Naisen asema is­lamissa

Naisen asema

is­lamissa

Jumalan, laupiaan armahtajan ni­meen

SISÄLLYSLUETTELO

I. JOHDANTO

II. HISTORIALLISIA NÄKÖKOH­TIA

Naiset antiikin kulttuurissa

III. NAISET ISLAMISSA

1. Hengellinen näkökulma

2. Sosiaalinen näkökulma

a) Lapsena ja nuorena

b) Aviovaimona

c) Äitinä

3. Taloudellinen näkökulma

4. Poliittinen näkökulma

IV. YHTEENVETO

I. JOHDANTO

Naisen asema yhteiskunnassa on kysymys, jota on pohdittu jo kau­an, eikä lopullista vastausta ole vielä löytynyt.

Islamilaista suhtautumista tähän asiaan on länsi­mai­selle lukijalle kuvattu puolueellisesti.

Tämän artikkelin tarkoituksena on esitellä lyhyesti ja aidosti, miten islam suhtautuu naisen asemaan. Islamin opetukset perustuvat pää­asiassa Koraaniin (Jumalallinen ilmestys) ja hadithiin (Profeetan perimä­tieto).

Oikein ja ennakkoluulottomasti ymmärrettynä Koraa­ni ja hadith tarjoavat peruslähtökohdan kaik­kien niiden näkökantojen vahvis­tamiseksi, jotka liitetään islamiin.

Artikkeli alkaa lyhyellä katsauk­sella, joka koskee naisen asemaa islamilaisuutta edeltäneenä aikana. Sen jälkeen siirrytään tutkimaan seuraavia kysymyksiä: Mikä on islamin kanta naisen asemaan yh­teiskunnas­sa? Onko kanta saman­lainen vai erilai­nen kuin se "ajan henki", joka vallitsi, kun islam annettiin ilmes­tyksenä? Miten tä­mä liittyy "oikeuk­siin", jotka naiset ovat saavuttaneet viimeisten vuo­sikymmenien aika­na?

II. HISTORIALLISIA NÄKÖKOHTIA

Eräs tämän kirjasen päätarkoituksia on esitellä tasapuolisesti sitä, minkä panoksen islam on antanut (tai ei ole onnistunut antamaan) naisen arvokkuuden ja oikeuksien palauttamiseen. Tämän tarkoituksen saavutta­miseksi voi olla hyödyllistä luoda lyhyt katsaus siihen, miten aiemmat kulttuurit ja uskonnot ovat yleensä kohdelleet naisia; varsinkin kulttuurit ja uskonnot, jotka edelsivät islamia (aikana ennen vuotta 610 JKr). Osaksi esitellään myös naisen asemaa niinkin myöhään kuin 1800-luvulla eli 1200 vuotta islamin synnyn jälkeen.

Naiset antiikin kulttuureissa

Encyclopedia Britannica kuvaa naisen asemaa Intias­sa:

Intiassa pääperiaatteena oli alistaminen. Ma­nun mukaan naiset pidettiin riippuvuuden tilassa yötä päivää. Perimyssäännöt perustui­vat isänpuoleiseen sukulaisuuteen, eli perintö kulki mieheltä miehelle ja naiset olivat ulko­puolisia.

Hindulaisissa kirjoituksissa hyvä aviovaimo kuvataan seuraavasti: "Nainen, jonka ajatukset, puhe ja ruumis pidetään alistettuna, saavuttaa hyvän maineen tässä maailmassa ja seuraavassa pääsee yhteen aviomiehen­sä kanssa".

Antiikin Ateenassa naisten asema ei ollut sen parempi kuin Intiassa tai antiikin Roomassa:

"Ateenalaiset naiset olivat aina alempiarvoisia, he kuuluivat miehelle - isälleen, veljelleen tai jollekin miespuoliselle sukulaiselle."

Naisen suostumusta avioliittoon ei katsottu tarpeelliseksi ja "hänen oli alistuttava vanhempiensa tahtoon, ja otettava heiltä vastaan herransa ja avio­miehen­sä, vaikka tämä olisi ollut hänelle täysin vieras".

Historioitsija on kuvannut roomalaista vaimoa seuraavasti: "Lapsi, alempiarvoinen, holhokki; henki­lö, joka ei kykene tekemään mitään oman mielensä mukaan; henkilö, joka on jatkuvasti aviomiehensä valvonnassa ja holhouksessa".

Encyclopedia Britannica selostaa lyhyesti naisen laillista asemaa antiikin Roomassa seuraavasti:

Roomalaisen lain mukaan nainen oli jo histo­riallisina aikoina täysin riippuvainen. Aviolii­tossa hänen omaisuutensa siirtyi aviomiehel­le... Nainen oli aviomiehelleen kuin tavaraa; kuin vain miehen tarkoitusperiä varten hankit­tu orja. Naisella ei voinut olla mitään ammattia eikä julkista virkaa... Nainen ei voinut toimia todistajana, takaajana, opettajana eikä holhoo­jana; nainen ei voinut adoptoida eikä tulla adoptoiduksi, eikä tehdä testamenttia tai solmia sopimusta.

Skandinavian heimojen keskuudessa naiset olivat:

...jatkuvan holhouksen alaisia riippumatta siitä, olivatko he naimisissa vai naimattomia. Niin­kin myöhään kuin Kristian Viidennen laissa 1600-luvun lopussa laissa säädettiin, että jos nainen avioitui ilman hol­hoojansa suostu­mus­ta, holhooja sai halutes­saan hallintaansa naisen omaisuuden tämän elinajaksi.

Englannin vanhan siviilioikeuden mukaan:

...kaikki aviovaimon kiinteä omaisuus siirtyi avioliiton solmimishetkellä aviomiehen omai­suudeksi. Aviomiehellä oli oikeus maasta saatuun vuokraan ja kaikkeen aviopuolisoiden yhteisesti hoitamasta tilasta koituneeseen voittoon. Myö­hemmin englantilaiset oikeusis­tuimet kehittelivät keinoja, jotka estivät avio­miehiä siirtämästä kiinteää omaisuutta itselleen ilman vaimon suostu­musta, mutta aviomiehillä oli yhä oikeus hallita omaisuutta ja saada itselleen sen tuottama rahalli­nen hyöty. Avio­vaimon henkilökohtaisen omai­suuden suhteen aviomiehen valta oli absoluutti­nen. Hänellä oli oikeus käyttää sitä niin kuin parhaaksi näki.

Vasta myöhään 1800-luvulla tilanne alkoi muuttua parempaan suuntaan. "Kun oli säädetty joukko lakeja, joista ensimmäinen oli Laki aviovaimo­jen omaisuudesta vuosilta 1870, 1882 ja 1887, aviovai­mot saivat samankal­taisen oikeuden omaisuuteen ja sopimusten solmimiseen kuin naimattomat naiset, lesket ja eronneet naiset". Vielä 1800-luvulla antiikin lakien tuntija Sir Henry Maine kirjoitti: "Mikään yhteiskunta, joka haluaa säilyttää kristilliset instituuti­ot, ei anna aviovaimoille niitä henki­lökohtaisia vapauksia, jotka taataan keskikauden rooma­laisessa oikeudessa".

Esseessään naisen alistamisesta John Stuart Mill kirjoitti:

Saamme jatkuvasti kuulla, että yhteiskunta ja kristikunta ovat palauttaneet naiselle hänelle kuuluvat oikeudet. Samaan aikaan aviovaimo joutuu tosiasiassa toimimaan miehen maaorja­na; oikeuskäytäntö asettaa naiselle samat velvollisuu­det kuin maaorjille.

Ennen kuin siirrymme tutkimaan Koraanin asetuksia naisen asemasta, muutamat raamatulliset asetukset voivat valaista asiaa niin, että puolueeton arviointi on paremmin mahdollista. Mooseksen laissa aviovaimo kihlattiin. Encyclopedia Biblica selittää kihlauk­sen käsitettä seuraavasti: "Vaimon kihlaami­nen merkitsi yksinkertaisesti omistusoikeuden saamis­ta häneen maksa­malla ostohinta; kihlattu on tyttö, josta on maksettu ostohinta". Lain näkökulmasta tytön suostumus ei ollut välttämätön avioliiton laillistami­seksi. "Tytön suostumus ei ollut tarpeen eikä sen tarpeellisuudesta ollut mitään mainintaa laissa".

Encyclopedia Biblica kirjoittaa oikeudesta avio­eroon seuraavaa: "Koska nainen oli miehen omaisuut­ta, miehen oikeus avioeroon oli itsestään selvää". Oikeus avioeroon oli vain miehellä: "Moosek­sen laissa avioero oli miehen yksin etuoikeus...

Kristillisen kirkon näkökanta aina viime vuosisa­toihin saakka on saanut vaikutteita sekä Mooseksen laista että aikakauden yhteiskuntien ajattelutavoista. Kirjassaan Marriage East and West David ja Vera Mace kirjoittavat:

Älköön kukaan kuvitelko, että kristillinen perin­tömme on vapaa tällaisista väheksyvistä arvioista. Olisi vaikeaa löytää kokoelmaa, jossa olisi yhtä paljon halventavia naissukupuolta koskevia viit­tauksia kuin varhaisten kirkkoisi­en kirjoituksissa. Kuuluisa historioitsija Lecky kirjoittaa näistä "purkauksista, jotka muodosta­vat niin näkyvän ja groteskin osan kirkkoisien kirjoituksista ... Nai­nen kuvataan helvetin ovena, kaikkien inhimillis­ten harmien äitinä. Naisen olisi hävettävä jo pelkkää ajatusta, että on nainen. Naisen olisi tunnettava jatkuvaa katumusta sen kirouksen takia, jonka hän on langettanut maailman päälle. Naisen tulisi hävetä pukeutumistaan, koska se ilmentää hänen lankeamistaan. Erityisesti naisen tulisi hävetä kauneuttaan, koska se on paholaisen kaikkein vahvin ase". Kaikkein ankarimmin naisen kimppuun hyökkää Tertullianus: "Tie­sittekö, että olette kaikki Eevoja? Jumalan rangais­tus sukupuoltanne kohtaan elää tänä aikana: syyllisyyden on myös elettävä. Olette paholaisen portti: rikoitte kielletyn puun sinetin; hylkäsitte ensimmäisinä jumalallisen lain; te suostuttelitte miehen, jonka kimppuun paholainen ei ollut tarpeeksi rohkea hyökkää­mään. Te tuhositte niin helposti Jumalan kuvan, miehen. Teidän hylkää­misenne takia - kuoleman - jopa Jumalan pojan täytyi kuolla". Kirkko ei ainoastaan vahvistanut naisen alistet­tua asemaa, se myös riisti naiselta ne lailliset oikeudet, jotka hänellä oli aikaisemmin ollut.

III. NAINEN ISLAMISSA

Keskellä maailman peittänyttä pimeyttä Arabi­an laajalla aavikolla kaikui jumalallinen ilmestys, jolla oli tuore, jalo ja maailmanlaajuinen viesti ihmiskun­nalle: "Ihmiset, pitäkää kunniassa Herranne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen (saman­laisen) puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maail­maan". (Koraani 4:1).

Eräs oppinut, joka on tutkinut tätä jaetta, kirjoit­taa: "On olemassa näkemys, jonka mukaan ei ole mitään tekstiä, vanhaa tai uutta, joka käsittelisi naista ihmisenä kaikista näkökulmista samanlaisella hämmästyttävällä ytimekkyydellä, kaunopuheisuudel­la, syvyydellä ja alkuperäisyydellä kuin tämä pyhä säädös".

Painottaen tätä jaloa ja luonnollista näkemystä Koraanissa sanotaan:

Hän (Jumala) on luonut teidät yhdestä ainoas­ta ihmisestä, ja hänestä teki Hän hänen vai­monsa, jotta mies löytäisi hänestä virkistyksen­sä (rak­kaudessa)... (Koraani 7:189).

Hän on taivaan ja maan Luoja; Hän määräsi teille aviopuolisoita keskuudestanne... (Koraani 42:11).

Ja Jumala antaa teille vaimoja omasta keskuu­destanne, ja vaimojenne kautta Hän antaa teille poikia ja pojanpoikia. Myöskin Hän varustaa teidät hyvällä ravinnolla. Uskovatko he siis valheeseen ja kieltävät Jumalan siunauksen. (Ko­raani 16:72).

Artikkelin loppuosassa hahmotetaan islamilai­sen naisen asemaa koskevan ajattelutavan eri näkö­kulmia: hengellistä, sosiaalista, taloudellista sekä poliittista näkökulmaa.

1. Hengellinen näkökulma

Koraani tarjoaa selvää todistusaineistoa sen puolesta, että naista pidetään oikeuksiltaan ja velvolli­suuksiltaan Jumalan edessä täysin samanarvoisena kuin miestä. Koraanissa sanotaan:

"Jokainen sielu on vastuussa teoistaan". (74:38). Koraanis­sa sanotaan myös:

Niin kuuli heidän Herransa heitä (ja sanoi): "Minä en anna tekijän työn mennä hukkaan teidän keskuudessanne, olkoon hän mies tai nainen; toinen toisestannehan te polveudutte. (Koraani 3:195).

Ken tahansa tekee hyvää, olkoon hän mies tai nainen, kun hän samalla on uskovainen, hänen Me totisesti annamme viettää onnellista elä­mää, ja sellaisille Me maksamme palkan par­haasta, mitä ovat tehneet. (Koraani 16:97, katso myös 4:124).

Koraanin mukaan naista ei syytetä Aatamin ensimmäisestä erehdyksestä. Molemmat tekivät yhdessä virheen ollessaan tottelemattomia Jumalaa kohtaan, molemmat katuivat ja kummallekin annet­tiin anteeksi. (Koraani 2:36, 7:20-24). Yhdessä jakeessa (20:121) nimen­omaan Aatamia syytettiin.

Uskonnollisten velvollisuuksien kannalta - päivit­täiset rukoukset, paasto, almut ja pyhiinvaellus - nainen ei eroa miehestä. Itseasiassa joiltain osin nainen on etuasemassa mieheen verrattuna. Naisen ei esim. tarvitse osallistua päivittäisrukouksiin eikä paastoon kuukautisten aikana eikä neljänäkymmene­nä päivänä lapsen synnyttä­misen jälkeen. Naisen ei tarvitse myöskään paastota raskausaika­na eikä imetysaikana, mikäli naisen tai lapsen terveys ovat vaarassa. Jos paastot ovat pakollisia (Rama­dan-kuun aikana), nainen voi korvata menetetyt päivät silloin, kun hänelle sopii. Edellä mainituista syistä suoritta­matta jääneitä rukouksia ei tarvitse korvata. Vaikka naiset saivat käydä ja kävivät moskeijassa profee­tan aikana ja sen jälkeen, osanotto perjantain seurakunta­rukouk­seen on vapaaehtoista naiselle, kun taas miehelle se on pakollista.

Näissä asioissa islaminoppi on selvästi lempeä, sillä se ottaa huomioon sen tosiseikan, että nainen saattaa imettää tai pitää huolta lapsesta eikä sen takia voi lähteä moskeijaan rukousaikana. Tässä otetaan huomioon myös fyysiset ja psyykkiset muutokset, jotka liittyvät naisen luonnollisiin toimintoihin.

2. Sosiaalinen näkökulma

a) Lapsena ja varhaisnuorena

Huolimatta siitä, että jotkut arabiheimot hyväksyi­vät tyttövauvojen surmaamisen, Koraani kielsi tämän tavan ja piti sitä muiden murhien veroisena rikoksena.

"Ja kun elävältä haudatulta naiselta kysytään, minkä synnin vuoksi hänet surmattiin". (Koraani 81:8-9).

Koraanissa arvostellaan sellaisten vanhempien asennetta, jotka hylkäävät tyttölapsensa:

Kun jollekin heistä ilmoitetaan tyttölapsen synty­mästä, niin hänen kasvonsa synkkenevät ja hän on aivan murheen vallassa. Hän kätkey­tyy heimolai­siltaan sen pahan sanoman vallas­sa, joka hänelle on ilmoitettu. Omistaisiko hän lapsen välittämättä häpeästä vai kantaisiko sen elävänä hiekkaan? Eikö heidän tuomionsa ole julma?. (Koraani 16:58-59).

Islamissa ei tyydytä siihen, että tytön elämä säilytetään vain, jotta hän myöhemmin joutuisi kärsi­mään epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa, vaan siinä edellytetään lempeää ja oikeudenmukaista kohtelua naista kohtaan. Tähän liittyvät seuraavat profeetta Muhamme­din sanonnat:

Se, jolla on tytär ja joka ei hautaa häntä eläväl­tä eikä loukkaa häntä eikä aseta poikaansa etusijalle, hänet Jumala päästää paratiisiin. (Ibn Hanbal nro 1957).

Se, joka huolehtii kahdesta tyttärestä, kunnes he ovat aikuisia, hänet me tapaamme tuomio­päivänä ja teemme näin (ja hän liitti kaksi sormenpäätään yhteen).

Samanlainen hadith käsittelee veljeä, joka elättää kahta sisartaan. (Ibn Hanbal nro 2104).

Naisten oikeus hankkia tietoa ei eroa miesten oikeudesta. Profeetta Muhammed on sanonut: "Tie­don hankkiminen on pakollista jokaiselle muslimille". (Al-Bayhaqi). Tässä muslimilla tarkoitetaan sekä miehiä että naisia.

b) Aviovaimona

Koraanissa ilmaistaan selkeästi, että avioliitossa on kysymys yhteiskunnan kahden puoliskon yhteis­työstä ja että avioliiton päämäärät ihmiselämän jatkuvuuden turvaamisen lisäksi ovat henkinen hyvinvointi ja hengelli­nen harmonia. Avioliitto perustuu rakkauteen ja armeliai­suuteen.

Seuraava on yksi Koraanin vaikuttavimpia avioliit­toa koskevia jakeita: "Eräs Hänen merkeistään on myös se, että Hän on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte heistä tyydytyksen, ja Hän on antanut teille keskinäistä rakkautta ja laupeutta. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat". (Koraani 30:21).

Islamilaisen lain mukaan naista ei voida pakottaa avioliittoon ilman omaa suostumusta.

Ibn Abbas kertoo tytöstä, joka tuli Jumalan sanansaattajan, Muhammedin luokse ja kertoi, että hänen isänsä oli pakottanut hänet avioliittoon ilman hänen suostumustaan. Jumalan sanansaattaja antoi hänen valita (avioliiton hyväksymisen ja hylkäämisen välillä). (Ibn Hanbal nro 2469). Toisessa versiossa tyttö sanoi: "Hyväk­syn kyllä tämän avioliiton, mutta halusin saattaa naisten tietoon, ettei vanhemmilla ole oikeutta (pakottaa naista ottamaan aviomiestä)". (Ibn-Maja nro 1873).

Kaikkien naista avioliiton aikana suojelevien säännösten lisäksi säädettiin erikseen, että naisella on täysi oikeus mahriin eli myötäjäisiin, jotka aviomies antaa hänelle ja jotka sisältyvät avioehtosopimukseen; ja että omistusoikeus myötäjäisiin ei siirry naisen isälle eikä aviomiehelle. Mahr ei islamissa ole todelli­nen eikä vertauskuvallinen maksu naisesta kuten joissain muissa kulttuureissa, vaan se on lahja, joka kuvastaa rakkautta ja kiintymystä.

Avioelämän säännöt ovat islamissa selvät ja sopusoinnussa oikeamielisen ihmisluonnon kanssa. Pohjautuen miehen ja naisen fyysiseen ja psyykkiseen olemukseen, kummallakin sukupuolella on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet toistaan kohtaan, lukuunot­tamatta erästä velvollisuutta, joka on johtajuus. Tämä on luonnollista kaikissa yhteisöissä ja miehen luon­nolle ominaista.

Koraanissa sanotaankin: "Naisilla on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin, kuten on kohtuul­lista; kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuna korkeam­massa asemassa". (Koraani 2:228).

Korkeampaa asemaa sanotaan Quiwamaksi (ylläpi­täminen ja suojeleminen). Se viittaa luonnolli­seen eroon sukupuolten välillä, joka takaa heikom­malle sukupuolelle oikeuden tulla suojelluksi. Tämä ei tarkoita korkeampaa asemaa tai etuasemaa lain kannalta. Miehen asema johtajana ei kuitenkaan tarkoita perheessä sitä, että aviomies on vaimoonsa nähden diktaattorin asemassa. Islam korostaa keskus­telun ja konsensuksen merkitystä perhettä koskevissa päätöksissä. Koraani antaa tästä esimerkin: "...Mutta jos he molemminpuolisen sopimuk­sen ja neuvottelu­jen jälkeen sopivat lapsen vieroittamises­ta, niin siinä ei kumpikaan tee mitään syntiä.". (Koraani 2:233).

Aviovaimon perusoikeuksien yläpuolella on oikeus, jota korostetaan Koraanissa ja jota profeetta suosittelee lämpimästi; lempeä kohtelu ja kump­panuus.

Koraanissa sanotaan: "...vaan kohdelkaa heitä hyväntahtoisesti. Jos tunnette vastenmielisyyttä heitä kohtaan, niin voi olla, että vastenmielisyytenne kohdis­tuukin sellaiseen henkilöön, johon Jumala on kätkenyt paljon hyvää". (Koraani 4:19).

Profeetta Muhammed on sanonut:

Paras teistä on se, joka on paras perhettään koh­taan ja minä olen perhettäni kohtaan teidän joukostanne paras.

Parhaat uskovista ovat ne, jotka käyttäytyvät parhaiten, ja parhaat teistä ovat ne, jotka ovat parhaita vaimojaan kohtaan. (Ibn-Hanbal nro 7396).

Katso, monet naiset tulevat Muhammedin vaimo­jen luokse ja valittavat aviomiehistään, koska nämä lyövät heitä - nuo aviomiehet eivät ole teistä parhaimpia.

Niin kuin tunnustetaan naisen oikeus päättää avioliitostaan, samoin tunnustetaan myös hänen oikeuten­sa saattaa päätökseen epäonnistunut avioliit­to. Jotta voitaisiin taata perheolojen vakaus ja jotta voitaisiin suojella niitä äkkipikaisesti tehdyiltä päätök­siltä, jotka on tehty väliaikaisen henkisen paineen johdosta, avioeroa hakevien miesten ja naisten on käytävä läpi tiettyjä toimenpiteitä ja noudatettava odotusaikaa. Koska naiset ovat luonnostaan paljon tunteellisempia kuin miehet, heidän on ilmoitettava avioeroon hyvä syy. Kuitenkin nainen voi saada avioeron miehestään myös ilman oikeusistuinta, jos avioehtosopimus sen sallii. Tietyt islamilaisen lain avioliittoa ja avioeroa koskevat seikat ovat mielen­kiintoisia ja ansaitsisivat oman esittelynsä. Riittää, kun tässä sanotaan, että moniavioisuus on ollut tavallista lähes kaikkialla ja se sallittiin niin juutalai­suudessa kuin kristinuskossakin aina viime vuosisa­toihin saakka. Koraani on ainoa pyhä kirjoitus, joka nimen­omaisesti rajoitti moniavioisuutta ja yritti estää sitä monin ankarin ehdoin. Eräs syy sille, että mo­niavioisuut­ta ei ehdottomasti kielletty on se, että eri alueilla eri aikoina saattaa vallita olosuhteet, joiden takia moniavioi­suus on parempi vaihtoehto kuin avioero tai tekopyhä yksiavioisuus, jonka vallitessa harjoitetaan monenlaisia luvattomia suhteita.

Kun avioliiton jatkaminen on syystä tai toisesta mahdotonta, ihmisiä kehotetaan silti löytämään kunnialli­nen tapa lopettaa avioliitto.

Koraanissa sanotaan näistä tapauksista seuraa­vaa:

Ja kun olette eronneet vaimostanne ja tämä on odottanut määrätyn aikansa, niin joko pitäkää hänet luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä sovinnossa. Älkää pidättäkö häntä väkival­loin eikä tehden vääryyttä, vaan muistakaa osak­senne tullutta Jumalan armoa. (Koraani 2:231). (Katso myös Koraani 2:229 ja 33:49).

c) Äitinä

Islamissa lempeys vanhempia kohtaan on arvojär­jestyksessä seuraavana Jumalan palvelemisen jälkeen.

"Olemme myös määrännyt ihmisen pitämään huolta vanhemmistaan; hänen äitinsä on kantanut häntä äärim­mäiseen uupumukseen saakka". (Koraani 31:14)(Katso myös Koraani 46:15, 29:8).

Koraanissa on myös erityinen suositus, joka koskee äitien hyvää kohtelua:

"Ja herrasi on määrännyt, että palvelette yksin Häntä, ja teidän tulee tehdä hyvää vanhemmillenne...". (Koraani 17:23).

Eräs mies tuli profeetta Muhammedin luokse kysyen:

"Oi Jumalan sanansaattaja, kuka ihmisistä parhai­ten ansaitsee hyvän seurani?" Profeetta vastasi: "Äitisi". Mies kysyi: "Entä kuka muu?" Profeetta vastasi: "Äitisi". Silloin mies kysyi: "Entä kuka muu?" Vasta silloin profeetta vastasi: "Isäsi". (Al-Bukhari ja Muslim).

Eräät kuuluisat profeetan sanat: "Paratiisi on äidin jalkojen juuressa". (In Al'Nisa'I, Ibn-Majah, Ahmad).

"(Luonteeltaan) jaloja ovat ne, jotka ovat vieraan­varaisia naisille ja pahoja ne, jotka heitä solvaavat".

3. Taloudellinen näkökulma

Islam on säätänyt naiselle oikeuden, joka häneltä on ollut kielletty sekä ennen että jälkeen islamin synnyn (jopa niinkin myöhään kuin tällä vuosisadalla. Esimerkik­si vasta vuonna 1938 Ranskan lakia muutettiin niin, että naisella oli oikeus solmia sopimuksia. Avioliitossa olevan naisen edellytettiin kuitenkin yhä saavan aviomieheltään luvan ennen kuin voi myydä yksityisomaisuuttaan.) Nimittäin itsenäisen omistusoikeuden. Islamilainen laki tunnus­taa täysin naisen oikeuden omaan rahaan, kiinteis­töön ja muuhun omaisuuteen. Tähän oikeuteen ei vaikuta se, onko nainen naimaton vai avioliitossa. Naisella pysyy täysi oikeus myydä, ostaa, kiinnittää ja vuokrata kaikkea omaisuuttaan. Missään islamilai­sen lain osassa ei naista pidetä alempiarvoisempana vain sen takia, että hän on nainen. On myös huo­mionarvoista, että kyseinen koskee kaikkea naisen omaisuutta ennen avioliittoa sekä kaikkea sitä mikä tulee hänen omistukseensa avioliiton solmimi­sen jälkeen.

Naisen oikeudesta käydä työssä on ensin huo­mautettava, että islamissa naisen roolia äitinä ja aviovai­mona pidetään kaikkein pyhimpänä ja tär­keimpänä. Lapsenvahdit ja kotiapulaiset eivät voi vastata äitiä oikeamielisten, tasapainoisten ja hyvin­kasvatettujen lasten kasvattajana. Näin tärkeää tehtävää, joka muovaa kansa­kuntien tulevaisuutta, ei voida pitää "laiskuutena".

Islamissa ei kuitenkaan ole säädöstä, joka kieltäisi naista käymässä työssä; aina kun siihen on tarvetta ja varsinkin, kun kyseessä on työ joka sopii naisen luontee­seen ja jossa yhteiskunta tarvitsee häntä kipeimmin. Tällaisia töitä ovat esim. lastenhoito, opettaminen (varsinkin lasten opettaminen ja lääketie­de). Eikä mitään rajoituksia ole sille, etteikö naisen erityislahjakkuudesta voitaisi saada hyötyä millä tahansa alalla. On tavallista epäillä, ettei nainen sovi tuomariksi, mikä johtuu naisen miestä tunteellisem­masta luonteenlaadusta; mutta varhai­set muslimiop­pineet Abu Hanifa ja Al-Tabari olivat sitä mieltä, että nainen voi hyvin olla tuomari. Islam myös palautti naiselle oikeuden perintöön sen jälkeen, kun nainen oli itse eräissä kulttuureissa ollut osa perintöä. Naisen perintöosuus kuuluu yksin hänelle, eikä kukaan voi vaatia sitä häneltä, ei edes hänen isänsä eikä aviomie­hensä.

"Miehiset perijät saakoot osan siitä, mitä vanhem­mat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet, ja naispuolisetkin perilliset saakoot osan siitä, mitä vanhem­mat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet, olkoon perintö vähäinen tai suuri - laki määrää siitä kullekin hänen osuutensa". ( Koraa­ni 4:7).

Yleensä naisen osuus on puolet miehen osuu­desta, mikä ei tarkoita sitä, että nainen vastaisi puolta miestä! Kun otetaan huomioon edellisillä sivuilla esitetty vahva todistusaineisto naisen tasaveroisesta kohtelusta islamissa, olisi hyvin epäjohdonmukaista vetää sellaista johtopäätös­tä. Tämä ero perintöoikeu­dessa on sopusoinnussa sen eron kanssa, joka miehen ja naisen välillä valitsee ta­loudellisen vastuun suhteen islamilaisen lain mukaan. Mies on islamissa yksin velvollinen vaimonsa, lastensa sekä joissain tapauksis­sa puutteessa elävien, etenkin naispuolisten sukulais­tensa toimeentulosta. Tätä velvolli­suutta eivät poista vaimon varakkuus, vaimon henkilö­kohtaiset työtulot, vuokratulot, liikevoitto eivätkä mitkään muut lailliset seikat.

Nainen on taloudellisesti toisaalta paljon turva­tummassa asemassa, eivätkä hänen asemaansa rasita mitkään hänen omaisuuttaan koskevat vaateet. Naisen omaisuus ei avioliiton solmimisen jälkeen siirry aviomie­helle, ja hän pitää jopa tyttönimensä. Naisella ei ole velvollisuutta käyttää omaisuuttaan eikä tulojaan perheen hyväksi avioliiton solmimisen jälkeen. Naisella on oikeus mahr-myötäjäisiin, jotka hän saa mieheltä avioliiton solmimishetkellä. Avio­eron jälkeen nainen voi saada elatusapua entiseltä aviomieheltään.

Perintökaaren tutkiminen koko islamilaisen lain yhteydessä paljastaa, että naista ei kohdella vain oikeuden­mukaisesti vaan hyvin suurella myötätun­nolla.

4. Poliittinen näkökulma

Jokainen tasapuolinen islamin opin ja islamilai­sen kulttuurin tarkastelu osoittaa selvästi, että nainen on tasa-arvoinen miehen rinnalla niissä asioissa, joita nykyään kutsutaan "poliittisiksi oikeuksiksi". Näihin kuuluvat äänioikeus sekä oikeus tulla valituksi poliittisiin virkoi­hin. Näihin kuuluvat myös naisen oikeus ottaa osaa julkiseen toimintaan. Sekä Koraanis­sa että islamin historiassa on esimerkkejä naisista, jotka ottivat osaa vakaviin keskusteluihin ja väitteli­vät jopa itse profeetan kanssa. (Katso Koraani 58:1-4 ja 60:10-12)).

Omar Ibn al-Khattabin kalifikunnan aikana nainen väitteli hänen kanssaan moskeijassa, osoitti väitteensä oikeaksi ja sai Omarin ilmoittamaan ihmisten edessä: "Nainen on oikeassa ja Omar on väärässä".

Vaikkei siitä ole mainintaa Koraanissa, erästä profeetan perimätietoa tulkitaan niin, ettei naista voitaisi valita valtionpäämiehen asemaan. Tämä hadith kuluu käännettynä suurinpiirtein seuraavasti: "Kansakunnalle ei koita hyvinvointi, jos se antaa naisen olla johtajanaan". Tällä rajoituksella ole mitään tekemistä naisen arvokkuu­den tai hänen oikeuksiensa kanssa. Sen sijaan se liittyy miesten ja naisten välisiin biologisiin ja psykologisiin eroihin.

Islamissa valtionpäämies ei ole pelkkä keulaku­va. Hän johtaa ihmisiä rukouksissa varsinkin perjan­taisin ja juhlapyhinä; hän ottaa jatkuvasti osaa pää­töksentekoon, joka koskee kansakunnan turvallisuutta ja hyvinvointia. Tämä vaativa asema tai jokin vastaa­va kuten puolustus­voimien komentajan virka ei yleensä sovi naiselle fyysi­sesti eikä psyykkisesti. On lääketieteellinen tosiasia, että kuukautisten ja raskau­den aikana naiset läpikäyvät monia fyysisiä ja psyyk­kisiä muutoksia. Tällaiset muutokset saattavat ilmetä kriisitilanteiden aikana, mikä vaikuttaa naisen päätök­sentekoon, puhumattakaan ylimääräisestä rasitukses­ta. Lisäksi tietyt päätökset vaativat järkiperäisyyden maksimointia ja tunneperäisyyden minimointia - ja tämä vaatimus ei ole sopusoinnussa naisen vaistomai­sen luonteen kanssa.

Jopa nykyaikana ja kaikkein kehittyneimmissä­kin valtioissa on harvinaista nähdä nainen valtionpää­miehenä muuten kuin keulakuvan asemassa. Ja naisia on harvoin jos koskaan puolustusvoimien komentaja­na tai edes kansanedustajana suhteessa naisia vastaa­vaa määrää. Ei voida väittää, että tämä johtuisi valtioiden takaperoisuu­desta tai naisen asemaa koskevista perustuslaillisista rajoituksista, jotka estäisivät mahdollisuuden toimia valtionpäämiehenä tai kansanedustajana. Loogisempi selitys on se, että naisen ja miehen välillä on luontaisia ja kiistämättö­miä eroja, ilman että erolla tässä tarkoitetaan toisen paremmuutta toiseen nähden. Ero viittaa pikem­minkin siihen, että sukupuolet täydentävät toisiaan elämässä.

IV. YHTEENVETO

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsitel­lään lyhyesti vanhojen uskontojen ja kulttuurien käsityseroja koskien naisen asemaa. Käsittely ulottuu osin aina 1800-luvulle saakka eli 1300-vuotta sen jälkeen, kun islamin oppi tuli maailmaan Koraanin välityksellä.

Toisessa osassa artikkelia käsitellään lyhyesti naisen asemaa islamissa. Tämän osan painopiste on islamilaisuuden alkuperäisissä ja aidoissa lähdeteok­sissa. Ne edustavat normia, jonka perusteella voidaan arvioida missä määrin muslimit noudattavat islamin oppia. On myös tosiseikka, että islamilaisen kulttuu­rin taannuttua monet muslimeiksi itseään kutsuvat, eivät ole noudattaneet tarkasti näitä opetuksia.

Eräät kirjoittajat ovat epäoikeudenmukaisesti korostaneet vääristymiä ja mikä pahinta, länsimaiset lukijat ovat katsoneet vääristymien edustavan islamin oppia, näkemättä vaivaa itse ennakkoluulottomasti tutustua opin alkuperäisiin lähteisiin.

Vääristymistä huolimatta on syytä mainita kolme seikkaa:

1. Muslimien historiassa naisilla on ollut suuria saavutuksia kaikilla elämän aloilla aina 600-luvulta alkaen.

2. Naisen huonoa kohtelua on mahdotonta selittää islamilaisen lain minkään säädöksen nojalla; eikä kukaan voi peruuttaa, typistää tai vääristää selviä islamilaisen lain naiselle myöntämiä oikeuksia.

3. Kautta historian musliminaisten maine, siveys ja rooli äitinä on ollut puolueettomien tarkkai­lijoiden ihailun kohteena.

Kannattaa myös mainita, että se asema, jonka naiset ovat saavuttaneet nykyaikana, ei johdu miesten lempeydestä tai luonnollisesta kehityksestä. Se saavutettiin naisten pitkän kamppailun ja uhrausten avulla, ja vain silloin, kun yhteiskunta tarvitsi naisten työpanosta; eli tarkemmin sanoen kahden maailman­sodan aikana sekä johtuen teknologisen kehityksen nopeutumisesta.

Islamin tapauksessa naisen myönteinen ja arvostettu asema säädettiin lailla; ei siksi, että säätä­minen olisi heijastanut 600-luvun tilannetta eikä siksi, että naiset tai naisjärjestöt olisivat painostaneet, vaan islamin oman sisäisen totuudellisuuden takia.

Jos tästä voidaan vetää johtopäätös, on se se, että Koraanin alkuperä on Jumalallinen ja että islamin sanoma on totuudellinen; ja toisin kuin ihmisten synnyttämät filosofiat ja aatteet, islamin sanoma ei noussut esiin inhimillisestä ympäristöstä; sanoma, joka loi perustan humaaneille periaatteille, joka ei ole vanhentunut vuosisatojen aikana ja joka ei voi van­hentua tulevaisuudessakaan. Sanoma onkin peräisin kaikkitietävältä Jumalalta, jonka viisaus ja tiedot ovat ihmisen ajattelukyvyn ja kehityksen suurimpienkin saavutusten tavoittamattomissa.

Ayman Abu Saleh

أيمن أبو صالح – معسكر دير البلح

قطاع غزة - فلسطين

Phone: +358 44 290 9535

E-Mail: absayman (at) gmail.com

Skype: absayman

Google Talk: absayman