SURUJEN VUOSI

Profeetta (SAWS) ja hänen seuralaisensa palasivat normaaliin elämänmenoonsa. Koettelemusten vuodet olivat kuitenkin heikentäneet Khadijan terveyttä, hän sairastui ja kuoli melko pian. Hänessä Profeetta (SAWS) menetti rakastamansa vaimon, ystävän ja tukijan, joka ensimmäisenä oli omaksunut islamin. Hänessä Profeetalla (SAWS) oli ollut pakopaikka kaikista huolistaan, joka hyväsydämisyytensä vuoksi oli ollut paras kumppani koettelemusten keskellä. Profeetta (SAWS) oli rakastanut häntä syvästi. Tämä tapahtui vuonna 619 j.Kr, joka myöhemmin sai nimen 'Surujen vuosi'. Ei kauaakaan tämän jälkeen. Profeetta Muhammedin setä ja suojelija, Abu Talib, myöskin kuoli. Abu Talib oli ollut eräs Mekan arvostetuimpia miehiä - kuuluen Qureishin johtohahmoihin. Huolimatta siitä, että hän ei koskaan ollut islamin seuraaja, hän oli suojellut Profeettaa (SAWS) tämän vihollisilta. Tapahtuma ei ollut Profeetalle (SAWS) ainoastaan surullinen - sen myötä tilanne muuttui hänelle vaaralliseksi. Arabien tavan mukaan jokainen, joka on jonkun toisen suojeluksessa, on turvassa niin kaun kuin hänen suojelijansa elää. Sedän kuoltua Profeetalla ei enää ollut suojelijaa. Profeetan viholliset riemuitsivat nähdessään hänet surun vallassa, ilman lohduttavaa ja tukevaa vaimoa, ja ilman suojelevaa setäänsä. He alkoivat kohdella häntä inhottavammin kuin koskaan ennen. Jopa pikkulapset häpäisivät häntä. Muuan nuori mies heitti suorastaan lantaa hänen päällensä. Profeetta (SAWS) jatkoi matkaansa kotiin tekemättä asiasta numeroa. Kun eräs hänen tyttäristään kiiruhti itkukurkussa pesemään sitä pois, hän lohdutti tätä sanoen:"Älä itke pikkutyttöseni, Allah on suojeleva isääsi." Abu Talib oli ollut Profeetan viimeinen side qureishilaisiin ja nyt Profeetta (SAWS) tunsi, ettei islam voinut edetä Mekassa, koska ihmisten sydämet olivat häneltä suljetut. Niinpä hän päätti matkustaa Ta'ifiin, josta toivoi löytävänsä tukea. Hän vaelsi jalkaisin koko kaupunkien välisen, 70 kilometrin matkan. Siellä hän saarnasi kaikkialla, missä ihmiset kokoontuivat. Kukaan ei kuitenkaan halunnut kuunnella häntä. Hän tapasi merkittävimpien klaanien johtajat, mutta nämäkään eivät halunneet häntä kuunnella. Nämä eivät jääneet pelkästään välinpitämättömiksi hänen sanomalleen, vaan suorastaan nauroivat hänelle, määräsivät jopa orjansa häpäisemään ja kivittämään häntä. Murhemielin jätti Profeetta (SAWS) kaupungin ja löysi lopulta rauhaisan sopen kaupungin laidalta. Siinä muurin varjossa hän saattoi olla hetkisen yksinään. Siinä hän rukoili Allahia seuraavin sanoin:

Oi Allah, Sinulle valitan heikkouttani, avuttomuuttani ja alhaisuuttani ihmisten edessä. Oi Sinä kaikkein Armollisin, Sinä olet heikkojen Herra, ja Sinä olet minun Herrani. Kenen käsiin jätät minun kohtaloni? Muukalaisenko, joka häpäisee minua vaiko vihollisen, jolle olet antanut vallan ylitseni? Jos olet minulle vihoissasi, en välitä miten minun käy. Sinun suosiosi on minun ainoa päämääräni. Turvaudun Sinun Valkeuteesi, joka valaisee pimeyden ja josta tämä maailma ja kaikki muu sen ohella ovat riippuvaisia, varoen ettet suuttuisi ja ettei vihasi syttyisi minuun. Sinua on meidän miellyttäminen kunnes olet meihin täysin tyytyväinen. Ei ole muuta voimaa eikä mahtia kuin Sinä.

Muuri, jonka äärellä Profeetta (SAWS) istui, ympäröi kahden veljeksen omistamaan puutarhaa. Kun nämä kuulivat hänen rukouksensa, heräsi heissä myötätunto häntä kohtaan ja he lähettivät yhden orjistaan hänen luokseen mukanaan vadillinen rypäleitä. Ennen kuin alkoi syödä, Profeetta (SAWS) sanoi Bismillah - Allahin nimeen. Palvelija, jonka nimi oli Addas, hämmästeli näitä sanoja, jollaisia hän ei ennen ollut kuullut. "Kautta Allahin", virkkoi Addas, "tässä maassa ei ole tapana puhua noin. "Mistä maasta sinä oikein tulet, ja mikä on uskontosi Addas?" Tiedusteli Profeetta (SAWS). "Olen kristitty assyrialaisesta Niiniven kaupungista", tämä vastasi. "Siis Joonaan, Mattaan pojan kaupungista", jatkoi siihen Profeetta (SAWS). "Miten sinä voit tietää hänestä?" Kysyi Addas. "Hän on veljeni - hän oli profeetta ja minä olen profeetta", vastasi Allahin Lähettiläs (SAWS). Addas kumartui maahan, suuteli sitten Profeetan päätä, käsiä ja jalkoja, sillä nyt hän tajusi, että tämä oli todellakin oikea Profeetta. Profeetta jatkoi kulkuaan takaisin kohti Mekkaa. Hän oli nyt valmis kohtaamaan kaiken mitä eteen tulisi, sillä hän tiesi, ettei Allah koskaan hylkäisi häntä. Hänen matkansa Ta'ifiin ei ollut turha, sillä kristitty Addas oli siirtynyt islamiin. Matka oli alkusysäys tuleville, suurille muutoksille.

Ayman Abu Saleh

أيمن أبو صالح – معسكر دير البلح

قطاع غزة - فلسطين

Phone: +358 44 290 9535

E-Mail: absayman (at) gmail.com

Skype: absayman

Google Talk: absayman