Lyhyt profeettojen esittely

Luokaamme nyt lyhyt katsaus profeettojentoriaan. Katsokaamme miten tämä pitkä ketju alkoi, miten se vähitellen kehittyi ja saavutti huippunsa profeetoista viimeisen, Muhammedin (rauha hänelle) kohdalla.

Ihmisrotu sai alkunsa yhdestä miehestä, Aadamista. Juuri hänestä ihmisuku kasvoi ja moninkertaistui. Kaikki tähän maailmaan syntyneet ihmiset ovat lähtöisin tästä ensimmäisestä parista: Aadamista ja Eevasta (1). Historia ja uskonto ovat yhtä mieltä tästä asiasta. Tieteelliset tutkimukset ihmisen alkuperästä eivät myöskään osoita, että alkuperältään erilaisia ihmisiä olisi syntynyt samanaikaisesti tai eri aikoina maailman eri osissa. Useimmat tiedemiehet arvelevat myös, että yksi mies olisi ollut olemassa ensin ja että koko ihmiskunta saattaa polveutua tästä samasta miehestä.

Aadam, ensimmäinen ihminen maan päällä, nimitettiin myös ensimmäiseksi Jumalan profeetaksi. Jumala ilmoitti uskontonsa - islamin- hänelle ja velvoitti hänet ilmoittamaan ja välittämään sen jälkeläisilleen; opettamaan heille, että Allah on Ainoa, Luoja, maailman Ylläpitäjä; että Hän on maailmankaikkeuden Herra; ja että vain Häntä on palvottava ja toteltava; että heidän on eräänä päivänä palattava Hänen luokseen ja että vain Häneltä heidän on anottava apua; että heidän on elettävä hyvää, hurskasta ja oikeudenmukaista elämää Jumalan tahdon mukaisesti ja jos he näin tekevät Jumala siunaisi heitä melkoisella palkkiolla ja että jos he kääntyvät pois Hänestä ja ovat tottelemattomia Hänelle, he epäonnistuvat tässä ja tuonpuoleisessa elämässä ja saavat ankaran rangaistuksen epäuskostaan ja tottelemattomuudestaan.

Ne Aadamin jälkeläiset, jotka olivat hyviä, astuivat oikealle tielle, jonka hän heille osoitti, mutta ne, jotka olivat pahoja, hylkäsivät isänsä opetukset ja ajautuivat vähitellen harhateille. Jotkut alkoivat palvoa aurinkoa, kuuta ja tähtiä, toiset puita, eläimiä ja virtoja. Jotkut uskovat ,että ilma, vesi, tuli, terveys ja kaikki luonnon siunaukset ja voimat ovat eri Jumalan hallinnassa ja että jokaista heistä piti lepytellä palvomalla. Täten tietämättömyys synnytti useita monijumalisuuden ja epäjumalanpalveluksen muotoja, ja kokonainen joukko uskontoja sai muotonsa. Tämä tapahtui aikakautena, jolloin Aadamin jälkeläiset olivta levittäytyneet yli koko maapallon ka muodostaneet eri rotuja ja kansoja. Jokainen kansa loi itselleen oman uskonnon, johon kuului omia muotoja ja rituaaleja. Jumala - ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden ainoa Herra ja Luoja- unohdettiin täysin. Eikä vain Häntä, vaan Aadamin jälkeläiset unohtivat myös elämäntavan, jonka Jumala oli ilmoittanut heille ja jonka heidän suuri esi-isänsä oli opettanut heille. He olivat noudattaneet omia keksintöjään. Kaikenlaiset pahat tavat kukoistivat ja kaikenlaiset tietämttömyyden käsitykset levisivät heidän keskuudessaan

He alkoivat tehdä erehdyksiä ratkaistessaan mikä oli oikein ja mikä väärin; monia pahoja asioita alettiin pitää oikeina ja monia oikeita asioita ei vain laiminlyöty vaan ne leimattiin vääriksi (2).

Tässä vaiheessa Jumala alkoi nostaa kunkin kansan keskuudesta profeettoja, jotka saarnasivat islamin uskoaa kansoilleen. Kukin heistä muistutti omaa kansaansa opista, jonka he olivat unohtaneet. He opettivat heille Jumalan palvelemista, lopettivat epäjumalien palvonnan ja shirkin, ts. muiden jumalien samaistamisen Jumalan kanssa, hävittivät kaikki tietämättömyydestä johtuvat tavat, opettivat heille Jumalan mielen mukaista elämäntapaa, ja antoivat heille elvyttäviä lakeja noudatettavaksi ja vahvistettavaksi yhteiskunnassa.

Jumalan oikeita profeettoja nousi esiin kaikkialla; jokaisessa maassa, jokaisen kansan keskuudessa. Heillä kaikilla oli sama uskonto - islamin usko (3). Epäilemättä eri profeettojen opetusmenetelmät ja lait vaihtelivat hiukan sen kansan tarpeiden ja sen kulttuurin kehitysasteen mukaan, jonka keskuudesta he olivat nousseet. Kunkin profeetan nimenomaiset opetukset määräytyivät sen pahan mukaan, jota hän tapasi ja jonka hän hälusi hävittää. Uudistusmenetelmät vaihtelivat sen mukaan, mikä menetelmä parhaiten soveltui eri käsityksiä ja aatteita vastaan taistelemiseen. Kun ihmiset olivat alhaisilla yhteiskunnallisella kehitystasolla, heidän lakinsa ja säädöksensä olivat yksinkertaisia; yhteiskunnan kehittyessä ja edistyessä ne muovautuivat ja paranivat. Erot olivat kuitenkin vain pinnallisia ja näennäisiä. Kaikkien uskontojen opetuksen perusta oli sama, usko Jumalan ykseyteen, pyrkimys elämään hurskaudessa, hyvyydessä ja rauhassa ja usko kuolemanjälkeiseen elämään ja sen oikeudenmukaiseen palkinto- ja rangaistusmekanismiin.

Ihmisen suhtautuminen Jumalan profeettoihin on ollut kummallista. Ensin he kohtelivat profeettoja huonosti ja kieltäyivät kuuntelemasta heidän opetuksiaan sekä hyväksymästä niitä. Jotkut profeetat karkoitettiin maastaan, muutamia salamurhattiin, muutamat, kohdaten kansan välinpitämättömyyden, saarnasivat koko ikänsä ja saivat tuskin enempää kuin muutaman seuraajan. Keskellä alituista vastustusta, pilkkaa ja nöyryytyksiä, joille he joutuivat jatkuvasti alttiiksi, nämä Jumalan apostolit eivät kuitenkaan lakanneet saarnaamasta. Heidän kärsivällinen päättäväisyytensä saavutti lopuksi voiton: heidän opetuksensa eivät jääneet ilman tuloksia. Suuret ryhmät ihmisiä ja kansakuntia hyväksyivät heidän sanomansa ja kääntyivät heidän uskoonsa. Vuosisatoja kestäneeseen hairahduksissa pysyttelyyn, tietämättömyyden ja lvääriin menettelyihin syntyneiden syntyneiden ihmsten taipuvaisuus erehdyksiin sai nyt uuden muodon. Vaikka he profeettojen elinaikana hyväksyivät heidän oppinsa ja noudattivat niitä, he kuitenkin palauttivat näiden kuoleman jälkeen vääristyneet käsityksensä uskontoihinsa ja muuttivat profeettojen opetuksia. He hyväksyivät aivan uusia Jumalan palvelemisen muotoja, jotkut jopa ryhtyivät palvlelmaan profeettoja. Jotkut tekivät profeetoista Jumalan ruumiillistumia, jotkut tekivät profeetoista Jumalan poikia, jotkut tekivät profeetat osallisiksi Jumalan jumalisuudesta. Lyhyesti sanottuna, ihmisen vaihtelevat asenteet tässä asiassa olivat irvailu hänen järjestään ja pilkanteko hänestä itsestään; hän teki epäjumalia juuri niistä henkilöistä, joiden pyhänä tehtävänä oli lyödä epäJumalat palasiksi. Sekoittamalla uskontoja, tietämättömyyden synnyttämiä tapoja ja rituaaleja, pohjattomia ja vääriä kaskuja ja ihmisen laatimia lakeja, ihmiset muuttivat ja vääristivät profeettojen ideologian niin, että siitä vuosisatojen kuluttua oli tullut todellisen ja keksityn sekasotku, ja profeettojen opetukset olivat hukkuneet kuvitelmien ja turmeltuneisuuden rykelmään niin täydellisesti, että oli mahdotonta erottaa jyviä akanoista. Ja tyytymättömänä vielä tähänkin profeettojen opetusten turmelemiseen, he lisäsivät keksittyjä kaskuja ja arvottomia perinteitä profeettojensa elämään ja pilasivat siten heidän elämäntarinansa nin, ettei ollut mahdolllista saada selville heidän elämänsä todellista ja luotettavaa kuvausta. Profeettojen työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, huolimatta heidän seuraajiensa turmeltuneisuudesta. Kaikkien kansojen keskuudessa oli huolimatta kaikista väärentämisistä ja lisäyksistä säilynyt joitakin Totuuden rippeitä. Ajatus Jumalasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä oli selvästi omaksuttu muodossa tai toisessa. Kautta koko maailman hyväksyttiin yleisesti joitakin hyvyyden, totuudenmukaisuuden ja moraalisuuden periaatteita. Profeetat valmistelivat siten kukin kansansa henkisiä asenteita sellaisella tavalla, että yleismaailmallinen uskonto voisi turvallisesti tulla käyttöön - uskonto, joka on täysin sopusoinnussa ihmisen luonnon kanssa ja joka käsittää kaiken, mikä on hyvää muissa uskonnoissa ja yhteiskunnissa, ja jonka koko ihmiskunta voi luonnollisesti ja yleisesti hyväksyä.

Kuten olemme edellä todenneet, yksittäisiä profeettoja ilmestyi aluksi eri kansojen tai ihmisryhmien keskuudesta, ja kunkin profeetan opetukset oli nimenomaan tarkoitettu hänen kansalleen. Syynä tähän oli se, että tuona historian kautena kansat asuivat erillään ja olivat niin eristettynä toisistaan, että kukin oli suljettu omien alueidensa maaan tieteellisten rajojen sisäpuolelle, ja mahdollisuudet keskinäiseen vuorovaikutukseen olivat olemattomat. Sellaisissa olosuhteissa olisi ollut hyvin vaikea puhua yhteisen maailmanuskonnon puolesta, uskon, johon liittyy oikeusjärjestelmä tässä maailmassa elämistä varten. Sitä paitsi noiden varhaisten kansakuntien yleiset olosuhteet olivat kovin erilaiset. Tietämättömyys oli suuri ja eri kansojen keskuudessa se oli antanut erilaisia muotoja uskon moraalisille harhautumisille ja vääristyksille. Oli sen tähden välttämätöntä nostaa eri profeettoja saarnaamaan heille ja voittamaan heidät Jumalan tielle; hävittämään asteittain paha ja harhautuminen; poistamaan juurineen kaikki tietämättömyyden synnyttämät tavat ja tottumukset ja opettamaan heitä noudattamaan yksinkertaisen, hurskaan ja oikeudenmukaisen elämän jaloimpia periaatteita ja antamaan heille elämisen taidot. Vain Jumala tietää, miten monta vuosituhatta käytettiin siten ihmisen kouluttamiseen, hänen kehittämiseensä henkisesti, moraalisesti ja hengellisesti. Joka tapauksessa edistyminen jatkui ja viimein tuli aika, jolloin ihminen kasvoi lapsesta aikuiseksi.

Kaupan, teollisuuden ja taiteiden kehittyessä ja laajetessa, kanssakäyminen kansojen välillä vakiintui. Kiinasta ja Japanista avattiin säännölliset reitit maitse ja meritse niinkin kauaksi kuin Euroopan ja Afrikan maihin. Monet ihmiset oppivat kirjoittamaan; tieto levisi. Aatteita alettiin levittää maasta toiseen, ja tieteellistä oppineisuutta alettiin vaihtaa maiden kesken. Suuria valloittajia ilmaantui, he laajensivat valloituksiaan maailman eri puolille, perustivat laajoja valtakuntia ja liittivät monia kansoja saman poliittisen järjestelmän alaisuuteen. Täten kansat tulivat lähemmäksi toisiaan ja heidän välillään vallitsevat eroavaisuudet kävivät yhä vähäisemmiksi.

Näissä olosuhteissa Jumalalle kävi mahdolliseksi lähettää yhteinen uskonto koko ihmiskunnalle, uskonto, joka käsittäisi kaiken sisältävän elämäntavan, joka kattaisi ihmisten moraaliset, henkiset, sosiaaliset, sivistykselliset, poliittiset ja taloudelliset tarpeet, samoin kuin heidän kaikki muutkin tarpeensa niin uskonnollisissa kuin maallisissakin kysymyksissä. Yli kaksituhatta vuotta sitten ihmiskunta oli saanut älyllisen pystyvyyden, joka tuntui kaipaavan yleismaailmallista uskontoa. Buddismi, vaikka se sisälsi vain muutamia eetisiä periaatteita eikä ollut täydellinen elämisen järjstelmä, lähti liikkelle Intiasta ja levisi aina Japaniin ja Mongolian toisella suunnalla ja Afganistaniin ja Bukharaan toisella. Sen lähetyssaarnaajat matkustivat ympäri maailmaa. Joitakin vuosisatoja myöhemmin syntyi kristinusko. Vaikka Jeesuksen Kristuksen (rauha hänelle) opettama uskonto ei ollut mitään muuta kuin islamia, sen seuraajat mitätöivät sen kristinuskoksi kutsutuksi sekasotkuksi, ja tämäkin ilmeinen, israelisoitunut uskonto levisi Persian ja Lähi-Aasian kaukaisille seuduille ja Euroopan ja Aasian etäisiin ilmansuuntiin. Näistä tapahtumista ilmenee selvästi, että ihmissuku tuona aikakautena vaati yhteistä uskontoa koko ihmiskunnalle, ja he olivat niin täysin valmistautuneita siihen, että kun he eivät löytäneet mitään valmista ja oikeaa uskontoa, he alkoivat kannattaa kansojensa keskuudessa olemassa olevia uskontoja, niin puutteellisia, epätäydellisiä tai epätyydyttäviä kuin ne olivatkin.

Sellaisessa ihmiskunnan ratkaisevassa vaiheessa, jolloin ihminen oma mieli kaipasi yleismaailmallista uskontoa, Arabiassa kasvoi esiin profeetta koko maailmaa ja kaikkia kansoja varten. Uskonto, jota julistamaan hänet oli lähetetty, oli taas islam - mutta nyt täydellisen ja viimeistellyn järjestelmän muodossa, sellaisen, joka käsitti kaikki ihmisen elämän yksilölliset ja aineelliset puolet. Hänestä tehtiin koko ihmiskunnan profeetta ja annettiin tehtäväksi julistaa uskoa koko maailmalle. Hän oli islamin Profeetta Muhammed (rauha hänelle).

Profeetta muhammed

Jos vilkaisemme maailmankarttaa, huomaamme, että mikään muu maa ei olisi voinut olla sopivampi kovin kaivatulle koko maailman uskonnolle kuin Arabia. Se sijaitsee Aasian ja Afrikan välissä, eikä Keski-Eurooppa ole kovin kaukana siitä. Muhammedin aikoina Euroopan kansat olivat sivistyneitä ja kulttuurin kannalta pitkälle edistyneitä kansoja; ja täten nämä kansat olivat suunnilleen yhtä etäällä Arabiasta kuin Intia. Tämä teki Arabian asemasta keskeisen.

Ja jos katsomme tuon aikakauden historiaa huomaamme, että mikään muu kansa olisi yhtä hyvin soveltunut varustamaan lahjoillaan tätä profeettaa kuin arabit.

Maailman suuret kansat olivat taistelleet ankarasti maailmanherruudesta; ja tässä pitkässä ja katkeamettomassa taistelussa he olivat käyttäneet loppuun kaikki voimavaransa ja elinvoimansa. Niin kutsuttu sosiaalinen edistys oli kehittänyt pahoja tapoja kehittyneempien kansojen keskuudessa, kun taas arabien joukossa sellaista sosiaalista järjestelmää ei esiintynyt, joten he olivat vapaita toimettomuudesta, turmeltuneisuudesta ja heittäytymisestä ylellisyyteen ja aistilliseen yltäkylläisyyteen. Maailman suurten kansakuntien keinotekoiset yhteiskuntajärjestelmät ja sivistys eivät olleet ulottaneet turmiollista vaikutustaan 500-luvun pakanallisiin arabeihin. Heillä oli vielä kaikki ne ihmisen hyvät ominaisuudet, jotka kansalla, jota ajan "yhteiskunnallinen edistys" ei ollut koskettanut, tulikin olla. He olivat rohkeita, pelottomia, anteliaita, he pitivät lupauksensa, rakastivat vapautta ja olivat poliittisesti riippumattomia - eivät minkään hallitsevan valtion hegemonian alaisia. He elivät yksinkertaista elämää, eivätkä he tunteneet ylellistä ja halujaan tyydyttävää elintapaa. Epäilemättä heidänkin elämässään oli joitakin epäsuotavia puolia, kuten tulemme myöhemmin kertomaan, mutta heidän joukostaan ei ollut noussut profeettaa tuhansiin vuosiin, eikä myöskään uudistajaa, joka olisi sivistänyt heitä ja puhdistanut heidän moraalisen elämänsä kaikista pahoista epäpuhtauksista. Vuosisatoja jatkunut vapaa ja riippumaton elämä hiekkaerämaassa oli levittänyt ja ravinnut suunnatonta tietämättömyyttä heidän kesksuudessaan. Heistä oli tästä syystä kehittynyt niin kovasydämisiä ja tietämättömyyden perinteelleen uskollisia, että heidän muuttamisensa inhimilliseksi ei ollut tavallisen ihmisen tehtävä. Samalla heillä oli kuitenkin ominaisuus, jonka ansiosta he, jos erinomaisilla voimilla varustettu henkilö kutsuisi heitä uudistumaan ja antaisi heille ylevän ihanteen ja täydellisen ohjelman, hyväksyisivät hänen kutsunsa ja ryhtyisivät tehokkaasti toimimaan tämän päämäärän saavuttamiseksi, eivätkä karttaisi mitään taistelua tai uhrauksia asian puolesta. He olisivat valmiit kohtaamaan vaikkapa koko maailman vihamielisyyden taistellessaan asiansa puolesta. Ja totisesti, juuri sellaista nuorta, voimakasta ja elinvoimaista kansaa tarvittiin levittämään koko maailman profeetan, Muhammedin (rauha hänelle), opetuksia.

Ja sitten arabian kieli. Jos opiskelemme kieltä ja syvennymme arabialaiseen kirjallisuuteen, vakuuttaudumme pian siitä, ettei ole toista kieltä, joka soveltuisi yhtä hyvin kuin arabia selvittämään jumalallisen tiedon arkaluonteisia ja syvällisiä ongelmia, ilmaisemaan korkeita ihanteita ja vaikuttamaan ihmisen mieleen sekä muovaamaan sitä alistuvaiseksi Jumalalle. Pienet sanonnat ja lyhyet lauseet ilmaisevat kokonaisen ihanteiden maailman ja samalla kertaa ne ovat niin voimallisia, että ne tunkeutuvat sydämeeen, pelkkä niiden sävy liikuttaa ihmiset kyyneliin ja saattaa heidät hurmioon. Ne ovat niin suloisia, että ne tuntuvat hunajalta kun niitä vuodatetaan korvaan; ne ovat niin tasapainoisia, että kuulijan ruumiin jokainen solu liikuttuu niiden sinfoniasta. Sellaista rikasta ja voimakasta kieltä tarvittiin Koraania, Jumalan ylevää sanaa, varten.

Siksi Arabian valitseminen koko maailman Profeetan syntymäpaikaksi oli osoitus Jumalan suuresta viisaudesta. Tutustukaamme nyt tähän ainutlaatuiseen ja erityisillä lahjoilla varustettuun Profeettaan, Muhammadiin, jonka Jumala valitsi.

1. tämä on erittäin tärkeä ja mullistava käsitys. Sen looginen seuraus on ihmiskunnan ykseys ja ihmisten tasa-arvoisuus. On typerää tehdä eroa ja syrjiä ihmisiä luokan, värin, rodun tai asuinpaikan perusteella. Aikana, jona kansallisuusaatteet, ahdasmieliset rotuennakkoluulot ja verenhimoinen antisemitismi ovat repineet maailman riekaleiksi, tämä usko ihmiskunnan ykseyteen on voimakas toivonsäde tulevaisuudelle. -Toimittaja

2. Tämä näkemys uskontojen historiasta on jyrkästi vastakkainen niin kutsuituille kehitysopilliselle uskontohistorian näkemyksille, jonka mukaan luonnonpalvonta oli ensimmäinen aste. Nämä ihmiset pysähtyivät luonnonpalvonna merkkeihin aikaisemmissa yhteiskunnissa, mutta eivät yritä tutkia vieläkin vanhempaa muotoa, jonka kieroutumisia ja vääristymisiä nämä ovat. Myöhemmät tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet käsityksen, että Tawhiid (Yhden Jumalan palvonta) oli varhaisin palvontamuoto ja että kaikki myöhemmät muodot ovat tämän alkuperäisen uskonnon vääristymiä. Niille, jotka haluavat tutkia syvällisemmin tätä asiaa, suositellaan professori W.Schmidtin ansiokasta teosta The Origin of Religions , jonka on englanniksi kääntänyt H.J.Rose Lontoo, Methuen).

3. Varsinkin länsimaisilla kirjoittajilla on yleisesti se väärä käsitys, että islam saa kiittää olemassaolostaan profeetta Muhammedia (rauha hänelle) ja jotkut heistä menevät jopa niin pitkälle, että kutsuvat häntä "islamin peristajaksi". Tämä on totuuden vääristelyä. Islam on ollut kaikkien Jumalan profeettojen uskonto ja he kaikki ovat julistaneet samaa Jumalan sanomaa. Profeetat eivät ole islamia perustaneet, he ovat vain olleet sen lähettiläitä. Islam käsittää Jumalan Ilmoitukset, jotka totuudelliset profeetat ovat välittäneet. -Toimittaja

Ayman Abu Saleh

أيمن أبو صالح – معسكر دير البلح

قطاع غزة - فلسطين

Phone: +358 44 290 9535

E-Mail: absayman (at) gmail.com

Skype: absayman

Google Talk: absayman