Asiatekstinkääntäjän työ

Kääntäjän työpäivä alkaa tavallisesti tietokoneen ja tekstinkäsittelyohjelman käynnistämisellä. Tietotekniikan hallitseminen kun on nykyään välttämätöntä myös humanistisen koulutuksen saaneelle. Itse työssä on usein kaksi pääasiallista vaihetta: tietojen etsintä ja varsinainen käännöksen luominen. Tuskin mikään käännettäväksi annettu teksti kuvaa niin uutta asiaa, että siitä ei aikaisemmin olisi kirjoitettu tai puhuttu mitään käännöksen kohdekielellä. Kokenut kääntäjä osaa jo kaukaa nähdä ilmaukset ja termit, joille todennäköisesti on olemassa vakiintunut kohdekielinen käännös. Tällaisia ovat esimerkiksi virastojen ja laitosten nimet, virkanimikkeet, tuotteiden ja laitteiden nimet sekä viittaukset lakeihin ja määräyksiin. Tekstissä voi myös olla suora lainaus, jonka kirjoittaja tai joku muu on kääntänyt alkukielestä suomeksi ja joka nyt on käännettävä suomesta takaisin alkukielelle.

Löytääkseen vastauksen näihin kaikkiin kysymyksiin kääntäjän on ryhdyttävä etsiväksi: soiteltava eri paikkoihin, selattava hakuteoksia ja sanastoja ja jututettava asiantuntijoita. Tiedon etsinnässä myös Internet on nykyisin suureksi avuksi. Tähän tiedonhakuun voi työpäivästä kulua melkoinen osa ilman että valmista käännöstä syntyy riviäkään.

Se mitä yleensä pidetään kääntämisenä koostuu kuitenkin lähdekielisen tekstin sisällön — sen välittämän viestin — siirtämisestä kohdekielelle. Tämä on jo tiedonhakua luovempi työvaihe, jossa kääntäjä pääsee käyttämään omaa sanavarastoaan, ilmaisukeinojaan ja tyylitajuaan. Pienen kielialueen edustajana suomalainen asiatekstinkääntäjä on eri asemassa kuin suuremmilla kielialueilla asuvat kollegansa. Valtakielten kääntäjät voivat useimmiten kääntää omaan äidinkieleensä päin, kun taas pienten kielialueiden kääntäjät tekevät jopa pääosan työstään vieraaseen kieleen päin. Ellei satu olemaan kaunokirjallisuuden suomentaja, TV- tai videokääntäjä tai Euroopan unionille töitä tekevä kääntäjä, on kohdekielenä useammin jokin muu kuin äidinkieli. Näin ollen suomalainen kääntäjä joutuu panostamaan merkittävästi vieraiden kielten aktiivisen taidon kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Aherruksen lopputuloksena olisi oltava tuote, jota ei käännökseksi edes huomaa. Hyvässä käännöksessä lähdetekstin sisältö tulee esille täsmällisesti, sujuvasti ja kohdekielelle ominaisin keinoin. Työn valmistuttua kääntäjä uppoutuu seuraavan tehtävänsä aihemaailmaan. Tässä ammatissa vaihtelua ja aivovoimistelua riittää yleensä yllin kyllin. Jokainen työpäivä on erilainen: on uusia haasteita, ongelmien ratkaisemista ja onnistumisen suomaa mielihyvää.

Tulkkien työnkuvaus

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton tulkkijaoston jäsenet ovat sekä ammatinharjoittajina että työsuhteessa toimivia tulkkeja. Ammatinharjoittajat toimivat joko yksityisyrittäjinä tai freelancer-verokortilla yksittäisten toimeksiantojen perusteella. Työsuhteiset tulkit työskentelevät erilaisten yhteisöjen, mm. kotimaisten tai kansainvälisten järjestöjen palveluksessa. Tulkkaus on puheviestintää; tulkki välittää viestin suullisesti kielestä toiseen. Tulkilta vaaditaan erinomaisen kielitaidon lisäksi vankkaa yleissivistystä, kiinnostusta ajankohtaisiin asioihin, sujuvaa ilmaisutaitoa, hyvää paineensieto- ja keskittymiskykyä sekä kykyä työskennellä ryhmässä. Tulkin on hallittava eri tulkkaustekniikat ja osattava käyttää niitä eri tilanteissa.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton jäseniä sitoo Tulkin ammattisäännöstö, jonka mukaan tulkilla on mm. vaitiolovelvollisuus ja on hänen valmistauduttava ajoissa ja huolellisesti tehtäväänsä.

Tulkkaustavan mukaan tulkkaus voidaan jakaa kahteen lajiin:

Konsekutiivitulkkaus

= peräkkäistulkkaus, eli puhuja ja tulkki vuorottelevat ja tulkkaus tapahtuu muistiinpanotekniikan perusteella puhejakson jälkeen.

Simultaanitulkkaus

= samanaikaistulkkaus, voi tapahtua kuiskauksena (enintään 2-3 kuulijalle), mutta yleensä sillä tarkoitetaan tulkkauslaitteiston avulla tapahtuvaa tulkkausta, jossa simultaanitulkki työskentelee äänieristetyssä tulkkikopissa ja salissa istuva kokousyleisö kuuntelee tulkkausta kuulokkeiden kautta. Näitä teknisiä laitteita vaativaa simultaanitulkkausta käytetään yleensä kokouksissa, joissa on useampi työkieli tai runsaslukuinen kuulijakunta.

Tulkkausta voidaan tulkkaustilanteen mukaan jakaa myös seuraavalla tavalla: asioimis-, oikeus- ja konferenssitulkkaus. Asioimistulkkauksessa tulkki työskentelee viranomaisen ja yksityishenkilön välisessä keskustelussa/neuvottelussa. Oikeustulkkauksessa tulkki tulkkaa tuomioistuimen istunnoissa. Konferenssitulkkauksessa tulkki työskentelee kansainvälisissä kokouksissa tai neuvotteluissa.