PALUU MEKKAAN

Suhteet Mekan ja Medinan kesken kehittyivät myönteisempään suuntaan Hudhaybian sopimuksen myötä. Kymmenvuotiseksi tarkoitetun aselevon rikkoi kuitenkin qureisihilaisten ja heidän liittolaistensa, ani akrin, hyökkäys Khuza'ahin heimoa vastaan. Khuza'ahilaiset olivat nimittäin muslimien liittolaisia, joten Profeetta (SAWS) kuultuaan uutiset hyökkäyksestä, käski miestensä valmistautua sotaan. Kun valmistelut oli tehty, hän ilmoitti kohteen olevan Mekka. Hän ei kuitenkaan halunnut taisteluja käytävän kaupungin muurien sisällä, vaan yliote oli saatava yllätyshyökkäyksellä. Näin mekkalaisille ei jäisi aikaa valmistautua sotaan. Piiritettyinä heidän olisi pakko antautua. Näin muslimit voisivat vallata kaupungin ilman ihmishenkien menetyksiä.

Elettiin Ramadan kuuta ja kahdeksatta Hijran jälkeistä vuotta, kun kymmentuhantinen muslimiarmeija lähti kohti Mekkaa. Monet miehistä paastosivat, vaikka siihen ei heillä matkalaisina olisi ollut pakkoa. Tunnelma oli juhlallinen, olivathan he matkalla kohti Mekkaa, heistä monen kotiseutua, jota eivät olleet kahdeksaan vuoteen nähneet. Samanaikaisesti Profeetan setä, al-Abbas, vaimoineen oli päättänyt, että oli aika jättää Mekka ja siirtyä Profeetan seuraan Medinaan. He eivät kuitenkaan ehtineet matkata kuin parikymmentä kilometriä kun he törmäsivät muslimien leiriin. Kun Profeetta (SAWS) näki heidät hän totesi: "Setä, sinun siirtolaisuutesi on oleva viimeinen, kuten minun profetiani on viimeinen." Al-Abbas liittyi armeijaan ja hänen vaimonsa jatkoi turvallisesti matkaansa Medinaan.

Koitti yö ja muslimit sytyttivät tulet valaisemaan leiriään. Mekkalaiset katselivat ihmeissään sytytettyjen tulien valtaisaa määrää. Abu Sufyan kierteli ympäriinsä kyselemässä kenen leiristä oikein oli kyse. Yht'äkkiä häntä vastaan ratsasti al-Abbas. Mies oli selvästi tulossa tulien suunnalta. Itseasiassa hän tuli Profeetan (SAWS) hyväntahdon lähettiläänä. Hänen viestinsä kuului: "Muslimit ovat tulleet valtavan armeijan kera. He eivät hae taistelua, vain pääsyä kaupunkiin. Teidän on parasta antautua, eikä elätellä vastarintaa. Tule tapaamaan Profeettaa (SAWS) minun suojeluksessani." Abu Sufyan suostui esitykseen ja istahti al-Abbasin taakse Profeetan valkean muulin selkään. Oli vielä pimeää kun he saapuivat muslimien leiriin. Joka kerta heidän ohittaessaan leiritulen, kysyttiin: "Kuka siellä?" Kukaan ei tunnistanut vierasta al-Abbasin takana vihollisen päämieheksi. Al-Abbasin he sensijaan tunsivat ja päästivät heidät menemään. Heidän kulkiessaan 'Umarin ohi, tämä yht'äkkiä tunnisti Abu Sufyanin ja karjahti: "Itse Abu Sufyan! Allahin vihoviimeinen vihamies!" Hän lähti juosten miesten perään aikoen tappaa vihollisensa. Al-Abbas hoputti ratsuaan ja he ehtivät kuin ehtivätkin Profeetan teltalle ennenkuin hengästynyt 'Umar saavutti heidät. 'Umar pyysi Profeetalta lupaa saada tappaa Abu Sufyan, tuo islamin vihollinen ja mies joka oli niin useasti johtanut qureishilaisten sotaretkiä heitä vastaan. Al-Abbas kuitenkin keskeytti hänen vuodatuksensa sanomalla: "Olen luvannut suojella häntä hänen täälläolonsa ajan." Profeetta käski setäänsä viemään Abu Sufyanin telttansa turviin. Aamun valjettua Abu Sufyan vietiin Profeetan luokse, joka totesi tälle: "Abu Sufyan! Joko tajuat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah?" Abu Sufyan vastasi siihen: "Mikäli olisi ollut joku toinen, varmaankin se olisi auttanut minut tästä." "Häpeäisit vähän, Abu Sufyan, on aika sinunkin uskoa, että olen todella Allahin Lähettiläs", sanoi Profeetta (SAWS). Mietitttyään tovin, Abu Sufyan muisti miten 'Umarille ei ollut saanut lupaa hänen tappamiseensa. Ajatus sai hänet lausahtamaan: "Huomaan, että olet "jalomielinen ja anteeksiantavainen ihminen, mutta siltikään en ole täysin vakuuttunut sinusta." Al-Abbas puuttui tässä vaiheessa puheeseen todeten: "Ala jo uskoa, niin minäkin teen." Abu Sufyan seisoi hetken aivan hiljaa. Sitten hän lausui kaikkien edessä varmalla ja selkeällä äänellä: "Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on Allahin Lähettiläs." Tämän jälkeen Profeetta (SAWS) käski Abu Sufyania palaamaan Mekkaan ja kertomaan kaupunkilaisille, että muslimit tulisivat sinne seuraavana aamuna. Ennenkuin tämä lähti, al-Abbas ehdotti Profeetalle (SAWS), että Abu Sufyanille, joka oli ylpeä ja omanarvontuntoinen mies, suotaisiin kunniallinen asema. Profeetta (SAWS) otti neuvosta vaarin ja virkkoi Abu Sufyanille: "Kerro väellesi, että kun tulemme kaupunkiin, jokainen, joka vain etsii suojaa sinun talostasi, on oleva turvassa." Tämä oli suuri kunnianosoitus Abu Sufyania kohtaan. Lisäksi Profeetta (SAWS) pyysi häntä välittämään kaupunkilaisille sanan, että kaikki, jotka pysyttelisivät kodeissaan tai Ka’bassa, saisivat myös olla rauhassa. Abu Sufyan kiiruhti takaisin kaupunkiin. Siellä hän kiipesi sille vuorelle, jolta Hagar aikoinaan etsi vettä (ja jolta Profeetta (SAWS) myöhemmin puhui). Hän kuulutti kaupunkilaisia tulemaan luokseen, ja julisti näille: "Oi mekkalaiset, nuo tulet, jotka näimme ympärillämme, ovat Muhammedin ja hänen miestensä leiritulia. Hän on liikkeellä vahvan armeijan tukemana. Heitä on aivan liian paljon, jotta pärjäisimme heille. Parasta, että antaudumme suosiolla. Jokainen joka pysyttelee minun tai omassa talossaan tahi Ka'bassa, on oleva turvassa." Varhain seuraavana aamuna muslimit työntyivät kaupunkiin. Heitä vyöryi joka suunnalta, ohjeenaan olla aiheuttamatta vahinkoa, mikäli heidän etenemistään ei häirittäisi. Kun Profeetta (SAWS) saapui, astui hän alas kamelinsa selästä, kumartui maahan ja kiitti Allahia voitosta. Kun uskottomat tämän näkivät, tajusivat he, että Profeetta (SAWS) oli tullut rauhallisissa aikeissa. Ihmiset lähtivät kodeistaan kohti Ka'baa. Sieltä he tapasivat Profeetan (SAWS) suorittamassa rituaalista Ka'ban ympärikiertoa (tawafia) kamelinsa selässä, muslimit ympärillään. Tawafin suoritettuaan hän lausui: "Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, eikä ole Hänellä vertaista. Qureishin miehet ja naiset, unohtakaa ylpeytenne, sillä olemme kaikki samanarvoisia; olemme kaikki Aadamin jälkeläisiä, sen Aadamin, joka tehtiin tomusta.

" Sitten hän lausui heille seuraavan Koraanin jakeen:

'Ihmiset, me olemme luoneet teidät mieheksi ja naiseksi ja tehneet teistä kansoja ja heimoja, jotta tuntisitte kuuluvanne yhteen. Allahin luona jalosukuisin teistä on se, joka on hurskain. Allah on Kaikkitietävä, Kaiken tunteva.'

Koraani 49:13

Päätettyään resitointinsa Profeetta (SAWS) kysäisi: "Hyvät qureishilaiset, miten arvelette minun nyt menettelevän teidän kanssanne?" Ihmiset harkitsivat pitkään ennenkuin uskalsivat vastata. He olivat selvillä siitä, että sodan lakien nojalla heidät kaikki voitaisiin ottaa sotavangeiksi. Toisaalta he tiesivät Profeetta Muhammedin jalomieliseksi mieheksi. Heidän vastauksensa kuului: "Odotamme sinun kohtelevan meitä kuten olisimme veljenpoikiasi tai kuten hyväsydäminen veli konsanaan tekisi." Tähän hän vastasi kuten profeetta Joosef aikoinaan veljilleen Egyptissä: "Jumala on antava teille anteeksi, onhan Hän Armahtajista Armeliain." Vähän myöhemmin hän kiipesi, tungeksiva väkijoukko kintereillään, Safan kukkulalle. Siellä yksi toisensa jälkeen tarttui hänen käteensä ja julistautui muslimiksi. Sitten palattiin Ka'baan. Siellä Profeetta (SAWS) kohotti sauvansa kohti sen H365:ttä epäjumalankuvaa ja lausui Koraanista jäkeen: H' ALLAHIN ARMELIAAN ARMAHTAJAN Sano:

...Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valheen osa on kadota.

Koraani 17:81

Tämän jälkeen kuvapatsas toisensa jälkeen pantiin nurin. Seurasi Ka’ban puhdistamisrituaali, jonka Profeetta (SAWS) seuraajineen suoritti. Sen päätteeksi ilal sai määräyksen kuuluttaa rukouskutsunsa. Siitä päivästä lähtien on rukouskutsu kaikunut viidesti päivässä Mekassa. Ka’bah, Allahin huone, on palvellut sitä tarkoitusta, jota varten sen Aabraham tuhansia vuosia sitten pystytti: Allahin, meidän Luojamme, palvonnan Pyhättönä; sittemmin myös islamin hengellisenä keskuksena. Sinä päivänä, jolloin Mekka vallattiin, piti Profeetta (SAWS) seuraavan puheen: Allah teki Mekasta pyhän sinä päivänä, jolloin Hän loi taivaan ja maan. Pyhistä Pyhimpänä se on myös säilyvä aina Ylösnousemuksen Päivään asti. Kenenkään, joka uskoo Allahiin ja Viimeiseen Päivään, ei ole lupa vuodattaa siellä verta, eikä katkoa sieltä puita. Niin on ollut ennen minua, eikä se ole luvallista minun jälkeenikään. Minullekaan se ei ole sallittua, paitsi tänä aikana, jolloin Allahin viha kansaansa kohtaa tekee siitä luvallista. Mekka on täten saanut aikaisemman pyhyytensä takaisin. Ne, jotka nyt ovat täällä, menkööt ja kertokoot tämän kaikille."

Ayman Abu Saleh

أيمن أبو صالح – معسكر دير البلح

قطاع غزة - فلسطين

Phone: +358 44 290 9535

E-Mail: absayman (at) gmail.com

Skype: absayman

Google Talk: absayman