Laillisesti pätevien käännösten laatimisohjeet

Yleistä

Ohjeet on laadittu Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) asiatekstinkääntäjien jaoston yhteistyönä, ja ne

pohjautuvat yleisesti hyviksi ja järkeviksi koettuihin toimintaperiaatteisiin, joita on pohdittu eri foorumeilla. Ohjeet eivät

ole Suomen viranomaisten vahvistamia. Vastaavia ohjeita tai pysyväismääräyksiä ovat antaneet esim. Saksan

osavaltioiden ministeriöt. Saksan kääntäjäjärjestöt ovat julkaisseet niitä jäsenlehdissään ja ne ovat toimineet myös

pohjana valmisteilla oleville yhteiseurooppalaisille ohjeille. Kääntäjä-lehdessä on julkaistu vuosien mittaan erilaisia

ohjeita (esim. Kääntäjä 2/1999, 6/2002, 6/2004,3/2005), joihin myös kannattaa tutustua. Tärkeää on palauttaa

mieleen laki ja valtioneuvoston asetus auktorisoiduista kääntäjistä (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071231

ja http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071232) sekä oikeuksien hankkimisen yhteydessä annettava

auktorisoidun kääntäjän vakuutus.

Laillisesti päteviä käännöksiä tekevien kääntäjien on oltava selvillä yleisistä auktorisoidun kääntäjän toimintaan

liittyvistä asioista, kuten apostille-käytännöistä ja muista käännöksen lailliseen pätevyyteen vaikuttavista

toimenpiteistä. Näistä ja omiin työkieliin ja -kulttuureihin liittyvistä erityisongelmista kollegat antavat apuaan

esimerkiksi Translat-postituslistalla (liittymisohjeet osoitteessa www.lists.oulu.fi).

Auktorisoitujen kääntäjien järjestelmää hallinnoi Opetushallitus, jonka verkkosivuilla on tietoja järjestelmästä, ohjeet

auktorisoidun kääntäjän leimasta sekä virallisten/auktorisoitujen kääntäjien rekisteri. SKTL:lla on erikielisiä

vakuuslausekesuosituksia (www.sktl.net).

Perusasioita laillisesti pätevän käännöksen laatimisesta

Esteellisyys

Auktorisoidun kääntäjän esteellisyydestä ovat voimassa samat säännökset kuin virkamiehen esteellisyydestä

(Hallintolaki 6.6.2003/434, §§ 27 ja 28 Esteellisyydestä). Kääntäjä on esteellinen eikä ota vastaan toimeksiantoa,

mikäli hän joutuu sitä suorittaessaan sellaiseen eturistiriitaan, että käännöksen objektiivisuus vaarantuu.

Vastuu

Auktorisoitu kääntäjä vastaa laatimastaan ja/tai vahvistamastaan käännöksestä. Vastuuta ei voi jakaa välitetyssä

toimeksiannossa esim. käännöstoimiston kanssa, eikä käännöstoimistolla siksi ole oikeutta puuttua kääntäjän

ratkaisuihin. Muita välitetyn toimeksiannon hyviä tapoja ja sopimuksia luonnollisesti noudatetaan.

Kääntäjällä on ehdoton vaitiolovelvollisuus jokaisen toimeksiannon suhteen eli hän ei saa luvatta ilmaista,

mitä on saanut tietoonsa työn kautta (Auktorisoidun kääntäjän vakuutus on seuraava: "Minä N.N. lupaan ja

vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä auktorisoituna kääntäjänä toimiessani tunnollisesti ja

parhaan kykyni mukaan suoritan minulle annetut tehtävät enkä yksityiseksi hyödykseni käytä enkä luvatta

ilmaise, mitä siinä tehtävässäni saan tietooni.", Asetus auktorisoiduista kääntäjistä, 3 §).

Tämä on pidettävä mielessä myös etsittäessä tietoa ja tarkistettaessa yksityiskohtia.

Lähdeasiakirjan status

Asiakirjan arvo/status ei saa muuttua laillisesti pätevän käännöksen laatimisen kautta. Viranomaiskäsittelyssä

käytettävien asiakirjojen edellytetään yleensä olevan joko alkuperäisiä tai virallisestioikeaksi todistettuja/vahvistettuja

kopioita, ja siksi laillisesti pätevä käännös voidaan tehdä vain niistä. Pakottavassa tilanteessa voidaan käännös laatia

myös oikeaksi todistamattomasta kopiosta, mutta tällainen käännös on viranomaiselle arvoton, ellei menettelylle ole

painavaa syytä, kuten se, ettei alkuperäistä asiakirjaa (todennäköisesti) ole olemassa.

Jos laillisesti pätevä käännös laaditaan muusta kuin alkuperäisestä asiakirjasta tai sen vahvistetusta jäljenteestä,

arvon/statuksen muuttuminen estetään sillä, että vakuuslausekkeessa ilmoitetaan selvästi lähdeasiakirjan arvo/status,

eli että lähdeasiakirja on pelkkä vahvistamaton kopio tai jäljenne.

Asiakirja on alkuperäinen, kun siinä olevat leimat, sinetit ja allekirjoitukset ovat alkuperäisiä. Virallisesti oikeaksi

todistettu kopio on julkisen notaarin tai kyseisen asiakirjan antajan vahvistama.

Koneellisesti allekirjoitetut asiakirjat perustuvat vastaavaan lakiin ja niistä on maininta alkuperäisessä asiakirjassa,

mikä maininta siirtyy myös käännösasiakirjaan.

Vakuuslausekkeessa on ehdottomasti mainittava, minkä arvoisesta lähdeasiakirjasta käännös on laadittu. Hyvänä

menettelynä voidaan pitää sitä, että kääntäjä liittää käännökseensä erottamattomasti sen ’fyysisen’ alkutekstin, josta

käännös on tehty (asiakirjan kopio tai pdf-tiedoston tuloste yms.) Liittäminen on aina tehtävä, jos käännös on laadittu

muusta kuin alkuperäisestä asiakirjasta tai sen vahvistetusta jäljennöksestä.

Laillisuus ja apostille-todistus

Auktorisoidulla kääntäjällä on oikeus laatia ja/tai vahvistaa käännös vain siinä kieliparissa ja käännössuunnassa,

johon hän on saanut oikeuden. Jos lähdeasiakirjassa on mukana muita kieliä, menetellään jäljempänä kohdassa

Yksittäisiä käännösongelmia neuvotulla tavalla.

Jos auktorisoitua kääntäjää pyydetään vahvistamaan toisen tekemä käännös, hän ottaa käännöksen nimiinsä ja

vastaa sen oikeudellisuudesta. Siksi hänen on varmistettava, että käännös on asiallisesti oikein ja laadittu laillisen

pätevyyden edellyttämällä tavalla. Tässäkin tapauksessa vahvistavan kääntäjän on nähtävä joko alkuperäinen

asiakirja tai sen virallisesti oikeaksi todistettu kopio tai jäljennös. Tavallisesta kopiosta kääntäminen ja/tai

vahvistaminen on viranomaisen kanssa sovittu poikkeustilanne ja käsitellään myös poikkeuksellisesti.

Monissa valtioissa hyväksytään auktorisoidun kääntäjän vahvistama käännös sellaisenaan. Hyväksyminen riippuu

kuitenkin aina käsiteltävästä asiasta ja käsittelevästä viranomaisesta. Siksi monien maiden konsulaatit suosittelevat

apostille-todistuksen liittämistä kaikkiin maasta lähteviin auktorisoidun kääntäjän tekemiin käännöksiin. Apostilletodistuksen

antaa maistraatti maksua vastaan. Apostillen hankkiminen tapahtuu eri tavoin eri maissa. Haagin

sopimuksen mukaan määrämuotoinen Apostille-todistus annetaan maan virallisella (Suomessa suomeksi tai ruotsiksi)

ja sitä itseään EI OLE TARKOITETTU KÄÄNNETTÄVÄKSI. Apostille-todistus voidaan Suomessa liittää vain

suomalaiseen, Haagin sopimuksessa määriteltyyn yleiseen asiakirjaan ja Suomen notaaritoimen niihin rinnastamaan

asiakirjaan (esim. laillisesti pätevään käännökseen tai lääkärintodistukseen). Muu menettely on Haagin sopimuksen

vastaista.

Apostille-todistuksella todistetaan asiakirjan antajan (esim. kääntäjän) allekirjoituksen oikeaperäisyys, missä

ominaisuudessa asiakirjan allekirjoittaja on toiminut ja tarvittaessa asiakirjassa oleva sinetti tai leima. Kansainväliseen

asiakirjaliikenteeseen liittyvässä viranomaistoiminnassa periaatteessa ainoastaan sillä on merkitystä, onko asiakirjaan

liitetty Apostille-todistus vai ei. Auktorisoidulla kääntäjällä on velvollisuus valistaa asiakkaitaan tästä, eikä hänen tule

missään tapauksessa toimia Haagin sopimuksen vastaisesti.

Apostille-todistuksen kääntämisen asemesta Haagin sopimusta tuntemattomalle viranomaisasiakkaalle kääntäjä voi

antaa Haagin sopimuksen www-osoitteen, josta tämä voi lukea sen omalla kielellään. Kääntäjä voi myös toimittaa

asiakkaalle Internetistä ladattuna ko. sopimusversion Apostille-todistusmalleineen tämän ymmärtämällä kielellä, jos

hän harkitsee sen aiheelliseksi. Lisätietoja löytyy Haagin sopimuksesta (SopS 46-47/1985) ja julkisen notaarin

käsikirjasta (www.om.fi/uploads/gkw4e.pdf) sekä Kääntäjä-lehden numerosta 2/1999.

Kääntäjä ottaa asiakkaalta aina selville käännöksen mahdollisimman tarkan käyttötarkoituksen, jotta hän voi päätellä,

tarvitaanko kyseisessä tapauksessa laillisesti pätevä käännös ja mahdollisesti myös Apostille-todistus. Jos asiakas on

maallikko kääntämisen suhteen, hän ei todennäköisesti edes tiedä, mitä laillisesti pätevä käännös tarkoittaa, ja on

täysin riippuvainen kääntäjän asiantuntemuksesta. Kääntäjä selvittää asiakkaan kanssa tämän tarpeet ja toimii niiden

pohjalta, mutta ei laadi käännöstä asiakkaan toivomusten mukaisesti, vaan auktorisoiduista kääntäjistä ja virallisista

asiakirjoista annettujen säännösten määräämällä tavalla. Käännettäessä on noudatettava lähdeasiakirjaa kaikilta

osin tarkasti.

Käännösasiakirjan vastaanottajana oleva viranomainen ei välttämättä tunne toisen maan yhteiskuntaa ja käytäntöjä,

jolloin asianhoidon kannalta tärkeitä käsitteitä saatetaan joutua selittämään kääntäjän huomautuksina. (Kääntäjän

huomautuksista tarkemmin jäljempänä kohdassa Yleisiä ongelmia.)

Haagin sopimuksen ulkopuolisissa valtioissa on erilaisia asiakirjojen ja käännösten legalisointimenettelyjä apostillen

asemesta.

Yleisiä ongelmia

Sisältö

Käännöksen on sisällöltään vastattava lähdeasiakirjaa, eli ilmaisujen alkuperäinen merkitys on säilytettävä. Jos

ilmaisu on moniselitteinen, on eri tulkintamahdollisuudet mainittava kääntäjän huomautuksessa.

Ulkoasu

Käännösasiakirjan ulkoasu noudattaa mahdollisimman tarkasti lähdeasiakirjan muotoilua. Lihavoinnit, kursivoinnit,

alleviivaukset, kirjasinlajin vaihdokset jne. merkitään lähdeasiakirjan tekstin mukaisesti. Lomakkeen muodossa olevien

asiakirjojen painettu teksti erotetaan kohtaan täytetystä tiedosta kirjasinlajia vaihtamalla. Jos kirjasinkokoa joutuu

pienentämään, jotta saa tekstin mahtumaan yhdelle sivulle, on tällöinkin huomioitava lähdeasiakirjassa mahdollisesti

käytetty kirjasinlajin vaihtelu.

Lähdeasiakirjan sisällön erottaminen käännösasiakirjan muista osista

Käännösasiakirjan nimiosa alussa ja vahvistusosa huomautuksineen lopussa erotetaan lähdeasiakirjan tiedoista

selkeästi esim. arkin poikki menevällä yhtenäisellä vaakaviivalla.

Kokonainen ja otteittainen käännös

Lähdeasiakirja käännetään kokonaisuudessaan, ellei ole perustellusti (ja yleensä viranomaisen pyynnöstä) sovittu

otteittaisesta käännöksestä. Pelkkä asiakkaan pyyntö jättää jotakin pois käännöksestä ei riitä perusteluksi. Jos

käännös on otteittainen, asia mainitaan käännösasiakirjan nimiosassa ja käännöksestä tulee ilmetä, mitä kohtia on

jätetty kääntämättä ja miksi. Lisäksi siitä tulee ilmetä, kuka otteen on poiminut. Yleensä poiminnan suorittaa

viranomainen tai auktorisoitu kääntäjä käyttötarkoitusharkinnan pohjalta. Jos kääntäjä tekee poiminnan, hän myös

vastaa siitä.

Pääsäännön mukaisesti myös esimerkiksi lomakemuotoisen asiakirjan täyttämättömien kenttien otsikot sekä

lomakkeen täyttöohjeet käännetään. Mikäli ne kuitenkin jätetään kääntämättä viranomaisen pyynnöstä tai muusta

asian käsittelyyn liittyvästä perustellusta syystä, asiasta mainitaan kääntäjän huomautuksessa.

Otteittaisen käännöksen erottamattomaksi osaksi on hyvä liittää se teksti, josta käännös on tehty ja johon poisjätetyt

kohdat on yliviivattu.

Sivunumerointi

Käännösasiakirjan sivut numeroidaan ja lukumäärä merkitään näkyviin (esim. 1/3). Jos käännöksen sivujako ei

noudata lähdeasiakirjaa, lähdeasiakirjan sivunvaihto merkitään käännökseen (esim. lähdeasiakirjan s. 2).

Monilehtiset asiakirjat ja useammasta asiakirjasta koostuvat asiakirjaniput

Jos käännösasiakirjassa on useita lehtiä, ne tulee liittää yhteen siten, että niitä ei voida erottaa murtojälkiä jättämättä.

Tähän on tarjolla useita keinoja. Käännöksen lehdet voidaan nitoa yhteen ja leimata lehdet pareittain aukeama

kerrallaan yläkulmasta tai useampia lehtiä viuhkana. Asiakirjalanka ja liimaleima ovat myös mahdollisia.

Yksinkertainen ratkaisu on leimata jokainen sivu erikseen ja kuitata leima esim. käsinkirjoitetuin nimikirjaimin.

Mikäli lehtiä ei yhdistetä edellä kuvatuilla tavoilla, ainoastaan se lehti, jossa on vahvistus, on laillisesti pätevä.

Monet viranomaiset, varsinkin ulkomaiset, vaativat, että käännökseen liitetään myös lähdeasiakirja.

Käännösasiakirjan erottamattomaksi osaksi liitetään ehdottomasti aina lähdeasiakirja, jos se on oikeaksi

todistamaton kopio. Liittämismenettely on sama kuin edellä.

Nimeäminen

Käännösasiakirjan lukemisen, tulkitsemisen ja käyttämisen helpottamiseksi se nimetään siten, että nimestä näkyy

asiakirjan arvo (= laillisesti pätevä käännös), asiakirjan rajoitukset (= otteittainen), asiakirjanantomaa eli

institutionaalinen tausta ja kieli.

Kääntäjän huomautukset

Kääntäjän huomautukset ovat käännösasiakirjan olennainen osa. Periaate on, että niitä tehdään niin vähän kuin

mahdollista, mutta niin paljon kuin tarpeellista. Useat huomautukset ovat harkinnanvaraisia, mutta jotkut pakollisia.

Harkinnanvaraisia ovat ne, jotka riippuvat vastaanottajan oletetusta kyvystä tulkita oikein vieraasta kulttuurista

peräisin olevia käsitteitä ja ilmiöitä. Pakollisia ovat ne, jotka liittyvät lähdeasiakirjassa ilmeneviin huomiota herättäviin

kohtiin, kuten kohtiin, joista ei saa selvää tai joita on muunneltu, sutattu, yliviivattu, kirjoitettu väärin jne.

Kääntäjän huomautukset merkitään juoksevalla numerolla siihen kohtaan tekstiä, johon ne kuuluvat seuraavasti:

käänt.huom.1. Itse huomautus voidaan laittaa joko alaviitteeksi tai kaikki huomautukset voidaan kerätä

käännösasiakirjan loppuun, missä niiden paikka on ennen vakuuslauseketta.

Vahvistaminen

Suomessa auktorisoitu kääntäjä vahvistaa joko oman käännöksensä tai toisen tekemän käännöksen. Vahvistamisosa

sisältää kääntäjän huomautukset (ellei niitä ole merkitty alaviitteiksi; ks. Kääntäjän huomautukset edellä),

vakuuslausekkeen, päiväyksen, allekirjoituksen ja nimenselvennyksen tai leiman. Monet vastaanottavat viranomaiset

odottavat oman maansa käytännön mukaisesti, että käännöksessä on leima. Suomessa leiman käyttö ei ole

pakollista, mutta suotavaa. Vahvistamisosaan on hyvä laittaa myös maininta laista, johon vahvistaminen perustuu

(laki 1231/2007).

Kääntäjän tulee harkita tarkoin vahvistus/vakuuslausekkeen sanamuotoa, jotta se vastaisi hänen laatimaansa

käännöstä.

Vakuuslauseke voi olla esim. seuraava: Vahvistan yllä olevan suomenkielisen käännöksen sisällöltään yhtäpitäväksi

minulle esitetyn alkuperäisen asiakirjan/alkuperäisasiakirjan vahvistetun jäljennöksen kanssa. Lähdeasiakirjassa on 2

(kaksi), käännösasiakirjassa 3 (kolme) (kääntäjän leimalla leimattua) sivua.

päiväys

allekirjoitus

nimenselvennys tai leima

auktorisoitu kääntäjä X kielestä Y kieleen (laki 1231/2007)

Mikäli käännös on tehty vahvistamattomasta kopiosta, se täytyy selkeästi mainita vakuuslausekkeessa esim.

seuraavasti:

Vahvistan yllä olevan suomenkielisen käännöksen sisällöltään yhtäpitäväksi minulle esitetyn vahvistamattoman

kopion kanssa. Lähteenä toiminut kopio on liitetty tämän käännösasiakirjan erottamattomaksi osaksi.

Lähdeasiakirjassa on 2 (kaksi), käännösasiakirjassa 3 (kolme) (kääntäjän leimalla leimattua) sivua.

päiväys

allekirjoitus

nimenselvennys tai leima

auktorisoitu kääntäjä X kielestä Y kieleen (laki 1231/2007)

(yksityiskohtaisiin ohjeisiin erikielisiä vakuuslausekkeita)

Yksittäisiä ongelmia

Nimet

Virastojen, tuomioistuinten, julkisten laitosten ja instituutioiden yms. nimet

Alkuperäinen nimi säilytetään näkyvissä. Jos on olemassa virallinen tai vakiintunut nimi kohdekielellä, sitä käytetään

ja alkuperäinen nimi merkitään sulkeisiin sen jälkeen. Jos virallista tai vakiintunutta käännöstä ei ole, nimistä tehdään

mahdollisimman tarkka ns. funktionaalinen käännös ja alkuperäinen nimi merkitään sulkeisiin sen jälkeen [esim.

suomesta saksaksi käännettäessä Gericht der ersten Instanz Tampere (Tampereen käräjäoikeus)]. Funktionaalista

käännöstä voidaan tarkentaa tarvittaessa kääntäjän huomautuksella. Muuttuneet nimet on myös hyvä mainita

huomautuksessa (esim. entinen xx).

Henkilöiden ja paikannimet, maantieteelliset nimet, akateemiset arvot, kunnianimet ja vastaavat

Henkilöiden ja paikannimet, maantieteelliset nimet, akateemiset arvot, kunnianimet ja vastaavat jätetään

pääsääntöisesti kääntämättä. Paikannimet, henkilöiden nimet ja maantieteelliset nimet käännetään kuitenkin, jos niille

on olemassa vakiintuneet käännökset (esim. Paris/Pariisi, Aesop/Aesopos, Rheinland/Reininmaa jne.). Myös

oppiarvot jätetään näkyviin alkuperäisinä, käännetään funktionaalisesti ja selitetään tarvittaessa huomautuksessa.

Todistukset, diplomit ja vastaavat dokumentit

Todistuksissa, diplomeissa ja vastaavissa dokumenteissa käännetään koulutyyppi, arvosanat, ammattinimike tai

akateeminen oppiarvo funktionaalisesti mahdollisimman tarkasti. Huomautuksessa voidaan esittää kohdekulttuurinen

lähivastine. Tällöin on kuitenkin varottava, ettei kääntäjän tekemästä samaistuksesta synny ennakkotapausta

päätöskäsittelyihin. Vastaavuuksien toteaminen ja vahvistaminen kuuluu asianomaiselle opetusviranomaiselle eli

kyseiselle opetusministeriölle, ei kääntäjälle.

Käsitteet ja termit, joille ei ole suoranaista tai yksiselitteistä vastinetta

On paljon esim. oikeudellisia käsitteitä, joita ei voida vaadittavan yksiselitteisesti kääntää toiseen kieleen. Tästä

kääntäjästä riippumattomasta puutteesta mainitaan huomautuksessa (esim. ”kohdekulttuurin oikeusjärjestyksessä ei

vastaavaa käsitettä” tai ”kuvaa lähdekielen käsitettä vain löyhästi”). Tällä huomautuksella kiinnitetään asiakirjan

käyttäjän huomio kääntämisen vääjäämättömiin rajoihin tietyissä tapauksissa ja yleensä. Normaaleilta kääntäjän

huomautuksilta ei voida edellyttää perusteellisia vertailevia esityksiä tai tutkielmia.

Lyhenteet

Muut kuin yleiskieliset lyhenteet kirjoitetaan tarvittaessa auki ja käännetään. Jos kääntäjä ei pysty kohtuullisella

vaivannäöllä selvittämään lyhennettä, se jätetään alkuperäiseen muotoon ja ratkaisuun viitataan huomautuksessa.

Luvut ja päiväykset, puhelinnumerot ja osoitteet

Numerot säilytetään sellaisinaan (esim. roomalaisina tai arabialaisina numeroina).

Päiväyksen numerojärjestyksessä noudatetaan kohdekielessä vallitsevaa käytäntöä (esim. Suomessa Kotimaisten

kielten tutkimuskeskuksen suositusta). Kirjaimin merkityt luvut merkitään kirjaimin myös käännöksessä. Mikäli

lähdeasiakirjassa päiväys on merkitty vieraan ajanlaskun mukaan, kääntäjä mainitsee tästä huomautuksessa ja

muuntaa päiväyksen noudattamaan kohdekulttuurin ajanlaskua.

Osoitteita ja puhelinnumeroita ei käännetä. Huomautuksessa puhelinnumeron voi tarvittaessa merkitä

kansainväliseen tai kohdekulttuurissa käytettävään muotoon. Kuitenkin on pidettävä mielessä, että huomautuksia

tulisi tehdä mahdollisimman vähän ja niiden välttämättömyyttä harkita tarkoin.

Leimamerkit, virkasinetit, leimat ja allekirjoitukset

Lähdeasiakirjassa olevat leimamerkit, virkasinetit ja leimat on mainittava käännöksessä. Virkasinettien ja leimojen

tekstit käännetään, jos selkeys ja asiakirjan oikea tulkinta niin vaativat. Muutoin riittää niiden kuvaaminen (esim.

”asiakirjan antaneen viranomaisen leima”). Merkitsemistapana voi käyttää esim. seuraavaa: ”Leima: (Tampereen

käräjäoikeus – Gericht der ersten Instanz Tampere)” tai ”Leima: (asiakirjan antaneen viranomaisen leima)” tai

hakasulut. Alkuperäisiä leimoja, logoja ja allekirjoituksia ei pidä sellaisinaan (skannattuina) toistaa

käännösasiakirjassa, sillä ne on annettu vain alkuperäiseen asiakirjaan, ja niiden toistaminen ilman lupaa on laitonta.

Käännösasiakirjasta täytyy ilmetä lähdeasiakirjan allekirjoitukset, ja niihin liittyvät tarkennukset on käännettävä.

Lähdeasiakirjan allekirjoitukset voidaan merkitä käännökseen esim. seuraavasti:

(Allekirjoitus: allekirjoitettu) tai (Allekirjoitus: sig.) tai jos allekirjoitusta ei ole (Allekirjoitus: ei allekirjoitusta).

Lähdeasiakirjan virheet ja puutteet

Kirjoitusvirheet

Jos kirjoitusvirhe ei muuta merkitystä, se voidaan jättää huomioimatta. Jos kirjoitusvirhe muuttaa merkitystä tai antaa

epäilyksen asiakirjan aitoudesta, kyseinen kohta kommentoidaan kääntäjän huomautuksessa. Näin menetellään

ehdottomasti, jos kirjoitusvirheitä on runsaasti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nimien kirjoitusasuun.

Sisältövirheet

Sisällöllistä virhettä ei saa korjata. Jos kääntäjä havaitsee käännettävässä tekstissä sisällöllisen virheen, hänen tulisi

kuitenkin sopivalla tavalla kommentoida kyseinen kohta, jotta virhettä ei mahdollisesti tulkittaisi kääntäjän tekemäksi.

Epäselvät ja huomiota herättävästi käsitellyt kohdat

Epäselvät ja huomiota herättävästi käsitellyt kohdat kommentoidaan kääntäjän huomautuksessa. Kääntäjän tulee

tarvittaessa kehottaa asiakasta toimittamaan kääntäjälle joko selvempi asiakirja tai käyttämään viranomaisessa

asioidessaan käännöksen ohella muita asiakirjoja, joista on mahdollista todeta esim. nimien oikea kirjoitustapa

kohdekielellä. Varsinaisia translitterointiongelmia käsitellään laajemmin kieliparikohtaisissa ohjeissa.

Kieli tai käännössuunta, johon kääntäjällä ei ole oikeuksia

Jos lähdeasiakirjassa on käytetty kieliä, joihin kääntäjän oikeudet eivät yllä, niistä tehdään kääntäjän huomautus.

Huomautuksessa kääntäjä voi tehdä niistä epävirallisen käännöksen, jos hänen taitonsa riittävät ja asiakirjan

lukeminen ja käsittely siten nopeutuvat. Huomautuksesta tulee tällöin ilmetä, että kyse on tämän tekstiosan

vahvistamattomasta käännöksestä.