Profeetan tehtävän luonne ja välttämättömyys

On helppo huomata, että Jumala on armeliaasti varustanut ihmisen kaikella, mitä tämä tarvitsee tässä maailmankaikkeudessa. Jokainen vastasyntynyt saapuu maailmaan varustettuna silmillä jotta hän näkisi, korvilla jotta hän kuulisi, nenällä jotta hän voisi haistella ja hengittää, käsillä jotta voisi koskettaa, jaloilla jotta hän voisi kävellä ja järjellä jotta hän voisi ajatella ja pohtia! Kaikki nämä mahdollisuudet, voimat ja kyvyt, joita ihminen tarvitsee tai saattaa tarvita, on mitä huolellisimmin annettu hänelle ja ihmeellisellä tavalla sijoitettu hänen pikkuruiseen ruumiiseensa. Jokainen pienikin tarve on otettu huomioon ja siihen on varauduttu. Mitään ihmiselle tarpeellista ei ole jätetty pois.

Sama koskee maalimaa missä hän elää. Kaikkea mikä on hänen elämiselleen välttämätöntä, on varattu runsaasti - ilmaa, valoa, lämpöä, vettä ja niin edelleen. Lapsi löytää, avatessaan silmänsä, ravintonsa äitinsä rinnasta. Vanhemmat rakastavat häntä vaistomaisesti ja heidän sydämiinsä on juurrutettu vastustamaton halu huolehtia hänestä, kasvattaa häntä ja uhrata kaikkensa hänen hyvinvointinsa hyväksi. Lapsi kasvaa tämän ylläpitojärjestelmän turvissa aikuiseksi ja saa kaikissa elämänsä vaiheissa luonnosta kaiken mitä hän tarvitsee. Kaikista hengissäsäilymisen ja kasvun edellytyksistä on huolehdittu ja hän huomaa, että koko maailmankaikkeus on hänen palveluksessaan kaikissa vaiheissa.

Ihmistä on edelleen siunattu kaikilla niillä voimilla, kyvyillä ja taidoilla - fyysisillä, henkisillä ja moraalisilla - joita hän tarvitsee elämisen taisteluun. Tässä suhteessa Jumala on suorittanut ihmeelliset järjestelyt. Hän ei ole jakanut näiti kykyjä ihmisille aivan tasan. Tasapuolinen jako olisi tehnyt ihmiset aivan riippumattomiksi toisistaan ja heikentänyt keskinäisen huolenpidon ja yhteistyön mahdollisuuksia. Siten, vaikka ihmiskunnalla kokonaisuudessaan on hallinnassaan kaikki mitä tarvitaan, kykyä on jaettue ihmisten kesken epätasaisesti ja säästäväisesti. Joillakin on fyysistä voimaa ja urhollisuutta, toiset taas kunnostautuvat henkisillä lahjoillaan. Jotkut saavat syntymälahjana taiteellisia, runollisia ja filosofisia taipumuksia, joillakin on terävä kieli, toisilla sotilaallista tarkkanäköisyyttä, kaupallista älykkyyttä, matemaattista tarkkuutta, tieteellistä uteliaisuutta, kirjallista havaintokykyä, filosofista mielenlaatua jne. Nämä erikoistaipumukset erottavat ihmisen ja tekevät hänelle mahdolliseksi ymmärtää vaikeita asioita, jotka ovat tavallisen ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella. Nämä tiedot, taipumukset ja lahjakkuudet ovat Jumalan lahjoja. Ne ruumiillistuvat niiden ihmisten luonnossa, jotka Jumala on määrännyt täten erottumaan muista. Ne ovat useimmiten synnynnäisiä eikä niitä voi hankkia pelkän koulutuksen tai harjoittelun avulla.

Täten Jumalan lahjojen tarkempi pohtiminen paljastaa, että lahjat on jaettu ihmisten keskuuteen hämmästyttävällä tavalla. Kyvyt, joita tarvitaan inhimillisen kulttuurin yleiseen ylläpitoon, on annettu tavallisille ihmisille, kun sitävastoin erikoistaipumukset, joita tarvitaan vain rajoitetussa määrin, on annettu vain pienelle määrälle ihmisiä. Sotilaiden, talonpoikien, käsityöläisten ja työläisten lukumäärät ovat suuria, mutta kenraaleja, oppineita, valtiomiehiä ja intellektuelleja on suhteellisesti vähemmän. Sama koskee kaikkia ammatteja, taiteita ja käsityötaitoa. Yleisenä sääntönä tuntuu olevan: mitä merkittävämpi kyky ja suurempi nerous, sitä pienemmällä määrällä ihmisiä on nämä lahjat. Huippuneroja, jotka jättävät lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan ja joiden saavutukset ohjaavat ihmiskuntaa pitkiä aikoja, on vielä vähemmän.

Tässä joudumme toisen kysymyksen eteen: rajoittuvatko inhimillisen kulttuurin perustarpeet asiantuntijoiden ja spesialistien tarpeeseen lain ja politiikan, luonnontieteiden ja matematiikan, insinööritaidon ja mekaniikan, finanssitieteen ja taloustieteen ja muiden sellaisten aloilla, vai tarvitaanko myös ihmisiä, jotka pystyvät osoittamaan Oikean Tien - tien Jumalan luo ja pelastukseen? Toiset asiantuntiijat varustavat ihmiset tiedoilla kaikesta siitä, mitä maailmassa on ja keinoista käyttää sitä hyväksi, mutta tarvitaan myös joku joka kertoo ihmiselle luomisen tarkoituksesta ja itse estämään merkityksestä. Mitä ihminen itse on ja mitä varten hänet on luotu? Kuka on varustanut hänet kaikilla voimilla ja kyvyillä ja miksi? Mitkä ovat elämän todellisetpäämäärät ja mitenne voidaan saavuttaa? Mitkä ovat elämän todelliset arvot ja miten ne voidaan saavuttaa? Tämä on ihmisen tärkein tarve ja ellei hän tiedä tätä , hän ei voi pystyttää kulttuurin rakennusta terveelle pohjalle eikä voi onnistua tässä ja tuonpuoleisessa elämässä. Järkemme kieltäytyy uskomasta, että Jumala, joka on varustanut ihmisen hänen pienimpiäkin tarpeitaan varten, laiminlöisi kaikkein suurimman, ylevimmän ja tärkeimmän tarpeen. Ei, niin ei asia voi olla. Eikä asia olekaan niin. Samalla kun Jumala on luonut kunnostautuneita ihmisiä tieteen ja taiteen aloilla, Hän on nostanut ihmisiä, joilla on syvällinen näkemys, puhtaat intuitiot ja mitä korkeimmat kyvyt tuntea ja ymmärtää Häntä. Heille Hän on itse ilmaissut jumalisuuden, hurskauden ja oikeudenmukaisuuden tien. Hän antoi heille kaiken tiedon elämän tarkoituksesta ja moraalisuuden arvoista ja uskoi heille tehtäväksi jumalisen ilmoituksen välittämisen muille ihmisille ja heidän johdattamisensa Oikealle Tielle. Nämä ihmiset ovat profeettoja ja Jumalan lähettiläitä.

Profeettojen erottavina piirteinä yhteiskunnassa ovat erityiset kyvyt, luontainen mielenlaatu ja hurskas ja sisällyksekäs elämä, suunnilleen samoin kuin taiteiden ja tieteiden nerot erottuvat muista ihmisistä erikoislaatuisten kykyjensä ja luontaisten taipumustensa ansiosta. Ihmisen nerous mainostaa itse itseään ja saa automaattisesti toiset ihmiset tunnistamaan ja hyväksymään sen. Kun esimerkiksi kuuntelemme synnynnäistä runoilijaa, huomaamme heti hänen erikoislaatuisen nerokkuutensa. Vaikka ne, joille tätä luontaista lahjakkuutta ei ole annettu, yrittäisivät parhaansa saavuttaakseen saman erinomaisuuden runoudessa, he eivät voi onnistua. Sama koskee synnynnäistä puhujaa, kirjailijaa, johtajaa tai keksijää. Jokainen sellainen lahjakkuus erottautuu merkittävän voimansa ja loistavien saavutustensa ansiosta. Muut eivät voi vetää sille vertoja. Sama on totta profeetan suhteen. Hänen järkensä ratkaisee ongelmat, joita muiden järki ei ymmärrä; hän puhuu ja valaisee asioita, joista kukaan muu ei osaa puhua; hänellä on tiedot kiperistä ja monimutkaisista kysymyksistä, joita kukaan muu ei ymmärtäisi edes vuosien syvällisen ajattelun ja mietiskelyn jälkeen. Järki hyväksyy kaiken mitä hän sanoo; sydän tuntee sen totuudenmukaisuuden; ja kokemukset maallisista asioista samoin kuin havainnot maailman ilmiöistä todistavat kaikki siitä, että jokainen hänen suustaan lähtevä sana on totta. Jos kuitenkin itse yrittäisimme tehdä saman työn, vain epäonnistuminen odottaa meitä. Hänen luontonsa ja mielensä ovat niin puhtaat, että hänen asenteensa osoittaa kaikissa asioissa totuudenmukaisuutta, suoruutta ja ylevyyttä. Hän ei koskaan tee tai sano mitään pahaa eikä myöskään syyllisty mihinkään pahaan. Hän juurruttaa aina mieliin hyveellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta ja noudattaa itse sitä, mitä hän saarnaa toisille. Mikään tapahtuma hänen elämässään ei osoita, ettei hänen elämänsä olisi hänen ihanteidensa mukaista. Hänen sanojaan tai hänen tekojaan ei kannusta omanvoitonpyyynti. Hän kärsii toisten puolesta, mutta ei koskaan pane toisia kärsimään oman hyvinvointinsa takia. Hänen koko elämänsä on esimerkkinä totuudesta, jaloudesta, luonteen puhtaudesta, ylevästä ajattelusta ja inhimillisyyden ylimmästä muodosta. Hänen luonteensa on vailla vikoja eikä tarkinkaan tutkimus voi paljastaa mitään säröjä hänen elämässään. Ja kaikki nämä tosiasiat, kaikki nämä ominaisuudet osoittavat selvästi, että hän on Jumalan profeetta ja että ihmisten on pantava uskonsa häneen.

Kun on aivan selvää, että se ja se henkilö on Jumalan oikea profeetta, tämän toteamisen luonnollinen seuraus on, että hänen sanansa hyväksytään, hänen ohjeitaan noudatetaan ja hänen käskyjään totellaan. On täysin järjenvastaista hyväksyä ihminen Jumalan oikeaksi profeetaksi ja olla sitten uskomatta hänen sanojaan tai seuraamatta hänen määräyksiään; sillä juuri se, että hänet on hyväksytty Jumalan profeetaksi merkitsee sitä, että se mitä hän sanoo on Jumalasta ja mitä tahansa hän tekee, on Jumalan Tahdon mukaista ja Hänelle mieleistä. Täten tottelemattomuus häntä kohtaan on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan - ja tottelemattomuus Jumalaa kohtaan ei johda muuhun kuin tuhoon ja hävitykseen. Siksi juuri profetan hyväksyminen tekee velvollisuudeksemme taipuu hänen ohjeisiinsa ja hyväksyä ne ilman pienintäkään vastaansanomista. Emme ehkä täysin käsitä jonkin määräyksen viisautta ja tarkoituksenmukaisuutta, mutta jo se tosiasia, että profeetta on antanut ohjeen, on riitävä tae sen totuudenmukaisuudesta, eikä epäröinnille tai epäilyksille jää pienintäkään tilaa. Kykenemättömyytemme sen käsittämiseen ei riitä aiheeksi epäilylle, että siinä olisi puutteita tai virheitä, sillä tavallisen ihmisen käsityskyky ei ole virheetön. Sillä on omat rajoituksensa, joita ei voi jättää täysin huomiotta. On ilmeistä, että henkilö, joka ei tunne perusteellisesti jotakin taiteenalaa, ei voi ymmärtää sen hienouksia; mutta tämä henkilö olisi typerä, jos hän kieltäisi kaiken sen mitä asiantuntija sanoo. On huomattava, että kaikissa tärkeissä maallisissa liiketoimissa asiantuntijaa tarvitaan neuvonantajana, ja kun käännymme asiantuntijan puoleen, luotamme siitä lähtien hänen neuvoihinsa ja olemme täysin riippuvaisia hänestä. Luovumme omasta harkinta- ja päättämisoikeudestamme ja seuraamme häntä suosiollisesti. Kukaan tavallineen ihminen ei voi olla maailman kaiken tiedon ja taidon mestari. Tavalliselle ihmiselle sopivin tapa on tehdä itse mitä osaa, ja kun kysymyksessä ovat asiat, joita hän ei hallitse, käyttää kaikki viisautensa ja oveluutensa parhaan mahdollisen ihmisen löytämiseen avukseen ja oppaakseen, ja kun hän sitten on löytynyt, hyväksyä hänen neuvonsa ja seurata häntä. Kun olemme varmoja, että joku henkilö on paras saatavissa oleva tiettyyn tarkoitukseen, pyydämme hänen neuvoaan ja ohjausta ja luotamme täysin häneen. Olisi epäviisasta puuttua hänen toimiinsa joka askeleella ja sanoa. "Ennen kuin teet mitään muuta, selitä minulle ensin niin, että ymmärrän." Kun palkkaamme asianajajan hoitamaan jotakin lakiasiaa, emme puutu hänen toimiinsa joka käänteessä. Mieluummin luotamme häneen ja noudatamme hänen neuvojaan. Menemme lääkariin saadaksemme hoitoa ja seuraamme hänen ohjeitaan. emme työnnä nokkaamme lääketieteellisiin asioihin emmekä kokeile loogisia kykyjämme väittelemällä lääkärin kanssa. Tämä on oikea asenne elämässä. Näin pitää suhtautua myös uskontoon. Tarvitsemme tietoa Jumalasta, haluamme tuntea Jumalalle mieleisen elämäntavan, eikä meillä ole mitään keinoja hankkia näitä tietoja. Velvollisuutemme on sen tähden etsiä oikea Jumalan profeetta, ja tämä on tehtävä erittäin huolellisesti, teräväjärkisesti ja tarkasti arvioiden, sillä jos valitsemme väärän henkilön oikeaksi profeetaksi, joudumme väärille jäljille. Jos me kuitenkin tarkan harkinnan ja punnitsemisen jälkeen ehdottomasti päätämme, että joku henkilö on todella Jumalan oikea profeetta, meidän on luotettava häneen täysin ja toteltava uskollisesti kaikkia hänen ohjeitaan.

Onhan selvää, että ihmisen ainoa Oikea Tie on se, jonka profeetta ilmoittaa ja oikea tapa elää on se, jonka hän sanoo Jumalan määränneen. Tästä voi helposti ymmärtää, että kaikille ihmisille on ehdottoman tärkeätä uskoa profettaan ja totella häntä ja seurata häntä, ja että ihminen joka hylkää profeetan ohjeet ja yrittää itse muovata oman tiensä, poikkeaa Oikealta Tieltä ja joutuu väistämättömästi harhaan.

Tässä asiassa ihmiset syyllistyvät kummallisiin erehdyksiin. On ihmisiä, jotka myöntävät profeetan aitouden ja totuudenmukaisuuden, mutta eivät pane uskoaan (iman) häneen eivätkä seuraa häntä elämässään. Sellaiset ihmiset eivät ole vain Kafireja, vaan käyttäytyvät myös epäviisaasti ja luonnottomasti, sillä ellemme seuraa profeettaa tunnustettuamme hänet, merkitsee se sitä, että tietoisesti seuraamme valhetta. Ja mikä hulluus voi olla tätä suurempi!

Jotkut ihmiset julistavat:" Emme tarvitse profeettaa oppaaksemme, me löydämme itse tien totuuteen." Tämä on myös väärä näkökanta. Olemme luultavasti oppineet geometriaa ja tiedämme, että kahden pisteen välillä voi olla vain yksi suora viiva, kaikki muut viivat ovat kieroja tai sitten ne eivät kosketa kyseistä pistettä. Sama koskee tietä totuuteen, mikä islamin kielellä on nimeltään sirat-i-mustaqiim (Suora tie). Tämä tie lähtee ihmisestä ja johtaa suoraan Jumalan luo ja tämä tie voi selvästikin olla vain yksi ainoa, kaikki muut tiet ovat eksytyksiä ja johtavat harhaan. Profeetta on osoittanut tämän Suoran Tien, eikä sen lisäksi voi olla mitään muuta suoraa tietä. Ihminen joka jättää huomioonottamatta tämän tien ja etsii muita teitä, on vain oman mielikuvituksen narri. Hän valitsee tien ja uskoo sen olevan oikea, mutta havaitsee pian joutuneensa kiinni ja eksyneensä oman mielikuvituksensa luomiin labyrintteihin ja koukeroihin. Mitä voidaan sanoa ihmisestä, joka on eksynyt ja joka, kun hyvä ihminen neuvoo hänelle oikean tien, uhmaavasti torjuu opastuksen sanoen:" En noudata ohjeitasi enkä hyväksy osoittamaasi tietä, vaan hapuilen itse tällä tuntemattomalla alueella ja yritän löytää etsintäni kohteen omallatavallani." Tämä on tietysti pelkkää typeryyttä kun profeettojen selvät ohjeet ovat käytettävissä. Olisi suurta ajan ja energian tuhlausta, joa jokainen yrittäisi aloittaa uudelleen tyhjästä. Emme milloinkaan toimi siten tieteiden ja taiteiden alalla, miksi sitten tässä?

Tämä on tavallinen erehdys ja jo vähäinen pohdinta paljastaa sen viat ja puutteet. Mutta jos syvennymme asiaan, huomaamme, että henkilö, joka kieltää uskovansa oikeaan profeettaan, ei voi lainkaan löytää tietä Jumalan luo suoraan tai muutenkaan. Tämä johtuu siitä, että ihminen, joka kieltäytyy luottamasta totuudenmukaisien ihmisten neuvoihin, omaksuu niin turmeltuneen asenteen, että totuuden näköalat käyvät vieraiksi hänelle ja hän joutuu oman itsepäisyytensä, ylimielisyytensä, ennakkoluulojensa ja paheellisuutensa uhriksi.

Usein tämä kieltäytyminen johtuu väärästä ylimielisyydestä tai sokeasta vanhoillisuudesta itsepäisestä pysyttelystä esi-isien tavoissa, tai orjuudesta oman itsensä alhaisimmille taipumuksille, joiden tyydyttäminen profeetan oppeihin alistuttaessa käy mahdottomaksi. Jos ihminen on kokonaan jonkin tällaisen tilanteen vallassa, totuuden polku on suljettu häneltä. Kateellisen henkilön tavoin hän ei osaa katsoa asioita todellisuuden valossa. Sellainen ihminen ei voi löytää mitään tietä pelastukseen. Toisaalta jos ihminen on vilpitön ja totuuttarakastava eikä ole minkään yllämainitun päähän pinttymän orja, tie todellisuuteen on valmiiksi päällystetty häntä varten eikä hänellä ole mitään syytä kieltäytyä uskomasta profeettaan. Ei - hänhän löytää profeetan opetuksista aivan kuin oman sielunsa kaiun, ja hän löytää itsensä löytämällä profeetan.

Ja ennen muuta, oikea profeetta on Jumalan itsensä nostama. Juuri Hän on lähettänyt tämän ihmiskunnan keskuuteen välittämään Hänen sanomaansa Hänen kansalleen. Hänen käskynsä on, että panemme uskomme profeettaan ja seuraamme häntä. Siten se, joka kieltäytyy uskomasta Jumalan lähettilääseen, kieltäytyy itse asiassa noudattamasta Jumalan määräyksiä ja hänestä tulee kapinallinen. Ei voida mitenkään kieltää sitä tosiasiaa, että se, joka kieltäytyy tunnustamasta hallitsijan lähettilään arvovaltaa, kieltää itse asiassa itsensä hallitsijan arvovallan. Tämä tottelemattomuus tekee hänestä kapinallisen. Jumala on maailmankaikkeuden Herra, todellinen Hallitsija, kuninkaiden Kuningas ja jokaisen ihmisen ehdoton velvollisuus on tunnustaa Hänen lähettiläidensä ja apostoleidensa arvovalta ja totella heitä Hänen valtuutettuina profeettoinaan. Ja se, joka kääntyy pois Jumalan profeetasta, on kafir, uskoipa hän Jumalaan tai ei.

Ayman Abu Saleh

أيمن أبو صالح – معسكر دير البلح

قطاع غزة - فلسطين

Phone: +358 44 290 9535

E-Mail: absayman (at) gmail.com

Skype: absayman

Google Talk: absayman