Palvonta

Palvonta

Pointtina ei ole vaikeus

Arabiaksi rukoileminen

Aikomuksen muuttaminen kesken rukouksen

Ryhmässä tehty dhikr

Välinpitämättömyys rukousta kohtaan

Mitä du'aa on?

Mitä 'ibaadah (palvonta) on?

Du'aa muille kuin Allahille on shirkiä

Mikä on bid'ah?

Dua, lääkkeistä parhain

Tekopyhyys sekä kufr

Salaah - rukouksen tärkeydestä

As-salaamu 'aleikum

Ramadan- Paasto

Ramadanin sunnat ja etiketit

Paaston hyveet

Milloin aloittaa ja lopettaa paastoaminen?

Veljien ja siskojen auttaminen ramadanin aikana

Ramadan: koraanin kuukausi

Voiman yö- leilatul qader

Paastoaminen Shaabaan kuukautena

Pointtina ei ole vaikeus

Ibn Taimiyyah

Ja tulisi olla tiedossa että Allahin tyytyväisyys ja rakkaus eivät ole riippuvaisia itsensä kiduttamisesta ja vaikeuksien läpi kahlaamisesta, niin että jokin asia olisi parempi ainoastaan sen mukaisesti, kuinka vaikea se on. Monet tietämättömät ihmiset olettavat että palkkio saavutetaan vaikeuksien mukaisesti kaikessa. Ei! Sen sijaan palkkio on yhdenmukainen teon hyödyllisyyden kanssa, sekä sen kanssa, kuinka paljon se ilmentää tottelevaisuutta Allahille ja Hänen Lähettiläälleen.

Joten mitä hyödyllisempi jokin teko on ja mitä tottelevaisempi sen tekijä on, sitä hyveellisempi se on. Teot eivät ole hyveellisiä määränsä takia. Vaan ne ovat hyveellisiä sen vaikutuksen takia, mikä niillä on sydämeen.

Tämän takia, kun 'Uqbah ibn 'Aamirin sisko vannoi suorittavansa Hajjin paljain jaloin kävelle, Profeetta (saws) sanoi: "Totisesti Allah ei ole tarpeessa sille että siskosi kiduttaa itseään. Laita hänet jatkamaan ratsastaen." Kerrottiin että hän laittoi hänet (siskonsa) teurastamaan eläimen, ja on myös kerrottu että hän laittoi hänet paastoamaan. Sama koskee myös Juwairiyyan (Profeetan (saws) vaimon) hadiithia, kun hän oli tekemässä tasbiih (sanoa 'Subhaan Allah') pikkukiviä käyttäen ennen iltapäivää, ja hän (saws) tuli takaisin yöllä ja löysi hänet istumasta siinä samassa asennossa. Joten hän (saws) sanoi hänelle: "Minä sanoin kolme kertaa neljä sanaa, jotka painaisivat enemmän kuin kaikki, mitä olet sanonut tänään."

Kaiken tämän pointti on tietää, että Allah ei määrännyt meitä tekemään mitään muuta kuin sitä, mikä on meille hyödyllistä, eikä hän kieltänyt meiltä mitään muuta kuin sitä, mikä on meille vahingollista. Tästä johtuen Allah ylistää oikeamielisiä tekoja ja rohkaisee hurskauteen ja hyötyyn, ja varoittaa turmeltuneisuudesta ja vahingosta.

Allah on kieltänyt meiltä saastaiset asiat johtuen niiden aiheuttamasta vahingosta ja turmeltuneisuudesta, ja hän on määrännyt meitä oikeamielisiin tekoihin johtuen niiden aiheuttamasta hyödystä. Voi olla että joitain tekoja ei voida suorittaa muuta kuin jonkinlaisella vaikeudella, kuten jihaadia, hyvän määräämistä, pahan estämistä, tiedon etsimistä jne. Joten kaikki tämä saavutetaan vaikeuksien kautta, ja ihminen palkitaan näistä niiden aikaansaaman hyödyn mukaisesti. Tämä on kuten silloin kun Profeetta (saws) sanoi 'Aa'ishalle kun hän teki 'Umran At-Tan'iimista jäähyväis-pyhiinvaelluksen vuonna: "Sinun palkkiosi on ponnistelujesi mukainen."

Mutta jos jonkin teon hyöty ei paina enemmän kuin sen sisältämät vaikeudet, niin tämä on eräs tuhon ja turmelluksen muoto, ja Allah ei rakasta turmellusta.

Esimerkki tästä on maalliset hyödyt. Vaikeuksien kärsiminen ansaitakseen suuren saavutuksen tai pitääkseen loitolla suuren vihollisen on ylistettävää. Mutta mitä tulee sellaiseen, joka kärsii suuria vaikeuksia saadakseen merkittömän summan rahaa tai karkoittakseen pienen vahingon, on aivan kuin henkilö joka maksaa tuhat dirhamia sataa vastaan, tai kuin sellainen, joka kävelee koko päivän saadakseen aterian, vaikka hän olisi voinut saada paremman aterian siitä samaisesta kaupungista, jossa hän asuu.

Joten, määrätty ja suositeltava menettelyapa on pelkkää oikeutta, tasapainoa ja kohtuullisuutta - jotka ovat parhaat ja jaloimmat kaikista asioista - aivan kuten Firdaws on sekä Paratiisin korkein osa, että myös sen keskimmäisin (ts. parhain) osa. Joten se, joka on tällainen, tulee saamaan tämän määränpääkseen, Allahin salliessa."

['Majmuu' Al-Fataawa'; 25/126-127]

-

Tuo tekstissä mainittu Juwairiyyan hadiith on viime päivinä ollut useasti mielessäni. Siinä siis Profeetta (saws) oli hänen luonaan aamulla ja lähti jättäen vaimonsa istumaan rukouspaikassaan. Sitten, kun Profeetta (saws) palasi illalla kotiin, hän (saws) löysi hänet edelleen samassa paikassa ja samassa asennossa istumasta. Hän oli siis viettänyt koko päivän siinä istuen ja dhikriä tehden, jonka tajutessaan Profeetta (saws) sanoi hänelle sanoneensa sinä päivänä kolmesti vain muutaman sanan, jotka painavat vaakakupissa enemmän kuin kaikki Juwairiyyan tuntikausia tekemä dhikr.

Hadiithista on olemassa yksityiskohtaisempiakin versioita, mutta tähän hätään en löytänyt muuta kuin tämän Muslimin kertoman hadiithin:

Juwairiyyah kertoi että Allahin Lähettiläs (saws) tuli ulos (hänen asunnostaan) aamulla, hänen ollessaan kiireinen aamurukouksensa suorittamisessa palvontapaikallaan. Hän (saws) tuli takaisin iltapäivällä ja hän oli edelleen istumassa siinä. Hän (saws) sanoi hänelle: "Sinä olet ollut samassa paikassa siitä lähtien kun jätin sinut." Hän sanoi: "Kyllä." Tällöin Allahin Lähettiläs sanoi : "Minä resitoin neljä sanaa kolmesti sen jälkeen kun jätin sinut, ja mikäli nämä punnittaisiin sitä vasten, mitä sinä olet resitoinut aamusta lähtien, nämä painaisivat niitä enemmän, ja ne ovat:

' Subhaan Allahi wa bi hamdihi, 'adada khalqihi wa ridaa nafsihi wa zinata 'arshihi wa midaada kalimaatih .'" (Muslim, 6575)

("Kuinka täydellinen Allah onkaan, ylistys olkoon Hänelle Hänen luomuksensa määrän verran, Hänen itseensä (kohdistuvan) tyytyväisyyden verran, Hänen Valtaistuimensa painon verran sekä Hänen sanojensa (kirjoittamiseen käytetyn) musteen verran.")

Arabiaksi rukoileminen

Maalik kertoi:

"Tulimme Profeetan luokse, olimme nuoria, melkein (toistemme kanssa) samanikäisiä miehiä, ja olimme hänen luonaan kaksikymmentä yötä. Allahin Lähettiläs oli erittäin ystävällinen mies ja hän huomasi kaipuumme perheidemme luokse ja kysyi meiltä niistä, jotka olimme jättäneet jälkeemme. Kun kerroimme hänelle, hän sanoi 'Palatkaa perheidenne luokse, pysykää heidän kanssaan ja opettakaa heille (uskontoa) ja määrätkää heitä (tekemään hyviä tekoja)'. Sitten Profeetta mainitsi asioita, joista muistin osan ja osaa en. Sitten hän sanoi ' Rukoilkaa niin kuin olette nähneet minun rukoilevan , ja kun on rukousaika, yhden teistä tulisi tehdä kutsu rukoukseen (Athan), ja vanhimman teistä tulisi johtaa rukousta.'" [Bukhaari, luku 91, hadiith 352]

Abu Dawuud kertoi Rifaa'ah ibn Raafi'in sanoneen, että Profeetta (saws) sanoi:

"Kun nousette rukoilemaan, jos osaatte vähän Koraanista, resitoikaa sitä, muutoin sanokaa 'alhamdulillaah' (kaikki kunnia kuuluu Allahille) ja 039;laa ilaaha illAllah' (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja 'Allahu akbar' (Allah on suurin)."

Abu Dawuud kertoi Abdullah ibn Abu Awfalta:

"Eräs mies tuli Profeetan (saws) luokse ja sanoi: 'En pysty opettelemaan mitään Koraanista, joten opeta minulle jotain, joka riittää minulle.' Hän (saws) sanoi: 'Sano alhamdulillaah'(kaikki ylistys kuuluu Allahille) ja subhaan Allah (kuinka täydellinen Allah onkaan) ja laa ilaaha illAllah (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja Allahu akbar (Allah on suurin) ja laa hawla wa laa quwwata illaa billaah (ei ole mitään valtaa eikä voimaa paitsi Allahin).'"

Koraanin resitoiminen, dhikr ja du'aa muulla kielellä kuin arabiaksi

Tiivistettynä:

Oppineiden enemmistö on sitä mieltä, että Koraania ei saa lukea rukouksissa muulla kielellä kuin arabiaksi

Mikäli henkilö ei osaa lausua arabiaksi, hänen on opeteltava, ja jos hän ei opettele vaikka pystyisi siihen, hänen rukoustaan ei ole hyväksytty .

Mikäli hän ei pysty tai pelkää että ei ehdi opetella ennen rukousajan päättymistä, ja hän osaa yhden jakeen Al-Faatihasta, niin hänen tulisi toistaa se seitsemän kertaa. Jos hän osaa enemmän, hänen tulisi toistaa niitä niin paljon kuin on tarpeellista tehdäkseen resitoinnistaan suurah Al-Faatihan pituutta vastaavan.

Muiden rukouksen adhkaar-osien sanomisesta muulla kielellä kuin arabiaksi, mikäli ei pysty lausumaan niitä arabiaksi , oppineilla on erimielisyyttä

Kysymys: Jos en osaa arabiaa ja haluan rukousta suorittaessani tehdä du'aa, esimerkiksi tahajjudin (yörukouksen) aikana kun sujuud-osio on pitkä, voinko tehdä du'aa omalla kielelläni kunnes opin arabiaa?

Vastaus: Kyllä, on luvallista tehdä du'aa muulla kielellä kuin arabiaksi, mikäli ei osaa sitä (arabiaa). Mutta muslimin on opittava tarpeeksi arabiaa suorittaakseen palvonnanteot kunnolla. Ja Allah tietää parhaiten.

Shaikh 'Abd al-Kariim al-Khudair

http://www.islam-qa.com/en/ref/4337

Kysymys: Olen tullut muslimiksi, alhamdulillaah, mutta en osaa arabiaa. Mitä minun tulisi tehdä rukouksessa olevien adkaarien sekä Koraanin arabiaksi lukemisen suhteen?

Vastaus:

Ylistys olkoon Allahille.

Enemmistö fiqh-oppineista sanoo, että mikäli ei-arabi kykenee puhumaan arabiaa, hänen ei tulisi sanoa takbiiriä (sanoa Allahu akbar) millään muulla kiellellä. Todiste tälle on se, että tekstit ohjeistavat tähän tiettyyn sanoitukseen, joka on arabiaksi, ja että Profeetta (saws) ei tehnyt sitä millään muulla tavalla.

Mutta mikäli ei-arabi ei osaa arabiaa ja on kykenemätön lausumaan sitä , niin siinä tapauksessa fiqh-oppineiden enemmistön mukaan hänen on sallittua sanoa takbiir omalla kielellään sen jälkeen kun se on käännetty arabiasta - shaafi'ien ja hanbalien mukaan -, riippumatta siitä, mikä kieli on kyseessä. Takbiir on Allahin muistelemista tai Hänen mainitsemistaan, ja Allahia voidaan muistella tai Hänet mainita jokaisella kielellä, joten muu kieli kuin arabia on vaihtoehto, ja tämän henkilön on opeteltava kuinka sanoa se sillä toisella kielellä. Siitä asiasta on olemassa hieman ristiriitaa, voidaanko kaikki rukouksen adhkaarit, kuten tashahhud, qunuut sekä rukuu'ssa ja sujuudissa tehdyt tasbiihit (sanoa Subhaan Allah) voidaan sanoa muulla kielellä kuin arabiaksi .

Mitä tulee Koraanin lukemiseen, niin enemmistö sanoo että ei ole sallittua lukea sitä (rukouksessa) millään muulla kielellä kuin arabiaksi. Todiste tälle on jae:

"Totisesti olemme lähettäneet sen alas arabiankielisenä Koraanina."

[Surat Yusuf 12:2]

Lisäksi Koraani on ihme sanoituksessaan ja merkityksessään; mikäli sitä muutetaan, niin asia ei enää ole näin, eikä se ole enää Koraania, vaan tulkintaa. (Al-Mawsuu'ah Al-Fiqhiyyah, osa 5: Al-A'jamii)

Ibn Qudaamah sanoi:

"Luku: Ei ole oikein lukea sitä (Koraania) millään muulla kielellä kuin arabiaksi tai korvata muita sanoja arabiassa, osasipa henkilö lukea sitä hyvin arabiaksi tai ei, sillä Allah sanoo: '.Arabiankielisenä Koraanina.' sekä '.Selkeällä arabian kielellä.' Koraani on ihme niin sanoituksessaan kuin merkityksessäänkin, mutta mikäli sitä muutetaan, asia ei enää ole näin - se ei (enää) ole Koraania tai mitään sen kaltaista. Se on ainoastaan tulkinta, ja mikäli tämä tulkinta olisi niin kuin Koraani itse, niin he eivät olisi kykenemättömiä vastaamaan haasteeseen tuottaa yksikin sen kaltainen suura.

Mikäli henkilö ei kykene lukemaan hyvin arabiaksi, hänen on opeteltava. Mikäli hän ei opettele vaikka hän kykenisi, hänen rukouksensa eivät ole hyväksyttyjä. Mikäli hän ei kykene, tai pelkää ettei hänellä ole aikaa opetella ennen kuin seuraavan rukouksen aika on loppunut, ja hän osaa yhden jakeen Al-Faatihasta, hänen tulee toistaa se seitsemän kertaa. . Mikäli hän kykenee resitoimaan enemmän kuin sen, hänen tulisi toistaa niitä niin paljon kuin on tarpeen, tehdäkseen resitoinnista suurah Al-Faatihan pituutta vastaavan, tai hän voi korvata sen resitoimalla muita jakeita. Mikäli hän osaa joitain jakeita, hänen ei tarvitse toistaa, vaan hän voi sen sijaan resitoida toisen jakeen, sillä Profeetta (saws) määräsi sitä, joka ei osannut resitoida Koraania hyvin, sanomaan Alhamdulillaah sekä muita sanontoja, mitkä ovat osa erästä jaetta, mutta hän ei määrännyt häntä toistamaan sitä. Mikäli hän ei kykene tekemään mitään, mutta osaa hieman Koraania ulkoa, niin hänen tulee resitoida sen mitä osaa, ja mikään muu ei kelpaa, johtuen Abu Dawuudin Rifaa'ah ibn Raafi'lta kertomasta keronnasta, jonka mukaan Profeetta (saws) sanoi:

"Kun nousette rukoilemaan, jos osaatte vähän Koraanista, resitoikaa sitä, muutoin sanokaa 'alhamdulillaah' ja 'laa ilaaha illAllah' ja 'Allahu akbar'."

Tämän on lähempänä Koraania, ja on sopivampaa (kuin muiden sanojen sanominen). Hänen tulisi myös resitoida niin paljon kuin tarvitaan tehdäkseen siitä suurah Al-Faatihan pituutta vastaavan. Mikäli hän ei osaa resitoida mitään Koraanista, eikä pysty opettelemaan ennen kuin on liian myöhäistä rukoilla senhetkinen rukous, niin hänen tulee sanoa 'Subhaan Allah wal-hamdulillaah wa Laa ilaaha ill Allah wal-laahu akbar wa Laa hawla wa laa quwwata illaa Billaah' Abu dawuud kertoi että eräs mies tuli Profeetan (saws) luokse ja sanoi:

"En pysty opettelemaan mitään Koraanista, joten opeta minulle jotain, joka riittää minulle." Hän (saws) sanoi: "Sano alhamdulillaah (kaikki ylistys kuuluu Allahille) ja subhaan Allah (kuinka täydellinen Allah onkaan) ja laa ilaaha illAllah (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja Allahu akbar (Allah on suurin) ja laa hawla wa laa quwwata illaa billaah (ei ole mitään valtaa eikä voimaa paitsi Allahin)."

Aikomuksen muuttaminen kesken rukouksen

Määräys rukouksen aikomuksen muuttamisesta sen aloitettuaan

Shaikh Ibn 'Uthaimiinilta kysyttiin aikomuksen muuttamisesta rukouksessa.

Hän vastasi:

Aikomuksen muuttaminen tarkoittaa joko (i) sen muuttamista yhdestä tietystä asiasta toiseen , tai (ii) jostakin yleisestä johonkin tiettyyn . Tämä ei ole oikein, mutta jos se on (iii) muuttaminen jostain tietystä johonkin yleiseen , niin siinä ei ole mitään väärää.

Esimerkiksi:

(i) Muuttaminen yhdestä tietystä asiasta toiseen: Henkilö halusi muuttaa Duhaa-sunnarukouksen tavalliseen Fajr-rukoukseen jonka hän oli menettänyt ja halusi korvata. Hän sanoi takbiirin (Allahu Akbar, ts. aloitti rukouksensa) aikomuksenaan suorittaa kaksi Duhaa-rukouksen rak'aa, sitten hän muisti ettei ollut suorittanut Fajria, joten hän muutti sen Fajr-rukoukseksi. Tämä ei ole hyväksyttyä, sillä Fajr on kaksi rak'aa, joille hänellä olisi pitänyt olla aikomus rukouksen alusta alkaen.

Toinen esimerkki on mies, joka alkoi rukoilla 'Asria, mutta rukoillessaan muisti ettei ollut rukoillut Dhuhria, joten hän aikoi tämän rukouksen Dhuhriksi. Tämäkään ei ole hyväksyttyä, sillä tietyn rukouksen aikomus on oltava olemassa alusta lähtien.

(ii) Mitä tulee muutamiseen jostain yleisestä johonkin tiettyyn , kuten mikäli henkilö alkoi suorittaa yleistä (ts. naafil) rukousta, sitten muisti ettei ollut rukoillut Fajria tai Fajrin sunnaa, joten hän vaihtoi aikomuksensa Fajr-rukoukseen tai Fajrin sunnaan - tämäkään ei ole hyväksyttyä.

(iii) Mutta mikäli hän vaihtaa jostakin tietystä johonkin yleiseen , kuten mikäli hän alkaa rukoilla aikomuksenaan että se on Fajr-rukous, sitten rukoillessaan muistaa että hän on jo suorittanut tämän rukouksen, niin siinä tapauksessa hän voi muuttaa alkuperäisen aikomuksensa aikomukseksi yksinkertaisesti suorittaa (jokin) rukous.

Toinen esimerkki tästä on mies, joka alkaa suorittaa pakollista rukousta yksinään, sitten tulee ryhmä (jamaa'ah), ja hän haluaa muuttaa pakollisen rukouksensa naafil-rukoukseksi jotta voi lopettaa sen lyhyeen ja tehdä vain kaksi rak'aa, (ja) sitten suorittaa pakollisen rukouksensa tämän ryhmän kanssa. Tämä on sallittua, sillä se on vaihtamista jostain tietystä johonki yleiseen.

Eli periaate on: Vaihtaminen yhdestä tietystä asiasta toiseen ei ole hyväksyttyä; vaihtaminen jostain yleisestä johonkin tiettyyn ei ole hyväksyttyä; vaihtaminen jostain tietystä johonkin yleiseen on hyväksyttyä . (Majmuu' Fataawa Ash-Shaikh Ibn 'Uthaimiin, 12/ kysyms 347)

Sheikhiltä kysyttyyin myös:

Onko sallittua vaihtaa aikomuksensa yhdestä tietystä asiasta toiseen?

Hän vastasi: Ei ole sallittua vaihtaa aikomustaan yhdestä tietystä asiasta toiseen, tai jostain yleisestä johonkin tiettyyn. Sen sijaan on ainoastaan sallittua vaihtaa aikomuksensa jostakin tietystä johonkin yleiseen.

Esimerkki ensimmäisestä, aikomuksen muuttamisesta yhdestä tietystä asiasta toiseen , on aikomuksen muuttaminen Dhuhrin rukoilemisesta 'Asrin rukoilemiseen. Tässä tapauksessa Dhuhr-rukous mitätöityy sillä hän on kääntynyt siitä pois, ja hän ei ole aloittanut 'Asr-rukousta, sillä tämä ei ollut hänen aikomuksensa alussa. Siinä tapauksessa kummatkin rukoukset on korvattava.

Esimerkki toisesta, muuttaminen jostain yleisestä johonkin tiettyyn , on kun henkilö alkaa rukoilla yleistä naafil-rukousta, sitten vaihtaa aikomuksen johonkin tiettyyn naafil-rukoukseen, sitten vaihtaa sen säännölliseen sunna-rukoukseen; ts. hän alkaa rukoilla yleisellä aikomuksella, sitten haluaa tehdä sen esimerkiksi tavalliseksi Dhuhrin sunna-rukoukseksi. Mutta tätä ei lasketa siksi säännölliseksi sunna-rukoukseksi, sillä hänellä ei ollut tätä aikomusta alussa.

Esimerkki kolmannesta, muuttaminen jostain tietystä johonkin yleiseen , on silloin, kun henkilö aikoo suorittaa tavallisen Maghribin sunna-rukouksen, sitten hän päättää tehdä siitä yleisen sunna-rukouksen. Tämä on hyväksyttyä eikä mitätöi rukousta, sillä aikomus suorittaa jokin tietty rukous pitää sisällään aikomuksen suorittaa rukous yleisesti, joten mikäli tietty aikomus peruutetaan, niin yleinen aikomus on silti olemassa; mutta mikäli hän tekee sen, niin hänen sunna-rukoustaan ei lasketa koska hän kääntyi siitä pois.

(Majmuu' Fataawa Ash-Shaikh Ibn 'Uthaimiin, 12/ kysymys 348)

Ryhmässä tehty dhikr

Yhteis-dhikristä

Jotkut sahaabat kertoivat seuraavan kertomuksen:

"Meillä oli tapanamme istua 'Abdullaah ibn Mas'uudin talon edessä ennen Fajr-rukousta, odottaen mennäksemme hänen kanssaan moskeijalle. Abu Muusaa Al-Ash'ari tuli luoksemme ja kysyi meiltä:

'Lähtikö Abu 'Abdir-Rahmaan (ts. Ibn Mas'uud) jo?'

Vastasimme: 'Ei.'

Joten Abu Muusaa Al-Ash'ari istui kanssamme odottamassa häntä. Kun hän tuli, nousimme kaikki ylös. Abu Muusaa sanoi hänelle:

'Oi Abu 'Abdir-Rahmaan! Näin äskettäin moskeijalla jotain sellaista, mitä en voinut hyväksyä.'

Ibn Mas'uud kysyi sitten: 'Mitä se oli?'

Abu Muusaa sanoi: 'Tulet näkemään sen jos elät (siihen saakka)..Näin moskeijalla ryhmän ihmisiä istumassa ringeissä rukousta odottamassa. Jokaista rinkiä johti yksi ihminen. Ja jokaisella ihmisellä näissä ringeissä oli pikkukiviä mukanaan.

Ringin johtaja sanoi: 'Sanokaa Allahu Akbar sata kertaa,' ja he sanovat Allahu Akbar sata kertaa; sitten hän sanoo 'Sanokaa Laa ilaaha ill Allah saa kertaa,' ja he sanovat Laa ilaaha ill Allah sata kertaa; sitten hän sanoo 'Sanokaa Subhaan Allah sata kertaa,' ja he sanovat subhaan Allah sata kertaa.'

Sitten Ibn Mas'uud sanoi heille: 'Mitä sinä sanoit heille?'

Hän sanoi: 'En sanonut mitään, halusin odottaa sinun mielipidettäsi.'

'Abdullaah ibn Mas'uud sanoi: 'Etkö voinut määrätä heidät laskemaan syntinsä, ja (näin) varmistaa että he saavat palkkiota?'

Sitten 'Abdullaah ibn Mas'uud lähti ja me menimme hänen mukanaan. Kun hän lähestyi yhtä näistä ringeistä, hän sanoi: 'Mitä te oikein teette?'

He sanoivat: 'Oi Abu 'Abdir-Rahmaan, nämä ovat pikkukiviä laskemaan kuinka monta kertaa olemme sanoneet Allahu Akbar, Laa ilaaha ill Allah ja Subhaan Allah.'

Hän sanoi: 'Laskekaa omat syntinne, niin takaan teille ettette tule menettämään mitään palkkioistanne (hasanaat). Voi teitä, oi Muhammadin kansa, kuinka nopeasti te tulettekaan tuhoutumaan. Nuo ovat teidän Profeettanne seuralaisia saatavilla, nämä ovat hänen vaatteensa jotka eivät vielä ole kuluneet, ja hänen astiansa eivät vielä ole rikkoutuneet. Vannon kautta Hänen, jonka Käsissä minun sieluni on, että joko te seuraatte uskontoa joka on parempi kuin Profeetan uskonto, tai sitten te avaatte oven harhautumiselle.'

He sanoivat: 'Me vannomme kautta Allahin, oi Abu 'Abdir-Rahmaan, että meillä ei ollut mitään muuta aikomusta kuin tehdä hyviä tekoja.'

Hän sanoi: 'Mitä siitä? Kuinka monet ihmiset ovatkaan halunneet tehdä hyviä tekoja, mutteivät koskaan tulleet tehneeksi niitä? Allahin Profeetta on kertonut meille ihmisistä, jotka resitoivat Koraania ilman että sillä on heihin mitään muuta vaikutusta kuin että Koraani (Koraanin resitointi) menee heidän kurkustaan. Vannon kautta Allahin, olen melkein varma että te olette sen tyyppisistä ihmisistä.'

Sitten hän jätti heidät."

'Amr ibn Salamah sanoi: "Näimme suurimman osan niiden rinkien ihmisistä taistelevan (meitä vastaan) Khawaarijien joukossa AN-Nahrawaanin taistelussa."

(Kertonut Ad-Daarimii sekä Abu Na'iim sahiih-ketjulla)

-

Muutama sananen ylläolevan atharin kertojaketjusta:

Ensin lainaus suufi-sivustolta:

"Yllämainitun kerronnan ketju sisältää 'Amr ibn Yahya Al-Hamadanin - 'Amr ibn Saliman pojanpojan - ja hän on heikko. Ibn Ma'iin näki hänet ja sanoi: "Hänen kerrontansa eivät ole mitään."; Ibn Kharrash sanoi: "Hän ei ole hyväksytty"; Dhahabi listasi hänet niiden joukkoon, jotka ovat heikkoja ja joiden hadiitheja ei oteta, kirjoissa Ad-Du`afaa' Wal-Matruukiin (s. 212 #3229), Miizan Al-I`tidaal (3:293), sekä Al-Mughni fii Ad-Du`afaa' (2:491); ja Al-Haythami julisti hänet heikoksi kirjassa Majma` Az-Zawaa'id, luvussa Baab Al-`Ummaal `Alas-Sadaqah."

1- Erään sheikhin on kerrottu väittävän että 'Amr ibn Yahya on heikko, perustuen Ibn Ma'iinin sanontaan "hänen kerrontansa eivät ole mitään" . Tätä sheikhiä ei voida syyttää siitä että hän käänsi Ibn Ma'iinin sanat kielellisesti siten kuin käänsi, sillä "laisa hadiithuhuu bi shai'in" todella tyypillisesti käännettäisi "hänen hadiithinsa eivät ole mitään/minkään arvoisia."

Mutta ymmärtääkseen Ibn Ma'iinin sanat oikein, tarvitaan kuintenkin enemmän tietoa mustalah-tieteestä (sanojen/ilmaisujen vakiintuneesta tarkoituksesta eri piireissä), sekä erityisesti hyvin vaativasta ja tarkasta jarh wat-ta'diilin tieteestä (sen luokittelemisesta, ketkä ovat luotettavia ja heikkoja). Kuten Ibn Hajar huomautti Fath Al-Baarin esittelyssä nimeltään Hady As-Sari (s. 421 ), kun Ibn Ma'iin käyttää tätä termiä, hän tyypillisesti tarkoittaa että se hadiithien määrä, jonka tämä kertoja kertoi, oli hyvin vähäinen . Näin ollen tämän sanonnan oikea käännös on "Hänen hadiithinsa eivät ole kovin lukuisia," ja asia, joka todistaa tämän lopullisesti, on se, että Ibn Abi Haatim kertoo, suoralla ja autenttisella kertojaketjulla, että Ibn Ma'iin itse sanoi 'Amr ibn Yahyasta - tästä samaisesta kertojasta - että hän on "thiqah", eli "luotettava". (Katso hänen kirjansa Al-Jarh Wat-Ta`diil osa 6, s. 269).

Joten Ibn Ma'iinin todellinen tuomio hänestä (yhdistäen nämä molemmat kerronnat ja ymmrätäen ne molemmat siten kuin ne oli tarkoitettu) on se, että hän on luotettava, mutta hänellä on vain vähän kerrontoja. Tähän perustuen myös muut pitivät häntä luotettavana, mukaan lukien Al-Fasawi, Al-Ijli sekä Ibn Hibbaan. Mutta kyllä, on totta että jotkut, kuten Adh-Dhahabi, pitivät häntä heikkona, vaikka suuremmat ja vahvemmat auktoriteetit olivat päinvastaista mieltä.

Oli miten oli, se ei ole niin tärkeää mikä hänen tarkka statuksensa oli, sillä:

2- Tästä kerronnasta on olemassa toinen isnaad (kertojaketju), joka ei sisällä 'Amr ibn Yahyaa ja joka on hasan; näin ollen sitä voidaan käyttää vahvistamaan ensimmäistä ketjua (tässä kerronnassa on ainoastaan tarinan pääpiirteen, ei kaikkia yksityiskohtia).

'Abdur-Razzaaq kertoo Musannafissaan (osa 3 s. 221, no. 5498) Sufiyaan ibn 'Uyaynalta, Bayaan ibn Qaysilta, Abu Haazimilta, että

"Joku mainitsi Ibn Mas'uudille että eräs Qaas ('tarinoiden kertoja') istui öisin ja sanoi ihmisille 'Sanokaa niin-ja-niin, sanokaa niin-ja-niin.' Joten hän sanoi: 'Kun näette hänet (seuraavan kerran), kertokaa minulle.' Joten he kertoivat hänelle. Hän meni heidän luokseen, peittäen kasvonsa ja sanoi: 'Joka tuntee minut, tuntee minut, ja joka ei tunne, niin minä olen 'Abdullaah ibn Mas'uud. Ymmärtäkää, että joko te olette tietävämpiä kuin Muhammad ja hänen seuralaisensa, tai sitten te pidätte kiinni eksytyksen hännästä.' "

Tässä versiossa, vaikka se ei olekaan niin yksityiskohtainen kuin aiempi, on sama tarina, ja sen isnaad on sahiih, kuten Al-Haithami itse sanoi kirjassaan Majma' Az-Za waa`id (1/181).

3- Mikäli on vielä epäilyksiä jäljellä, niin voi myös tutustua tästä tapahtumaasta oleviin muihin versioihin, vielä toisilla kertojaketjuilla, At-Tabaraanin kirjassa Mu`jam Al-Kabiir (9/125-128). Täten, kaikki nämä yhdistettynä, tämän kerronnan aitoudesta ei voi olla epäilystäkään.

-

Al-Mu'jam Al-Kabiirissa olevat muut kertojaketjut:

8628 - 'Ali ibn 'Abdil-'Aziiz kertoi meille Abu Na'iimilta, joka kertoi Sufiyaanilta, joka kertoi Salamah ibn Kuhaylilta, joka kertoi Abu Za'ralta että hän sanoi:

"Al-Musayyib ibn Najbah tuli 'Abdullaahin (Ibn Mas'uudin) luokse ja sanoi: 'Jätin moskeijalle (sieltä lähdettyäni) ihmisiä, jotka sanovat: 'Joka sanoo Subhaan Allah niin ja niin (monta kertaa), hän saa sitä ja tätä.'' Hän sanoi: 'Nouse ylös, oi 'Alqamah,' ja kun hän näki heidät, hän sanoi: 'Oi 'Alqamah, vie ihmisten katseet pois minusta,' ja kun hän kuuli mitä he ovat sanomassa, hän sanoi: 'Totisesti joko te pidätte kiinni eksytyksen hännästä, tai sitten te olette johdattuneempia kuin Muhammadin seuralaiset.' " (Al-Mu'jam Al-Kabiir, osa 9, s. 125)

8629 - Ishaaq ibn Ibraahiim Ad-Dabarii kertoi meille 'Abdir-Razzaaqilta, joka kertoi Ibn 'Uyaynalta, joka kertoi Bayaanilta, joka kertoi Qays ibn Abi Haazimilta, joka sanoi:

"Ibn Mas'uudille mainittiin Qaasista ('tarinankertojasta'), joka istuu öisin ja sanoo ihmisille 'Sanokaa näin-ja-näin.' Joten hän sanoi: 'Jos näette hänet, kertokaa minulle.'" Hän sanoi: "Joten he kertoivat hänelle, ja 'Abdullaah tuli naamioituneena ja sanoi: 'Joka tuntee minut, tuntee minut, ja joka ei tunne minua, niin minä olen 'Abdullaah ibn Mas'uud. Joko te tiedätte olevanne johdattuneempia kuin Muhammad ja hänen seuralaisensa, tai sitten te pidätte kiinni eksytyksen hännästä.' " (Al-Mu'jam Al-Kabiir, osa 9, s. 125)

8630 - Ishaaq ibn Ibraahiim Ad-Dabarii kertoi meille 'Abdur-Razzaaqilta, joka kertoi Ja'far ibn Sulaimaanilta, että 'Ataa' ibn As-Saa'ib (en tiedä tätä muilta kuin Abu Al-Bukhtarilta) sanoi:

"Ibn Mas'uudille kerrottiin että joitain ihmisiä istuu (moskeijalla) Maghribista tehden tasbiih ja sanoen: 'Sanokaa näin ja sanokaa näin' 'Abdullaah sanoi: 'Kun he istuvat (jälleen), kertokaa minulle.' Joten kun he istuivat, he tulivat hänen luokseen (kertomaan tästä), joten hän lähti, meni sisään heidän kanssaan ja istui. Hänen päällään oli burnus (hupullinen viitta), joten he aloittivat tasbiihinsa, ja 'Abdullaah otti päästään burnusin ja sanoi: 'Minä olen 'Abdullaah ibn Mas'uud,' ja ihmiset hiljenivät. Ja hän sanoi: 'Joko te olette tuoneet bid'an ja pimeyttä, tai sitten te olette tietävämpiä kuin Muhammadin seuralaiset.' Joten 'Amr ibn 'Utaibah ibn Farqad sanoi: 'Pyydän Allahin anteeksiantoa ja kadun Hänelle,' ja määräsi heidät hajaantumaan." (Al-Mu'jam Al-Kabiir, osa 9, s. 125)

8633 - Abu Muslim Al-Kashhii kertoi meille Abu 'Umar Ad-Dariirilta, joka kertoi Haamid ibn Salamalta, että 'Ataa' ibn As-Saa'ib kertoi heille Abu 'Abdur-Rahmaan As-Salamilta että hän sanoi:

"'Amr ibn 'Utbah ibn Farqad As-Salamii sekä Mu'addad olivat joidenkin seuralaistensa joukossa ja he ottivat erään moskeijan ja tekivät siellä tasbiih Maghribin ja 'Ishaan välillä näin ja näin, ja tahlii näin ja näin, ja tahmiid näin ja näin, joten 'Abdullaah ibn Mas'uudille kerrottiin tästä ja hän sanoi sille joka kertoi hänelle: 'Kun he istuvat (jälleen), kerro minulle,' joten kun he istuivat, hän kertoi hänelle, joten 'Abdullaah tuli sinne burnusissa, kunnes hän meni heidän luokseen ja otti burnusin pois päästään. Sitten hän sanoi: 'Minä olen Umm 'Abdin poika, kautta Allahin, joko te olette tuoneet bid'an ja pimeyttä, tai siten olette tietävämpiä kuin Muhammadin seuralaiset.' Joten Mu'addad sanoi - ja hän oli sulavapuheinen mies -: 'Kautta Allahin, emme ole tuoneet bid'aa ja pimeyttä, emmekä ole parempia kuin Muhammadin seuralaiset.' Joten 'Abdullaah sanoi: 'Jos seuraatte ihmisiä, niin he ovat paljon teitä edellä, ja jos kiertelette oikealle ja vasemmalle, niin olette totisesti eksyneet kaukaiseen eksytykseen.' " (Al-Mu'jam Al-Kabiir, osa 9, s. 126)

8636 - 'Ali ibn 'Abdil-'Aziiz kertoi meille Abun-Nu'maan 'Aarimilta, joka kertoi Haamid ibn Zaidilta, joka kertoi Mujaalid ibn Sa'iidilta, joka kertoi 'Amr ibn Sa'iidilta että hän sanoi:

"Olimme istumassa Ibn Mas'uudin ovella Maghribin ja 'Ishaan välillä kun Abu Muusaa tuli ja sanoi: 'Onko Abu 'Abdir-Rahmaan tullut jo ulos?'" Hän sanoi: "Joten Ibn Mas'uud tuli ulos ja sanoi Abu Muusalle: 'Mikä sai sinut tulemaan tähän aikaan?' Hän sanoi: 'Kautta Allahin, en (tullut) muun syyn takia, kuin että näin asian, joka pelotti minua, ja se on hyvä (asia), mutta se pelotti minua ja se on hyvä asia: Ihmisiä istuu moskeijalla ja mies sanoo heille 'Sanokaa Subhaan Allah niin ja niin (monta kertaa), sanokaa Alhamdulillaah niin ja niin (monta kertaa).'" Hän sanoi: "Joten 'Abdullaah meni hänen kanssaan kunnes saapui heidän luokseen ja sanoi: 'Kuinka nopeasti te menettekään harhaan, vaikka Muhammadin seuralaiset ovat (vielä) elossa, ja hänen vaimonsa ovat nuoria, ja hänen vaatteensa ja astiansa eivät vielä ole muuttuneet (miksikään)! Laskekaa huonot tekonne, niin takaan takaan teille että Allah tulee laskemaan teidän hyvät tekonne.' " (Al-Mu'jam Al-Kabiir, osa 9, s. 127)

8639 - 'Ali ibn 'Abdil-'Aziiz kertoi meille Abu Ghasaan Maalik ibn Ismaa'iililta, joka kertoi Israa'iililta, joka kertoi Ash'ath ibn Abi Ash-Sha'thaalta, joka kertoi Al-Aswad ibn Halalta, joka kertoi 'Abdullaahilta että hän sanoi: "Hänelle kerrottiin miehestä joka kertoo asioita, joten hän tuli ja istui ihmisten joukkoon, ja kuulin hänen (tämän miehen) sanovan: 'Subhaan Allah niin ja niin,' ja kun hän (Ibn Mas'uud) kuuli sen, hän nousi ylös ja sanoi: 'Ettekö te kuule,' ja kun he katsoivat häntä, hän sanoi: 'Oletteko te johdattuneempia kuin Muhammad ja hänen seuralaisensa? Totisesti te pidätte kiinni eksytyksen reunasta.' "

(Al-Mu'jam Al-Kabiir, osa 9, s. 128)

Välinpitämättömyys rukousta kohtaan

Imaam Adh-Dhahabi

Allah sanoo:

"Sitten heidän jälkeensä seurasi sukupolvi, jotka hylkäsivät rukouksen ja seurasivat haluja, joten heidät tullaan heittämään Ghayy:hin (Helvetissä oleva laakso). Paitsi ne, jotka katuvat ja uskovat ja tekevät hyviä tekoja."

(Maryam 19:59-60)

Ibn 'Abbaas selitti, että se ei tarkoita sitä että he hylkäsivät rukoukset kokonaan, vaan että he myöhästyttivät niitä niille määrättyjen aikojen loppuun. Sa'iid ibn Musayyab, suuri Imaami Sahaaboja seuranneesta sukupolvesta, pohdiskeli tätä sanoen:

"Henkilö on välinpitämätön, mikäli hän myöhästyttää päivä-rukouksen iltapäivärukouksen aikaan, iltapäivärukouksen melkein aringonlasku-rukouksen aikaan, auringonlasku-rukouksen iltarukouksen aikaan, ja iltarukouksen aamu-rukouksen aikaan, ja myöhästyttäen aamu-rukouksen kunnes aurinko on juuri nousemaisillaan. Jos joku kuolee ilman katumusta, tällä tavalla jatkaen, niin Allah on luvannut hänelle Ghayy:n, ja se on Helvetissä oleva laakso, joka on erittäin syvä ja siellä on pilaantunutta ruokaa."

Allah sanoo: "Varoitus (wayl) niille rukoililijoille, jotka ovat välinpitämättömiä rukouksistaan." (Quran 107:4-5)

Sa'd bin Abi Waqqaas sanoi: "Kysyin Allahin Lähettiläältä 'välinpitämättömän' tarkoituksesta, ja hän vastasi: 'Se tarkoittaa sen (rukouksen) myöhästyttämistä sille määrätyn ajan loppuun asti.'" (Bazzaar)

Kun Allah kutsuu sellaisia ihmisiä, he ovat laiskoja ja suorittavat rukouksen erittäin myöhään. Hän on luvannut heille wayl:in, mikä ilmentää hyvin suurta rangaistusta.

Jotkut sanovat, "Wayl on Helvetissä oleva laakso, äärimmäisen kuuma, ja se on paikka niille, jotka myöhästyttävät tai jättävät rukouksia, lukuun ottamatta niitä, jotka katuvat ja korjaavat tapansa."

Allah sanoo: "Oi te jotka uskotte, älkää antako omaisuutenne tai lastenne viedä teitä pois Allahin muistelemisesta. Ja joka tekee niin, niin he ovat niitä, jotka tulevat olemaan häviäjiä." (Al-Munaafiquun 63:9)

Tafsiir-oppineet sanovat: "Tässä jakeessa 'Allahin muisteleminen' tarkoittaa viittä päivittäistä rukousta. Jos joku on niin kiireinen myymisen ja ostamisen kanssa, tai päivittäisen työnsä kanssa elannon ansaitsemiseksi, tai lastensa kanssa, että hän ei voi suorittaa rukouksiaan ajallaan, niin hän tulee olemaan häviäjien joukossa."

Profeetta (saws) sanoi tähän liittyen:

"Ensimmäinen asia, joka tullaan tuomitsemaan ihmisen tekojen joukosta Ylösnousemuksen päivänä, on rukous. Jos se on hyvässä tilassa, hän tulee läpäisemään testin ja kukoistamaan, ja jos se on puutteellinen, hän tulee epäonnistumaan testissä ja olemaan häviäjä." (Tirmidhi)

Allah sanoo, kertoen meille Helvetin asukkaista, (että heiltä tullaan kysymään):

"'Mikä sai teidät päätymään Helvettiin?' He tulevat sanomaan: 'Emme olleet rukoilijoiden joukosta, emmekä ruokkineet köyhiä. Ja puhuimme turhaa turhanpuhujien kanssa, ja kielsimme Hyvityksen päivän, kunnes meille tuli se mikä on varmaa (ts. kuolema) .' Joten silloin mikään välittäjien välittäminen (shafaa'ah) ei tule hyödyttämään heitä." (Al-Muddathhir 74:42-48)

Profeetta saw sanoi: "Liitto meidän (uskovaisien) välillä on rukous, joten jos joku hylkää sen, hänestä on tullut epäuskovainen." (Ahmad, Ibn Maajah, Abu Dawuud, An-Nasaa'ii, At-Tirmidhi). Hän sanoi myös: "Mikä on miehen ja epäuskovaisuuden välillä, on rukouksen hylkääminen." (Muslim)

Allahin Lähettilään (saws) on myös kerrottu sanoneen: "Jos joku hylkää iltapäivärukouksen, hänen teoistaan ei ole mitään hyötyä." (Bukhaari)

Ja hän (saws) sanoi : "Jos joku hylkää rukouksen tarkoituksella, hänellä ei ole mitään vaateita (mitä hän voisi odottaa) Allahilta." (Sunan).

Abdullah ibn 'Amr ibn Al-'Aas kertoi että Profeetta (saws) mainitsi eräänä päivänä rukouksen sanoen:

"Jos joku pitää siitä kiinni, se tulee olemaan valo, todiste ja pelastus hänelle Ylösnousemuksen päivänä; mutta jos joku ei pidä siitä kiinnni, se ei tule olemaan hänelle valo, eikä todiste, eikä pelastus; ja Ylösnousemuksen päivänä hänet tullaan liittämään Qaaruuniin, Faaraoon, Hamaniin sekä 'Ubayy ibn Khalafiin (islamin suuri vihollinen Quraishin joukosta)." (Ahmad, Ad-Darimii sekä Al-Baihaqii)

Jotkut oppineet ovat selittäneet että sellainen henkilö joka hylkää rukouksen, tullaan herättämään sellaisen nelikon kanssa, sillä hänen rukouksen hylkäämisensä saattaa johtua hänen kiinnostuksestaan omaisuuttaan, maataan, työtään, kauppaansa tms. kohtaan. Näin ollen, mikäli hän oli kiireinen omaisuutensa kanssa, hänet tullaan herättämään Qaaruunin kanssa; jos maansa kanssa, niin Faaraon kanssa; jos työnsä kanssa, niin Hamanin kanssa; ja jos kaupankäynnin kanssa, niin 'Ubayy ibn Khalafin - Mekan epäuskkovaisten joukossa olleen kauppiaan - kanssa.

Mu'aadh ibn Jabal kertoi Allahin Lähettilään (saws) sanoneen: "Jos joku hylkää rukouksen tarkoituksella, hänellä ei ole mitään vaadetta Allahilta, Kaikkein Korkeimmalta." (Ahmad)

'Umar ibn Al-Khattaab kertoi että eräs mies kysyi Profeetalta (saws ): "Oi Allahin Lähettiläs, mikä teko on kaikkein rakastetuin Allahille, Kaikkein Korkeimmalle?" Profeetta vastasi: "Rukous sen oikealla ajallaan. Sillä, joka ei rukoile, ei ole uskontoa. Rukous on (islamin) uskonnon pääpilari. " (Al-Baihaqii)

Sen jälkeen kun 'Umaria oli puukotettu, hänelle sanottiin , "Rukous, oi Uskovaisten johtaja!" Hän sanoi, "Kyllä, totisesti! Jos joku menettää rukouksen, hänellä ei ole mitään osaa islamissa," ja sen sanottuaan hän rukoili hänen haavojensa vuotaessa.

'Abdullaah ibn Shaqiiq sanoi että Profeetan (saws) seuralaiset eivät pitäneet mitenkään hyvien tekojen hylkäämistä epäuskona, paitsi rukouksen hylkäämistä.

Kun 'Alilta kysyttiin eräästä naisesta joka ei rukoillut, hän vastasi: "Se, joka ei rukoile, on epäuskovainen." Ibn Mas'uud sanoi että sillä, joka ei rukoile, ei ole uskontoa ; ja Ibn 'Abbaas sanoi: "Se, joka jättää pois yhdenkin rukouksen tarkoituksella, tulee näkemään, kun hän tapaa Allahin, Kaikkein Korkeimman, että Hän on hänelle vihainen."

Allahin Lähettiläs (saws) sanoi : "Kun ihminen tapaa Allahin oltuaan välinpitämätön rukoustaan kohtaan, hän tulee tapaamaan Hänet aivan kuin hän ei olisi palvonut Häntä lainkaan, eikä tehnyt mitään hyviä tekoja."

Ja Ibn Hazm sanoi: "Shirkin jälkeen ei ole mitään suurempaa syntiä kuin rukouksen menettäminen (mikäli joku tarkoituksella myöhästyttää rukouksen yli sille määrätyn ajan vaikka hän olisi kyennyt rukoilemaan sen ajallaan, ilman mitään pätevää syytä joka sallii sen myöhästyttämisen yli aikansa) ja uskovaisen tappaminen ilman oikeutta."

Ibraahiim An-Nakhaa'ii sanoi: "Siitä, joka on jättänyt pois rukouksen, on tullut epäuskovainen." 'Awn ibn 'Abdullaah sanoi: "Kun ihminen haudataan, enismmäinen kysymys joka häneltä tullaan kysymään, tulee olemaan rukousta koskien. Jos se hyväksytään häneltä, hänen muita tekojaan katsotaan, mutta jos sitä ei hyväksytä häneltä, mihinkään muihin tekoihin ei tulla katsomaan."

'Abdullaah ibn Al-'Aas kertoi Allahin Lähettilään sanoneen :

"Henkilö, joka yhdistää kaksi rukousta ilman syytä, menee sisään portista suurien syntien joukossa."

Etsimme Allahin johdatusta ja apua, sillä totisesti Hän on Antelias, Jalomielinen, ja Kaikkein Armollisin armollisista!

Imaam Adh-Dhahabin kirjasta Al Kabaa'ir (Suuret synnit)

http://sisters.islamway.com/modules.php?name=News&file=article&sid=811

Mitä du'aa on?

Du'aan merkitys

Katso lisäksi aihe Du'aa muille kuin Allahille on shirkiä

Sana du'aa on verbaalinen substanttiivi (masdar) verbistä da'aa, joka tarkoittaa "kutsua, koota." (Lisaan Al-'Arab 14/258; Hans-Wher s. 282)

Sana du'aa on mainittu Koraanissa kuvaamaan useaa merkitystä, kuten seuraavat jakeet osoittavat:

1. Palvontaa

"Älkääkä kutsu (tad'u) Allahin lisäksi sellaista, mikä ei hyödytä sinua eikä vahingoita sinua, ja jos teet (niin), niin totisesti olet siinä tapauksessa väärintekijöiden joukosta."

[Yunus 10:106]

2. Avun tavoittelemista

"Ja kutsukaa (ud'uu) todistajanne Allahin lisäksi, jos olette totuudenmukaisia." [Al-Baqarah 2:23]

3. Pyyntöä

"Kutsukaa Minua (ud'uunii), vastaan teille. Totisesti ne, jotka ovat liian ylpeitä palvomaan minua, he tulevat astumaan sisään Helvettiin nöryytettyinä!"

[Ghaafir 40:60]

4. Kutsumista

"Päivänä, jona Hän tulee kutsumaan teitä (yad'ukum), ja te vastaatte Hänen ylistyksellään, ja luulette että olette olleet (tässä maailmassa) vain vähän aikaa."

[Al-Israa' 17:52]

5. Ylistämistä

"Sano: 'Kutsukaa (ud'uu) Allahia, tai kutsukaa Ar-Rahmaania; millä tahansa (nimellä) kutsuttekaan, niin Hänelle kuuluvat kaikkein kauneimmat nimet.' "

[Al-Israa' 17:110]

6. Puhetta

"Heidän pyyntönsä (ts. puheensa; da'waahum) siellä tulee olemaan 'Subhaanak Allahumma', ja heidän tervehdyksensä siellä on 'Salaam'. Ja heidän pyyntönsä (ts. puheensa) viimeinen osa tulee olemaan 'Alhamdulillaahi Rabbil-'Aalamiin'"

[Yunus 10:10]

7. Kysymystä

"He sanoivat: 'Kutsu (ts. kysy) meidän puolestamme Herraasi, jotta Hän selventää meille mikä se on.'." [Al-Baqarah 2:68]

Mutta du'aan merkitys sharii'an mukaan on "Anoa Allahia pyytäen Häneltä vilpittömästi antamaan ne hyvät asiat jotka Hän on luonnut, sekä saavuttaakseen sen mitä tarvitsee ja toivoo." [tämä lisäys kirjan ulkopuolelta]

Al-Khattaabii (k. 386 H) sanoi, "Du'aan merkitys on että orja pyytää Herraltaan Hänen apuaan sekä pyytää jatkuvaa tukea. Sen ydin on se, että henkilö osoittaa kuinka hän on tarpeessa Allahia kohtaan, sekä vapauttaa itsensä kaikesta voimasta tai kyvystä muuttaa (mitään asiaa itse). Tämä ominaisuus on alamaisuuden merkki, ja siinä on tunne ihmisen alistuneisuudesta. Du'aalla on myös tarkoitus Allahin ylistämisestä ja Anteliaisuuden ja Jalomielisyyden liittämisestä Häneen."

[Sha'n Ad-Du'aa, s. 4]

Ibn Al-Qayyim (k. 751 H) määritteli sen olevan "Sellaisen pyytäminen, mikä on henkilölle hyödyllistä, sekä pyytää sellaisen poistamista, mikä vahingoittaa häntä, tai sen loitolla pitämistä (ennen kuin se kohtaa häntä)." [Badaa'i Al-Fawaa'id 3/2]

Eräs toinen oppinut kirjoitti: "Pyynnön anominen Allahilta, kaikki ylistys olkoon Hänelle, pyytämällä Häneltä haluten kaikkea hyvää mikä on Hänen kanssaan, sekä alistuneisuus Häntä kohtaan pyytäessään mitä halutaan sekä sen saavuttamisessa, mitä toivotaan." [Kitaab Ad-Du'aa, Dr. Muhammad As-Sayyid At-Tantawi]

Du'a on palvontaa

Allah sanoo Koraanissa:

"Kutsukaa Minua, vastaan teille. Totisesti ne, jotka ovat liian ylpeitä palvomaan minua, he tulevat astumaan sisään Helvettiin nöryytettyinä!" [Ghaafir 40:60]

Tässä jakeessa Allah on määrännyt meidät pyytämään ja anomaan Häneltä, sekä laskenut ne, jotka eivät pyydä Häneltä, niiden joukkoon, jotka ovat liian ylpeitä palvoakseen Allahia. Tästä ymmärretään, että du'aa on palvonnantekojen joukossa, ja tämä merkitys on erittäin selvästi ilmaistu Profeetan (saws) toimesta. Nu'maan ibn Bashiir kertoi että Profeetta (saws) sanoi:

"Du'aa on itse palvonta." , ( "Ad-Du'aa huwal-Ibaadah" )

ja sitten hän (saws) resitoi jakeen

"Ja Herranne sanoi: 'Kutsukaa Minua, vastaan teille. Totisesti ne, jotka ovat liian ylpeitä palvomaan minua, he tulevat astumaan sisään Helvettiin nöryytettyinä!'"

(Hadiith sahiih, kertonut mm. Ahmad sekä neljän Sunanin kokoajat Nu'maan Al-Bashiirilta, kuten kerrottu Sahiih Al-Jaami'ssa # 3407)

Näin ollen du'aa on palvonnanteko, ja itse asiassa se on yksi kaikkein suurimmista palvonnanteoista, sekä yksi parhaita tapoja tuoda palvoja lähemmäksi Allahia, kaikki kunnia ja ylistys olkoon Hänelle. Tässä jakeessa Allah on verrannut du'aa palvontaan, sillä Hän määräsi palvelijansa tekemään du'aa Hänelle, ja sitten sanoi että joka on liian ylpeä palvoakseen Häntä, tulee menemään Helvetin tuleen.

(Abu 'Ammaar Yaasir Qadhin kirjasta Du'a: Weapon of the Believer, s. 21 - 23)

Mitä 'ibaadah (palvonta) on?

'Ibaadah oppineiden sanoin

Shaikhul-Islaam Ibn Taymiyyah (rahimahullaah) sanoi: "'Ibaadah on tottelevaisuutta Allahille toteuttamalla sen, mitä Hän on määrännyt Lähettiläidensä kielillä."

Hän sanoi myös: "'Ibaadah on termi, joka pitää sisällään kaiken, mitä Allah rakastaa ja mihin Hän on tyytyväinen, sanontojen sekä sisäisten ja ulkoisten tekojen joukosta."

Ibn al-Qayyim sanoi: "'Ibaadah - Kiitollisuus Häntä kohtaan, Rakkaus Häntä kohtaan sekä Pelko Häntä kohtaan."

Ibn Kathiir sanoi: "'Ibaadah tarkoittaa kielellisesti nöyryyttä (dhillah). Joskus sanotaan 'tasoitettu tie' (mu'abbad) ja 'epätasainen tie' (ghair mu'abbad), eli nöyrretty, madallettu, alennettu. Sen käyttö Ilmestyksessä: ilmaisu siitä, mikä tuo yhteen Rakkauden, Pelon ja Toivon täydellistymät (Allahin palvonnassa)"

Hän määritteli sen myös olevan "tila, jossa yhdistyvät rakkauden, alistuneisuuden ja pelon täydelliset muodot."

Yleisesti sanottuna nämä kolme tunnetta eivät ikinä ole yhdistyneenä ja ohjattuina ainoastaan yhdelle kohteelle. Mutta kun ne kanavoidaan yhtä objektia kohtaan, niin tämä on se, milloin palvontaa tapahtuu.

Al-Qurtubii sanoi: "'Ibaadan perusta: itsensä nöyrentäminen (tadhallul) ja alistuminen (khuduu'), ja sharii'an velvollisuuksia kutsutaan nimellä 'ibaadaat ('ibaadah-sanan monikko, ts. palvonnanteot), sillä (palvojat) pitävät kiinni niistä ja suorittavat ne alistuneisuudella ja nöyryydestä Allahia, Ylistettyä kohtaan."

Näistä sanoista ymmärrämme, että 'ibaadalla on hyvin laaja merkitys ja se koostuu monista asioista. Niistä tulee myös selväksi se, että monilla ihmisillä on virheellinen ja pirstoutunut ymmärrys 'ibaadasta. Useinmiten he rajoittavat 'ibaadan merkityksen sujuudiin, rukuu'hun, paastoamiseen, hajiin sekä muihin vastaaviin palvonnantekoihin. Mutta tämä on ainoastaan yksi 'ibaadan monista muodoista.

Tiivistettynä, sanalla 'ibaadah on kolme merkitystä kielessä ja ilmestyksissä:

[1] Nöyryys, Alemmuus (dhillah) ja Alistuneisuus (khuduu')

[2] Tottelevaisuus (taa'ah) ja Suostuvaisuus (inqiyaad)

[3] Omistautuneisuus, Uhraus (tanassuk) ja Palvonta (ta'alluh)

Du'aa muille kuin Allahille on shirkiä

Lue ensin aihe Mitä du'aa on?

Siitä, mitä on edeltänyt, on selvää, että du'aan voi ohjata ainoastaan Allahia kohtaan.

"Sano: 'Totisesti teen du'aa vain Herralleni, enkä liitä ketään Hänen vertaisekseen." [Al-Jinn 72:20]

Du'aan tekeminen muille kuin Allahille on puhdasta shirkiä, joka on se ainoa synti, mitä Allah ei tule antamaan anteeksi.

Tämä johtuu siitä tosiasiasta että se, joka tekee du'aa muulle kuin Allahille, tulee tosiasiassa liittäneeksi luotuun objektiin sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joita ainoastaan Allahilla on.

. Allah kuvailee kaikkia muita kohteita, joille tehdään du'aa, seuraavassa jakeessa:

"Jos kutsutte heitä, he eivät kuule kutsuanne, ja vaikka he kuulisivat, (niin) he eivät voisi vastata teille. Ja Tuomiopäivänä he tulevat hylkäämään teidän shirkinne. Ja kukaan ei voi kertoa sinulle kuten (Hän, joka on) Kaikesta tietävä." [Faatir 35:14]

Joten se kohde, jota kutsutaan Allahin rinnalla, olipa se sitten epäjumala tai kuollut pyhimys, ei voi alkujaankaan kuulla sellaisia kutsuja. Heillä ei ole sitä täydellistä ominaisuutta, mikä Kaiken kuulevalla on, ja vaikka he ovat elossa [haudan elämän edellyttämällä tavalla] ja heillä on kuuloaisti, niin tämä aisti on erittäin rajoittunut, sillä he pystyvät kuulemaan ainoastaan hyvin lyhen etäisyyden päästä mikäli ääni on tarpeeksi kova. Voidaanko sellaista rajoittunutta kuuloa verrata millään tavalla Kaikkikuulevan ominaisuuksiin? Allah sanoo sitten, että vaikka he pystyisivät kuulemaan sellaiset kutsut, niin he eivät kykenisi vastaamaan niihin. Sillä näillä kohteilla ei yksinkertaisesti ole voimaa tai kykyä vastata mihinkään pyyntöihin. Allah kuvailee näitä palvottuja kohteita sanoen:

"Hän kutsuu Allahin lisäksi sellaista, mikä ei vahingoita eikä hyödytä häntä. Se vasta on kauaksi mennyt harhautuminen. Hän kutsuu sellaista, jonka vahinko on lähempänä kuin hänen hyötynsä: totisesti mikä surkea mawlaa (liittolainen, suojelija) ja mikä surkea ystävä!" [Al-Hajj 22:12-13]

Joten henkilö, joka kutsuu jotain muuta kohdetta kuin Allahia, kutsuu todellisuudessa jotain sellaista joka ei voi vahingoittaa eikä hyödyttää häntä tässä maailmassa. Vaikka nämä objektiti eivät itsessään voi aiheuttaa mitään vahinkoa, niin kutsumalla heitä Allahin asemesta, tämä henkilö tuo itse itselleen vahinkoa tekemällä shirkiä, joten mikä typerä teko se onkaan! Kuten Allah sanoo:

"Ja kuka onkaan enemmän harhassa kuin se, joka kutsuu Allahin asemesta sellaista, joka ei kykene vastaamaan hänelle Ylösnousemuksen päivään asti, ja he ovat (vieläpä) tietämättömiä heidän kutsustaan!" [Al-Ahqaaf 46:5]

Se objekti, jota kutsutaan Allahin asemesta, ei ole edes tietoinen siitä että sitä kutsutaan, ja vaikka sille tehtäisi du'aa Tuomiopäivään asti, mitään ei tapahtuisi!

Itse asiassa, katso sitä esimerkkiä, jonka Allah on antanut sellaisesta, joka kutsuu muuta kuin Allahia:

"Sano: 'Kutsuisimmeko Allahin asemesta sellaista, joka ei hyödytä meitä eikä vahingoita meitä, ja kääntyisimme kannoillamme sen jälkeen kun Allah on johdattanut meidät? Kuin sellainen, jonka Shayaatiin ovat saaneet harhaan (vaeltelemaan) ympäri maata hämmentyneenä, (ja) hänellä on ystävä joka kutsuu häntä (sanoen) "Tule luoksemme"?' Sano: 'Totisesti Allahin johdatus on ainoa johdatus, ja meidät on määrätty alistumaan Luomakunnan Herralle.'"

[Al-An'aam 6:71]

Joten tästä on selvää että kuka tahansa, joka tekee du'aa muulle kuin Allahille, on tehnyt suurta shirkiä - itse asiassa kaikkein suurinta shirkin muotoa!

"Ja joka kutsuu Allahin rinnalla toista palvonnankohdetta, eikä hänellä ole siihen mitään todisteita, niin totisesti hänen tilintekonsa on vain hänen Herransa luona. Totisesti epäuskovaiset eivät tule menestymään." [Al-Mu'minuun 23:117]

Se on merkityksetöntä, mitä tekosyitä tai vääristeltyä logiikkaa ne, jotka tekevät du'aa muulle kuin Allahille, käyttävät oikeuttaakseen shirkinsä, sillä jonkin teon todellisuus ei muutu sille keksityistä (uusista) nimistä. Joten näet joidenkin heistä sanovan että he ainoastaan kutsuvat 'pyhiä' ihmisiä, kun taas toiset käyttävät shafaa'an (välittäjänä toimimisen) käsitettä oikeuttamaan shirkiään. Ja toiset vääristelevät tabarrukin (siunausten tavoitteleminen joltain kohteelta) merkityksen, kun taas toiset käyttävät tawassulin (keinon tavoitteleminen Allahia lähentyäkseen) käsitettä. Mitä tahansa keinoa (kyseinen) henkilö yrittääkään käyttää, niin sen tosiasian tulisi olla jokaiselle selvä, että kuolleen ihmisen, tai enkelin, tai profeetan tai kiven tai kallion kutsuminen on shirkin ydin, mitä koskien muslimien keskuudessa ei ole mitään mielipide-eroa. Tämänlainen shirk on kaikkein pahinta, sillä se on kaikkein suurimman palvonnanteon osoittamista muulle kuin Allahille. Henkilö, joka tekee tämäntyyppistä shirkiä, on poistanut itsensä islamin piiristä, ja tämä hänen tekonsa ei eroa mitenkään epäjumalalle polvistumisesta. [Abu Zaid, s. 248]

. Joten he kutsuvat näitä 'hurskaita' pyhimyksiä, uskoen että näillä pyhimyksillä on voima vastata heidän du'aahansa, tai että heillä on oikeus Allahin päälle että Allah vastaa heidän rukouksiinsa.

. Samoin jotkut myös käyttävät näitä kuolleita 'pyhimyksiä' välittäjinä itsensä ja Allahin välillä luullen, että käyttämällä näitä ihmisiä välikäsinä, heidän du'aallaan on korkeampi mahdollisuus tulla hyväksytyksi Allahin luona. Tämä heidän tekonsa perustuu heidän omaan tietämättömyyteensä, sillä arabit Profeetan (saws) aikana palvoivat epäjumaliaan tismalleen samalla tekosyyllä - että he yrittivät ainoastaan päästä lähemmäksi Allahia - ja silti, tästä tekosyystä huolimatta, Allah piti heidän tekoaan shirkinä. Syy tälle on se, että tahwiidin puhdas käsitys islamissa ei salli mitään välikäsiä ihmisen ja Allahin välille kun on kyse Allahin palvomisesta. Palvonta on oikeus, joka kuuluu ainoastaan Allahille, ja on shirkiä osoittaa mitään palvonnantekoja muille kuin Allahille.

Tiivistettynä, du'aa on yksi suurimmista palvonnan muodoista, ja sen tähden du'aan tekeminen muille kuin Allahille on shirkin ydin. Eikä ole mitään eroa tehdä du'aa profeetalle, enkelille tai hurskaalle ihmiselle, tai haudalle, tähdelle, kalliolle tai kivelle; kaikki nämä ovat luotuja kohteita, eikä niitä voi verrata millään tavalla Allahiin. Samoin ei myöskään ole mitään eroa siinä, tekeekö henkilö du'aa niille vai käyttääkö hän niitä välittäjinä itsensä ja Allahin välillä; kumpikin näistä teoista ovat shirkin ilmentymiä.

(Abu 'Ammaar Yaasir Qadhin kirjasta Du'a: Weapon of the Believer, s. 27 - 32)

Mikä on bid'ah?

Kielellisesti bid'ah (uudistus) tarkoittaa 'uudesti keksittyä asiaa'. Bid'an sharii'allinen määritelmä on: "Uudesti keksitty, sharii'aa matkiva tapa [uskomuksissa tai teoissa] uskonnossa, (ja) jonka kautta tavoitellaan läheisyyttä Allahiin, [mutta] ilman että mitkään autenttiset todisteet tukevat sitä - ei sen perusteita, eikä sitä tapaa, jolla se suoritetaan"

Allahin Lähettiläs (saws) sanoi: "Jokainen uudistus on eksytystä ja harhaanmenemistä." [Abu Dawuud, 4607; At-Tirmidhi, 2676 ja se on sahiih. Ibn Hajar vahvisti sen kirjassaan Takhriij Ahaadiith Ibn Al-Haajib, 1/137]

Ja hän (saws) sanoi myös: ".ja jokainen uudistus on harhaanmenemistä, ja kaikki harhaanmeneminen on Helvetin tulessa." [Kertonut An-Nasaa'ii Jaabir ibn 'Abdullaahilta, ja se on sahiih, kuten Shaikh Al-Islaam Ibn Taimiyyah sanoi Majmuu' Al-Fataawassa, 3/58]

Lähettiläs (saws) myös varoitti uudistusten ihmisistä, heidän kanssaan ystävystymisest sekä heiltä ottamisesta, sanoen: "Joka keksii uudistuksen tai majoittaa uudistajan, niin hänen päälleen on Allahin, Hänen enkeleidensä sekä koko ihmiskunnan kirous." [Bukhaarii, 12/41; Muslim, 9/140]

Ja hänen jalanjäljissään näemme Jalojen Seuralaisten sekä heidän jälkeensä Taabi'uunien (seuraajien) varoittavan uudistusten vaaroista ummalle, sen ihmisille sekä heidän yhtenäisyydelleen, sillä se on juuri uudistukset, jotka ovat jakaneet umman ja pirstoneet sen erilleen.

Ibn 'Abbaas (k. 68H) sanoi. "Totisesti kaikkein vihatuimmat asiat Allahille ovat uudistukset." [Kertonut Al-Baihaqii As-Sunan Al-Kubraassa, 4/316]

Ibn 'Umar (k. 84H) sanoi: "Jokainen uudistus on eksytystä, vaikka ihmiset näkisivät sen hyvänä." [Abu Shaamah, 38]

Ahmad ibn Hanbal sanoi kerran, "Suurinkin faasiq (pahantekijä, synnintekijä) Ahl As-Sunnah Wal-Jamaa'asta on parempi kuin hurskain ihminen Ahl Al-Bid'asta."

'Abdullaah ibn Mas'uud sanoi: "Seuratkaa, älkää keksikö uudistuksia, sillä teille on annettu se mikä on riittävää, ja jokainen uudistus on eksytystä." [Kertonut Abu Khaithamah Kitaab Al-'Ilmissä (540), ja Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih]

'Abdullaah ibn 'Abbaas sanoi: "Kun bid'ah luodaan, sunna kuolee, ja tämä jatkuu niin kauan kunnes se bi'ah elää ja se sunna on kuollut."

Al-'Irbaad ibn Saariyah kertoi että Profeetta (saws) sanoi: ".Olen jättänyt teidät selkeälle johdatukselle. Sen yö on kuin sen päivä. Yksikään ei poikkea siiä minun jälkeeni, paitsi että hän tuhoutuu." [Kertonut Ahmad, Ibn Maajah (43) sekä Al-Haakim. Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih kirjassaan As-Sahiihah, 937]

Al-Marwaazii kertoi As-Sunnassa (95), että 'Umar ibn 'Abdul-'Aziiz sanoi: "Kenelläkään ei (enää) sunnan jälkeen ole tekosyytä olla eksyneenä harhaan, jonka hän luuli olevan johdatusta."

Hasan ibn Attiyyah, yksi Taabi'uuneista, sanoi: "Kun ihmiset hyväksyvät bid'an, Allah poistaa sunnan heidän joukostaan eikä palauta sitä ennen Tuomiopäivää."

Yksi aikaisita oppineista, Al-Barbahaarii, eräs Ahmad ibn Hanbalin kumppaneista, sanoi: "Varokaa bid'aa, sillä jokainen bid'ah alkoi jonain pienenä ja totuutta muistuttaen, ja ihmiset hämääntyivät siitä ja seurasivat sitä, kunnes siitä tuli suurempi ja suurempi ja he jäivät siihen loukkuun ja se vei heidät ulos islamista."

Shaikh Al-Barbahaarii (k. 329H) sanoi myös: "Allah armahtakoon sinua. Tiedä, että uskonto on sitä, mikä on tullut Allahilta, Siunatulta ja Kaikkein korkeimmalta. Se ei ole jotain sellaista, joka on jätetty ihmisien älyn ja mielipiteiden varaan. Tieto siitä on sitä, mikä tulee Allahilta ja Hänen Lähettiläältään, joten älä seuraa mitään omiin haluihisi perustuen ja siten poikkea pois uskonnosta ja jätä islamia. Sinulle ei tule olemaan mitään tekosyytä, sillä Allahin Lähettiläs selitti sunnan hänen ummalleen ja teki sen selväksi Seuralaisilleen, ja he ovat Al-Jamaa'ah ja he ovat Pääjoukko, ja Pääjoukko on totuus, sekä sen seuraajat."

Tähän asiaan on viitannut myös Imaam Maalik häneltä kerrotussa sanonnassa, joka tulisi kirjata ylös kultaisella musteella. Ja se on hänen sanansa: "Joka tuo islamiin uudistuksen, jota hän pitää hyvänä, niin hän on väittänyt että Muhammad on pettänyt Viestin. Lue Allahin, Mahtavan ja Majesteettisen sanat: 'Tänä päivänä olen täydellistänyt teille uskontonut ja täydentänyt palvelukseni teidän päälenne, ja valinnut teille islamin uskonnoksi.' Joten mikä tahansa mikä ei ollut (osa) uskontoa sinä päivänä, ei ole (osa) uskontoa tänä päivänä. Ja viimeinen osa tätä ummaa ei tule korjaantumaan muuta kuin sillä, millä sen ensimmäinenkin osa korjaantui."

Ibm Taimiyyalla on eräässä kirjassaan hieno kappale, jossa osoitetaan että "Itse asiassa juutalaisten ja kristittyjen kufr on bid'an takia. He toivat uusia asioita uskontoon, ja ne asiat veivät heidät totaalisesti pois Muusan ja 'Iisan todellisesta viestistä, 'alaihimas-salaam."

Joten aivan kuten arabien tilaa tietämättömyyden päivinä ei korjannut mikään muu kuin Profeetta Muhammadin tulo taivaista olevan ilmestyksen kanssa - joka auttoi heitä tässä maailmassa ja joka tulee pelastamaan heidät seuraavassa -, niin se perusta, jolle hyvä islamilainen hyvinvointi on perustettava tänä aikana, ei ole mikään muu kuin paluu Koraaniin ja Sunnaan.

Tästä huolimatta, tämä asia kaipaa hieman enemmän pohdiskelua, johtuen areenalla olevien islamilaisten ryhmien ja puolueiden valtaisasta lukumäärästä, ja jotka kaikki väittävät itse olevansa sillä tiellä, jolla islamilainen yhteiskunta ja muslimivalta voidaan toteuttaa.

[Imaam Ibn Al-Qayyim Al-Jawziyyah, "Sota uudistajia vastaan on suurempi kuin sota monijumalaisia vastaan."]

-

Ash-Shaatibi (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: "Bid'ah, näin ollen, viittaa tekaistuun uskonnolliseen tapaan, joka kilpailee sharii'aan perustuvan tavan kanssa, jolloin sen seuraaminen on tarkoitettu äärimmäisyyksiin menemiseen omistautuneisuudessa ja palvonnassa.

Tämä pitää sisällään myös tiettyjen tapojen ja palvontamuotojen noudattamisen, kuten dhikrin tekeminen yhteen ääneen, Profeetan (saws) syntymäpäivän ottaminen juhlapäiväksi, ja niin edelleen.

Se pitää myös sisällään tietystä palvonnanteosta kiinni pitämisen tiettynä aikana, jolle ei ole mitään perustetta sharii'assa, kuten että paastoaa aina 15. päivänä Sha'baania ja viettää sen yön rukouksessa." [Al-I'tisaam, 1/37-39]

As-Suyuutii sanoi Al-'Amr bil-Ittibaa'ssa (s. 152), mainitessaan bid'an: ".Ja tätä tapahtuu joissain heistä johtuen heidän halustaan suorittaa erittäin paljon palvontaa ja tottelevaisuuden tekoja, joten heidän halunsa johtaa heidät tekemään tätä sellaisina aikoina ja sellaisissa paikoissa, joissa Sharii'ah on kieltänyt heitä tekemästä niin.

Näiden joukosta on sellaisia jotka ovat kiellettyjä, sekä sellaisia jotka ovat vihattuja. Tietämättömyys ja Shaatanan koristelu laittavat nämä ihmiset pulmatilanteeseen kun he sanovat: 'Nämä ovat tottelevaisuuden tekoja, on todistettu että niitä tehtiin muina aikoina, joten me teemme niitä jatkuvasti, sillä Allah ei ikinä tule rankaisemaan meitä tottelevaisuuden teoista, riippumatta siitä, missä me niitä teemme!'"

Taqii As-Subkilta kysyttiin hänen Fataawassaan (2/549) erästä uudelleen keksitystä asiasta, jota jotkut hänen aikalaisensa tekivät, ja hän vastasi:

"Tämä on bid'ah ilman epäilyksen häivääkään, eikä kenelläkään tulisi olla mitään epäilystä tätä koskien. On riittävästi sanoa, että sitä ei tunnettu Profeetan (saws) aikana, eikä Sahaabien aikana, eikä se ole tunnettu yhdeltäkään Salafien (oikeamielisten edeltäjien) oppineelta ."

Imaam Ash-Shaatibii sanoi Al-Muwaafaqaatssa (2/242): "Siinä, että Lainsäätäjä (Allah) asetti palvonnantekojen - niin pakollisten kuin suositeltavienkin - suorittamiseen aikapuitteet; tietyt, tunnetut ajat ilmeisistä tai ei niin ilmeisistä syistä, on tarpeeksi saadakseen aikaan varmuuden siitä, että syy (tämän) lainsäädännön takana on palvonnantekojen pitäminen jatkuvina ja alituisina.

On sanottu koskien Allahin sanoja: '.He eivät suorittaneet sitä niin kuin se todella tulisi suorittaa.' [57:27] että todellakin heidän suorittamisensa puute piili siinä että he hylkäsivät sen aloitettuaan sen ja jatkettuaan sitä (hetken aikaa).

Tässä kohdin voimme johtaa määräyksen sitä koskien, mihin suufit ovat sitoutuneet, koskien tiettyjen rituaalien ja dhikr-sanontojen (wird) suorittamista tiettyinä, määrättyinä aikoina."

Imaam Abu Shaamah sanoi Al-Baa'ithissa (s. 165): "Ei ole sallittua määritellä jotakin palvonnantekoa sellaiseen aikaan, joka ei ole sharii'an määrittelemä, vaan (päin vastoin) kaikki oikeamielisyyden teot ovat soveltuvia kaikkiin aikoihin, ei ole olemassa mitään tiettyä aikaa joka on parempi kuin toinen, lukuun ottamatta sitä, minkä Sharii'ah on julistanut niin olevan, kuten 'Arafah- ja Ashurah-päivien paastoaminen, yön syvyydessä rukoileminen sekä 'umran suorittaminen Ramadanina.

Ja (tällaisista) paikoista ovat ne, joissa Sharii'ah on julistanut palvonnantekojen suorittamisen olevan parempi, kuten 10 Dhul-Hijjan päivää, Layltul-Qadr joka on parempi kuin tuhat kuukautta.

Tiivistettynä: Palvelijan tehtävä ei ole määritellä, vaan se kuuluu Lainsäätäjälle, ja tämä oli Allahin Lähettilään (saws) palvonnan kuvaus." [Ks. Iqtidaa' s. 308-309]

'Umar ibn 'Abdul-'Aziiz sanoi: "Pysähtykää siihen, mihin ihmiset ovat pysähtyneet! Sillä totisesti he pysähtyivät tiedon saamiseen. Selkeät todisteet olivat heille tarpeeksi, ja he olivat vahvimpia niiden ilmaisemisessa. Jos jossain oli mitään hyvettä, niin he olivat sille kaikkein ansaitsevimpa. Joten jos sinä sanot: 'Se aloitettiin heidän jälkeensä,' niin yksikään ei tuo siihen jotain asiaa muuta kuin että hän on vastustanut heidän johdatustaan ja halunnut jotain muuta kuin heidän esimerkkiään. He ovat kuvailleet sitä siitä mikä oli riittävästi, ja he ovat puhuneet sitä koskien - sen, mikä oli riittävästi. Se, mikä on heidän yläpuolellaan, on liiallisuutta, ja mikä on heidän alapuolellaan, on riittämättömyyttä. Jotkut ihmiset ovat jääneet heistä jälkeen, joten he ovat vetäytyneet pois. Ja toiset ovat menneet heitä vastaan, joten heistä on tullut äärimmäisiä. Mutta totisesti he olivat näiden kahden (ääripään) keskellä suoralla tiellä." [Kertonut Ibn Qudaamah kirjassa Al-Burhaan li Bayaanil-Qur'aan (s. 88-89) 'Abdul-'Aziiz ibn Abil-Maajishuunin sanomana, ja sitten hän sanoi: Hän kertoi sen merkityksen 'Umar ibn 'Abdul-'Aziiziin asti; Al-Haafidh Ibn Al-Jawzii kirjassa Manaqibul 'Umar ibn 'Abdil-'Aziiz (s. 83-84); Al-Haafidh Ibn Rajab kirjassa Fadlul 'Ilmis-Salaf (s. 36)]

Imaam Al-Awzaa'ii sanoi; "Pidättäytykää niiden esimerkissä, jotka tulivat teitä ennen, vaikka ihmiset hylkäisivät teidät. Ja varokaa ihmisten mielipiteitä, vaikka he kaunistaisivat ne teille puheellaan." [Kertonut Khatiib Al-Baghdaadii kirjassa Sharaf Ashaabil-Hadeiith (s. 7); Imaam Al-Aajurrii kirjassa Ash-Sharii'ah (s. 58); Ibn 'Abdul-Barr kirjassa Jaami'ul-'Ilm Wa Fadhlihi (2/114); Imaam Adh-Dhahabii vahvisti sen kirjassaan Siyaar A'alaam An-Nubalaa' (7/120); Shaikh Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih kirjassaan Mukhtasar Al-'Uluww (s. 138)]

Muhammad ibn 'Abdur-Rahmaan Al-Adramii sanoi eräälle miehelle, joka puhui jostain uudistuksesta ja kutsui ihmisiä siihen:

"Oliko Allahin Lähettiläällä, Abu Bakrilla, 'Umarilla, 'Uthmaanilla ja 'Alilla tietoa siitä, vai eivätkö he tienneet sitä?"

Mies sanoi: "He eivät tienneet siitä."

Hän sano. "Jotain, mistä heillä ei ollut tietoa, (ja) sinä tiedät sen!?!"

Mies sanoi: "Sitten sanon että he tiesivät sen."

Hän sanoi: "Oliko se heille tarpeeksi, mistä he puhuivat tai mihin he kutsuivat ihmisiä, vai eikö se ollut heille tarpeeksi?"

Mies sanoi: "Totta kai se oli heille tarpeeksi."

Hän sanoi; "Joten se, joka oli tarpeeksi Allahin Lähettiläälle ja hänen Kalifeilleen, ei ole tarpeeksi sinulle!?!"

Joten tämä mies pidättäytyi, ja Kalifi, joka oli siellä läsnä, sanoi: "Olkoon Allah riittämätön niille, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen, mikä oli heille tarpeeksi." [Kertonut Al-Khatiib kirjassa Taariikh Baghdaad (10/75); Ibn Al-Jawzii kirjassa Manaaqibul Imaam Ahmad (s. 431, 436); Ibn Qudaamah kirjassa At-Tawwaabiin (s. 194); Imaam Adh-Dhahabii kirjassa Siayar A'alaam An-Nubalaa (11/131); Imaam Al-Aajurrii kirjassa Ash-Sharii'ah (s. 91,95); Ibn Kathiir kirjassa Al-Bidaayah wan-Nihaayah (10/335)]

'Abdullaah ibn Mas'uud sanoi: "Seuratkaa älkääkä keksikö uudistuksia, sillä totisesti teille on annettu tarpeeksi." [Kertonut autenttisella ketjulla Ad-Daarimii (no. 211); At-Tabaraanii kirjassa Al-Kabiir (no. 8870); Al Baihaqii (no. 204); Ibn Wadaah kirjassa Bid'ah wan-Nahiy 'Anhaa (s. 10); sekä (kerrottu) myös Qatadalta (s. 11). Kertonut myös Abu Khaythamah kirjassa Al-'Ilm; Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih kirjassa Bid'ah wan-Nahiy 'Anhaa]

Hudhaifah bin Al-Yaman sanoi: "Jokainen palvonnanteko, jota Seuralaiset eivät tehneet, älkää tehkö sitä." [Abu Dawuud]

Taabi'i Imaam Az-Zuhrii kommentoi, "'Sunnasta kiinni pitäminen on pelastuminen,' kuten Imaam Maalik sanoi, 'Kuin Nooan arkki: joka nousi sen kyytiin, pelastui, ja joka ei noussut, tuhoutui.'" [Ad-Daarimii]

Abu 'Aaliyah sanoi: "Oppikaa islamia, sitten, kun olette oppineet islamin, älkää kääntykö siitä pois oikealle tai vasemmalle. Olkaa Suoralla Tiellä ja olkaa Profeettanne (saws) Sunnalla, sekä sillä, millä hänen seuralaisensa olivat.

Ja varokaa näitä uudistuksia, sillä ne aiheuttavat vihamielisyyttä ja vihaa teidän joukossanne, ja pysytelkää asioiden alkuperäisessä tilassa, jossa ne olivat ennen kuin he jakautuivat." [Abu Nu'aimin Al-Hilya, 2/218]

Mu'aadh ibn Jabal sanoi: "Ja varoitan teitä siitä, mikä on uudesti keksittyä, sillä kaikki, mikä on uudesti keksittyä, on eksytystä." [Ash-Sharii'ah, s. 55; myös Abu Dawud samankaltaisella sanoituksella]

Sufiyaan Ath-Thawrii sanoi: "Uudistukset ovat Shaitaanille vielä rakastetumpia kuin synnit. Koska synnistä voi katua, mutta uudistuksesta ei kaduta." [Al-Lalakaa'iin (k. 414H) Sharh Usuul I'tiqaad, s. 55]

Hän sanoi myös: "Joten pitäkää kiinni asioiden alkuperäisestä tilasta," [Al-Hilya 6/376] tarkoittaen pitäkää kiinni Muhammadin (saws) ja hänen Seuralaistensa tiestä.

Kerran eräs mies aivasti Ibn 'Umarin läsnäollessa ja sanoi, "Ylistys olkoon Allahille ja rauha Lähettilään päällä." Ibn 'Umar nuhteli tätä miestä ja sanoi, "Profeetta on opettanut meidät sanomaan ainoastaan Alhamdulillaah" [At-Tirmidhi]

Ibn Wahb sanoi Ibn Mahdin kertoneen hänelle, että eräs mies kysyi Ibraahiim An-Nakhaa'ilta al-ahwaasta (ts. bid'asta), (että) onko niissä mitään hyvää? Joten hän sanoi: "Allah ei ole laittanut mihinkään niistä edes sinapinsiemenen vertaa hyvää, eivätkä ne ole mitään muuta kuin koriste Shaitaanilta, ja asia ei ole mitään muuta kuin ensimmäinen asia (ts. se, mitä Profeetta (saws) ja hänen Seuralaisensa seurasivat)." [Ibn Abi Zamaniinin Usuul As-Sunnah, no. 230]

Dua – lääkkeistä parhain

Ylistetty olkoon Allah. Sahih al-Bukharissa mainitussa Abu Hurairan perimätiedossa Profeetta sanoo: ”Allah ei ole lähettänyt sairautta lähettämättä sille parannusta.”Sahih Muslimissa mainitussa Dzabir ibn ’Abd Allahin perimätiedossa hän sanoo: ”Jokaiseen sairauteen on olemassa lääke. Jos sairauden lääke löydetään, parantuu sairas Allahin luvalla.” Tämä kattaa kaikkien sydämen, hengellisten ja ruumiillisten sairauksien lääkkeet. Profeetta kertoi tietämättömyydenkin olevan sairaus, ja oppineilta kysymisen olevan sen lääke. Abu Dawud on kertonut Sunanissaan Dzabir ibn ’Abd Allahin perimätiedon, jossa tämä sanoo: ”Matkustimme ja yksi miehistämme sai

kivestä haavan päähänsä. Myöhemmin hän näki märän unen, joten hän kysyi kumppaneiltaan:’Voinko mielestänne tehdä tajammumin kokovartalopesun sijaan?’ He vastasivat: ’Et, jos voit käyttää vettä.’ Niinpä hän suoritti pesun ja kuoli sen takia. Saapuessamme Allahin lähettilään luo hänelle kerrottiin asiasta. Hän sanoi: ’He tappoivat hänet! Allah heidät tappakoon! Mikseivät he kysyneet kun eivät kerran tienneet? Ei kyvyttömyyttä muu paranna kuin kysyminen. Hänen

olisi vain tarvinnut tehdä kuiva puhdistautuminen (tajammum), painaa (tai sitoa) kangas haavansa päälle, pyyhkiä se ja pestä loput vartalostaan.” Tässä hän siis kertoi meille tietämättömyyden olevan sairaus ja kysymisen parantavan sen. Allah, Ylistetty olkoon Hän, kertoi Koraanin olevan parannus: ”Jos olisimme

tehneet siitä vieraskielisen Koraanin, olisivat he sanoneet: ’Miksei sen jakeita ole selitetty? Onko hän sekä vieraskielinen että arabi?’ Sano: ’Se on niille, jotka uskovat, johdatus ja parannus.’” Hän sanoi myös: ”Ja lähetämme alas Koraania, joka on parannus ja armo uskovaisille.” Koraani parantaa sydämet tietämättömyyden ja epäilyksen sairaudesta, eikä Allah ole ikinä lähettänyt taivaasta parannusta, joka olisi yhtä yleismaallinen, hyödyllinen, mahtava ja tehokas sairauden poistaja

kuin se. Bukharin ja Muslimin Sahihissa nainitussa Abu Sa’idin perimätiedossa kertoja sanoo: ”Joukko Profeetan (saws) kumppaneita lähti matkalle ja saapui eräälle arabialueelle. He pyysivät näitä ottamaan heidät luokseen mutta nämä kieltäytyivät. Sitten hyönteinen puri alueen johtajaa. Ihmiset kokeilivat kaikkea auttaakseen tätä mutta mikään ei tehonnut. Sitten joku sanoi: ’Mitä jos menisitte sen joukon luo, joka saapui. Ehkä jollain heistä on jotain mikä auttaa.’ Niinpä he menivät heidän luokseen ja sanoivat: ’Joukkio! Johtajaamme on purtu eikä mikään

näytä kaikista ponnisteluistamme huolimatta tehoavan. Olisiko teillä jotain,

mistä voisi olla apua?’ Eräs heistä sanoi: ’Kautta Allahin, minä osaan tehdä ruqjaa, mutta kautta Allahin, te ette ottaneet meitä vieraiksi kun pyysimme. En tee ruqjaa ellette anna jotain sitä vastaan. Niinpä he sopivat antavansa heille osan karjaansa. Hän meni miehen luo sylkien1 tämän päälle ja lukien: ’Ylistetty olkoon Allah, Maailmojen Herra’. Oli kuin mies olisi päässyt irti kahleista, joten hän lähti kävelemään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niinpä he antoivat miehille sopimansa karjaeläimet. Joku sanoi: ’Jakakaa se’ mutta ruqjan tehnyt vastasi: ’Ei, ennen

kuin pääsemme Profeetan (saws) luo ja kerromme hänelle mitä tapahtui ja

katsomme mitä hän käskee meitä tekemään.’ Näin he siis tekivät, joten hän (saws) sanoi: ’Mistä tiesit sen olevan ruqja?...Teitte oikein. Jakakaa se ja laskekaa minullekin osa.’ Tämä lääke (Koraani) siis vaikutti miehen sairauteen ja poisti sen kuin sitä ei olisi ikinä ollutkaan. Se on lääkkeistä helpoin, ja jos ihminen osaisi kunnolla lääkitä itseään Fatihan suuralla, näkisi hän ihmeitä. Vietin kerran hyvän tovin Mekassa ja kärsin siellä eri sairauksista löytämättä lääkäriä tai lääkkeitä. Niinpä

hoidin itseäni Fatihan suuralla ja sen vaikutukset olivat hämmästyttäviä. Kerroin tästä joillekin, jotka tunsivat ruumiissaan kipua, ja monet heistä parantuivat pikaisesti. Eräs asia tulee kuitenkin pitää mielessä: Ruqjana käytettävät muistosanat, Koraanin jakeet ja lausutut rukoukset ovat itsessään hyödyllisiä parannuskeinoja, mutta ne edellyttävät hyväksyttävää paikkaa ja vahvaa tahdonvoimaa ja vaikutusta niiden tekijältä. Jos niiden vaikutusta ei heti näy, johtuu se joko tekijän heikosta vaikutuksesta, kohteen hyväksymättömyydestä tai jostain vahvasta seikasta, joka estää lääkettä tehoamasta siihen. Asian laita on siis sama kuin fyysisten

lääkkeiden ja sairauksien kanssa: Voi olla, etteivät lääkkeet vaikuta ihmiseen koska tämän ruumis hylkii niitä tai sitten jokin muu vahva seikka estää lääkkeitä toimimasta. Jos ruumis luonnostaan ottaa lääkkeet täysin vastaan, saa se lääkkeissä olevan hyödyn sen mukaisesti. Samoin sydän; jos se ottaa ruqjat ja suojasanat täysin vastaan ja jos niiden lausujalla on korkea tahdonvoima, häviää hänen sairautensa niiden vaikutuksesta.

Näin on myös asia du’an kohdalla. Du’a on yksi voimakkaimmista keinoista poistaa epämiellyttäviä asioita ja saada toivottuja, mutta sen vaikutuksia ei välttämättä heti näy. Tämä johtuu joko itse du’an heikkoudesta, kuten jos Allah ei rakasta sitä sen sisällään pitämän vihamielisyyden takia, tai heikosta sydämestä, joka ei käänny Allahin puoleen eikä keskity täysin Häneen du’aa tehtäessä. Tällainen

tapaus on kuin hyvin löysä jousi, josta nuoli lähtee heikosti. Voi myös olla,

että esim. kielletyn syöminen, sorto, syntien mustaama sydän ja päättömyyden ja pelleilyn yliote aiheuttavat sen, ettei du’aan vastata. Hakimin Mustadrakissa 1 Ar. Jatfulu: Tämä ei suinkaan tarkoita ”räkimistä” vaan enemmänkin puhaltamista.

mainitussa Abu Hurairan perimätiedossa Profeetta sanoo: ”Kutsukaa Allahia varmoina siitä, että Hän vastaa. Tietäkää kuitenkin, ettei Allah hyväksy kutsua huolimattomalta, leikkivältä sydämeltä.”

Du’a on siis tehokas lääke sairauteen mutta huolimaton sydän mitätöi sen

voiman. Kielletyn syöminenkin mitätöi sen tai heikentää sitä, kuten Sahih Muslimissa mainitussa Abu Hurairan perimätiedossä käy ilmi kertojan sanoessa: ”Allahin lähettiläs (saws) sanoi: ’Ihmiset! Allah on hyvä eikä hyväksy kuin hyvää. Hän käski uskovaisia, kuten lähettiläitäänkin käski, sanoen: ’Lähettiläät, syökää hyvästä ja tehkää hurskaita tekoja. Totisesti, tiedän, mitä teette’ ja: ’Uskovaiset, syökää hyvästä, jonka olemme teille antaneet’. Sitten hän kertoi pitkään matkanneesta, takkutukkaisesta ja pölyn peittämästä miehestä, joka kurottaa käsiään kohti taivasta sanoen: ’Herrani! Herrani!’. Hänen ruokansa on kiellettyä, hänen juomansa on kiellettyä, hänen vaatteensa ovat kiellettyjä ja hänen ravintonsa

on kiellettyä. Kuinka hänen kutsuunsa siis voitaisiinkaan vastata?’”

’Abd Allah ibn al-Imam Ahmad sanoi isänsä Kitab al-Zuhdissä: ”Israelin lapset kokivat kerran kovia, joten he lähtivät. Allah ilmoitti profeetalleen, että sanoo heille: ’Te lähdette erämaahan saastaisin ruumiin, nostatte Minua kohti kämmeniä, joilla olette vuodattaneet verta ja täyttäneet talonne kielletyllä. Nytkö Minua kutsutte, kun vihani teitä kohtaan on yltynyt? Täten ette lisäänny kuin kaukaisuudessa Minusta.’” Abu Dhar sanoi: ”Jos du’assa on hurskautta, on ruokaan tarvittavan suolan

määrä du’aa tarpeeksi.” Du’a on lääkkeistä tehokkaimpia ja koettelemuksen vihollinen, joka puskee sitä pois ja kamppailee sitä vastaan kunnes joko estää sitä laskeutumasta ja nostaa sen takaisin tai lieventää sitä sen laskeutuessa. Se on uskovaisen ase. Hakimin Mustadrakissa mainitussa ’Ali ibn Abi Talibin perimätiedossa kertoja sanoo: ”Allahin lähettiläs sanoi: ’Du’a on uskovaisen ase, uskonnon tukipilari ja taivaiden ja maan valo.’” Du’a voi olla koettelemuksen kanssa kolmenlaisessa tilanteessa:

(1) Du’a on koettelemusta vahvempi ja työntää sen pois

(2) Du’a on koettelemusta heikompi jolloin koettelemus kohtaa ihmisen -

Du’a saattaa kuitenkin lieventää sitä heikkoudestaan huolimatta

(3) Du’a ja koettelemus vastustavat toinen toisiaan ja estävät toistensa vaikutuksen – Hakimin Mustadrakissa mainitussa ’A’ishan perimätiedossa kertoja sanoo: ”Allahin lähettiläs sanoi: ’Varuillaan olo ei auta ennaltamääräämistä vastaan. Du’a toimii jo laskeutuneeseen ja siihen, mikä ei ole laskeutunut. Koettelemuksen laskeutuessa du’a kohtaa sen ja ne kamppailevat Ylösnousemuksen Päivään saakka.’”

Harras ja jatkuva pyytäminen du’aa tehdessä on varsin tehokas lääke. Ibn

Madzan Sunanissa mainitussa Abu Hurairan perimätiedossa kertoja sanoo: ”Allahin lähettiläs sanoi: ’Allah suuttuu sille, joka ei pyydä Häneltä.’” Hakimin Mustadrakissa mainitussa Anasin perimätiedossa Profeetta sanoo: ”Älkää tehkö du’aa heikosti, koska ei du’a ketään tuhoa.” Imam Ahmadin Zuhdissa Qatada sanoo: ”Muwarraq sanoi: ’En ole keksinyt uskovaiselle muuta esimerkkiä kuin mereen joutuneen miehen, joka kelluu puun varassa, kutsuen: ’Herrani! Herrani!’ siinä toivossa että Hän pelastaa tämän.”

Yksi ongelmista, jotka estävät du’aa vaikuttamasta, on kiirehtiminen vastauksen odottamisessa ja vastauksen saamisen pitäminen liian hitaana. Tässä tilassa ihminen tulee surulliseksi eikä kutsu enää Allahia. Hän on kuin mies, joka kylvää siemenen tai istuttaa kasvin, ja rupeaa sitten huolehtimaan siitä ja antamaan sille vettä. Sitten, huomatessaan istutuksensa kasvavan kovin hitaasti, hän jättää asian sikseen ja unohtaa sen. Bukharin Sahihissa Abu Hurairan perimätiedossa Allahin lähettiläs sanoo: ”Teille vastataan, kunhan ette kiirehdi, sanoen: ’Kutsuin kyllä, mutten saanut vastausta.’” Muslimin Sahihissa hän sanoo: ”Ihmiselle vastataan aina jos tämän du’a ei sisällä vääryyttä tai sukulaissiteiden katkomista, kunhan tämä ei kiirehdi.” Sanottiin: ”Allahin lähettiläs, mitä tarkoitat kiirehtimisellä?” Hän sanoi: ”Ihminen sanoo: ’Minä kutsuin ja kutsuin, mutta Hän ei vastannut minulle’, ja tulee sitten surulliseksi ja unohtaa du’an.” Du’aa tuskin ollenkaan hylätään jos se tehdään

(a) sydämen ollessa läsnä ja täysin keskittynyt pyyntöön

(b) yhtenä kuudesta ajasta, jolloin du’aan vastataan:

(1) Yön viimeinen kolmannes

(2) Adhanin aika

(3) Adhanin ja Iqaman välinen aika

(4) Heti viiden pakollisen rukouksen jälkeinen aika

(5) Aika imaamin minbarille nousun ja rukouksen suorittamisen välillä perjantaina

(6) Viimeinen tunti ’Asrin jälkeen perjantaina

(c) sydämen alistuessa ja antautuessa nöyränä ja anellen, herkkänä

(d) kääntyneenä Qiblaa kohti

(e) rituaalisessa puhtauden tilassa

(f) kädet nostettuina Allahille

(g) aloittaen ylistämällä Allahia ja sitten rukoilemalla siunausta Muhammadille, Hänen orjalleen ja lähettiläälleen

(h) katuen ja pyytäen anteeksiantoa tarpeen esittämistä ennen

(i) pyytäen hartaasti haluttua asiaa, imarrellen ja kutsuen palavalla halulla ja pelolla

(j) lähestyen Häntä Hänen nimiensä, ominaisuuksiensa ja ykseytensä kautta

(k) antamalla hyväntekeväisyyttä ennen du’aa

Tällaista kutsua siis tuskin koskaan hylätään, varsinkin jos kutsu itse on yksi niistä, joihin voidaan saada vastaus tai jotka sisältävät Mahtavimman Nimen (al- Ism al-A’zam). Yksi tällaisista rukouksista on Sunanissa ja Ibn Hibbanin Sahihissa mainittu ’Abd Allah ibn Buraidan isältään kertoma perimätieto, jossa Allahin lähettiläs kuuli miehen sanovan:

”Allah! Pyydän Sinulta kautta todistukseni sille, että Sinä totisesti olet Allah eikä ole ketään oikeudella palvottua kuin Sinä, al-Ahad, al-Samad, joka ei ole synnyttänyt eikä syntynyt, ja jonka vertainen ei kukaan ole.”

Profeetta sanoi: ”Hän on pyytänyt Allahia nimellä, jota käytettäessä Hän antaa jos hän pyytää ja jotka käytettäessä Hän vastaa jos hän kutsuu.” Toisessa raportissa hän sanoo: ”Hän on pyytänyt Allahia Tämän Mahtavimmalla Nimellä”. Sunanissa ja Ibn Hibbanin Sahihissa mainitussa Anas ibn Malikin perimätiedossa sanotaan: ”Hän istui Allahin lähettilään kanssa erään miehen rukoillessa. Sitten mies kutsui Allahia sanoen:

”Allah! Pyydän Sinulta kautta sen, että Sinulle kuuluu kaikki ylistys. Ei ole

muuta oikeudella palvottua kuin Sinä, al-Mannan, taivaiden ja maan alkuunsaaja! Oi dhu al-Dzalali wa al-Ikram, oi al-Hajj, oi al-Qajjum!”

Profeetta sanoi: ”Hän on totisesti kutsunut Allahia Tämän Mahtavalla Nimellä, jolla kutsuttaessa Hän vastaa ja jolla pyydettäessä Hän antaa.”

Tirmidhin Dzami’issä Asma’ bint Jazidin perimätiedossa Profeetta sanoo: ”Allahin Mahtavin Nimi on näissä kahdessa jakeessa: ”Palvottunne on yksi palvottu. Ei ole muuta oikeudella palvottua kuin Hän, al-Rahman, al-Rahim” ja ”Alif Lam Mim. Allah, ei ole muuta oikeudella palvottua kuin Hän, al-Hajju al-Qajjum.” Imam Ahmadin Musnadissa ja Hakimin Mustadrakissa mainitussa Abu Hurairan, Anas ibn Malikin ja Rabi’a ibn ’Amirin perimätiedossa Profeetta sanoo: ”Pitäkää kiinni sanoista:

’Oi dhu al-Dzalali wa al-Ikram!’ Tarkoittaen: ”Pitäkää niistä kiinni ja lausukaa niitä jatkuvasti.” Tirmidhin Dzami’issa mainitussa Anas ibn Malikin perimätiedossa sanotaan: ”Kun Profeetta huoletti jokin, hän sanoi:

”Oi Hajju, oi Qajjum! Armosi kautta pyydän apua!” Hakimin Mustadrakissa mainitussa Abu Umaman perimätiedossa Profeetta

sanoo: ”Allahin Mahtavin Nimi on kolmessa Koraanin suurassa: Baqara, Alu ’Imran ja Ta Ha.” Qasim sanoi: ”Etsin sitä niistä ja huomasin sen olevan: ”al-Hajju al- Qajjum”

Tirmidhin Dzami’issa ja Hakimin Mustadrakissa mainitussa Sa’id ibn Abi

Waqqasin perimätiedossa Profeetta sanoo: ”Dhu al-Nunin du’a valaan vatsassa oli: ’Ei ole muuta oikeudella palvottua kuin Sinä! Totisesti, olen ollut yksi sortajista.’ Milloin tahansa muslimi käyttää tätä rukousta, Allah vastaa hänelle.” Hakimin Mustadrakissa mainitussa Sa’din perimätiedossa hän sanoo: ”Enkö kertoisi teille rukouksesta, jonka kautta Allah poistaa päällenne laskeutuneen huolen tai maallisen koettelemuksen?” Sanottiin: ”Kerro”. Hän sanoi: ”Dhu al- Nunin du’a.” Samassa lähteessä hän sanoo: ”Kerronko teille Allahin Mahtavimman Nimen, jota käytettäessä Hän vastaa, ja jolla pyydettäessä Hän antaa? Se on du’a, jolla Junus kutsui Allahia pimeydessä:

"Ei ole muuta oikeudella palvottua kuin Sinä! Totisesti, olen ollut yksi sortajista.’” Mies sanoi: ”Allahin lähettiläs, oliko tämä kutsu erityisesti vain Junusille?” Hän vastasi: ”Etkö ole kuullut Hänen, Korkean, sanoja: ”Joten vastasimme hänelle ja pelastimme hänet merestä. Samoin myös pelastamme uskovaiset.” Kuka tahansa muslimi kutsuu sillä Allahia sairauden kourissa 40 kertaa ja kuolee sitten sairauteensa, saa marttyyrin palkkion. Jos hän taas parantuu, on kaikki hänen

syntinsä annettu anteeksi.” Bukharin ja Muslimin Sahihissä mainitussa Ibn ’Abbasin perimätiedossa kerrotaan: ”Profeetta tapasi huolen iskiessä sanoa: ”Ei ole muuta oikeudella palvottua kuin Allah, al-’Azim al-Halim. Ei ole muuta oikeudella palvottua kuin Allah, Mahtavan Valtaistuimen Herra. Ei ole muuta oikeudella palvottua kuin Allah, taivaiden ja maan Herra, Jalon Valtaistuimen Herra.” Imam Ahmadin Musnadissa mainitussa ’Ali ibn Abi Talibin perimätiedossa kertoja sanoo: ”Allahin lähettiläs opetti minua sanomaan huolen iskiessä: ”Ei ole muuta oikeudella palvottua kuin Allah, al-Halim, al-Karim. Ylistetty olkoon Allah, Pyhä ja Ylhäinen on Allah, Mahtavan Valtaistuimen Herra. Kaikki ylistys kuuluu Allahille, Maailmojen Herralle.” Samassa lähteessä ’Abd Allah ibn Mas’udin perimätiedossa kertoja sanoo: ”Allahin lähettiläs sanoi: ’Kukaan teistä ei huolen tai surun iskiessä sano seuraavaa, Allahin poistamatta hänen huoltaan tai suruaan ja laitamatta sen tilalle iloa: ”Allah! Olen orjasi, orjasi ja orjattaresi poika. Otsani on kätesi otteessa. Määräyksesi minua koskien käy toteen ja tuomiosi minua koskien on oikeudenmukainen.

Allah, pyydän Sinulta jokaisella nimelläsi, jolla olet Itsesi nimennyt, jonka

olet yhdellekään luomakunnastasi opettanut, jonka olet Kirjassasi alas lähettänyt tai jonka olet luonasi näkymättömän tiedossa pitänyt: Tee Mahtavasta Koraanista sydämeni elämä, rintani valo, surujeni selvittäjä ja huolieni poistaja.” Sanottiin: ”Allahin lähettiläs, emmekö opettelisi sitä?” Hän sanoi: ”Kyllä. Sen kuulevan tulisi opetella se.” Ibn Mas’ud sanoi: ”Yhtäkään profeettaa ei koeteltu tämän hakematta apua Allahin

ylistämisestä.” Ibn Abi al-Dunja mainitsi kirjassaan al-Mudzabina fi al-Du’a Abu al-Hasanin kertoneen: ”Eräs Profeetan Apureihin (Ansar) kuuluvista seuralaisista oli nimeltään Abu Mu’allaq. Hän oli kauppias, joka teki bisnestä omalla ja muiden omaisuudella kaukaisissa paikoissa. Hän suoritti paljon palvonnan tekoja ja pelkäsi Allahia. Eräänä päivänä lähdettyään matkaamaan, aseistautunut rosvo pysäytti hänet ja sanoi: ”Jätä kantamasi sillä aion tappaa sinut.” Mies sanoi: ”Mitä sinä hengelläni teet? Rahan perässähän sinä olet.” Rosvo vastasi: ”Vai omaisuutesi? Sehän on minun! Niinpä siis ainut asia mitä sinulta tahdon on henkesi.” Mies pyysi: ”Jos kieltäydyn, anna minun rukoilla neljä rukousyksikköä.” Rosvo sanoi:

”Rukoile mitä tahdot.” Niinpä hän suoritti wudun ja rukoili sitten neljä rukousyksikköä. Ollessaan viimeistä kertaa maahan kumartuneena hän kutsui Allahia sanoen: ”Oi Wadud, oi Kunniakkaan Valtaistuimen omistaja, oi Sinä, joka teet aivan mitä tahdot! Pyydän kautta tavoittelemattomissa olevan arvokkuutesi, kautta koskemattoman kuninkuutesi, ja kautta valosi, joka valtaistuimesi kulmat täyttää,

että suojelet minua tämän ryövärin pahuudelta! Mughith, auta minua!

Mughith, auta minua! Mughith, auta minua!” Kuin tyhjästä paikalle saapui soturi, joka oli asettanut seipäänsä ratsunsa korvien väliin. Ryövärin nähdessä tämän, suuntasi soturi tätä kohti ja seivästi tämän kuolettavalla tavalla. Sitten hän kääntyi miehen puoleen ja sanoi: ”Nouse ylös”. Mies sanoi: ”Kuka ihmeessä olet? Allah on totisesti auttanut sinulla minua tänään!” Soturi sanoi: ”Olen neljännen taivaan kansan enkeli. Kun kutsuit ensimmäisen kerran, kuulin taivaan porttien kalisevan. Toisella kerralla kuulin maan kansan parkaisevan. Kutsuttuasi kolmannen kerran, minulle sanottiin: ”Se on ahdistuneen kutsu”, joten pyysin Allahia osoittamaan minut miehen tappajaksi.” Al-Hasan sanoi: ”Joka siis tekee wudun, rukoilee neljä rukousyksikköä ja kutsuu Allahia samalla tavalla, saa vastauksen, oli hän ahdingossa tai ei.

Tekopyhyys ja sen eri muodot sekä kufr

Tekopyhyyttä on kahta lajia:

A) Tekopyhyys uskossa

B) Tekopyhyys teoissa ja toiminnoissa

A) TEKOPYHYYS USKOSSA

Uskon tekopyhyydessä on kuusi ominaisuutta:

1. Lähettilään (Saws) kieltäminen.

2. Tai osan siitä mitä Lähettilään (Saws) kautta on tuotu, kieltäminen.

3. Lähettilään (Saws) vihaaminen.

4. Tai vihata osaa siitä mitä Lähettilään (Saws) kautta on tuotu

5. Olla iloinen Lähettilään (Saws) kautta tuodun uskonnon (Islam) kohdatessa vastoinkäymisiä.

6. Olla surullinen, jos Allaahin Lähettilään (Saws) uskonto (Islam) kohtaa voittoja.

Henkilö jolla on nämä kuusi ominaisuutta ( tekopyhyyden), tulee olemaan helvetin alimmalla tasolla.

B) TEKOPYHYYS TEOISSA JA TOIMINNOISSA

Tekojen ja toimintojen tekopyhyydessä on viisi tyyppiä. Ja todisteet ovat Allaahin kirjasta ja Profeetan (Saws) sunnasta.

Tekopyhän merkit ovat:

1. Aina kun hän puhuu, hän valehtelee.

2. Aina kun hän lupaa, hän rikkoo lupauksensa.

3. Jos luotat häneen, hän osoittautuu epäluotettavaksi.

(esim. jos lainaat hänelle jotain, hän ei palauta sitä.)

4. ( Ja toisessa Profeetan (Saws) hadithissä) Kun hän väittelee/ riitelee

hän käyttäytyy tosi harkitsemattomasti, pahasti ja luokkaavasti.

5. Kun hän tekee sitoumuksen (sopimuksen), hän paljastuu salakavalaksi.

Al-Kufr

Epä-uskominen ja sen eri muodot.

Kufr on tavallisesti epä-uskomista johonkin uskon pilareista. Jotka ovat:

1. Usko Allaahiin (Jumalaan)

2. Usko Hänen enkeleihin

3. Usko Hänen Lähettiläisiin

4. Usko Hänen kirjoihin

5. Usko Tuomiopäivään

6. Usko Kohtaloon *

*(Jumalalliseen ennalta määräämiseen esim. Mitä Allaah (Jumala) on tahtonut (käskenyt, kirjoittanut) toteutuu.)

Epä-uskossa on kaksi näkökohtaa:

1. Suuri epä-usko (Al-kufr al-Akbar):

Tämä kohta sulkee henkilön kokonaan pois islamista. Tätä suurta epä-uskoa on viittä tyyppiä:

a) Kufr at-Takdhiib. Tämä edellyttää epä-uskomista Jumalalliseen totuuteen tai jonkin uskon pilarin kieltämisen.

Allaah , Korkein sanoo:

”Ken onkaan enemmän väärässä kuin se, joka väittää valheellista Jumalasta ja joka vääristelee totuuden, kun se hänelle ilmoitetaan; eikö muka helvetissä riitä tilaa sellaisille uskottomille?” Koraanin merkityksen käännös 39:32

b) Kufr al-Ibaa’ wat-Takabbur ma’at-Tasdiiq. Tämä edellyttää kieltämisen tai ylimielisyyden taipua/alistua Allaahin käskyihin(, niiden hyväksymisen jälkeen).

Allaah , Korkein sanoo:

”Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen (Aadamin) edessä», heittäytyivät he maahan kaikki paitsi Saatana. Hän kieltäytyi ylpeyksissään ja joutui jumalattomien lukuun.” Koraanin merkityksen käännös 2:34

c) Kufr ash-Shakk waz-Zann. Tämä edellyttää epäilemisen uskon kuutta pilaria kohtaan.

Allaah , Korkein sanoo:

”Ja hän astui puutarhaansa väärämielisyys sydämessään. Hän sanoi: »En usko, että tämä milloinkaan häviää,

enkä myöskään, että viimeinen Hetki koskaan tulee. Mutta jos minun kuitenkin on palattava Herrani luo, olen varmasti löytävä paremman paikan kuin tämä.»

Hänen naapurinsa, joka keskusteli hänen kanssaan, vastasi: »Etkö usko Häntä, joka sinut loi tomusta ja sitten siemenestä ja muovaili sinut täydelliseksi ihmiseksi?

Minä pidän Häntä Herranani enkä aseta ketään muuta Hänen rinnalleen.” Koraanin merkityksen käännös 18:35-38

d) Kufr al-I’raad. Tämä edellyttää kääntymisen pois totuudesta ja selvistä Allaahin paljastamista merkeistä tietäen tai hairahtuen.

Allaah , Korkein sanoo:

”Me olemme luonut taivaat ja maan ja mitä niiden välillä on vain totuudessa ja määrätyksi ajaksi, mutta ne, jotka ovat epäuskoisia, kääntyvät pois saamistaan varoituksista.” Koraanin merkityksen käännös 46:3

e) Kufr an-Nifaaq. Tämä edellyttää tekopyhän epä-uskomisen.

Allaah , Korkein sanoo:

”He ottavat valansa verhokseen, harhauttaen muita pois Jumalan tieltä; nurjat ovat totisesti heidän tekonsa.

Sillä he uskoivat, mutta sitten tulivat epäuskoon, ja senvuoksi on heidän sydämensä paatunut, niin että heillä ei ole ymmärrystä.” Koraanin merkityksen käännös 63:2-3

2. Pieni epä-usko ( Al-Kufr al-Asghar): ):

Tämä kohta ei sulje henkilöä kokonaan pois islamista. Tätä on myös sanottu Kufraan-Ni’mah. Tämä edellyttää epä-uskomisen tuoden julki itselleen kiittämättömyyden Allaahin siunauksiin ja palveluksiin.

Allaah , Korkein sanoo:

”Ja Jumala asettaa tarkasteltavaksi sellaisen kaupungin kohtalon, joka eli rauhassa ja tyytyväisyydessä ja nautti runsaita tuloja joka taholta, mutta oli kiittämätön Jumalan siunauksesta, niin että Jumala rankaisi sitä nälällä ja kauhistuksella sen asujainten tekojen vuoksi.” Koraanin merkityksen käännös 63:2-3

"As-salaamu ‘alaykum"

"Olkoon Rauha Kanssasi"

"Hän on luonut ihmisen. Hän on opettanut tälle puheen lahjan"

[Surah ar-Rahmaan 3-4]

Islam on Rauhan uskonto. Sana 'Islam' tulee juurisanasta Salaam, joka merkitsee rauhaa. Salaam-tervehdys on Islamin symboli. Salaam on ollut olemassa Adamista lähtien ja se on Paratiisin ihmisten tervehdys. Allah valitsi Salaamin luomuksensa tervehdykseksi. Allahin Lähettiläs sanoi: "Kun Allah loi Adamin (alayhi s-salaam), Hän sanoi hänelle: 'Mene ja tervehdi tuota enkeliryhmää, joka istuu ja kuuntele miten he tervehtivät sinua, sillä se on oleva sinun ja jälkeläistesi tervehdys.' Joten hän sanoi: 'As-Salaamu ‘alaykum' ja he vastasivat:'Wa ‘alaykum as-salaam wa rahmatullaah'. He lisäsivät 'wa-rahmatullaah'" [Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim]

Se on myös yksi Allahin Ylistetyistä Nimistä, rauhan ja suojeluksen lähteistä. Salaam on tervehdys Häneltä. "..Ja kun astutte johonkin taloon, lausukaa toisillenne siunattu ja vilpitön Allahin tervehdys." [Surah an-Nur 61]

Salaam on erityispiirre muslimien sosiaalisessa käyttäytymisessä. Toisen tervehtiminen salaamilla on dua (rukous) hänen hyvinvoinnikseen ja siunaukseksi. Se istuttaa veljellistä rakkautta ja vahvistaa veljeyden siteitä ja läheisyyden tunnetta, ja yhteiset suhteet luovat vahvan yhteiskunnan. Profeetta Muhammedin seuralainen Abu Hurayrah olkoon Allah häneen tyytyväinen kertoi Allahin Lähettilään, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään sanoneen: "Hänen kautta, jonka kädessä sieluni on, ette pääse Paratiisiin ennen kuin uskotte, ja te ette usko ennen kuin rakastatte toisianne. Enkö ohjaisi teitä johonkin, joka kylvää rakkautta? Levittäkää salaamia keskuudessanne." [Abu Dawud (v:3, no: 5174)]

Allahin Lähettilään sanat: " Levittäkää salaamia keskuudessanne" tarkoittaa, että meidän tulee tervehtiä kaikkia jotka tunnemme ja joita emme tunne. Eräs mies kysyi Allahin Lähettiläältä "Mikä osa Islamissa on parasta?" Ja hän vastasi:"Se, että tarjoat ruokaa (nälkäisille) ja tervehdit niitä, jotka tunnet ja niitä, joita et tunne." [Abu Dawud (v:3, no: 5175)]

Abdullaah ibn Umarilla oli tapana mennä aamulla markkinoille ja hän ei ohittanut ketään sanomatta salaam. Yhtenä päivänä häneltä kysyttiin: "Miksi käyt markkinoilla, koska et myy mitään, et kysy hintoja...?" Hän sanoi: "Menemme sinne aamulla siksi, että voimme sanoa salaam kaikille, ketkä tapaamme." [ Imaam Bukharin Adaab al-Mufrad]

Islamilaista Salaam-tervehdystä ei voi korvata; se, joka pyrkii noudattamaan salaamin etiketteä, on seurannut Allahin Lähettilään sunnaa ja hän saa siitä palkkion. Tervehdysten, kuten maa as-salaamah tai fi amanillaah, tai muiden, ei tulisi korvata salaam'ia. Pitää kiirehtiä sanomaan salaam, ja pyrkiä sanomaan täysi tervehdys, joka on "As-Salaamu 'alaykum wa rahmatullaah wa barakaatuh." Allahin Lähettiläs on sanonut: "Ne, jotka ovat ensimmäisinä sanomassa salaam, ovat Allahia lähellä." [Abu Dawud (v:3, no: 5178)]

Kertonut Imran ibn Hussain (raa): "Eräs mies tuli Profeetan luo ja sanoi: "As-Salaam 'alaykum" Hän vastasi hänelle. Mies istuutui alas. Allahin Lähettiläs sanoi: "Kymmenen". Toinen mies saapui ja sanoi: "As-Salaam 'alaykum wa rahmatullaah". Hän vastasi hänelle. Mies istuutui alas. Allahin Lähettiläs sanoi: "Kaksikymmentä". Kolmas mies saapui ja sanoi: "As-Salaam 'alaykum wa rahmatullaahi wa barakaatuh". Hän vastasi miehelle. Mies istuutui alas. Allahin Lähettiläs sanoi: "Kolmekymmentä" [Abu Dawud (v:3, no:5176)]

Lukumäärät "kymmenen, kaksikymmentä ja kolmekymmentä" viittaavat siunauksiin ja palkkioihin, joita saatiin. Palkkio kasvoi salaam'in sanojen kasvaessa.

Salaam on selvästi osa tapaamista, Allah sanoo Kirjassaan:

"Te, jotka uskotte, älkää astuko muihin taloihin kuin omiinne, ennenkuin olette saaneet niiden asukkaiden suostumuksen ja heitä tervehtineet." [Surah an-Nur 27]

Salaam'in antamisen tapoihin kuuluu, että:

"Nuoret tervehtivät (ensin) vanhoja, ohikulkeva tervehtii istuvaa, ja pieni ryhmä tervehtii suurta ryhmää." Ja "Joka ratsastaa, hänen tulee tervehtiä kävelevää." [Abu Dawud (v:3, no: 5179-80)]

Anas ibn Malik on kertonut, että ohittaessaan ryhmän poikia, hän tervehti heitä ja sanoi: "Profeetalla oli tapana tehdä näin." [Sahih al-Bukhari vol:8, no:264]

Meidän tulee sanoa salaam saapuessamme tapaamiseen ja myös sieltä poistuessa. Abu Hurayrah kertoi Allahin Lähettilään sanoneen: "Kun joku teistä saapuu tapaamiseen, hänen tulee sanoa salaam, ja jos hänen täytyy nousta, hänen täytyy sanoa salaam..." [Abu Dawud (v:3, no:5189)]

Hän on myös sanonut: "Kun joku teistä saapuu tapaamiseen, sanokoon hän salaam, ja kun hän haluaa lähteä, sanokoon hän salaam. Ensimmäinen on tärkeämpi kuin jälkimmäinen." [Abu Dawud ja at-Tirmidhi (hasan)]

Yöllä sanotun salaamin tulee olla pehmeä. Se pitää sanoa riittävällä äänellä, jotta hereillä olevat kuulevat sen, mutta se ei kuitenkaan häiritse nukkumassa olevia. Al-Miqdad (raa) on kertonut: "Meillä oli tapana jättää sivuun Profeetan osuus maidosta, ja hän tuli yöllä ja tervehti meitä siten, ettei herättäisi nukkumassa olevia..." [Sahih Muslim]

Salaam'in "palauttaminen" - se on muslimin oikeus toiselta muslimilta. Abu Hurayrah on kertonut: "Kuulin Allahin Lähettilään sanovan: 'Muslimilla on viisi oikeutta toista muslimia kohtaan:

(a) tervehdysten "palauttaminen"

(b) sairaiden luona vierailu

(c) hautajaisiin osallistuminen

(d) kutsujen hyväksyminen

(e) sanoa "yarhamukallah" toisen aivastettua (jos toinen sanoo ensin Alhamdulillaah)

[Sahih al-Bukhaari vol:2, no:332]

Tervehdys tulisi "palauttaa" joko samanlaisena tai parempana. Allah sanoo: "Kun teitä tervehditään (hyvällä) tervehdyksellä, niin tervehtikää takaisin vielä paremmalla tai vastatkaa samalla." [Surah an-Nisaa 86]

Kirjan kansan tervehdyksiin vastaaminen:

Anas ibn Malik on kertonut: "Profeetta sanoi: 'Jos Kirjan kansan ihmiset tervehtivät sinua (salaamilla), sinun tulee vastata: wa 'alaykum.'" [Sahih al-Bukhaari vol: 8, no: 275]

Abdullaah ibn Umar on kertonut: " Allahin Lähettiläs sanoi: 'Kun juutalaiset tervehtivät sinua, he useimmiten sanovat: As-Samu 'alaykum (kuolema olkoon kanssasi), joten sano takaisin (vastauksena), wa 'alaykum.'" [Sahih al-Bukhaari vol:8, no:274] Aishah (radiyallahu ‘anhaa) on kertonut: "Joukko juutalaisia tuli Allahin Lähettilään luokse ja he sanoivat: 'As-Samu 'alaykum'. Ymmärsin sen ja sanoin heille: 'Alaykum As-Samu wal-La'ana' '(kuolema ja kirous olkoon kanssanne), Allahin Lähettiläs sanoi:"Ole rauhallinen! Oi Aishah, Allah rakastaa sitä, että olet ystävällinen ja lempeä kaikissa asioissa." Minä sanoin: "Etkö kuullut mitä he sanoivat?" Allahin lähettiläs sanoi: "Olen jo sanonut heille: 'Alaykum." [Sahih al-Bukhaari vol:8, no:273]

Was-Salaamu 'alaykum wa rahmatullaahi wa barakaatuh!

Ramadaan- Paasto

Kenen täytyy paastota?

Paasto on velvollisuus jokaiselle aikuiselle, mieleltään ja ruumiiltaan terveelle, asettuneelle (ts. ei ole matkalla) Muslimille, eikä hänelle ole mitään sellaista kuten hayd [kuukautiset] tai nifaas [synnytyksen jälkeinen vuoto], joka estäisi häntä tekemästä niin.

Henkilön katsotaan saavuttaneen aikuisuuden, kun jokin seuraavista kolmesta asiasta esiintyy: siemennesteen erittyminen, joko märässä unessa tai muutoin; karkean häpykarvoituksen kasvu sukupuolielinten ympärille; viidentoista vuoden iän saavuttaminen. Mitä tulee naisiin, heillä on neljäs asia, nimittäin kuukautiset; kun tyttö saavuttaa iän, jolloin kuukautiset alkavat, hänen täytyy paastota, vaikka hän ei olisi vielä edes kymmenvuotias.

Lapsia tulisi opastaa paastoamaan heidän ollessaan seitsenvuotiaita, jos he kykenevät siihen, ja jotkut oppineet sanovat, että lasta voi ojentaa (näpäyttämällä) kymmenvuotiaana, jos hän ei paastoa, kuten salaah'n (rukouksen) suhteen. (Katso al-Mughni, 3/90). Lapsi saa palkkion paastoamisesta, ja vanhemmat saavat palkkion hänen hyvästä kasvatuksestaan ja hänen opastamisestaan hyvän tekemiseen. Al-Rubay' bint Mu'awwidh sanoi, puhuessaan Ramadaanista sen tullessa pakolliseksi:

"Meillä oli tapana käskeä lastemme paastota, ja teimme heille lelun villasta. Jos joku heistä alkoi itkeä ruokaa, annoimme hänelle tuon lelun, jotta hän voisi leikkiä sillä siihen saakka kunnes oli aika rikkoa paasto." (al-Bukhaari, Fath, nro. 1960)

Joidenkin ihmisten mielestä ei ole tärkeää käskeä lapsiaan paastoamaan; todellakin, lapsi saattaa olla innokas paastoamaan ja voi olla kykeneväinen tekemään niin, mutta hänen isänsä tai äitinsä kieltää häntä paastoamasta, niin sanotun "säälin" takia. He eivät ymmärrä, että todellinen sääli ja myötätunto on sitä, että totutetaan hänet paastoamaan. Allah sanoo (käännös merkityksestä):

"Uskovaiset, varjelkaa itsenne ja perheenne tulelta, joka kuluttaa ihmiset ja kivetkin, jota valvomaan on asetettu enkeleitä, heltymättömiä ja mahtavia; he eivät ole tottelemattomia Allahin käskyille, vaan tekevät mitä heille on määrätty." [al-Tahreem 66:6]

Erityistä huomiota on kiinnitettävä tytön paastoon, juuri kun hän on saavuttanut aikuisuuden, koska hän saattaa paastota, kun hänellä on kuukautiset, ujouden takia, eikä hän sitten korvaa paastoaan myöhemmin.

Jos kaafirista (epäuskovasta) tulee muslimi, tai lapsi saavuttaa murrosiän, tai mielisairas ihminen palaa järkiinsä päivän aikana, silloin heidän tulisi pidättäytyä syömästä loppupäivän ajan, koska nyt he ovat niiden joukossa, joilla on velvollisuus paastota, mutta heidän ei tarvitse korvata Ramadaanin päiviä, jotka he menettivät, koska silloin he eivät olleet niiden joukossa, joilla on velvollisuus paastota.

Mielisairaat eivät ole vastuussa teoistaan (heidän tekojaan ei kirjata ylös), mutta jos henkilö on toisinaan mielisairas ja toisinaan terve, hänen täytyy paastota aikoina, kun hän on mieleltään terve, ja hänet on vapautettu siitä aikoina, jolloin hän on mielisairas. Jos hän muuttuu mielisairaaksi päivän aikana, tämä ei kumoa hänen paastoaan, kuten on tapaus hänen kohdallaan, joka menettää tajunsa sairauden tai muun syyn takia, koska hänellä oli aikomus paastota ollessaan terve. (Majaalis Shahr Ramadaan, Ibn 'Uthaymeen, s. 28). Sama pätee epilepsiasta kärsiviin.

Jos joku kuolee Ramadaanin aikana, hänellä tai hänen sukulaisillaan ei ole mitään "velkaa" mitä tulee loppukuuhun.

Jos joku ei tiedä, että on fard (pakollista) paastota Ramadaanina, tai että on haraam syödä tai olla yhdynnässä päivän aikana tässä kuussa, tämä syy on hyväksyttävä suurimman osan oppineita mukaan, kuten on myös tapaus uusien islamiin palanneiden henkilöiden suhteen, Muslimin, joka asuu Daar al-Harbissa (ei-muslimimaassa), ja Muslimin, joka on kasvanut kuffaarien seurassa. Mutta henkilö, joka on kasvanut muslimien seurassa, ja hän oli kykenevä kysymään ja löytämään tietoa, hänellä ei ole tekosyytä.

Ramadanin sunnat ja etiketit

Jotkut asiat ovat pakollisia (waajib) ja toiset ovat suositeltavia (mustahabb).

Meidän tulisi varmistaa, että syömme ja juomme jotakin suhoorin aikaan (ennen auringon sarastusta), ja että viivytämme sitä lähelle Fajrin adhaania. Profeetta (saaws) on sanonut:

"Nauttikaa suhoor, sillä suhoorissa on siunaus (barakah)." (Kertonut al-Bukhaari, Fath, 4/139). "Suhoor on siunattu ruoka, ja siihen liittyy erottuminen kirjan kansasta (juutalaisista ja kristityistä). Miten hyvä suhoor onkaan taatelit uskovaiselle." (Kertonut Abu Dawood, nro 2345; Sahih al-Targheeb, 1/448).

Ei viivytetä iftaaria, sillä Profeetta (saaws) on sanonut:

"Ihmiset voivat hyvin niin kauan kun he eivät viivytä iftaaria." (Kertonut al-Bukhaari, Fath, 4/198).

Rikotaan paasto tavalla, joka on kuvattu Anasin (olkoon Allah tyytyväinen häneen) kertomassa hadithissa: "Profeetalla (saaws) oli tapana rikkoa paastonsa tuoreilla taateleilla ennen rukoilemista; jos tuoreita taateleita ei ollut, hän söi (kuivattuja) taateleita; jos kuivattuja taateleita ei ollut, hän joi muutaman kulauksen vettä." (Kertonut al-Tirmidhi, 3/79 ja muut. Hän sanoi sen olevan ghareeb hasan hadith. Luokiteltu sahihiksi al-Irwa'ssa, nro 922).

Iftaarin jälkeen, lausutaan sanat, jotka on mainittu Ibn 'Umarin (olkoon Allah tyytyväinen heihin molempiin) kertomassa hadithissa, jonka mukaan Profeetta (saaws) sanoi rikkoessaan paastonsa:

"Dhahaba al-zama', wa'btallat al-'uruuq, wa thabat al-ajru in shaa Allah (jano on mennyt, suonissa virtaa taas, ja palkkio on varma, in shaa Allah)." (Kertonut Abu Dawood, 2/765; al-Daaraqutni luokitteli sen isnaadin hasaniksi, 2/185).

Synnistä pois pysyminen, koska Profeetta (saaws) on sanonut: "Kun joku teistä paastoaa, olkoon hän tekemättä syntiä..." (kertonut al-Bukhaari, al-Fath, nro 1904). Profeetta (saaws) on sanonut:

"Joka ei lopeta valheiden kertomista ja sen mukaan toimimista, Allah ei tarvitse sitä, että hän luopuu ruoastaan ja juomastaan." (al-Bukhaari, al-Fath, nro 1903). Paastoavan henkilön tulisi välttää kaikenlaisia haraam-tekoja, kuten toisten selän takana puhumista, ruokottomuuksia ja valheita, muutoin kaikki hänen palkkionsa saattaa hävitä. Profeetta (saaws) on sanonut:

"Saattaa olla, että paastoava henkilö ei saa paastostaan muuta kuin nälkää." (Kertonut Ibn Maajah, 1/539; Sahih al-Targheeb, 1/453).

Niiden tekojen joukossa, jotka voivat tuhota hasanaat (hyvät teot) ja tuoda sayiaat (pahat teot), on antautuminen tietokilpailuille, saippuaoopperoille, elokuville ja urheiluotteluille, turhille tapaamisille, roikkumiselle kadulla pahojen ihmisten ja ajantuhlaajien kanssa, ympäriinsä ajeleminen ilman syytä, katujen ja sivuteiden kansoittaminen, jolloin tahajjudin, dhikrin ja palvonnan kuukaudesta tulee monille ihmisille päivällä nukkumisen kuukausi, jotta voidaan välttää nälän tuntemista, menettäen rukouksensa ja mahdollisuutensa rukoilla seurakunnan kanssa, kuluttaen yönsä viihdykkeiden kanssa, antautuen haluilleen. Jotkut ihmiset jopa tervehtivät tätä kuukautta inhon tunteilla, ajatellen vain nautintoja, jotka he tulevat menettämään. Ramadaanina, jotkut ihmiset matkustavat kaafir-maahan lomalle! Edes moskeijat eivät ole säästyneet sellaisilta pahuuksilta, kuten naisten saapuminen meikattuina ja hajustettuina, eikä edes Allahin pyhä talo ole välttynyt näiltä pahuuksilta. Jotkut ihmiset tekevät tästä kuukaudesta kerjäämisen kauden, vaikka heillä ei ole tarvetta. Jotkut viihdyttävät itseään vaarallisilla ilotulitteilla ja sen sellaisilla, ja jotkut tuhlaavat aikaansa toreilla, kulkien ympäri kauppoja, tai ommellen ja seuraten muotia. Jotkut laittavat uusia tuotteita ja uusia tyylejä esille kaupoissaan viimeisen kymmenen päivän aikana, pitääkseen ihmiset poissa ansaitsemasta palkkioita ja hasanaat.

Ei anneta näiden asioiden yllyttää itseämme, koska Profeetta (saaws) on sanonut:

"Jos joku tappelee hänen kanssaan tai loukkaa häntä, hänen tulisi sanoa, 'Paastoan, paastoan.'" (Kertonut al-Bukhaari ja muut. Al-Fath, nro. 1894).

Yksi syy tähän on itsensä muistuttaminen ja toinen syy on hänen vastustajansa muistuttaminen. Mutta joka seuraa monien paastoavien käytöstä, hän huomaa jotain toisenlaista. On tärkeää harjoittaa itsekuria ja olla rauhallinen, mutta näemme päinvastaista hullujen kuljettajien joukossa, jotka kiihdyttävät kuullessaan Maghribin adhaanin.

(*) Ei syödä liikaa, koska Profeetta (saaws) on sanonut:

"Aadamin poika ei voi täyttää pahempaa astiaa kuin vatsanta." (Kertonut al-Tirmidhi, nro 2380; hän sanoi, tämä on hasan sahih hadith).

Viisas henkilö tahtoo syödä elääkseen, ei elää syödäkseen. Paras ruoka on sellaista, joka on käyttöä varten, ei se, mikä on tarjolle panemista varten. Mutta ihmiset laittavat kaikenlaisia ruokia (Ramadaanin aikana) ja pitävät ruoanlaittoa taiteenlajina, jolloin kotiäidit ja palvelijat käyttävät kaiken aikansa ruoan valmistukseen, ja tämä pitää heidät poissa palvonnasta, ja ihmiset käyttävät paljon enemmän aikaa ruokailuun Ramadaanin aikana kuin muulloin. Täten tästä kuukaudesta tulee huonon ruoansulatuksen, lihavuuden ja vatsasairauksien kuukausi, jolloin ihmiset syövät kuin ahmatit ja juovat kuin janoiset kamelit, ja kun he nousevat ylös rukoillakseen Tarawih, he tekevät niin vastoin tahtoaan, ja jotkut heistä poistuvat kahden ensimmäisen rak'ah'n jälkeen.

(*) Ollaan anteliaita, jakamalla tietoa, antamalla rahaa, käyttämällä asemaansa tai fyysistä vahvuuttaan auttaakseen muita, ja hyvällä asenteella. Al-Bukhaari ja Muslim ovat kertoneet, että Ibn Abbaas on sanonut:

"Allahin Lähettiläs (saaws) oli kaikista anteliain ihmisistä [hyvän tekemisessä], ja hän oli anteliaimmillaan Ramadaanina, kun Jibril (rauha hänelle) tapasi hänet, ja hänellä oli tapana tavata hänet joka yö Ramadaanina ja opettaa hänelle Koraania. Allahin Lähettiläs oli anteliaampi hyvän tekemisessä kuin puhaltava tuuli." (Kertonut al-Bukhaari, al-Fath, nro 6).

Kuinka ihmiset voivat vaihtaa anteliaisuuden kitsauteen ja laiskuuden tekoihin, niin pitkälle, että he eivät tee työtään hyvin, eivätkä kohtele toisiaan kunnolla, ja he käyttävät paastoa tekosyynä kaikkeen tähän.

Paaston yhdistäminen köyhien ruokkimiseen on keino saavuttaa Paratiisi, kuten Profeetta (saaws) on sanonut:

"Paratiisissa on huoneita, joiden ulkopuoli voidaan nähdä niiden sisäpuolelta, ja sisäpuoli ulkopuolelta. Allah on valmistanut ne niille, jotka ruokkivat köyhiä, jotka ovat lempeitä puheessaan, jotka paastoavat säännöllisesti ja jotka rukoilevat yöllä ihmisten nukkuessa." (kertonut Ahmad, 5/343; Ibn Khuzaymah, nro 2137. Al-Albaani sanoi alaviitteessään, sen isnaad on hasan, vastaavien raporttien takia).

Profeetta on sanonut:

"Joka antaa ruokaa paastoavalle henkilölle, jolla tämä rikkoo paastonsa, hän saa saman palkkion kuin hän (ts. paastonnut henkilö), yhtään vähentämättä paastoavan henkilön palkkiota." (Kertonut al-Tirmidhi, 3/171; Sahih al-Targheeb, 17¤51).

Shaykh al-Islam [Ibn Taymiyah] (olkoon Allah hänelle armollinen) on sanonut: "Mitä tarkoitetaan on se, että hänen tulisi ruokkia häntä, kunnes hän on kylläinen." (Al-Ikhtiyaaraat Fiqhiyyah, s. 109).

Monet salafeista (olkoon Allah heille armollinen) asettivat köyhät itsensä edelle iftaarin aikana. Heidän joukossaan olivat Abdullah ibn Umar , Maalik ibn Dinar, Ahmad ibn Hanbal ja muita (olkoon Allah heihin tyytyväinen). Abdullah ibn Umar (olkoon Allah häneen tyytyväinen) ei rikkonut paastoaan ilman että hänen seurassaan olisi ollut orpoja ja köyhiä ihmisiä.

Paaston hyveet

Paaston hyveet ovat todellakin suuria, ja yksi sahih hadithissa mainittu asia on, että Allah valitsi paaston itselleen, ja Hän palkitsee siitä, ja moninkertaistaa palkkion ilman mittaa, kuten Hän sanoo [hadith qudsi]:

"Paitsi paasto, joka on vain Minun tähteni, ja Minä annan palkkion siitä."

(Al-Bukhaari, al-Fath, nro 1904; Sahih al-Targheeb, 1/407).

Mikään ei vastaa paastoa (al-Nisaa'i, 4/165; Sahih al-Targheeb, 1/413), ja paastoavan henkilön du'aa'sta ei kieltäydytä (kertonut al-Bayhaqi, 3/345; al-Silsilat al-Saheeh, 1797).

Paastoavalle henkilöllä on kaksi riemun hetkeä: yksi, kun hän rikkoo paastonsa, ja toinen, kun hän tapaa Herransa ja iloitsee paastoamisestaan (kertonut Muslim, 2/807).

Paasto puhuu henkilön puolesta tuomionpäivänä, ja se sanoo,

"Oi Herra, estin häntä ruoasta ja fyysisistä haluista päivän aikana, joten anna minun puhua hänen puolestaan." (Kertonut Ahmad, 2/174. Al-Haythami luokitteli sen isnaadin hasaniksi al-Majma'ssa, 3/181. Katso myös Sahih al-Targheeb, 1/411).

Paastoavan henkilön suusta tuleva haju on parempaa Allahista kuin myskin tuoksu. (Muslim, 2/807).

Paasto on suoja ja vahva linnake, joka suojelee henkilöä tulelta. (Kertonut Ahmad, 2/402; sahih al-Targheeb, 1/411; Sahih al-Jaami', 3880).

Joka paastoaa yhden päivän Allahin tähden, Allah siirtää hänen kasvonsa seitsemänkymmenen vuoden päähän tulesta. (Kertonut Muslim, 2/808).

Joka paastoaa yhden päivän etsien Allahin mielihyvää, jos se on hänen elämänsä viimeinen päivä, hän astuu paratiisiin. (kertonut Ahmad, 5/391; Sahih al-Targheeb, 1/412).

"Paratiisissa on portti nimeltään al-Rayyaan, jonka läpi kulkevat ne, jotka paastoavat, eikä kukaan muu kulje siitä kuin he; kun he ovat kulkeneet siitä, se lukitaan, eikä kukaan muu kulje siitä." (al-Bukhaari, Fath, nro 1797).

Ramadaan on islamin pilari; Koraani ilmoitettiin tässä kuussa, ja sen aikana on yö, joka on parempi kuin tuhat kuukautta.

"Kun ramadaan alkaa, paratiisin portit avataan ja helvetin portit suljetaan, ja paholaiset kahlitaan." (kertonut al-Bukhaari, al-Fath, nro 3277)

Paasto ramadaanina vastaa kymmenen kuukauden paastoamista (Katso Musnad Ahmad, 5/280; sahih al-Targheeb, 1/421).

"Joka paastoaa ramadaanin uskosta ja toivoen palkkiota, kaikki hänen aikaisemmat syntinsä annetaan anteeksi." (Kertonut al-Bukhaari, Fath, nro 37).

Jokaisen paaston rikkomishetkellä, Allah valitsee helvetin tulesta vapautettavia ihmisiä. (kertonut Ahmad, 5/256; sahih al-Targheeb, 1/419).

Milloin aloittaa ja lopettaa paastoaminen?

Kun koko aurinko on kadonnut, paastoavan henkilön tulisi rikkoa paastonsa, eikä hänen tulisi kiinnittää huomiota punaiseen hehkuun, joka pysyy horisontissa, koska Profeetta (saaws) on sanonut:

"Kun yö saapuu tuolta ja päivä katoaa tuolta, ja aurinko on laskenut, paastoavan henkilön tulisi rikkoa paastonsa." (kertonut al-Bukhaari, al-Fath, nro. 1954; aihe on myös mainittu Majmoo' al-Fataawassa, 25/216).

On Sunnah kiirehtiä rikkomaan paasto. Profeetta (saaws) ei rukoillut maghribia ennen kuin hän oli rikkonut paastonsa, vaikka vain kulauksella vettä. (kertonut al-Haakim, 1/432; al-Silsilat al-Sahihah, 2110).

Jos paastoava henkilö ei löydä mitään, millä rikkoa paastonsa, hänellä tulisi olla aikomus sydämessään rikkoa paastonsa, eikä imeä sormeaan, kuten jotkut ihmiset tekevät. Hänen tulisi varoa rikkomasta paastoa ennen oikeaa aikaa, koska Profeetta (saaws) näki joidenkin ihmisten roikkuvan jänteistään, veren valuessa suupielistään, ja kun häneltä kysyttiin heistä, hän kertoi heidän olevan ihmisiä, jotka rikkoivat paastonsa ennen kuin oli aika tehdä niin. (Tämä hadith löytyy Sahih Ibn Khuzaymah'sta, nro 1986, ja Sahih al-Targheebista, 1/420).

Jos henkilö on varma, tai epäilee sitä vahvasti, tai ei ole varma rikkoiko hän paaston ennen oikeaa aikaa, hänen tulisi korvata se paasto myöhemmin, koska periaate on, että on vielä päivä eikä se ole päättynyt. (Fataawa al-Lajnah al-Daa'imah, 10/287).

Hänen tulisi varoa luottamasta pienten lasten tai epäluotettavien lähteiden sanaan, ja hänen tulisi myös huomioida aikaerot eri kaupunkien ja kylien välillä, jos hän kuulee adhaanin radiosta ja niin edelleen.

Kun aamunkoitto saapuu - joka on valkoinen valo, joka menee horisontin poikki idässä - paastoavan henkilön täytyy lopettaa syöminen ja juominen heti, kuulipa hän adhaania tai ei. Jos hän tietää muezzinin sanovan adhaanin aamunkoiton aikaan, hänen täytyy lopettaa syöminen ja juominen heti kuullessaan hänen adhaanin, mutta jos muezzin sanoo adhaanin ennen fajria, hänen ei tarvitse lopettaa syömistä ja juomista kuullessaan sen. Jos hän ei tiedä muezzinin tavallista käytäntöä, tai käytäntöjä on monia eri muezzinien kesken, eikä hän kykene itse määrittämään aamunkoiton aikaa - kuten on yleensä kaupungeissa valojen ja rakennusten takia - hänen tulisi varotoimenpiteenä katsoa aikataulusta, kunhan hän on varma, että laskelmat, joihin se perustuu, eivät ole vääriä.

Ajatus siitä, että olisi varmalla puolella lopettaessaan syömisen ja juomisen tiettyä aikaa ennen fajeria, kuten kymmenen minuuttia ennen, on bid'ah. Joissain aikatauluissa saatat nähdä yhden otsikon, jossa lukee "imsaak" (syömisen ja juomisen lopettaminen), ja toisen Fajerille; tämä on jotakin, joka on islamin vastaista.

Muslimeilla, jotka asuvat kaupungeissa, joissa on selvä ero yön ja päivän välillä jokaista 24 tuntia kohden, on velvollisuus paastota, vaikka päivä olisi kuinka pitkä, niin pitkään kuin ero yön ja päivän välillä on olemassa. Joissain paikoissa sellaista eroa yön ja päivän välillä ei ole, tällaisissa paikoissa muslimien tulisi paastota lähimmän kaupungin mukaan, jossa on selvä ero yön ja päivän välillä.

Veljien ja siskojen auttaminen Ramadanin aikana

Veljien ja siskojen auttaminen Ramadanin aikana on As-Salaf as-Salihien esimerkki, ensimmäinen sukupolvi, hurskaat Salafit, olivat epäilemättä paras sukupolvista. Heidän luonteensa ja elämäntapansa todistavat tätä tosiasiaa ja se on edelleen vahvistettu Allahin Lähettilään (saaws) lausunnossa:

"Paras sukupolvi on minun sukupolvi, sitten ne jotka seuraavat heitä, sitten ne jotka seuraavat heitä." (Ilm.Muslim)

He olivat todellakin, parhaita niiden joukossa, ketkä toteuttivat meidän rakkaan Profeetta Muhammedin (saaws) opetukset. Joten luonnollisesti se on heidän esimerkkinä jota tulee seurata kaikissa asioissa ja ramadaan ei ole poikkeus. Salafit olivat vaatimattomia heidän omissa iftaar-aterioissa mutta anteliaita isäntiä toisia kohtaan.

Abdullaah ibn Umar (olkoon Allah häneen tyytyväinen), esimerkiksi, mieluummin söi hänen iftaar-ateriallansa niukasti. Milloin tahansa hän rikkoi hänen paastonsa kotona, hän ei koskaan syönyt itseänsä täyteen, joten jos tarvitseva henkilö vieraili, Abdullaah pysyi antamaan hänelle hänen iftaar-ateriansa. Joten hän päätyi käytännöllisesti "paastoamaan" myös koko yön! Hänellä oli tapana antaa makeisia hyväntekeväisyyteen, sanoen, "Minä olen tietoinen Allahin sanonnasta, "te että saavuta hurskautta kunnes kulutatte sitä mikä on teille rakasta." (Al-Imraan:92) ja Allah tietää että minä rakastan makeisia."

Kerran kun Al-Imaam Ahmad (olkoon Allah häneen tyytyväinen) oli valmistanut vähän leipää iftaaria varten, tarvitseva henkilö kutsui häntä. Epäröimättä hän antoi kaiken leipänsä pois ja lähti nälkäisenä. Ibn ul-Mubaarakilla (olkoon Allah häneen tyytyväinen) oli tapana valmistaa makeisia veljilleen, huolimatta siitä että hän oli paastoamassa. Al-Imaam Ash-Shaafi´i (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi kerran, "Minulle on rakasta nähdä kun joku lisää hänen anteliaisuuden tekoja ramadan kuukauden aikana, seuraten Allahin Lähettilään (saaws) esimerkkiä ja se on hänen omaksi hyväkseen. On monia jotka tulevat kiireisiksi paastolla ja rukouksilla unohtaen toiset ramadan kuukauden hyödyt (ts. unohtaen hyödyt ja palkkiot joita saa olemalla antelias toisia kohtaan)." (Lataa´if-ul Ma´aarif)

Profeetta (saaws) sanoi,

"Parhaat teot ovat, että pidät uskovan veljesi iloisena tai maksat hänen velkansa tai ruokit hänet." (Ad-Daylamee, 1/1/123, As-Silsilah As-Sahihah/Al-Albaanee, 1494)

"Rakkaimmat ihmiset Allahille, ovat niitä jotka ovat hyödyllisimpiä (toisille). Kaikkein rakkaimmat teot Allahille, azza wa jalla, ovat, kun teet toisen muslimin iloiseksi, poistat vaikeuden mikä on tullut toiselle, maksat hänen velkansa tai päästät hänet nälästä. Se on minulle rakkaampaa todellakin että minä kävelen muslimiveljen kanssa nähdäkseni hänen tarpeeksi kuin i´tikaafin suorittaminen (eristäytyminen) moskeijassa kuukauden ajaksi." (At-Tabarani/Al-kabir, 3/209/2, As-Silsilah As-Sahihah, 906)

"Paras ihmisistä on se, kuka on eniten hyödyksi heille" (As-Silsilah As-Sahihah, 426).

Samankaltaisuus (ts. koskien palkkiota) häneen kuka tulee (auttamaan) leskeä ja (auttamaan) avutonta on kuten mujaahid (Allahin taistelija) Allahin asialla tai sellainen kuka kuluttaa yön rukouksessa ja päivän paastoten." (Al-Mishkaat, 4951)

Abdullaah ibn Amr ibn Al-Aas (olkoon Allah häneen tyytyväinen) , kertoi että eräs mies kysyi kerran Allahin Lähettiläältä (saaws) ,

"Mikä on paras (teoista) islaamissa?" Hän vastasi, "Ruokkia (toisia) ja Salaam´n esittäminen niille jotka tunnet ja joita et tunne." (At-Targib- Sahih)

Profeetta (saaws) sanoi myös,

"Kerran oli eräs koira, joka vaelteli ympäriinsä, ollen kuolemassa janoon, kun prostituoitu näki sen. Hän otti hänen kenkänsä pois jalastaan ja käytti sitä ja antoi vettä koiralle (lähteestä). Hänelle suotiin anteeksianto (ts. synnistään olemalla prostituoitu, kun hän katui)." (Al-Bukhari and Muslim)

Jos tämä suuri palkkio suodaan naiselle, koska hän oli ystävällinen koiralle, vaikka hän oli tehnyt suuren synnin, voimmeko kuvitella palkkiota ystävällisyydestä tottelevaiselle, paastoavalle Muslimille?! Meidän Profeettamme kertoi meille, "Allah, ta´aala, on valinnut tiettyjä ihmisiä auttamaan yltäkylläisyydestään Hänen toisia palvelijoitaan ja Hän antaa sen jatkua (ts. heidän varallisuutensa), niin kauan kuin he ovat lannistumattomia (auttamaan toisia sillä). Jos he lakkaavat sen tekemisen, silloin Hän ottaa sen pois heiltä ja ohjaa sen toisille." (At-Tabaraanee/Al-Awsat, 5295, As-Silsilah As-Sahihah, 1692)

Meidän pitäisi olla aktiivisimpia kuluttamaan heidän varallisuuttamme auttaaksemme vähäosaisia. Tänä ramadaanina muistakaamme myös, `Umaid Ibn `Umairin (rahimahu Allah) sanat

"Tuomionpäivänä ihmiset kokoontuvat nälkäisempinä kuin he koskaan ovat olleet ja janoisimpina kuin he koskaan ovat olleet ja alastomimpina kuin he koskaan ovat olleet. Sitten, hän joka ruokki (toisia) Allahin (´azza wa jall) vuoksi, Allah ruokkii hänet, kunnes hän on täynnä. Hän joka on antanut vettä toisille, Allahin (azza wa jall) vuoksi, Allah antaa hänelle vettä ja hän joka on vaatettanut toisia Allahin (azza wa jall) vuoksi, Allah vaatettaa hänet."

Ash-Shabi sanoi kerran, "Hän joka ei pidä itseänsä suuressa palkkion tarpeessa antamaan sadaqaa, verrattuna köyhän tarpeeseen tuota sadaqaa kohtaan, hänen hyväntekeväisyyden tekonsa vahingoittuvat ja ne heitetään hänen kasvoilleen (Tuomionpäivänä)."

Veljet ja siskot! Meidän ei tulisi olla ujoja suorittamaan pienintäkään hyvää tekoa, koska Allahin Armeliaimman palkkio voi olla suurempi kuin Uhud-vuoren koko. Ei unohdeta että, "Allahin Lähettiläs (saaws) oli anteliain ihmisille ja hän oli kaikkein anteliain ramadaanina" (Al-Bukhari and Muslim)

Ensi kerralle kun huomaamme avunpyynnön apua tarvitsevalta Muslimi ystävältä, vastataan siihen tarmolla ja ilolla! Ehkä tämä teko voi olla juuri se jonka kautta Allah suo Hänen anteeksiantonsa ja ikuisen onnen!

Ramadhan:

koraanin kuukausi

Ensimmäinen osa tästä perustuu otteeseen Ibn Rajab al-Hanbalin "Lata'if al-Ma'arif":ista (siv. 179-182), jota on lainannut Fahd bin Sulaiman "Kayf Nastafeed min ramadan":issa (sivu. 48-50)

Ramadanilla on erityinen suhde koraanin kanssa, totta kai:

Ramadan on se kuukausi, jolloin koraani annettiin opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi (Allahin) johdatuksesta, jotta hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä.

Joten hän, joka todistaa tämän kuukauden, paastotkoon.... [ks. suura al-Baqarah 2:185]

Sana 'joten' (fa) tässä ayah'ssa johtaa seuraavaan parafraasiin, yhteen näkökulmaan sen merkityksestä:

"Paastotkaa tämä kuukausi, koska silloin koraani annettiin"

Ibn Abbaas (ra) kertoo, "että Allahin Lähettiläs (saaws) oli kaikista antelian ihminen, ja hän oli anteliaimmillaan ramadanina, koska Jibril (as) saapui joka yö ja hän harjoitteli koraania hänen kanssaan." (Sahih al-Bukhaari, eng. käännös 6/486)

Tämä hadith sisältää kehotukset seuraaviin:

*Koraanin opiskeluun ramadanina

*Kokoontumista tätä tarkoitusta varten

*Koraanin (muistamisen / tiedon) tarkistaminen sellaisen kanssa, joka muistaa sen paremmin

*Koraanin lausumisen lisääminen ramadanina

*että yö on paras aika lausua, kun muut huomion viejät vähenevät ja on helpompaa keskittyä, kuten [suura al-Muzzammilissa, 73:6].

Lisäksi, Fatimah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi isältään (ra) , joka kertoi hänelle, että Jibril (as) harjoitteli koraania hänen kanssaan (ramadanina) kerran joka vuosi, ja hän teki niin kahdesti vuonna jona hän kuoli. (Bukhaari 6/485)

Mainittuaan yläpuolella olevat sunnah'n näkökohdat, Ibn Rajab (ra) puhuu salafien (hurskaiden edeltäjien) tilanteesta ramadanin aikana:

"...Jotkut salafeista lukivat koko koraanin kolmen päivän yörukousten aikana, toiset seitsemän päivän aikana, esimerkiksi Qataadah (ra), toiset kymmenen päivän aika, esimerkiksi Abu Rajaa' al-Atardi (ra).

Salafeilla oli tapana lausua koraania ramadaanina rukouksessa ja myös sen ulkopuolella. Al-Aswad (ra) luki koko koraanin kahdessa yössä Ramadanina; Ibrahim an-Nakh'i (ra) teki samoin etenkin viimeisenä kymmenenä yönä, ja joka kolmessa yössä muun osan kuuta. Qataadah (ra) luki säännöllisesti koraanin seitsemässä päivässä, mutta kolmessa päivässä Ramadanin aikana, kun hän opiskeli koraanin erityisesti, ja joka päivä sen kymmenen viimeisen päivän aikana. Al-Zuhrilla (ra) oli tapana sanoa ramadanin alkaessa, 'Se on koraanin lausumista ja ihmisten ruokkimista.' Kun Ramadan alkoi, Imam Malik (ra) lopetti hadithien kertomisen ja tiedon ihmisten kanssa istumisen, ja keskittyi lausumaan koraania sen sivuilta, kun taas Sufyan al-Thawrilla (ra) oli tapana jättää muut palvonnan muodot ja hän keskittyi koraanin lausumiseen. 'A'ishah'lla (ra) oli tapana lukea koraanin sivuilta ramadanin päivinä (ts. aamunkoiton jälkeen), auringon nousuun saakka hän nukkui. Zayd al-Yaami (ra) toi koraanin kopioita ramadanin alkaessa ja hän kokosi seuralaisensa ympärilleen..."

Ibn Rajab (ra) jatkaa, "Kielto lukea koko koraania vähemmässä kuin kolmessa päivässä pätee, jos siitä tehdään säännöllinen tapa, mutta suositeltuina aikoina kuten ramadanina, etenkin öinä jolloin Laylat al-Qadria (yötä, milloin koraani ilmoitettiin, jonka palkinto on 70 vuotta) etsitään, tai suositelluissa paikoissa kuten Mekassa vierailijalle, on suositeltavaa lisätä koraanin lausumista käyttäen hyväkseen ajan ja paikan. Ahmedilla (ra), Ishaqilla (ra) ja muilla imaameilla on myös tämä näkemys, ja muiden käytäntö viittaa tähän myös."

Tarkoitus tässä ei ole keskustella onko jälkimmäinen näkemys oikein vai ei, koska se on täysin akateemista suurimmalle osalle meistä, sillä emme pääse lähellekään sitä, että lausuisimme koko koraanin kolmessa päivässä! Kuitenkin, Profeetan (saaws), hänen seuralaistensa, ja heidän polkuaan seuranneiden käytäntö tulisi olla tarpeeksi selkeä.

Lisäksi, Bukhaari (ra) (3/79) lainaa jaloa seuralaista Zayd ibn Thabitia (ra), joka vastasi kysymykseen, "Kuinka paljon oli aikaa aamunkoittoa edeltävän aterian ja aamunkoiton rukouksen välissä?" sanoen, "Tarpeeksi aikaa 50 ayat:in lausumiseen"; koska arabien tapana oli mitata aikaa jokapäiväisten tekemisten muodossa, tämä osoittaa, että sahaabat (profeetan (saaws) seuralaiset) olivat kiinnittyneitä koraaniin, etenkin ramadanina.

Verratkaa tätä meidän surkeaan tilaamme, kun me puhumme niin paljon islamin vahvistamisesta, koraanin toimeen panemisesta, jne. ja silti meillä on niin vähän kontaktia siihen, kenties emme ole edes lausuneet sitä kokonaan lapsuutemme jälkeen, tai emme kenties ikinä!

Tämän takia meidän islamiin ymmärtämisemme kärsii, koska on paljon aayat (koraanin jakeita), joita kuulemme tai ajattelemme harvoin; toistamme vain tiettyjä valittuja aayat uudelleen ja uudelleen; olemme hukanneet jakeiden sisällön, yleisen sujuvuuden, aiheen ja koraanin tasapainon, ja kaikki nämä ovat kauniita ja ihmeellisiä. Tämän sivuuttamisen takia menemme harhaan suoralta Polulta, hajoamme ryhmiksi, kadotamme Allahin siunaukset...

"Teimme liiton niiden kanssa, jotka sanoivat: olemme kristittyjä, mutta he unohtivat osan siitä, mitä heille opetettiin. Sen tähden Me herätimme heissä kaunan ja vihan toisiansa vastaan aina Ylösnousemuksen päivään asti..." (suura al-Ma'idah 5:14)

Sahih Bukhaarissa (6/521) on hämmästyttävä ohje profeetalta (saaws):

"Lausukaa koraania niin kauan kuin sydämenne on samaa mieltä siitä; jos olette eri mieltä siitä, lopettakaa sen lausuminen (hetkeksi)" koraanin opiskelun tulisi tuoda ihmiset yhteen!

[Suura al-Muminuunissa 23:53] on mainittu meitä ennen eläneet ihmiset (joiden jalanjälkiä seuraamme, jotka hajaantuivat uskossaan lahkoiksi (zuburan), ja jokainen lahko iloitsi siitä, mitä sillä oli. Yksi tapa ymmärtää tämä on, sanan zuburan kirjaimellisesti tarkoittaessa 'kirjat', että jokainen lahko jätti Allahin kirjan ja keskittyi yksinomaan oman lahkonsa kirjoihin, joten "he jakoivat uskontonsa kirjoiksi"!

Kaikista kieroutuneimpia, naurettavimpia, pintapuolisimpia ajatuksia, uudistuksia ja taikauskoja levitetään muslimien keskuudessa heidän ollessa kaukana koraanista, koska pienikin tieto koraanista riittäisi karkottamaan heidät.

Sen takia, oi Allahin palvelija, jätä sivuun toisarvoiset kirjat ja keskity opiskelemaan Allahin siunattua kirjaa tänä siunattuna kuukautena (käytä hyvää käännöstä / selitysteosta jos tarpeen), sillä se on kaiken tiedon lähde kaikissa muissa kirjoissa, ja pysy kaukana ajan hukkaamisesta, etenkin tyhjänpäiväisistä keskusteluista ja väittelyistä, jotka eivät johda mihinkään, sillä se on selvä merkki harhaan menemisestä, kuten profeetta (saaws) on sanonut:

"Ihmisten mentyä harhaan oltuaan johdatettuja, he olivat antautuneet väittelyyn (jadl)." (Ahmad, Tirmidhi, Ibn Majah - Sahih al-Jami' al-Saghir, nro 5633)

Lopuksi, muista, että Allahin lähettiläs (saaws) valittaa Allahille tuomionpäivänä, että hänen kansansa laiminlöi koraanin [suura al-Furqan 25:30]. Koraanin laiminlyöntiä on eri tasoilla, kuten Ibn al-Qayyim (ra) kirjoittaa:

Ei lausuta tai kuunnella sitä;

Ei opiskella ja ymmärretä sitä;

Ei välitetä sen sanomaa;

Ei ratkaista sillä henkilökohtaisia ja yhteiskunnan (kaikilla sen asteilla) asioita;

Ei uskota siihen.

Kaikki ylistys Allahille, maailmojen Herralle.

Voiman yö- leilatul qader

Jokaisessa päivittäisessä rukouksessa me julistamme vakavasti Allahille, "Iyyaka na´budu" (Sinua yksin me palvomme). Kun älykäs ja vannoutunut uskova ymmärtää, että hänen elämäntyylinsä merkitsee palvontaa, hän tietää, muistelemalla meidän profeetan (saaws) sanoja, että "Du´aa" (pyyntö) on palvontaa." (Tirmidhi, Abu Dawud)

Allah, Armollinen, on kannustanut uskovia hyödyntämään tiettyjä aikoja vuoden aikana tekemällä du´aa. Sellainen tilaisuus ilmaisee itsensä vuosittain ramadanin aikaan - erityisesti Lailatul qadrin aikaan, Voiman yönä. Tänä yönä, kaikkein tärkein yksittäinen tapahtuma ihmisen historiassa kehittyi sen jälkeen kun kunniakas Koraani oli varjeltu suojellulle tabletille, Jibrael (ra) laskeutui alas siunatun kirjan kanssa paljastamaan sen, Allahin käskyt, hänen lähettiläälleen . Korostaakseen sen arvoa, Allah sanoo,

"Mistäpä tietäisit mikä Voiman yö on!? " (97:2)

Tämä Voiman yö on niin arvokas, että koraani omistaa erityisen suuran sille.

"Voiman yö on parempi kuin tuhat kuukautta." (97:3).

Tämä yksi yö ylittää 30 000 yön arvon.

Kaikkein aidoin selostus yön tapahtumista viittaa, että se voi olla minä tahansa viimeisistä kymmenestä parittomista ramadanin öistä. Tosiasia, että yön tarkka sijainti on tuntematon kuvastaa Allahin tahtoa pitää se salassa. Todellakin, profeettaa (saaws) estettiin kertomasta sen tarkka aika. Eräänä päivänä, hän tuli ulos kertoakseen seuralaisille tarkan yön. Matkalla hän näki kahden miehen riitelevän keskenään. Allahin tahdosta, hän unohti ja myöhemmin muisti sen. Jälkeenpäin profeettaa (saaws) neuvottiin olemaan paljastamatta tätä tietoa. "Minun oli sallittu," hän huomautti kerran, "Minä olisin kertonut teille (sen tarkan ajan)." (Ahmad).

Kaikkivaltias Hänen viisaudessaan piti tämän salaisuutena meille monista syistä. Hän halusi meidän ponnistelevat kovasti palvonnassa viimeisten kymmenen ramadanin päivän ajan, jotta me emme tulisi laiskoiksi, palvoen innokkaasti vain tuona yhtenä yönä ja kieltäen itseltämme palkkion tekemällä sanoin muina öinä. "Eivätkö ihmiset olisi jättäneet heidän rukouksensa paitsi siltä (yhdeltä) yöltä, minä olisin ilmoittanut teille (sen oikean päivän)." (At-Tabarani)

Vilpitön uskovainen, kuka huolehtii päivin ja öin syntejään ja laiminlyönnin jaksojaan elämässään odottaa kärsivällisesti ramadanin alkua. Sen aikana hän toivoo Allahin antavan hänen entiset syntinsä anteeksi, tietäen, että profeetta (saaws) lupasi, että kaikki jotka kestävät kymmenen viimeisen päivän ajan saavat syntinsä anteeksi. Saavuttaakseen tämän, hän muistaa profeetan (saaws) neuvon eri lausunnoissa, jossa hän käytti sanoja kuten "tavoitella", "harjoittaa", "etsiä" ja "etsiä innokkaasti voiman yötä. Lisäksi, Allah ja Hänen profeettansa (saaws) välittivät meille joitain merkkejä sen esiintymisestä.

Allah (swt) kuvaa yötä kuten

"Silloin vallitsee rauha aina aamunkoihin asti." (97:5).

Monissa sanonnoissa, profeetta (saaws) kuvaa yötä kirkkaaksi, tyyneksi ja rauhalliseksi. Aurinko noustessaan ilmestyy punertavana ja ilman sen tavanomaista palavaa ja teräviä säteitä. Profeetta (saaws) lisäsi, että "enkeleitä maassa tuona Voiman yönä on enemmän kuin kiviä maassa."

Mitä pitäisi tehdä kymmenen viimeisen päivän aikana voiman yön tavoittelussa. Allahille omistautunut palvelija tekee nämä yöt eläviksi rukouksella, lukemalla ja pohtimalla koraania. Hän tekee duaa Allahille, katuvaisena anoo Häneltä Hänen anteeksiantoaan. Hän on innostunut profeetan (saaws) sanoista

"Meidän Herramme, Ylevin, Korkein laskeutuu alimpaan taivaaseen jokaisen yön viimeisellä kolmannekselle ja ilmoittaa (rohkaisevasti): "Kuka tahansa tekee duaa, Minä vastaan siihen. Kuka tahansa pyytää (jotakin sallittua) Minä annan sen; ja kuka tahansa etsii anteeksiantoa, Minä annan hänelle anteeksi." (Bukhari)

Uskovainen, tietoisena Allahista ja heidän synneistään, jatkaa anomista Allahilta rukouksessa ja sen ulkopuolella, kumarruksessaan. Aikanaan ainoa huolenaihe on itsensä puhdistaminen unohtamisesta, että tämä elämä julistaa sydämessä, synnit jotka kerääntyvät pimentämään sydämen, tehden sen tunnottomaksi ja tottelemattomaksi Allahille. Hän anoo Allahia pitämään hänet kaukana vastoinkäymisistä tässä maailmassa, haudan rangaistuksesta, ja helvetin piinasta. Hän pyytää Allahia tekemään hänestä kärsivällisen ja päättäväisen taistellessaan säilyttääkseen islaminsa tässä maailmassa ja pyytää Häntä katsomaan läpi sormien hänen vikojaan, laiskuuden jaksojaan ja laiminlyöntejään. Vilpitön omistautuminen tälle yölle saa uskovaisen unohtamaan ajan, kunnes hän yllättyy Fajerin adhaniin. Fajerin jälkeen kun aurinko hiipii horisontin yläpuolelle, punertavana ja heikkona sen ilmestymisestä, ilman säteitä, yön ponnistelut ovat olleen sen arvoisia. Uskova iloitsee tietäen että tämä oli aika varmasti voiman yö ja "Kuka tahansa seisoo (rukouksessa ja Allahin muistamisessa) voiman yönä täydesti uskoen (Allahin lupaukseen palkkiosta tuosta yöstä) ja toivoen saavansa palkkion (Allahilta yksin eikä ihmisiltä), hänelle annetaan hänen entiset syntinsä anteeksi." (Bukhari, Muslim)

Paastoaminen Shabaan kuukautena

Shabaan on (kahdeksannen) kuukauden nimi, ja sitä kutsutaan niin, koska tässä kuussa arabeilla oli tapana hajaantua (tashaaba) etsimään vettä, tai on sanottu, että he hajaantuivat suorittamaan hyökkäyksiä ja ryöstöretkiä. Tai on sanottu, että sitä kutsutaan niin, koska se shaaba (levittäytyy tai ilmaantuu), ts. se ilmaantuu Rajab- ja Ramadan-kuukausien välissä. Sanan Shabaan monikkomuodot ovat Shabaanaat ja Shaabeen.

Paastoaminen Shabaanina

Aishah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) on sanonut: Lähettiläällä (saaws) oli tapana paastota kunnes me luulimme ettei hän ikinä katkaise paastoaan, ja olla paastoamatta, kunnes luulimme, ettei hän ikinä paastoaisi. En koskaan nähnyt Allahin Lähettilään (saaws) paastoavan muuta kuukautta kokonaan kuin Ramadanin, enkä koskaan nähnyt hänen paastoavan hänen enempää kuin hän paastosi Shabaanina. (kertonut al-Bukhaari, nro 1833; Muslim, nro. 1956).

Muslimin (nro 1957) kertoman raportin mukaan. Hänellä oli tapana paastota koko Shabaan, hänellä oli tapana paastota lähes koko Shabaan.

Joukko oppineita, mukaan lukien Ibn al-Mubaarak ja muita, ajatteli, että Profeetta (saaws) ei paastonnut koko Shabaania, mutta hän paastosi suurimman osan siitä. Tätä tukee raportti Sahih Muslimissa (nro 1954), sen on kertonut Aishah (olkoon Allah tyytyväinen häneen): En koskaan tiennyt hänen - tarkoittaen Profeettaa (saaws) - paastoavan muuta kuukautta kokonaan kuin Ramadan.

Toisen raportin mukaan, jonka on myös kertonut Muslim (nro 1955), Aishah (ra) sanoi: En koskaan nähnyt hänen paastoavan kokonaista kuukautta siitä lähtien kun hän tuli Madeenaan, paitsi Ramadanin.

On kerrottu al-Sahihaynissa, että Ibn Abbaas on sanonut: Allahin Lähettiläs (saaws) ei paastonnut kokonaista kuukautta paitsi Ramadanin. (kertonut al-Bukhaari, nro 1971, ja Muslim, nro 1157). Ibn Abbaas piti makruuhina paastota koko kuukausi, paitsi Ramadan. Ibn Hajar (olkoon Allah tyytyväinen häneen) on sanonut: Hän noudatti enemmän vapaaehtoisia paastoja Shabaanina kuin missään muussa kuussa, ja hänellä oli tapana paastota suurin osa Shabaanista.

Usaamah ibn Zayd on sanonut: Sanoin, Oi Allahin Lähettiläs (saaws) , en näe sinun paastoavan muina kuukausina kuten paastoat Shabaanina. Hän sanoi, Se on kuukausi johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota, Rajabin ja Ramadanin välissä, ja se on kuukausi, jolloin teot nostetaan Maailmojen Herran luokse. Haluan, että tekoni nostetaan paastotessani. (kertonut al-Nasaai, katso Sahih al-Targheeb wal-Tarheeb, sivu 425).

Abu Dawoodin (ra) kertoman raportin (nro 2076) mukaan, hän sanoi: Allahin Lähettiläälle (saaws) rakkaimmat kuukaudet paastota olivat Shabaan, ja hänen paastonsa Shabaanina oli jatkuva hänen paastonsa kanssa Ramadanina. (al-Albaani on luokitellut sahihiksi, katso Sahoh Sunan Abi Dawood, 2/461).

Ibn Rajab on sanonut: Paasto Shabaanina on parempi kuin paastoaminen Pyhinä Kuukausina, ja parhaimmat vapaaehtoisista paastoista ovat ne, joita noudatetaan Ramadania lähimpinä kuukausina, ennen tai jälkeen. Näiden paastojen asema on kuin al-Sunan al-Rawaatib, jotka tehdään ennen ja jälkeen fard (rukousten) ja jotka korvaavat pakollisten rukousten virheitä. Sama pätee paastoihin, joita noudatetaan ennen ja jälkeen Ramadanin. Kuten al-Sunan al-Rawaatib ovat parempia kuin muunlaiset vapaaehtoiset rukoukset, paastot, joita noudatetaan (kuukausina) ennen ja jälkeen Ramadanin ovat parempia kuin paastot muina aikoina.

Lause "Shabaan" on kuukausi, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota, Rajabin ja Ramadanin välissä, viittaa siihen, että koska se tulee kahden tärkeän kuukauden välissä, Rajabin pyhän kuukauden ja paastokuukauden välissä, ihmiset kiinnittävät huomiota noihin kahteen kuukauteen, eivätkä kiinnitä huomiota Shabaaniin. Monet ihmiset ajattelevat paastoamisen olevan parempaa Rajabina kuin Shabaanina, koska Rajab on yksi pyhistä kuukausista, mutta asia ei ole näin.

Yllämainitussa hadithissa on viittaus siihen, että vaikka tiettyjen aikojen, paikkojen ja ihmisten ajatellaan yleisesti pitävän sisällään tietyn hyveen, voi olla muita, jotka ovat niitä parempia.

Se myös viittaa siihen, että on mustahabb käyttää hyvin aika silloin kun ihmisillä on taipumus olla huolimattomia, tekemällä palvonnan tekoja. Joukolla Salafeja oli tapana täyttää aika Maghribin ja Ishan välillä rukouksella, sanoen, että se oli aika jolloin monet ihmiset olivat huolimattomia. Toinen esimerkki on Allahin muisteleminen (dhikr) markkinapaikoilla, koska tämä on keino muistella Häntä paikassa, jossa ihmisillä on taipumus olla välinpitämättömiä ja huolimattomien ihmisten joukossa. Sen ajan käyttämisessä hyvin, jolloin ihmiset ovat välinpitämättömiä, on lukuisia etuja, ja näiden aikojen käyttäminen palvontaan, mukaan lukien seuraavat asiat:

Hyvien tekojen peittäminen, naafil-tekojen piilottaminen ja peittäminen on parempi, etenkin paastoamisen, koska se on salaisuus palvelijan ja hänen Herransa välillä. Ja on sanottu, ettei paastoamiseen kuulu sellaista elementtiä, kuin näytönhalu. Eräällä Salafeista oli tapana paastota vuosia kenenkään tietämättä siitä; hän meni kodistaan toripaikalle kantaen kahta leipää, jotka hän antoi pois hyväntekeväisyyteen, ja hän paastosi. Hänen perheensä luuli, että hän söi leivän, kun taas ihmiset torilla luulivat hänen syöneen kotona. Tämä Salaf ajatteli, että paastoavalle henkilölle oli mustahabb tehdä tekoja, jotka peittäisivät tosiasian, että hän paastoaa.

Ibn Masoodin (ra) on kerrottu sanoneen: Kun nouset ylös aamulla ja paastoat, laita sitten hajustetta. Qutaadah sanoi: On mustahabb paastoavalle [miehelle] laittaa hajustetta, jotta hänessä ei ole merkkiäkään paastoamisesta.

Samalla tavalla, hyvien tekojen tekeminen aikoina, jolloin ihmisten huomio on käännetty pois ja he ovat huolimattomia, on vaikeampaa. Yksi viittaus siitä, kuinka hyveellinen teko on, on kuinka vaikea se on: jos kaikki tekevät tietyn teon, se on helppo, mutta jos suurin osa ihmisistä on välinpitämättömiä, tämä tekee siitä vaikeamman heille, jotka muistavat Allahia. Muslim (nro 2984) on kertonut Maqil ibn Yassaarin hadithista: [Profeetta sallAllahu alayhi wa sallam sanoi:] Palvonta koettelemuksien (fitnah) aikana on kuin Hijrah luokseni. (lause "koettelemuksien aika" viittaa kuohunnan ja koettelemusten aikoihin, jolloin ihmiset seuraavat omia halujaan, ja ne, jotka pidättäytyvät Islamissa tekevät jotain vaikeaa.)

Oppineet olivat eri mieltä syistä, miksi Profeetta (saaws) paastosi niin paljon Shabaanina. Heidän vaihtelevat mielipiteensä olivat seuraavia:

* että hän ei ollut kyennyt paastoamaan kolmea päivää joka kuukausi, koska hän oli matkalla tai muista syistä, joten hän korvasi ne kaikki Shabaanina. Kun Profeetta (saaws) aloitti jonkin naafil-teon, hän pysyi siinä, ja jos hän menetti sen, hän korvasi sen myöhemmin.

* on sanottu, että hänen vaimoillaan oli tapana korvata päivät, jotka he olivat menettäneet Ramadanina, Shabaanin aikana, joten hän paastosi tämän takia. Tämä on sen vastakohta, mitä on kerrottu Aishah'lta (ra), että hänellä oli tapana viivyttää Ramadanina menettämiensä päivien korvaamista Shabaaniin, koska hän oli liian kiireinen Allahin Lähettilään kanssa paastotakseen.

* On sanottu, että näin oli, koska tämä on kuukausi, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota. Tämä on pätevin näkemys, yllämainitun Usaamah'n hadithin takia, jossa sanotaan: Tämä on kuukausi, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota, Rajabin ja Ramadanin välissä. (kertonut al-Nasaai, katso Sahih al-Targheeb wal-Tarheeb, s. 425)

Kun Shabaan alkoi, jos Profeetalla (saaws) oli vielä joitakin vapaaehtoisia paastoja, joita hän ei ollut paastonnut, hän korvasi ne Shabaanin aikana, jotta hänen naafil-paastonsa olisivat täynnä ennen Ramadanin tuloa. Samoin, jos hän oli menettänyt joitakin Sunnah- rukouksia tai hän oli menettänyt Qiyaam al-Laylin, hän korvasi sen. Aishah'lla (ra) oli tapana käyttää hyväksi tämä aika suorittaakseen Ramadanina kuukautisten takia menettämänsä paastot; muina kuukausina hän oli liian kiireinen Profeetan (saaws) kanssa paastotakseen. Meidän pitää myös huomata tässä, että kenellä on menetettyjä paastoja korvattavana, hänen täytyy suorittaa ne ennen seuraavaa Ramadania. Ei ole sallittua viivyttää sitä Ramadanin ylitse, paitsi välttämättömissä tapauksissa (kuten pätevä syy, joka jatkuu kahden Ramadanin välisen ajan). Joka kykenee suorittamaan ne ennen seuraavaa Ramadania eikä tee niin, hänen täytyy suorittaa ne toisen Ramadanin jälkeen ja sen lisäksi, hänen täytyy katua ja ruokkia yksi köyhä ihminen jokaista menettämäänsä päivää kohden. Tämä on Maalikin, al-Shaafain ja Ahmadin näkemys.

Toinen etu, joka paastoamisesta Shabaanina on, että se on kuin harjoittelemista Ramadan-paastoa varten, siinä tapauksessa, jos henkilöstä on vaikeaa paastota Ramadanin alkaessa; jos hän paastoaa Shabaanina, hän tottuu paastoamiseen ja hän tuntee itsensä vahvaksi ja energiseksi Ramadanin tullessa. Shabaan on kuin esittely Ramadanille ja sillä on jotain yhteistä Ramadanin kanssa, kuten paastoaminen, Quraanin lausunta ja hyväntekeväisyyden antaminen. Salamah ibn Suhaylilla oli tapana sanoa: Shabaan-kuukausi on (Quraanin) lausujien kuukausi. Habiib ibn Abi Thaabitilla (ra) oli tapana sanoa Shabaanin tullessa, Tämä on koraanin lausujien kuukausi. Kun Shabaan saapui, Amr ibn Qays al-Malaailla (ra) oli tapana sulkea kauppansa ja omistaa aikansa koraanin lukemiseen.

Shabaanin loppupuolen paastoaminen

Al-Sahihaynissa on kerrottu Imraan ibn Husaynilta (olkoon Allah tyytyväinen häneen), että Profeetta (saaws) sanoi eräälle miehelle, Oletko paastonnut yhtään tämän kuun sirarista? Hän sanoi, En. Hän sanoi: Jos et ole paastonnut, paastoa sitten kaksi päivää.

Al-Bukhaarin kertoman raportin mukaan: Luulen hänen tarkoittaneen Ramadania.

Muslimin kertoman raportin mukaan, Profeetta (saaws) sanoi: Oletko paastonnut yhtään Shabaanin sirarista? (Kertonut al-Bukhaari, 4/2000; Muslim, nro 1161).

Sanan sirar merkityksestä on ollut kiistaa. Tunnetuin näkemys on, että se viittaa kuun loppuun. Kuun loppua kutsutaan sirariksi, koska kuu on piilossa (istisraar) sinä aikana. Joku voi huomauttaa, että on kerrotty al-Sahihaynissa Abu Hurayralta (ra) , että Profeetta (saaws) on sanonut:

"Älä tee tyhjäksi Ramadania yhdellä tai kahdella päivällä, paitsi he, joilla on tapana paastota säännöllisesti, tässä tapauksessa he voivat paastota." (kertonut al-Bukhaari, nro 1983; Muslim, nro 1082).

Kuinka voimme sovittaa yhteen hadithin, joka kehottaa paastoamaan tänä aikana, ja hadithin, joka kieltää paastoamasta tänä aikana? Vastaus on: monet oppineista ja suurin osa tätä hadithia kommentoineista ovat sanoneet: tämä miehen, jolle Profeetta (saaws) suuntasi tämän kysymyksen, tiedettiin paastoavan säännöllisesti, tai hän oli tehnyt valan, joten Profeetta (saaws) käski hänen suorittaa paastonsa. Tästä aiheesta on myös muita näkemyksiä. Lyhyesti voidaan sanoa, että on kolme skenaariota paastoamisesta Shabaanin lopussa.

Ensimmäinen skenaario on, että kun henkilö paastoaa Shabaanin lopussa aikomuksenaan olla varma siitä, ettei menetä Ramadanin ensimmäistä päivää. Tämä on kiellettyä.

Toinen skenaario on, kun henkilö paastoaa aikeenaan täyttää lupaus tai menettämänsä Ramadanin päivän korvaus tai hyvityksen (kafaarah) suorittaminen, jne. Tämä on sallittua enemmistön mukaan.

Kolmas skenaario on, että tämä on puhtaasti vapaaehtoinen paasto. Tätä pitävät makruuhina ne, jotka ovat sanoneet, että meidän pitäisi tehdä ero Shabaanin ja Ramadanin välillä olemalla paastoamatta jonkun aikaa. Niiden joukossa, jotka sanoivat näin, oli al-Hasan. Jos se on sattumalta sama päivä, jolloin henkilöllä on tapana paastota, Maalik ja ne jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan, sallivat tämän, mutta al-Shaafai, al-Awzaai, Ahmad ja muut tekivät eron tapauksien välillä, joissa se on paasto, jonka henkilö suorittaa säännöllisesti tai muutoin.

Päätteeksi, yllä mainittu Abu Hurayrah'n (ra) hadith on se, mitä meidän tulisi seurata suurimman osan oppineita mukaan. On makruuh suorittaa vapaaehtoinen paasto yksi tai kaksi päivää ennen Ramadania heille, jotka eivät paastoa normaalisti niinä päivinä ja jotka eivät ole paastonneet aikaisemmin kuin Shabaanin lopussa. Voidaan kysyä: miksi on makruuh paastota juuri ennen Ramadania (heille, joilla ei ole säännöllistä tapaa paastota)? Vastaus on, että on monia syitä miksi asia on näin, kuten:

Ensinnäkin: Ramadan-paastoon saatetaan lisätä päiviä, jotka eivät kuulu siihen. Paastoaminen 'Iid-päivänä on kiellettyä samasta syystä, muutoin vajoamme samaan ansaan kuin kirjan kansa paastoamisen suhteen, kun he lisäsivät paastoihinsa omien halujen ja oikkujensa takia.

Samasta syystä on kiellettyä paastota epäilyksen päivänä. Ammaar (ra) on sanonut: joka paastoaa tänä päivänä, hän on ollut tottelematon Abu-Qaasimille . Epäilyksen päivä on päivä, jona ihmiset eivät ole varmoja, onko Ramadan vai ei, kun tieto kuunsirpin näkemisestä tulee henkilöltä, jonka sanaa ei voida hyväksyä. Mitä tulee pilviseen päivään, jotkut ulamasta sanoivat, että tämä on myös epäilyksen päivä, ja he sanoivat, että paastoaminen ei ole sallittua tänä päivänä. Tämä on enemmistön näkemys.

Toiseksi: tehdäksemme eron fard (pakollisten) ja naafil (vapaaehtoisten) paastojen välille, koska islamissa on määrätty selvän eron tekeminen fard-tekojen ja naafil-tekojen välille. On haraam paastota 'Iid-päivänä, ja Profeetta (saaws) kielsi sen, että pakollista rukousta seuraa toinen rukous ilman että niitä erottaa salaamin sanominen tai puhuminen, etenkin juuri ennen Fajria suoritettavan Sunnah- rukouksen suhteen. On määrätty, että on tehtävä selvä ero tämän rukouksen ja vapaaehtoisen rukouksen välillä. Sen takia on määrätty, että se (ts. sunnah-rukous, suom. huom.) rukoillaan kotona ja maataan sen jälkeen.

Kun Profeetta (saaws) näki miehen rukoilevan Fajria varten annetun Iqaamah'n aikana, hän sanoi hänelle: Al-Subh on neljä rakaa. (kertonut al-Bukhaari, nro 663)

Jotkut ihmiset saattavat ajatella, että syy miksi emme paastoa juuri ennen Ramadania, on että voimme syödä kuten haluamme, ja tyydyttää halumme ennen kuin meidän täytyy kieltäytyä paastoamalla. Tämä on tietämättömyydestä johtuva virhe niiden osalta, jotka ajattelevat näin. Ja Allah tietää parhaiten.

Ja Allah on voiman Lähde.

Ayman Abu Saleh

أيمن أبو صالح – معسكر دير البلح

قطاع غزة - فلسطين

Phone: +358 44 290 9535

E-Mail: absayman (at) gmail.com

Skype: absayman

Google Talk: absayman