KUTSU LEVIÄÄ

Hudaybian kymmenvuotiseksi tarkoitettu sopimus takasi kaikille arabeille vapauden matkustaa tapaamaan Profeettaa (SAWS). Heitä saapuikin joukoittain tunnustamaan uskonsa islamiin. Samanaikaisesti Profeetta (SAWS) päätti, että oli tullut aika levittää sanomaa muihinkin maihin. Tässä tarkoituksessa hän lähetti matkaan luotettuja seuralaisiaan. Näillä oli mukanaan kirje, jossa kerrottiin hänen sanomansa. Viestit oli osoitettu silloisen maailman mahtavimpien kansojen johtajille. Niistä on säilynyt jäljennöksiä, joiden mukaan hän viestitti: "Allah on lähettänyt minut siunaukseksi koko ihmiskunnalle, ottakaa siis vastaan sanomani siitä, että Allah on teitä kohtaan armollinen." On myös kerrottu, että Profeetan (SAWS) ollessa kaivuutöissä Vallihaudan taistelun aattona, kolme valonvälähdystä singahti kivestä, jota hän yritti siirtää. Näissä välähdyksissä hänelle näytettiin ne kolme sivilisaation linnaketta, eteläinen, itäinen ja läntinen, jotka kohtapuoliin siirtyisivät islamin piiriin. Samoihin aikoihin Abu Sufyan Abu Sufyan ja eräitä muitakin qureishilaisia oli kauppamatkalla Syyriassa, joka oli Itä-Rooman (ysantin) keisarikunnan provinssi. Valtakunnan silloinen keisari, Herakleios, sattui myös näkemään unen. Hän kuvasi untaan hovissaan vierailleille seuraavasti: “Näin keisarikuntamme kukistuvan ja voiton lankeavan kansalle, joka ei seuraa meidän uskontoamme." Aluksi hän tulkitsi sen tarkoittavan valtakuntansa juutalaisväestöä. Hänen mielessään käväisi ajatus tuhota nämä kaikki, kunnes asrasta saapui sikäläisen kuvernöörin lähettiläs. Tällä oli mukanaan raportti keisarille, joka alkoi: "Kunnioitettu keisari Herakleios, kaupungissa on muutamia arabeja, jotka ovat kertoneet ihmeellisistä tapahtumista heidän maassaan..." Raportissa kuvattiin Profeetan (SAWS) toiminnasta kantautuneita kuulopuheita. Raportin kuultuaan Herakleios komensi sotilaitaan: "Etsikää käsiinne ja tuokaa luokseni joku, joka osaa kertoa lisää tästä kysymyksestä." Sotilaat eivät kuitenkaan löytäneet kuvausten alkuperäisiä esittäjiä. Sensijaan he toivat mukanaan löytämänsä Abu Sufyanin ja muutamia tämän kumppaneita.

Herakleios kysyi: “Sattuuko kukaan teistä olemaan Profeetta Muhammedin (SAWS) lähisukulainen? "Abu Sufyan vastasi: "Minä olen." Keisari esitti sitten kaikki kysymyksensä tälle, olettaen tämän olevan parhaiten perillä Profeetan (SAWS) toiminnasta. Aluksi hän kysäisi: “Mikä on Profeetan asema heimonne parissa?" Abu Sufyan vastasi: "Hän kuuluu erääseen kaikkein arvotetuimmista suvuistamme." Tiedetäänkö kenenkään ennen häntä esittäneen vastaavia asioita mitä hän on tehnyt?" "Ei", kuului vastaus. "Onko häntä koskaan epäilty valehtelijaksi?" "Ei ikinä." Seuraavaksi keisari esitti kysymyksen: "Mitä mieltä ollaan hänen ajatuksistaan ja mielipiteistään; entä hänen j ärj en juoksustaan?" "Kukaan ei ole koskaan asettanut hänen järjen juoksuaan kyseenalaiseksi tai löytänyt siitä mitään vikaa", vastasi Abu Sufyan. Keitä ovat hänen seuraajansa, ovatko he maan mahtavia vaiko sen hiljaisia?" "Enimmäkseen vaatimatonta väkeä." "Onko seuraajien lukumäärä nousussa vai laskussa?" "Luku kasvaa koko ajan, yksikään heistä ei jätä häntä", totesi Abu Sufyan. Sitten keisari siirtyi toisenlaisiin kysymyksiin: "Mikäli hän sopii jotakin, pitääkö hän siitä myös kiinni?" "Pitää", vastasi Abu Sufyan. "Oletteko koskaan taistellut häntä vastaan?" kysäisi keisari. Abu Sufyan muotoili asian: "Kyllä, toisinaan olemme voittaneet, toisinaan taas hän; koskaan hän ei ole syönyt sovittua sanaa." Keisari jatkoi: “Mitä hän edellyttää ihmisiltä?" "Että nämä palvoisivat yhtä ainoata Jumalaa", vastasi Abu Sufyan. "Hän kieltää ihmisiä palvomasta esi-isiensä tavoin, edellyttää että he rukoilevat vain Allahia, antavat almuja, pitävät antamansa lupaukset ja täyttävät velvollisuutensa."

Huolimatta siitä, että oli Profeetan (SAWS) vihollinen, Abu Sufyan oli puhunut totta. Hän kääntyi muslimiksi vasta elämänsä loppupuolella. Karavaaninsa muiden paikallaolleitten jäsenten pelosta hän ei kuitenkaan uskaltanut valehdella. Tapaaminen keisarin kanssa päättyi tämän toteamukseen: "Päättelen tästä kaikesta, että mies todellakin on Profeetta (SAWS). Sanoit, etteivät hänen seuraajansa jätä häntä. Se todistaa, että heillä on sydämissään aito usko, sillä todellinen usko ei kerran sydämen vallattuaan lähde sieltä pois. Minulla oli aavistus, että hän on ilmestyvä. Mikäli kertomasi pitää paikkansa, hän varmaankin on kukistava minut. Jos hän olisi täällä, pesisin hänen jalkansa. Voitte lähteä." Ei kauaakaan tuon kohtaamisen jälkeen saapui DiHiyah niminen sanansaattaja mukanaan Profeetta Muhammedin (SAWS) kirje, jossa sanottiin: “Mikäli hyväksyt islamin, olet turvassa; mikäli taas et, joudut kantamaan vastuun päätöksestäsi. Herakleios sieppasi kirjeen käsiinsä. Järkyttyneenä, vaivoin kyeten hillitsemään itsensä, hän virkkoi DiHiyalle: "Tiedän, että herranne on oikea Allahin Profeetta. Meidän kirjoituksissamme on kerrottu hänen tulemisestaan. Siirtyisin mielihyvin islamiin, mikäli minulla ei olisi syytä pelätä roomalaisten tappavan meidät kostoksi siitä hyvästä. Parasta, että menet piispa DaghaTirin puheille, ja kerrot kai ken hänelle. Väki luottaa hänen sanaansa enemmmän kuin minun." Niinpä DiHiyah välitti viestinsä piispalle, joka sen kuultuaan virkkoi: "Totta, teidän herrastanne, jota me kutsumme nimellä Ahmed, on maininta meidän kirjoituksissamme." Sitten hän vaihtoi mustan kasukkansa valkoiseen ja meni kirkkoonsa. Hän puhui sinne kokoontuneelle väelle seuraavasti: "Oi roomalaiset, Ahmed on lähettänyt meille kutsun liittyä omaan uskontoonsa. Niinpä todistan uskovani, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Ahmed on Hänen palvelijansa ja lähettiläänsä." (Ahmed on Muhammed-nimen toinen muoto). Tämän kuultuaan väki raivostui ja kävi DaghaTirin kimppuun, piesten tämän kuoliaaksi. Herakleios pelkäsi itselleen käyvän samoin. Hän puhutteli kenraaleitaan parvekkeelta: “Oi roomalaiset, muuan mies on kirjoittanut minulle kutsun siirtyä omaan uskontoonsa. Uskon, että hän on se oikea Profeetta, jota meidän on käsketty odottaa. Siispä seuratkaamme häntä, tullaksemme onnellisiksi tässä ja tulevassa maailmanajassa." Kun kuuli roomalaisten karjuvan kiukusta, Herekleios nopeasti käänsi takkinsa ja sanoi: "Minä vain teeskentelin nähdäkseni kuinka vahva on teidän uskonne. Olen iloinen siitä, että uskonne on horjumaton." Sitten Herakleios ehdotti, että he - ylläpitääkseen rauhantilaa - maksaisivat muslimeille tai antaisivat näille maata. Tähän roomalaiset eivät kuitenkaan suostuneet. Tajutessaan, että mitään ei olisi tehtävissä sen estämiseksi, etteikö islam eräänä päivänä valtaisi Syyriaa, Herakleios jätti maakunnan. Lähtiessään paluumatkalle Konstantinopoliin, Itä-Rooman pääkaupunkiin, hän kääntyi taakseen ja virkkoi: " Oi sinä Syyrian maa, jää hyvästi ainiaaksi." Sillävälin toinen Profeetan sanansaattaja saapui Persian kuninkaan, Khosroesin palatsiin. Tämän henkivartijat valistivat sanansaattajaa: "Kun kohtaat kuninkaan (shaahin) sinun on kumarruttava, etkä saa nostaa päätäsi ennenkuin hän puhuttelee sinua. Sanansaattaja totesi tähän. "En koskaan suostu sellaiseen. Kumarrun vain Allahin edessä." "Siinä tapauksessa shaahi ei ikinä hyväksy tuomaasi kirjettä", sanottiin hänelle. Kun sitten kuninkaan tapaamisen aika koitti, shaahi hämmästeli miestä, joka piti päänsä pystyssä ja kieltäytyi polvistumasta hänen eteensä, kuten tapa vaati. Joka tapauksessa shaahi luetutti kirjeen, joka kuului:

'Allahin, Armeliaan Armahtajan nimeen, Muhammedilta, Allahin Lähettiläältä Khosroesille, Persian shaahille. Rauha kaikille, jotka seuraavat totuutta, ja uskovat Allahiin ja Hänen Profeettaansa, jotka tunnustavat uskovansa, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja, että Muhammed on Hänen Lähettiläänsä. Allahin nimessä, jonka Lähettiläs olen, pyydän sinua varoittamaan kansaasi, ja kehoittamaan heitä hyväksymään Hänen Sanomansa. Mikäli he eivät näin tee, he saavat kantaa vastuun seurauksista. Ryhtykää muslimeiksi ja olette turvassa. Mikäli kieltäydyt kertomasta tätä heille, alamaisesi tulevat syyttämään sinua ymmärtämättömyydestäsi.

Shaahi raivostui kirjeestä ja repi sen pieniksi palasiksi. Kun sanansaattaja oli palannut Arabiaan ja kertonut Profeetalle (SAWS) mitä Khosroes oli tehnyt. Profeetta (SAWS) totesi: "Repiköön Allah samoin hänen valtakuntansa palasiksi." Vuosien perästä tämä Profeetan (SAWS) sana kävikin toteen.

Kuten Syyriaan ja Persiaan, lähetettiin viestiviejä myös Abessiniaan, sen kuninkaan, Neguksen luokse. Kirje kuului: 'Rauha kanssanne. Ylistys Allahille, kuninkaiden Kuninkaalle, Kaikkein Pyhimmälle, Rauhanantajalle, Uskon säilyttäjälle, Varjelijalle. 'Hän on Allah; ei ole muuta jumalaa kuin Hän: Kuningas, Pyhä, Rauha, Suojelija, Vartija, Mahtava, Väkevä, Ma j esteettinen. Allah on niiden yläpuolella, joita he asettavat Hänen rinnalleen! Todistan uskovani, että Jeesus, Marian poika, on Allahin henki ja Hänen sanansa, jonka Hän saattoi hyvään, puhtaaseen, neitsyt Mariaan, jotta hän kantaisi Jeesusta. Allah loi hänet Henkensä henkäyksestä kuten hän loi Aadamin Kädellään ja Henkäyksellään. Kutsun sinua Allahin puoleen, sen Ainoan, jolla ei ole vertaista tottelemaan Häntä, seuraamaan minua ja uskomaan siihen mitä minulle on annettu ilmoitettavaksi, sillä minä olen Allahin Lähettiläs. Rauha olkoon niilä, jotka kulkevat oikeaan johdettuina.' Abessinian kuningas oli hyvin viisas mies, ihmiset pitivät häntä hyvänä kristittynä. Hän oli toki kuullut Profeetasta (SAWS) ja hänen uskonnostaan niiltä muslimeilta, jotka vuosia sitten olivat saaneet turvapaikan hänen maassaan. Hän oli syvästi liikuttunut saamastaan kirjeestä. Kun hän laskeutui alas valtaistuimeltaan, hän ei tehnyt sitä vain osoittaakseen kunnioitustaan vaan myös julistaakseen olevansa itsekin muslimi. Hän lähetti Profeetalle (SAWS) seuraavansisältöisen vastauskirjeen: 'Muhammedille, Allahin Profeetalle Negus al-Ashamilta, Abessinian kuninkaalta.Assalamu aleikum oi Allahin Profeetta, wa raHmatullah wa barakatuhu Hänellä, joka on johdattanut minut islamiin, ei ole vertaista. Sain kirjeenne, oi Allahin Lähettiläs. Eräitä seuraajiasi, heidän mukanaan serkkusi Ja'far, asuu yhä täällä. Uskon, että olet oikea Allahin Profeetta; haluan täten uusia sen uskollisuudenvalani, jonka olen jo serkkusi Ja'farin välityksellä tehnyt sinulle. Hänen johdollaan siirryin islamiin ja alistuin Maailmojen Herralle.

Neljäskin sanansaattaja matkasi laivalla Aleksandriaan tapaamaan Muqawqisia, Egyptin hallitsijaa. Tämä kuului kristittyjen koptilaiseen uskonhaaraan. Kirjeessään Profeetta (SAWS) kutsui Muqawqisia ottamaan vastaan islam. Koska tämä kristittynä uskoi Jeesuksen sanomaan, olisi hänen helppo uskoa Profeetta Muhammediin (SAWS), jolla oli samanlainen sanoma Allahilta. Kirje kuului:

'Allahin Armeliaan Armahtajan nimeen. Muhammedilta Abd Allahin pojalta ylhäiselle Koptille. Olkoon rauha sillä, joka seuraa Totuutta. Pyydän sinua ottamaan islamin vastaan. Ryhdy muslimiksi ja Allah on palkitseva sinut kahdesti. Jos taas kieltäydyt, kannettavaksesi lankeaa syyllisyys siitä, ettet sallinut kansasi päästä osalliseksi tästä siunauksesta.' Muqawqis arvosti saamaansa kirjettä, kohteli viestintuojaa hyvin, ja lähetti tämän mukana monia lahjoja Profeetalle (SAWS). Muslimiksi hän ei kuitenkaan ryhtynyt. Vaikka vain Abessinia vastasi myönteisesti Profeetan kutsuun siirtyä islamiin, ei peli suinkaan ollut menetetty - ei kulunut montaakaan vuotta kun Persia, Syyria ja Egypti tulivat islamin valtapiiriin.

Ayman Abu Saleh

أيمن أبو صالح – معسكر دير البلح

قطاع غزة - فلسطين

Phone: +358 44 290 9535

E-Mail: absayman (at) gmail.com

Skype: absayman

Google Talk: absayman