HERMAKSEN KIRJA PAIMEN

Hermas kirjoitti Paimen-nimisen teoksensa vuosien 88 ja 97 välillä Patmoksessa, lähellä Efesosta. Samoin kuin Barnabaan evankeliumissa, myös siinä tunnustetaan Jumalan Ykseys. Tämän vuoksi se pyrittiin tuhoamaan kolminaisuusopin juurrutettua asemansa silloin jo tiukasti vakiintuneeseen Paavalin kirkkoon. Teos oli myös yksi niistä kirjoista, jotka kiellettiin Nikean kirkolliskokouksessa (vuonna 325) tehdyllä päätöksellä.

On ilmeistä, että Hermas kirjoitti Paimen -teoksensa suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Johannes kirjoitti evankeliumiaan. Tosin joidenkin mielestä Paimen kirjoitettiin ennen tätä. Siitä ollaan kuitenkin yksimielisiä, ettei Hermas ollut lukenut eikä nähnyt yhtäkään Uuden testamentin neljästä evankeliumista. Jotkut uskovat, että Paimen olisi saanut vaikutteita varhaisesta, ns. Hebrealaisevankeliumista, jota ei ole enää olemassa. Hermaksen oma selostus siitä kuinka hän ryhtyi kirjaa kirjoittamaan, ei kuitenkaan tue tällaista väitettä.

Aina Nikean kirkolliskokoukseen saakka kirja hyväksyttiin, ja Jeesuksen ensimmäiset seuraajat käyttivät kirjaa laajalti pitäen Hermasta profeettanaan. 200-luvulle tultaessa Klemens Aleksandrialainen hyväksyi sen osaksi Uutta testamenttia. Origenes (185 - 254) hyväksyi kirjan ilmoitettuna kirjana ja se liitettiin sen Codex Sinaticus-sarjan loppuosaan, joka oli käytössä neljännen vuosisadan puoliväliin saakka. Tertullianus (160 - 220) hyväksyi sen aluksi, mutta myöhemmin, käännyttyään montanistiksi, kieltäytyi tunnustamasta sitä. Iraneus (130 - 200) hyväksyi kirjan Pyhänä Kirjoituksena. Korintin Eusebios kielsi kirjan, mutta Athanasius hyväksyi sen 367, koska hänestä se soveltui hyvin uusien käännynnäisten yksityiseen opiskeluun. Persialainen Manikheus vei sen kauas itämaihin. Myös Dante piti teosta hyvin vaikuttavana.

Kaiken kaikkiaan Paimen-teosta voidaan pitää kirjana, jota ei voida jättää huomiotta ja jonka suurin osa varhaisista kristityistä ajattelijoista ja Jumalan rakastajista tunnusti ilmoitettuna kirjana. Teos kirjoitettiin, kun pyrkimykset saattaa Jeesuksen opetukset hellenistisen kulttuurin mukaiseksi olivat vielä lapsenkengissään ja kun monet Jeesuksen seuraajista olivat vielä tietoisia siitä, että Jeesus oli tullut saattaakseen voimaan ja levittääkseen Mooseksen juutalaisille antamia opetuksia. Jeesuksen tavoin he olivat aktiivisia juutalaisia ja Jeesuksen heille välittämä tietous sai heidät yhä paremmin ymmärtämään, mitä heidän tuli tehdä. He uskoivat ja seurasivat yhä edelleen Vanhan testamentin kirjoituksia. Koska Paimen vahvisti jo heidän aiemmin tuntemiaan asioita, hyväksyivät he Hermasin kirjan Pyhien Kirjoitusten joukkoon.

Ne opetukset (erityisesti Paavalin ja myös eräiden muiden), joiden mukaan kristityn ei tarvitsisi seurata juutalaisten lakeja, kärjistivät ristiriitoja vastakirjoitettujen Pyhien Kirjoitusten kokoelman, jotka sittemmin tunnetaan Uuden testamentin nimellä, sekä Vanhan testamentin välillä. Kuitenkin kirkkolaitos päätti pitää Vanhan testamentin edelleen voimassa huolimatta näistä ristiriitaisuuksista, koska monet ihmiset olisivat pitäneet kertakaikkista Vanhan testamentin torjumista itse Jeesuksen torjumisena. Seurauksena oli väistämätön hämmennystila. Kun samanaikaisesti yritettiin sekä hyväksyä että hylätä Vanha testamentti, alkoi ilmetä ristiriitoja myös Uuden testamentin sisällä. Senhän piti olla "uutta" ilman että se olisi kuitenkaan avoimesti kumonnut vanhaa.

Kirkon varhaisina aikoina ei kuitenkaan toden teolla pyritty edes muodollisesti järjestämään kirjoja siten, että olisi pyritty varmistamaan kaikkien kertomusten ja opinkappaleitten yhteensopivuus. Ensimmäisten kristittyjen yhteisöjen johtajilla oli vapaus käyttää omaa harkintakykyään ja he saattoivat viitata sellaisiin Pyhiin Kirjoituksiin, jotka heidän omasta mielestään parhaiten kertoivat Jeesuksen opetuksista.

Kolminaisuusopin kehittymisen, muotoilemisen ja virallisen hyväksymisen jälkeen (v. 325) tällainen toimintavapaus ei enää tullut kysymykseen asemansa jo vakiinnuttaneen Paavalin kirkon piirissä. Näin ollen valittiin ja kanonisoitiin neljä evankeliumia, ja kaikki muut Jeesuksen syntymän jälkeen kirjoitetut Pyhät Kirjoitukset julistettiin kielletyiksi. Ne Paavalin kirkon johtajista, jotka eivät olleet täysin tyytyväisiä tuolloin muotoutumassa olleeseen "mysteeri-oppiin" ja jotka olivat tunnustaneet tiettyjen kiellettyjen kirjojen arvon, toivoivat voivansa säilyttää muutamia näistä kirjoista huolimatta siitä, että ne olivat selvässä ristiriidassa kirkon uuden opin kanssa. Nuo kirjat koottiin yhteen ja niihin pääsivät käsiksi enää vain kirkon piirissä vallassa olevat henkilöt. Näitä kirjoja alettiin kutsua nimellä Apocrypha ("kansalta piilotettu"). Ne poistettiin myös Raamatusta, ja vain hyvin harvoille jäi kopiota niistä kirjoista, jotka tuhottiin julkisesti. Samoin kävi niille henkilöille, joiden hallussa tällaisia kirjoja (luvatta) oli. Tämä kohtalo koitui myös Hermaksen Paimen-teoksen samoin kuin Barnabaan evankeliumin osaksi. Kirja poistettiin Uudesta testamentista. Se oli herättänyt hämmennystä niiden ihmisten mielissä, joiden käskettiin uskoa kolminaisuusoppiin, joten kirja pyrittiin tuhoamaan täydellisesti.

Nämä yritykset eivät kuitenkaan onnistuneet. Kirjaa koskevia viittauksia ja muistiinpanoja on säilynyt, mutta kenelläkään länsimaissa ei ollut pitkiin aikoihin mahdollisuutta lukea itse kirjaa. Sitten yhtäkkiä vuonna 1922 löydettiin 200-luvulta peräisin oleva tekstin papyrus-käsikirjoitus.

Havaittiin, että Hermaksen käyttämä kreikan kieli oli hyvin kansanomaista. Tavallinen kansa kykeni ymmärtämään kieltä, joten kirja oli kirjoitettu kaikelle kansalle eikä vain älymystö-eliitille. Hermaksen tyyli oli suoraa ja epävirallista. Hänen ilmaisunsa olivat omaperäisä, minkä vuoksi kirjaa oli helppo lukea.

Hermas kertoo aluksi neljästä näkemästään näystä, joista viimeistä hän kutsuu ilmestykseksi, koska enkeli vieraili hänen luonaan paimeneksi pukeutuneena. Enkeli kertoi Hermakselle, että hänet oli lähettänyt "enkeleistä kaikkein kunnianarvoisin" eli enkeli Gabriel. Enkelin oli määrä elää Hermaksen kanssa tämän elämän loppuun asti.

Enkeli käski sen jälkeen Hermasta kirjoittamaan ylös kaikki "Käskyt ja vertaukset". Koska enkeli oli sanellut nämä Hermakselle ja selittänyt vain välittävänsä ne "kaikkein kunnianarvoisimman enkelin" toimeksiannosta, pitivät varhaiskristityt kirjaa ilmestyskirjana.

Hänen käskettiin kirjoittaa seuraavat käskyt muistiin:

I. Ennen kaikkea usko siihen, että Jumala on Yksi ja että Hän loi kaiken olevan ja järjesti sen, saattoi kaikki asiat olemattomasta olevaisiksi ja, että Hän sisältää kaiken, mutta Häntä itseään ei mikään voi sulkea piiriinsä. Sen vuoksi Luota Häneen ja pelkää Häntä sekä opi itsehillintää Hänen pelossaan. Noudata tätä käskyä ja torjut luotasi kaiken pahan ja omaksut kaikki oikeamielisyyden hyveet. Noudattamalla tätä käskyä elät Jumalan mielen mukaisesti.

II. Ole vilpitön ja koruton. Älä puhu kenestäkään pahaa, äläkä kuuntele muita, jos he puhuvat toisista pahaa. Tee niin kuin on oikein ja anna avokätisesti.

III. Rakasta totuutta.

IV. Noudata puhtautta. Ole puhdas ei ainoastaan teoissa vaan myös ajatuksissa.

V. Ole kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Herra asuu kärsivällisyydessä, paholainen taas pahantuulisuudessa.

VI. Luota siihen mikä on oikein, älä luota siihen, mikä on väärin. Oikeamielisyyden tie on suora ja tasainen, mutta synnin tie on vino ja kuoppainen. Ihmisiä seuraa kaksi enkeliä, oikeamielisyyden ja pahuuden enkeli.

VII. Pelkää Herraa ja noudata Jumalan käskyjä.

VIII. Hillitse itsesi sen suhteen, mikä on väärin, äläkä tee sellaista, mikä on väärin. Älä hillitse kuitenkaan itseäsi sen suhteen, mikä on oikein, vaan tee sellaista, mikä on oikein. Pysy erossa kaikesta pahasta ja seuraa oikeaa tietä.

IX. Heitä pois kaikki mielessäsi liikkuvat epäilykset. Pyydä Herralta ilman epäilyä ja tulet saamaan kaikkea. Jumala ei ihmisten tavoin kanna kaunaa, vaan Hän on anteeksiantavainen ja tuntee sääliä luotujaan kohtaan. Puhdista siis sydämesi tämän maailman turhuudesta.

X. Torju itsestäsi surumielisyys, sillä se on epäilyjen ja pahantuulisuuden sisar.

XI. Ihminen, joka kysyy neuvoa väärältä profeetalta on epäjumalanpalvoja ja jää vaille totuutta.

Hermas kysyi enkeliltä, kuinka hän pystyisi erottamaan oikean profeetan väärästä. Enkeli vastasi, että ihminen, jonka henki on kotoisin ylhäältä, on jalomielinen, hiljainen ja nöyrä. Hän pidättäytyy kaikesta pahuudesta ja turhista maanpäällisistä toiveista...(Hän) ei puhu omiaan... ja puhuu silloin kun Jumala toivoo hänen puhuvan...sillä kaikki valta kuuluu Herralle. Väärä profeetta korottaa itsensä muiden yläpuolelle ja varaa itselleen eturivin paikan. Hän on röyhkeä, häpeämätön ja suulas, elää hyvin ylellisesti ja ottaa vastaan palkkioita profetoimisestaan. Voiko Jumalaa palveleva sielu todella hyväksyä palkkioita profetoimisesta? Väärä profeetta välttelee oikeamielisiä ihmisiä ja tarrautuu niihin, jotka ovat epäileviä ja turhamaisia; hän kertoo heille kaikesta virheellisesti myötäillen heidän toiveitaan. Tyhjä astia muiden tyhjien joukossa ei mene rikki vaan on sopusoinnussa muiden kanssa. Ota kivi ja heitä se taivasta kohti, yritä tavoittaa se. Maallinen on heikkoa ja vailla voimaa. Luota sensijaan ylhäältä tulevaan voimaan. Raekuuron rakeet ovat pieniä, mutta miten kivuliaalta tuntuukaan niiden osuminen ihmisen päähän! Tai katso vesipisaraa, joka tippuu katolta maahan kuluttaen kiveen reiän. Samalla tavoin Jumalallinen Voima, joka tulee ylhäältäpäin, on mahtava ja voimakas.

XII. Pane pois mielestäsi kaikki pahat mieliteot ja pukeudu hyviin ja pyhiin toiveisiin. Jumala loi maailman ihmistä varten ja teki koko luomakunnan ihmisen alamaiseksi antaen ihmiselle täydet valtuudet hallita kaikkia olevaisia taivaan alla. Ihminen, jolla on Herra sydämessään, kykenee hallitsemaan kaikkea. Käyttäydy kuin olisit Jumalan orja. Paholainen ei kykene hallitsemaan Jumalan orjia. Paholainen tosin kykenee heitä kampeamaan, muttei heitä kaatamaan.

Ayman Abu Saleh

أيمن أبو صالح – معسكر دير البلح

قطاع غزة - فلسطين

Phone: +358 44 290 9535

E-Mail: absayman (at) gmail.com

Skype: absayman

Google Talk: absayman