään toisesta pyhästä kirjasta eri kansojen keskuudessa voidaan autenttisten historiallisten todisteiden pohjalta sanoa, että se todella tulee juuri siltä profeetalta, jolle kirja ilmestyi. Mutta Koraanin kohdalla todisteet siitä, että se ilmestyi juuri Muhammedille (SAAS), ovat niin vastaansanomattomat, vakuuttavat ja vahvat, että edes islamin pahimmat kriitikot eivät voi heittää epäilyksen varjoakaan sen asian ylle. Nämä todisteet ovat niin kattavat ja yksityiskohtaiset, että monesta Koraanin jakeesta voidaan varmuudella sanoa vieläpä sekin, missä tilanteessa ja paikassa se ilmestyi.

4. Aiemmat jumalalliset kirjat ilmoitettiin kielillä, jotka jo aikaa sitten ovat kuolleet pois. Mikään kansa tai ihmisryhmä ei enää puhu näitä kieliä ja vain harvat sanovat osaavansa niitä. Siten olisi omana aikanamme täysin mahdotonta, vaikka nuo kirjat olisivatkin olemassa alkuperäisessä ja muuttamattomassa muodossaan, ymmärtää ja tulkita niiden kirjoituksia oikealla tavalla, ja soveltaa niitä oikein käytäntöön. Koraanin kieltä sen sijaan puhuvat miljoonat ja vielä useammat miljoonat tuntevat ja ymmärtävät sitä. Sitä opetetaan lähes kaikissa maailman yliopistoissa, jokaisen on mahdollista oppia sitä ja se, jolla ei ole aikaa opetella kieltä, voi kaikkialta löytää ihmisiä, jotka kykenevät selittämään Koraanin merkityksiä hänelle.

5. Kaikki vanhemmat jumalalliset kirjat on kohdistettu jollekin tietylle kansalle, kaikki sisältävät joukon määräyksiä, jotka tuntuvat liittyvän johonkin tiettyyn historialliseen ajanjaksoon ja kaikki täyttivät vain aikansa tarpeita. Niitä ei tarvita tänä päivänä, eikä niitä voida kitkattomasti ja oikealla tavalla soveltaa käytäntöön. Tästä ilmenee selvästi, ettei mitään niistä ollut tarkoitettu koko maailmalle. Edelleen niitä ei ollut lähetetty sovellettavaksi ikuisesti edes niiden kansojen parissa, joille ne ilmestyivät, vaan niitä oli tarkoitus käyttää vain tietyn ajan. Vastakohtana tälle on Koraani tarkoitettu koko ihmiskunnalle, mikään sen määräyksistä ei ole sellainen, etteikö se soveltuisi kaikkialle ja kaikkina aikoina. Tämä tosiseikka todistaa Koraanin olevan tarkoitettu koko maailmalle ja ikuiseksi ohjenuoraksi ihmisten elämässä.

6. Sitä ei voida kieltää, etteivätkö myös aiemmat jumalalliset kirjat sisältäisi hyvyyttä ja hurskautta, sillä nekin julistivat korkean moraalin ja lujan uskon periaatteita sekä osoittivat sellaisen elämäntavan, joka miellytti Allahia. Mutta mikään niistä ei ollut tarpeeksi kattava sisältääkseen kaiken tarvittavan tiedon hyvään ihmiselämään, jossa ei ole mitään liikaa eikä mitään puutukaan. Jotkin niistä olivat erinomaisia jollakin alueella, toiset jollakin toisella tavalla hyviä. Mutta Koraani, ja vain Koraani, sisältää sen kaiken hyvän, mikä edeltäneissä kirjoissa oli, ja lisäksi se täydellistää Allahin tien, näyttää sen kokonaisuudessaan ja viitoittaa sellaisen elämäntavan, jossa on kaikki ihmisen maan päällä tarvitsemat asiat.

7. Ihmisten myötävaikutuksesta ja tekstien väärentämisen takia näihin kirjoihin on sijoitettu sellaisia asioita, jotka eivät ole yhtäpitäviä totuuden kanssa, jotka ovat järjenvastaisia ja jotka sotivat ihmisen oikeudentajua vastaan. Ne sisältävät julmia ja epäoikeudenmukaisia asioita, jotka vääristävät ihmisen uskoa ja tekoja; ja vieläpä niihin on valitettavasti joutunut rivouksia, säädyttömyyksiä ja potentiaalisesti moraalittomia asioita. Koraani on vapaa kaikesta sellaisesta roskasta, siinä ei ole mitään järjenvastaista eikä mitään, mikä voitaisiin todistaa vääräksi.

Mikään sen määräyksistä ei ole epäoikeudenmukainen eikä harhaanjohtava. Siinä ei ole jälkeäkään säädyttömyydestä tai epämoraalisuudesta, vaan kirja on alusta loppuun täynnä viisautta ja totuutta. Se sisältää korkeimman filosofian ja parhaimman lain inhimillistä sivilisaatiota varten. Se näyttää oikean tien ja johtaa ihmiset voittoon ja pelastukseen. Näiden Koraanin erityispiirteiden perusteella kaikkia maailman ihmisiä on kehotettu uskomaan siihen, jättämään kaikki muut kirjat ja seuraamaan vain Koraania. Vain se sisältää kaiken oleellisen Allahia miellyttävää elämää varten eikä mitään muuta jumalallista kirjaa tarvita.

Tutkittuamme Koraanin ja muiden jumalallisten kirjojen eroja meidän on helppo ymmärtää, että Koraanin uskonkäsitys verrattuna aikaisempiin kirjoihin on pohjimmaltaan erilainen, ja uskon aiempiin jumalallisiin kirjoihin tulee rajoittua siihen tietoon, että ne kaikki olivat Allahilta, ne olivat totta ja ne oli lähetetty alas maailmaan. Uskon Koraaniin taas tulee sisältää se, että Koraani koostuu vain ja ainoastaan Allahin omista sanoista, että se on täydellisen totuudellinen, että jokainen sana siinä on säilynyt ja kaikki siinä mainittu on oikein. Lisäksi tulee uskoa, että ihmisen velvollisuus on elämässään täyttää kaikki sen käskyt, ja hylätä kaikki, mikä on sen vastaista.

Usko Jumalan profeettoihin

Usko profeettoihin on osa islamia. Koraanissa heistä on mainittu 25, jotka ovat Aadam, Nooa, Idris (Heenok), Saalih (Tamuud), Aabraham, Aad, Loot, Joona, Ismail, Iisak, Jaakob, Joosef, Job, Soeib, Mooses, Aaron, Elisa, Zul-kifl, Daavid, Sakarias, Salomon, Elias, Johannes, Jeesus (Isa), Muhammed (rauha heille). Sanansaattajat ovat ihmisiä, jotka Jumala on valinnut sitä kunniatehtävää varten, että he välittävät Hänen viestinsä muille miehille ja naisille. Sanansaattajan asemaa ei voi saavuttaa tietoisesti ponnistelemalla, vaan se on Jumalan armonosoitus niille, jotka ovat sen ansainneet. He eivät ole kuten me muut, vaikka ihmisiä ovatkin, vaan he ovat erittäin korkealla moraalisella, hengellisellä ja älyllisellä tasolla, mikä Jumalan silmissä tekee heidät kelvollisiksi kantamaan Hänen valoaan maailmalle.

Kun profeetta Muhammedin (saas) vaimolta Aishalta kysyttiin profeetan käytöksestä, hän vastasi: se oli kuin Koraani, mikä tarkoittaa, että hänessä ruumiillistuivat kaikki ne ihanteet, joita Koraani esittää. Kaksi Koraanin painottamaa sanansaattajia koskevaa asiaa, joita kannattaa tarkastella vähän lähemmin, ovat profeettojen inhimillisyys ja heidän tehtävänsä luonne. Huolimatta suuresta henkisestä, moraalisesta ja älyllisestä erosta heidän ja tavallisten ihmisten välillä ja huolimatta heidän erityisestä suhteestaan Jumalaan, he eivät ole sen vähempää ihmisiä sanan koko merkityksessä; he ovat syntyneet ja synnyttävät, he syövät ja juovat ja kulkevat toreilla (suura 25:20), he nukkuvat ja kuolevat (suura 21:34) ja he myös unohtavat ja tekevät virheitä (suura 20:121 ja suura 18:34).

Heidän tietonsa on rajallinen ja siksi he voivat kertoa tulevaisuudesta vain sen, mitä Jumala on heille ilmoittanut (suura 72:26-27), he eivät voi toimia välittäjinä Jumalan luona jonkun toisen puolesta, jos Jumala ei ole antanut heille siihen lupaa (suura 72:26-27), eivätkä he voi pakottaa ihmisiä seuraamaan oikeaa tietä (suura 28:56). Lyhyesti sanottuna heillä ei ole mitään sanottavaa siihen, kuinka maailmankaikkeutta ohjataan (suura 3:128). Monet aikaisemmat muslimioppineet ovat huomauttaneet, että kolmessa kohdassa Koraani, kun profeettaa haluttiin ylistää ja korostaakseen hänen inhimillisyyttään, kutsuu häntä vain "Jumalan palvelijaksi".

Yksi profeetoista, joiden ihmisyyttä on erityisesti korostettu, on Jeesus (as). Hänet luotiin samalla tavoin kuin Aadam (suura 3:59), hän on Marian poika eikä Jumalan poika (suura 4:157), hän ja hänen äitinsä söivät ihmisten ruokaa (suura 5:75), hän on tosiaankin Jumalan Sana (suura 2:45); mutta koska hän on inhimillinen olento sanan täydessä merkityksessä, hänessä ei voida tulkita olevan mitään jumalallista. Hän on Jumalan Sana vain siinä merkityksessä, kuin kaikki on Jumalan Sanaa. Miksi sitten juuri Jeesusta kutsutaan tällä nimityksellä? Siksi, että hän, kuten monet oppineet aivan oikein ovat selittäneet, syntyi olemaan tuon Sanan tuloksena; Jeesus on siis yksi Jumalan palvelijoista eikä hän koskaan millään tavoin viitannut olevansa jumalallinen (suura 5:116-117).

Kuten aiemmin sanottiin, on lähettiläille uskottu tehtäväksi välittää Jumalan sanaa muille ihmisille, mutta se ei ole niin yksinkertaista, kuin miltä vaikuttaa. Se merkitsee monia asioita, jotka eivät ilmene ensi katsomalta ja joita Koraani siksi selittää tarkemmin. Tärkein asia, joista kaikkia sanansaattajia muistutetaan ja joka hyvin helposti unohtuu, on se, että koska heidän velvollisuutensa on vain välittää viesti, he eivät ole vastuussa ihmisten suhtautumisesta heidän tuomaansa viestiin. Jumala on antanut ihmisille kyvyn erottaa totuus valheesta, erikoisesti uskonnon asioissa, ja Jumala on myös antanut hänelle mahdollisuuden vapaan tahtonsa mukaan joko hyväksyä tai torjua totuus. Koska vain Jumala tietää, mitä ihmisten mielessä liikkuu, vain Hän voi päättää, kuka heistä ansaitsee tulla johdatetuksi ja kuka jätetyksi pimeyteen ja vain Jumala tietonsa perusteella johdattaa ketä haluaa. Profeetalla ei sellaista valtaa ole eikä hän näin ollen0 voi johdattaa sitäkään, jota rakastaa (suura 28:56).

En profet har inte någon sådan makt och kan därför inte vägleda den han älskar ( Sura 28:56 ).

" Jatka siis varoituksiasi, sinä olet juuri varoittaja, etkä ole heidän kaitsijansa."

(Koraani (88:21-22))

Siksi hänen ei pidä tuntea surua, jos ihmiset kääntävät hänelle selkänsä tai väittävät hänen sanomaansa valheeksi (suura 6:33-34). Mutta tuota ohjetta on hyvin vaikea noudattaa, haluammehan jokainen tulla sen yhteisön hyväksymäksi, jossa elämme. Profeettojen on luonnollisesti elettävä niiden ihmisten keskuudessa, joita varten heidät on lähetetty eivätkä he liioin voi pettää sanomaansa. Pitäytyä järkkymättä Jumalan sanassa ja silti elää keskellä kansaansa on ehkä suurin vaikeus, jonka he kohtaavat. Vaikka Jeesus Kristus julisti islamin uskontoa eikä mitään muuta, vaihtoivat hänen kannattajansa sen kristinuskoksi.

Usko elämään kuoleman jälkeen

Kysymys siitä, onko kuolemanjälkeistä elämää, ei kuulu tieteen piiriin, sillä seh tutkii vain aistinvaraisia asioita. Mutta ihminenhän on tehnyt tieteellistä tutkimusta, sanan modernissa merkityksessä, vasta joitakin satoja vuosia, kun taas ajatus tuonpuoleisesta elämästä on ollut hänelle tuttu ikimuistoisista ajoista alkaen. Kaikki Jumalan profeetat kehottivat kansojaan palvomaan Jumalaa ja uskomaan kuolemanjälkeiseen elämään. He korostivat niin paljon tuonpuoleiseen elämään uskomisen tärkeyttä, että pienintäkin epäilystä sen suhteen pidettiin jumalankieltämisenä, joka teki tyhjäksi kaikki muut uskonkäsitykset. Vieläpä se tosiasia, että kaikki Jumalan profeetat ovat käsitelleet tuota metafyysistä kysymystä niin yhdenmukaisella tavalla - onhan heidän välillään kulunut tuhansia vuosia - todistaa, että heidän tietonsa tuonpuoleisesta elämästä ovat kotoisin samasta lähteestä eli jumalallisesta ilmoituksesta.

Tiedämme senkin, että nuo profeetat kohtasivat kansojensa taholta voimakasta vastarintaa, pääasiassa juuri kuolemanjälkeisen elämän kysymyksessä, koska ihmiset otaksuivat sellaisen asian olevan täysin mahdoton. Mutta vastustuksesta huolimatta profeetat voittivat puolelleen monia vilpittömiä kannattajia. Tässä kohtaa voitaisiin kysyä, miksi heidän kannattajansa sitten jättivät esi-isiensä uskomukset ja tavat, jos he sitä paitsi olivat vaarassa joutua kokonaan kansansa hyljeksimiksi? Ainoa vastaus on, että he käyttivät järkeään ja päätyivät totuuteen. Päätyivätkö he siihen aistihavaintojensa pohjalta? Ei, sillä aistein ei pysty hankkimaan mitään kokemusta elämästä kuoleman jälkeen. Mutta Jumala on havaintokyvyn lisäksi antanut ihmiselle myös rationaalisen, esteettisen ja moraalisen tietoisuuden. Juuri tuo tietoisuus ohjaa ihmistä silloin, kun kyseessä ovat realiteetit, joita aistihavainnot eivät voi varmistaa. Tästä syystä kaikki Jumalan profeetat ovat vedonneet ihmisten esteettiseen, moraaliseen ja rationaaliseen tietoisuuteen.

"Ja hän laittaa Meidän kaltaisiksemme tarkoitettuja kuviaan unohtaen oman luomisensa. Hän sanoo: "Kuka pystyy elämän palauttamaan luihin, kun ne jo ovat lahonneet?" Sano: "Hän niihin elämän palauttaa, joka ne alkujaankin elämään synnytti, sillä Hän sulkee itseensä koko luomakunnan. Hän, joka loi teille tulen, joka voi vihreässä puussakin palaa, niin että sytykkeillä sitä jatkaa saatatte. Eikö Hän, joka loi taivaat ja maan, kykene niiden kaltaisia luomaan? Totisesti! Hänhän on kaiken Luoja, taituri."

(Koraani (36:78-81))

Toisessa kohtaa Koraani sanoo selvästi, että uskottomilla ei ole mitään loogista tukea kuolemanjälkeisen elämän kieltämiselleen. Heidän kieltonsa perustuu vain arvailuihin:

"He sanovat myös: "Ei ole olemassa muuta kuin tämä maallinen elämämme; me elämme ja kuolemme, ja mikään muu kuin aika ei hävitä meitä." Mutta siitä heillä ei ole mitään tietoa, he ainoastaan lausuvat arveluja. Ja kun selvät ilmoituksemme sanellaan heille, on heidän vastaväitteinänsä vain tämä: "Herättäkää meille isämme takaisin, jos puhuttu totta!"

(Koraani (45:24-25))

Jumala tulee totisesti herättämään kaikki kuolleet, mutta Hänellä on oma suunnitelmansa kaikkia asioita varten. Tulee päivä, jolloin koko maailmankaikkeus tulee tuhoutumaan, ja silloin tulevat kuolleet heräämään ja joutuvat vastuuseen itsestään Jumalan edessä. Tuo päivä tulee olemaan alku sille elämälle, joka ei koskaan pääty, ja sinä päivänä Jumala tulee palkitsemaan tai rankaisemaan kutakin ihmistä hänen hyvien tai pahojen tekojensa mukaan. Koraanin antama selitys kuolemanjälkeisen elämän väistämättömyydestä on sama, jonka ihmisen moraalinen tietoisuuskin vaatii. Jos ei olisi mitään elämää kuoleman jälkeen, olisi koko jumaluskomme tosiasiallisesti järjetön, sillä vaikka uskoisimmekin Jumalaan, täytyisi Hänen olla epäoikeudenmukainen ja piittaamaton Jumala, luotuaan kerran ihmisen ja sitten jätettyään tämän oman onnensa nojaan. Mutta Jumala on totisesti oikeudenmukainen. Hän tulee rankaisemaan tyranneja, joiden rikokset ovat lukemattomat; niitä, jotka ovat tappaneet sadoittain ihmisiä, levittäneet yhteiskunnassa mädännäisyyttä, orjuuttaneet ihmisiä tyydyttääkseen omia oikkujaan jne. Ihmisen elinaika tässä maailmassa on hyvin lyhyt, eikä tämä fyysinen maailmakaan ole ikuinen, joten rangaistukset tai palkinnot, jotka ovat oikeassa suhteessa ihmisen hyviin tai pahoihin tekoihin, eivät ole mahdollisia täällä.

Koraani painottaa voimakkaasti sitä, että Tuomiopäivä tulee ja että Jumala silloin tulee päättämään kunkin ihmisen kohtalosta hanen tekojensa perusteella:

"Epäuskoiset sanovat: "Ei se (tuomion) hetki meille tule." Sano: "Kyllä! Kautta Herrani, joka tuntee silmiltä salatut, teille varmasti koittaa (tuomionpäivä)." Ei taivaassa eikä maassa ole mitään Hänen valtansa ulkopuolella, ei hivenenkään verran eikä sitä vähemmän tahi enemmän, vaan kaikki on selvästi (Jumalan) kirjoissa, joten Hän osaa palkita niitä, jotka uskovat ja hyvää harjoittavat: näille kuuluu anteeksiantamus ja ihana osa. Mutta niitä, jotka koettavat halventaa Meidän ilmoituksiamme, odottaa tuskallinen ja ankara rangaistus."

(Koraani (34:3-5))

Ylösnousemuksen päivä tulee olemaan se päivä, jona Jumalan oikeudenmukaisuus ja armeliaisuus saa täyden ilmaisunsa. Jumala tulee osoittamaan armoaan ja hyvyyttään niille, jotka kärsivät Hänen asiansa tähden maallisessa elämässään, mutta uskoivat ikuisen autuuden odottavan heitä. Mutta ne, jotka käyttivät väärin Jumalan lahjoja eivätkä välittäneet tulevasta elämästä, tulevat joutumaan äärimmäisen pahaan olotilaan. Verratessaan näitä kahta ryhmää Koraani sanoo:

"Onko sitten se, jolle Me olemme antanut ihanan lupauksen, mikä hänelle täytetäänkin, sellaisen kaltainen, jolle olemme kylläkin suonut tämän maailman elämän nautintoja, mutta joka ylösnousemuksen päivänä luetaan syntisten joukkoon?"

(Koraani (28:61))

Koraani puhuu myös siitä, kuinka tämä maallinen elämä on vain valmistautumista ikuista elämää varten, joka tulee kuoleman jälkeen. Mutta niistä, jotka tämän kieltävät, tulee intohimojensa ja mielitekojensa orjia ja hurskaiden sekä jumalaapelkäävien ihmisten pilkkaajia. Tuollaiset ihmiset tajuavat hulluutensa vasta, kun he ovat kuolemaisillaan ja turhaan toivovat saavansa uuden tilaisuuden tässä elämässä. Heidän kurjaa tilaansa kuollessaan, Tuomiopäivän kauhuja ja sitä ikuista autuutta, joka on vilpittömien uskovien palkka, kuvaillaan erinomaisella tavalla seuraavissa Koraanin jakeissa:

"Aina siihen asti, kunnes kuolema jonkun heistä yllättää ja hän hokee: "Herrani, päästä minut takaisin, päästä minut takaisin, ehkä voisin tehdä hyvää sellaisessa, minkä olen jättänyt tekemättä." Ei koskaan. Tämä on vain puhetta, jota hän hokee, mutta heidän takanaan on erottava seinä aina siihen päivään asti, jolloin heidät herätetään kuolleista. Mutta kun pasuunoihin puhalletaan, niin sinä päivänä heidän välillään ei ole oleva mitään sukulaisuussiteitä, eivätkä he kysele toinen toistansa. Senvuoksi ne, joiden hyveet painavat vaa'assa eniten, tulevat onnellisiksi. Mutta joiden ansiot painavat vähän, he ovat niitä, jotka ovat kadottaneet sielunsa. Helvetissä he saavat asua. Tuli on siellä kärventävä heidän kasvonsa ja pahasti turmeleva heidät."

(Koraani (23:99-104))

Uskominen kuolemanjälkeiseen elämään ei takaa ainoastaan menestystä tulevassa elämässä, vaan sen ansiosta myös tämä elämä on täynnä rauhaa ja onnea, sillä se tekee ihmisistä vastuullisempia ja velvollisuudentuntoisempia kaikissa toimissaan.

Ajattele Arabian kansoja. Uhkapelit, viini, heimokahakat, ryöstely ja murhat olivat heidän alaansa, ennen heillä oli uskoa tulevaan elämään. Mutta heti heidän hyväksyttyään uskon Yhteen Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään heistä tuli maailman kurinalaisin kansakunta. He jättivät paheensa, auttoivat toisiaan tarpeen tullen ja ratkaisivat kiistansa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon pohjalta. Samalla tavalla on kuolemanjälkeisen elämän kieltämiselläkin seurauksensa, ei vain tulevassa vaan myös tässä elämässä. Kun kokonainen kansa kieltää sen, rehottavat yhteiskunnassa kaikenlaiset synnit ja rappio vallitsee, kunnes yhteisö lopulta tuhoutuu. Koraani kertoo kauheasta kohtalosta, joka tuli Aadin, Tamuudin ja Faaraon osalle.

"Tamuud ja Aad väittivät, ettei tuomiopäivää tule. Tamuudin kansan tuhosi ärjyvä ukonilma, Aadin tuhosi raivoisa tuuli, joka puhalsi tavattomalla voimalla; se raivosi heidän keskuudessaan seitsemän yötä ja seitsemän päivää suurella voimalla, niin että olisit voinut nähdä ihmisten kaatuvan maahan kuin palmujen ontot rungot. Näetkö heistä jälkeäkään? Farao ja ne, jotka elivät ennen häntä, sekä hävitetyt kaupungit tekivät myös syntiä ollen tottelemattomia Herransa sananjulistajalle; siksi Hän kuritti heitä väkevin ottein. Kun vesi tulvi, Me totisesti annoimme laivan kantaa teitä, teille ojennukseksi ja jotta kuunteleva korva vaarin ottaisi ja muistaisi sen. Kun, puhalletaan yhden ainoan kerran pasuunaan ja maa sekä vuoret kohoavat ja sitten yht'äkkiä vaipuvat murskattuina alas, sinä päivänä on suuri tuho tapahtuva, taivas repeää; sinä päivänä se syöksyy alas. Enkeleitä on oleva ylt'ympäri, ja kahdeksan heistä kantaa yläpuolellaan Herrasi valtaistuinta. Sinä päivänä teidät tuodaan oikeuden eteen, ja yksikään salaisuutenne ei voi jäädä kätköön."

(Koranen 29:4-18)

On siis hyvin vakuuttavia perusteita uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, nimittäin:

1. Kaikki Jumalan profeetat ovat kehottaneet kansojaan uskomaan siihen.

2. Jos ihmiset perustavat yhteisönsä tälle uskolle, on heidän yhteiskuntansa esimerkillinen ja rauhallinen, vapaa sosiaalisesta ja moraalisesta pahuudesta.

3. Historia todistaa, että ihmisten torjuessa kollektiivisesti tämän uskon, huolimatta profeetan toistuvista varoituksista, on koko joukkoa kohdannut Jumalan rangaistus jo tässä elämässä.

4. Ihmisen moraalinen, esteettinen ja rationaalinen ajattelu vahvistaa kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuden.

5. Jumalan oikeudenmukaisuudella ja armeliaisuudella ei olisi merkitystä, jos elämää kuoleman jälkeen ei olisi.

Usko "Qadariin"

Sanan Qadar alkuperäinen merkitys on "määritelty mitta" tai "määrällinen tai laadullinen koko". Sanaa voidaan käyttää monella tavalla johtamalla sen juuresta. Siten "qaddir" merkitsee esimerkiksi mitata tai arvioida jonkin määrää, laatua tai asemaa, ennen kuin se tosiasiassa mitataan. Juuri tämä merkitys on tässä tarkastelumme kohteena.

"Olemme totisesti luonut kaiken oman mittansa mukaan."

(Koraani 54:49)

Jumala tietää jo ennen jonkin tietyn asian luomista, että Hän aikoo luoda sen ja että se tulee suuruudeltaan, ominaisuuksiltaan, luonteeltaan jne. olemaan tietynlainen. Hän määrää, milloin se tulee syntymään ja milloin katoamaan, sekä paikan, jossa tämä tulee tapahtumaan. Koska näin on asian laita, ei Totiseen Jumalaan uskova ihminen saa uskoa mihinkään sattumanvaraiseen luonnossa. Jos hänelle tapahtuu jotakin epämiellyttävää, hänen tulee sanoa: " Jumala määräsi (qaddara) ja Hän teki kuten tahtoi", eikä toivoa, että sitä ei olisi tapahtunut tai miettiä, miksi sen piti tapahtua. Toisaalta jos hänelle tapahtuu jotakin miellyttävää, ei hän saa kerskua sillä, vaan kiittää Jumalaa.

Jos Jumala määrää ennalta (yuqaddir) kaiken, koskee se myös meidän ns. vapaita tekojamme. Mutta jos kerran on näin, miten meidän voidaan sanoa olevan vapaita ja vastuussa teoistamme? Tämä kysymys aiheutti islamin varhaisessa historiassa kahden äärilaidan teologisen lahkon syntymisen. Toinen niistä, jota kutsuttiin nimellä Qadariya, kuulutti siinä määrin ihmisen vapaata tahtoa ja vastuuta, että se kielsi Jumalan ennaltatietämisen ja oli sitä mieltä, että Jumala tietää vapaat tekomme vasta meidän ne tehtyämme. Toinen, jota kutsuttiin nimellä Jabriya, oli täsmälleen päinvastaisella kannalla julistaen, ettei ollut mitään eroa elottomien asioiden liikkeellä ja meidän liikkeillämme, kun teemme ns. vapaaehtoisia tekoja. Puhuessamme aikeista, he ajattelivat, käytämme siis vain vertauskuvallista kieltä. Mutta ei tarvitse mennä sellaisiin äärimmäisyyksiin, sillä ei ole vaikea sovittautua sekä jumalalliseen kohtaloon että ihmisen vastuuseen. Jumala päätti luoda ihmisen vapaaksi olennoksi, mutta Hän tietää (ja kuinka olisikaan mahdollista Hänen olla tietämättä) ennen kunkin ihmisen luomista, kuinka tämä tulee käyttämään vapaata tahtoaan, eli kuinka tämä esimerkiksi tulee reagoimaan profeetan tuodessa Jumalan viestiä hänelle. Tätä etukäteistietoa ja sen tallettamista "kirjaan" kutsutaan qadariksi. "Mutta jos olemme vapaat käyttämään tahtoamme", sanoisi qadariyan kannattaja, "voimme siis käyttää sitä Jumalan tahdon vastaisesti, ja siinä tapauksessahan ei olisi oikein väittää, että kaikki tapahtuva ilmaisee Jumalan tahtoa ja käskyjä". "Ja jos niin on, olisi Hän voinut estää meitä tekemästä pahaa". Kyllä, sen hän olisi totisesti voinut tehdä. Koraani vastaa tähän muistuttamalla meitä siitä, että juuri Jumala tahtoi, että meillä on aikomuksia ja että juuri Hän suo meidän käyttää omaa tahtoamme.

"Totisesti tämä on kehoitus, ja se, joka tahtoo, löytää tien Herransa luokse."

(Koraani 76:29-30)

"Jos Herrasi olisi niin tahtonut, niin kaikki, jotka maan päällä ovat, olisivat yhdessä uskoneet."

"Jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi kyenneet asettamaan muita Hänen rinnalleen; mutta Me emme ole asettanut sinua heidän vartijakseen, etkä sinä ole heidän kaitsijansa."

(Koraani 10:99, 6:108)

Mutta Hän halusi ihmisten olevan vapaita, erityisesti mitä tulee uskoon ja epäuskoon." "Sano: Totuus on tullut Herraltanne; ken tahansa sitä haluaa uskoa, hän uskokoon, ja ken tahansa tahtoo epäillä, antakaa hänen epäillä." (Koraani 18:29) Mutta ihmiset eivät olisi niin vapaita, jos milloin tahansa jonkun halutessa tehdä jotakin pahaa, Jumala estäisi häntä siitä ja pakottaisi hänet tekemään hyvää. "Jos Jumala on tahtonut tekomme", sanoisi ehkä joku, "niin nehän ovat itse asiassa Jumalan tekoja". Tämä väite perustuu väärinkäsitykselle. Jumala tahtoo mitä me tahdomme siinä merkityksessä, että Hän antaa meille tahdon valita ja tekee meille mahdolliseksi toteuttaa tahtoamme, toisin sanoen Hän luo ne edellytykset, jotka ovat välttämättömät voidaksemme tehdä sen. Hän ei tahdo tekojamme siinä mielessä, että Hän tekisi ne, sillä silloinhan olisi aivan oikein sanoa, että esim. meidän syödessämme, juodessamme tai nukkuessamme se on Hän, joka tekee nämä teot. Jumala luo ne, mutta hän ei tee niitä.

Toinen väärinkäsitykselle perustuva väite on, että jos Jumala kerran sallii meidän tehdä pahaa, hyväksyy Hän sen ja jopa pitää siitä. Mutta tahtoa jotakin siinä merkityksessä, että "sallii henkilön tehdä sen" on yksi asia ja hyväksyä ja suositella sitä on jotain aivan muuta. Jumala ei pidä kaikesta, jonka Hän tahtoo. Hän on, kuten juuri Koraanista luimme, antanut ihmiselle vallan valita uskon tai epäuskon, mutta tämä ei tietenkään tarkoita Jumalan pitävän siitä, että osa ihmisistä torjuu uskon (on kiittämättömiä).

"Jos olette kiittämättömiä, niin onhan Jumala ylenpalttisesti itselleen riittävä, tarvitsematta teiltä hituistakaan. Mutta jos olette kiitollisia, Häntä ilahduttaa tämä ominaisuutenne."

(Koraani 39:7)

Ayman Abu Saleh

أيمن أبو صالح – معسكر دير البلح

قطاع غزة - فلسطين

Phone: +358 44 290 9535

E-Mail: absayman (at) gmail.com

Skype: absayman

Google Talk: absayman