Virallisten käännösten laatimisohjeet
YLEISTÄ
Ohjeet on laadittu Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) asiatekstinkääntäjien jaoston
yhteistyönä, ja ne pohjautuvat yleisesti hyviksi ja järkeviksi koettuihin toimintaperiaatteisiin,
joita on pohdittu eri foorumeilla. Ohjeet eivät ole Suomen viranomaisten vahvistamia. Vastaavia
ohjeita tai pysyväismääräyksiä ovat antaneet esim. Saksan liittotasavallan osavaltioiden
ministeriöt. Saksan kääntäjäjärjestöt ovat julkaisseet niitä jäsenlehdissään ja ne ovat toimineet
myös pohjana valmisteilla oleville yhteiseurooppalaisille ohjeille. Kääntäjä-lehdessä on julkaistu
vuosien mittaan erilaisia ohjeita (viitteet), joihin myös kannattaa tutustua. Tärkeää on palauttaa
mieleen laki ja asetus virallista kääntäjistä ja oikeuksien hankkimisen yhteydessä annettu
virallisen kääntäjän vakuutus.
Virallisia käännöksiä tekevien kääntäjien on oltava selvillä yleisistä viralliseen kääntämiseen
liittyvistä asioista, kuten apostille-käytännöistä ja muista käännöksen lailliseen pätevyyden
vaikuttavista toimenpiteistä. Näistä ja omiin työkieliin ja -kulttuureihin liittyvistä
erityisongelmista kollegat antavat apuaan esimerkiksi Translat-postituslistalla (liittymisohjeet
osoitteessa www.lists.oulu.fi).
Leimaa koskevia tietoja ja vakuuslausekesuosituksia saa SKTL:n toimistosta.
PERUSASIOITA VIRALLISEN KÄÄNNÖKSEN LAATIMISESTA
Esteellisyys
Virallisen kääntäjän esteellisyydestä ovat voimassa samat säännökset kuin viranomaisen
esteellisyydestä. Kääntäjä on esteellinen eikä ota vastaan toimeksiantoa, mikäli hän joutuu sitä
suorittaessaan sellaiseen eturistiriitaan, että käännöksen objektiivisuus vaarantuu.
Vastuu
Virallinen kääntäjä vastaa laatimastaan ja/tai vahvistamastaan käännöksestä. Vastuuta ei voi
jakaa välitetyssä toimeksiannossa esim. käännöstoimiston kanssa, eikä käännöstoimistolla ole
näin ollen oikeutta puuttua kääntäjän ratkaisuihin. Muita välitetyn toimeksiannon hyviä tapoja ja
sopimuksia luonnollisesti noudatetaan.
Sekä lähdeasiakirja (asiakirja, josta käännetään) että käännösasiakirja (käännetty asiakirja) ovat
luottamuksellisia, joten kääntäjällä on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Tämä on pidettävä mielessä
myös etsittäessä tietoa ja tarkistettaessa yksityiskohtia.
Lähdeasiakirjan status
Käännettäessä asiakirjan arvo ei saa muuttua. Tästä johtuen laillisesti pätevä eli virallinen
käännös voidaan laatia vain alkuperäisestä asiakirjasta tai sen virallisesti oikeaksi todistetusta
kopiosta tai jäljennöksestä. Pakottavassa tilanteessa voidaan käännös laatia myös oikeaksi
todistamattomasta kopiosta. Oikeaksi todistamattomasta kopiosta tehty käännös on kuitenkin
viranomaiselle arvoton, ellei menettelylle ole painavaa syytä, kuten se, että alkuperäistä
asiakirjaa ei (todennäköisesti) ole olemassa.
2
Asiakirja on alkuperäinen, kun siinä olevat leimat ja allekirjoitukset ovat alkuperäisiä.
Virallisesti oikeaksi todistettu kopio tai jäljennös on julkisen notaarin tai kyseisen asiakirjan
antajan vahvistama.
Koneellisesti allekirjoitetut asiakirjat perustuvat vastaavaan lakiin ja niistä on maininta
alkuperäisessä asiakirjassa, mikä maininta siirtyy myös käännösasiakirjaan.
Vakuuslausekkeessa on ehdottomasti mainittava, minkä arvoisesta lähdeasiakirjasta käännös on
laadittu.
Virallisella kääntäjällä on oikeus laatia ja/tai vahvistaa käännös vain siinä kieliparissa ja
käännössuunnassa, johon hän on saanut oikeuden. Jos lähdeasiakirjassa on mukana muita kieliä,
menetellään jäljempänä kohdassa yksittäisiä käännösongelmia neuvotulla tavalla.
Jos virallista kääntäjää pyydetään vahvistamaan toisen tekemä käännös, hän ottaa käännöksen
nimiinsä ja vastaa sen oikeudellisuudesta. Siksi hänen on varmistettava, että käännös on
asiallisesti oikein ja laadittu laillisen pätevyyden edellyttämällä tavalla. Tässäkin tapauksessa
vahvistavan kääntäjän on nähtävä joko alkuperäinen asiakirja tai sen virallisesti oikeaksi
todistettu kopio tai jäljennös. Tavallisesta kopiosta kääntäminen ja/tai vahvistaminen on
viranomaisen kanssa sovittu poikkeustilanne ja käsitellään myös poikkeuksellisesti.
Laillisuus, legalisointi ja apostille-todistus
Monissa valtioissa hyväksytään virallisen kääntäjän vahvistama käännös sellaisenaan.
Hyväksyminen riippuu kuitenkin aina käsiteltävästä asiasta ja käsittelevästä viranomaisesta.
Siksi monien maiden konsulaatit suosittelevat apostille-todistuksen liittämistä kaikkiin maasta
lähteviin virallisiin käännöksiin. Apostille-todistuksen antaa maistraatti maksua vastaan.
Apostille annetaan yleensä maan virallisella kielellä ja sitä itseään EI käännetä. Lisätietoja löytyy
apostille-sopimuksesta (SopS 46-47/1985) ja julkisen notaarin käsikirjasta
(www.om.fi/uploads/gkw4e.pdf) sekä Kääntäjä-lehden numerosta 2/1999.
Kääntäjä ottaa asiakkaalta aina selville käännöksen mahdollisimman tarkan käyttötarkoituksen,
jotta hän voi päätellä, tarvitaanko kyseisessä tapauksessa laillisesti pätevä eli virallinen käännös
ja mahdollisesti myös apostille-todistus. Jos asiakas on maallikko kääntämisen suhteen, hän ei
todennäköisesti edes tiedä, mitä virallinen käännös tarkoittaa, ja on täysin riippuvainen kääntäjän
asiantuntemuksesta. Kääntäjä selvittää asiakkaan kanssa tämän tarpeet ja toimii niiden pohjalta,
mutta ei laadi virallista käännöstä asiakkaan toivomusten mukaisesti, vaan virallisista kääntäjistä
ja asiakirjoista annettujen säännösten määräämällä tavalla. Käännettäessä on noudatettava
lähdeasiakirjaa kaikilta osin tarkasti.
Käännösasiakirjan vastaanottajana oleva viranomainen ei välttämättä tunne toisen maan
yhteiskuntaa ja käytäntöjä, jolloin asianhoidon kannalta tärkeitä käsitteitä saatetaan joutua
selittämään kääntäjän huomautuksina. (Kääntäjän huomautuksista tarkemmin jäljempänä
kohdassa yleisiä ongelmia.)
YLEISIÄ ONGELMIA
Sisältö
Käännöksen on sisällöltään vastattava lähdeasiakirjaa, eli ilmaisujen alkuperäinen merkitys on
säilytettävä. Jos ilmaisu on moniselitteinen, on eri tulkintamahdollisuudet mainittava
huomautuksessa.
3
Ulkoasu
Käännösasiakirjan ulkoasu noudattaa mahdollisimman tarkasti lähdeasiakirjan muotoilua.
Lihavoinnit, kursivoinnit, alleviivaukset, kirjasinlajin vaihdokset jne. merkitään lähdeasiakirjan
tekstin mukaisesti. Lomakkeen muodossa olevien asiakirjojen painettu teksti erotetaan kohtaan
täytetystä tiedosta kirjasinlajia vaihtamalla. Jos kirjasinkokoa joutuu pienentämään, jotta saa
tekstin mahtumaan yhdelle sivulle, on tällöinkin huomioitava lähdeasiakirjassa mahdollisesti
käytetty kirjasinlajin vaihtelu.
Muotoseikat
Lomakemuotoisessa asiakirjassa saattaa olla kohtia, joissa ei ole merkintää. Asian käsittelystä ja
käsittelevästä viranomaisesta riippuu, käännetäänkö kyseisten kohtien lomaketekstit vai ei.
Jos niitä ei käännetä, tämä mainitaan huomautuksessa tai vakuuslausekkeessa (esim. ”lomakkeen
kohdat, joissa ei ole merkintää, on jätetty kääntämättä”). Jos ne puolestaan käännetään, niiden
perään kirjoitetaan: ei merkintää.
Lähdeasiakirjassa sulkumerkillä (-/-) tai muulla tavoin suljetut rivit on suljettava samalla tavalla
myös käännöksessä. Sulkumerkinnät tarkoittavat, että viranomaisen merkintä päättyy siihen.
Lähdeasiakirjan ja käännösasiakirjan erottaminen toisistaan
Käännösasiakirjan nimiosa alussa ja vahvistusosa huomautuksineen lopussa erotetaan
lähdeasiakirjan tiedoista selkeästi esim. arkin poikki menevällä yhtenäisellä viivalla.
Kokonainen ja otteittainen käännös
Lähdeasiakirja käännetään kokonaisuudessaan, ellei ole perustellusti (ja yleensä viranomaisen
pyynnöstä) sovittu otteittaisesta käännöksestä. Otteittainen käännös mainitaan käännösasiakirjan
nimiosassa ja käännöksestä tulee ilmetä, mitä kohtia on jätetty kääntämättä ja miksi. Lisäksi siitä
tulee ilmetä, kuka otteen on poiminut. Yleensä poiminnan suorittaa viranomainen tai virallinen
kääntäjä käyttötarkoitusharkinnan pohjalta. Jos kääntäjä tekee poiminnan, hän myös vastaa siitä.
Otteittaisen käännöksen erottamattomaksi osaksi on hyvä liittää se teksti, josta käännös on tehty
ja johon poisjätetyt kohdat on yliviivattu.
Käännösasiakirjan sivut numeroidaan ja lukumäärä merkitään näkyviin (esim. 1/3).
Lähdeasiakirjan sivunvaihto merkitään tekstiin siihen kohtaan, missä vaihto tapahtuu (esim.
lähdeasiakirjan s. 2).
Monilehtiset asiakirjat ja useammasta asiakirjasta koostuvat asiakirjaniput
Jos käännösasiakirjassa on useita lehtiä, ne tulee liittää yhteen siten, että niitä ei voida erottaa
murtojälkiä jättämättä. Tähän on tarjolla useita keinoja. Asiakirjalanka ja liimaleima ovat
asiakirjakäytännön yleisimmät keinot. Virallisen käännöksen lehdet voidaan myös nitoa yhteen
ja leimata lehdet pareittain aukeama kerrallaan yläkulmasta (ns. viuhkaleimaus). Yksinkertainen
ratkaisu on leimata jokainen sivu erikseen ja kuitata leima esim. käsinkirjoitetuin nimikirjaimin.
Mikäli lehtiä ei yhdistetä edellä kuvatuilla tavoilla, ainoastaan se lehti, jossa on vahvistus, on
laillisesti pätevä.
Monet viranomaiset, varsinkin ulkomaiset, vaativat, että käännökseen liitetään myös
lähdeasiakirja. Käännösasiakirjan erottamattomaksi osaksi liitetään ehdottomasti aina
lähdeasiakirja, jos se on oikeaksi todistamaton kopio. Liittämismenettely on sama kuin edellä..
4
Nimeäminen
Käännösasiakirjan lukemisen, tulkitsemisen ja käyttämisen helpottamiseksi se nimetään siten,
että nimestä näkyy asiakirjan arvo (= virallinen käännös), asiakirjan rajoitukset (= otteittainen),
asiakirjanantomaa eli institutionaalinen tausta ja kieli (= Ranskassa ranskan kielellä annetusta
asiakirjasta Cértificat…).
Vahvistaminen
Suomessa virallinen kääntäjä vahvistaa joko oman käännöksensä tai toisen tekemän käännöksen.
Vahvistamisosa sisältää kääntäjän huomautukset (ellei niitä ole merkitty alaviitteiksi; ks.
kääntäjän huomautukset), vakuuslausekkeen, päiväyksen, allekirjoituksen ja nimenselvennyksen
tai leiman. Monet vastaanottavat viranomaiset odottavat oman maansa käytännön mukaisesti,
että käännöksessä on leima. Suomessa leiman käyttö ei ole pakollista, mutta suotavaa.
Vahvistamisosaan on hyvä laittaa myös maininta laista, johon vahvistaminen perustuu (laki
1148/1988).
Kääntäjän tulee harkita tarkoin vahvistus/vakuuslausekkeen sanamuotoa, jotta se vastaisi hänen
laatimaansa käännöstä.
Vakuuslauseke voi olla esim. seuraava: Vahvistan yllä olevan suomenkielisen käännöksen
sisällöltään yhtäpitäväksi minulle esitetyn alkuperäisen asiakirjan/alkuperäisasiakirjan
vahvistetun jäljennöksen kanssa. Lähdeasiakirjassa on 2 (kaksi), käännösasiakirjassa 3 (kolme)
sivua.
päiväys
allekirjoitus
nimenselvennys tai leima
(laki 1148/1988)
Mikäli käännös on tehty vahvistamattomasta kopiosta, se täytyy selkeästi mainita
vakuuslausekkeessa esim. seuraavasti:
Vahvistan yllä olevan suomenkielisen käännöksen sisällöltään yhtäpitäväksi minulle esitetyn
vahvistamattoman kopion kanssa. Lähteenä toiminut kopio on liitetty tämän käännösasiakirjan
erottamattomaksi osaksi. Lähdeasiakirjassa on 2 (kaksi), käännösasiakirjassa 3 (kolme) sivua.
päiväys
allekirjoitus
nimenselvennys tai leima
(laki 1148/1988)
Kääntäjän huomautukset
Kääntäjän huomautukset ovat käännösasiakirjan olennainen osa. Periaate on, että niitä tehdään
niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin tarpeellista. Useat huomautukset ovat
harkinnanvaraisia, mutta jotkut pakollisia. Harkinnanvaraisia ovat ne, jotka riippuvat
vastaanottajan oletetusta kyvystä tulkita oikein vieraasta kulttuurista peräisin olevia käsitteitä ja
ilmiöitä. Pakollisia ovat ne, jotka liittyvät lähdeasiakirjassa ilmeneviin huomiota herättäviin
kohtiin, kuten kohtiin, joista ei saa selvää tai joita on muunneltu, sutattu, yliviivattu, kirjoitettu
väärin jne.
Kääntäjän huomautukset merkitään juoksevalla numerolla siihen kohtaan tekstiä, johon ne
kuuluvat seuraavasti: käänt.huom.1. Itse huomautus voidaan laittaa joko alaviitteeksi tai kaikki
5
huomautukset voidaan kerätä käännösasiakirjan loppuun, missä niiden paikka on ennen
vakuuslauseketta.
YKSITTÄISIÄ ONGELMIA
Nimet
Virastojen, tuomioistuinten, julkisten laitosten ja instituutioiden yms. nimet
Alkuperäinen nimi säilytetään näkyvissä. Jos on olemassa virallinen tai vakiintunut nimi
kohdekielellä, sitä käytetään ja alkuperäinen nimi merkitään sulkeisiin sen jälkeen. Jos virallista
tai vakiintunutta käännöstä ei ole, nimistä tehdään mahdollisimman tarkka ns. funktionaalinen
käännös ja alkuperäinen nimi merkitään sulkeisiin sen jälkeen [esim. Gericht der ersten Instanz
Tampere (Tampereen käräjäoikeus)]. Funktionaalista käännöstä voidaan tarkentaa tarvittaessa
kääntäjän huomautuksella. Muuttuneet nimet on myös hyvä mainita huomautuksessa (esim.
entinen xx).
Henkilöiden ja paikannimet, maantieteelliset nimet, akateemiset arvot, kunnianimet ja vastaavat
Henkilöiden ja paikannimet, maantieteelliset nimet, akateemiset arvot, kunnianimet ja vastaavat
jätetään pääsääntöisesti kääntämättä. Paikannimet, henkilöiden nimet ja maantieteelliset nimet
käännetään kuitenkin, jos niille on olemassa vakiintuneet käännökset. (esim. Paris/Pariisi,
Aesop/Aesopos, Rheinland/Reininmaa jne.). Myös oppiarvot jätetään näkyviin alkuperäisinä,
käännetään funktionaalisesti ja selitetään tarvittaessa huomautuksessa.
Todistukset, diplomit ja vastaavat dokumentit
Todistuksissa, diplomeissa ja vastaavissa dokumenteissa käännetään koulutyyppi, arvosanat,
ammattinimike tai akateeminen oppiarvo funktionaalisesti mahdollisimman tarkasti.
Huomautuksessa voidaan esittää kohdekulttuurinen lähivastine. Tällöin on kuitenkin varottava,
ettei kääntäjän tekemästä samaistuksesta synny ennakkotapausta päätöskäsittelyihin.
Vastaavuuksien toteaminen ja vahvistaminen kuuluu asianomaiselle opetusviranomaiselle eli
kyseiselle opetusministeriölle, ei kääntäjälle.
Käsitteet ja termit, joille ei ole suoranaista tai yksiselitteistä vastinetta
On paljon esim. oikeudellisia käsitteitä, joita ei voida vaadittavan yksiselitteisesti kääntää toiseen
kieleen. Tästä kääntäjästä riippumattomasta puutteesta mainitaan huomautuksessa (esim.
”kohdekulttuurin oikeusjärjestyksessä ei vastaavaa käsitettä” tai ”kuvaa lähdekielen käsitettä
vain löyhästi”). Tällä huomautuksella kiinnitetään asiakirjan käyttäjän huomio kääntämisen
vääjäämättömiin rajoihin tietyissä tapauksissa ja yleensä. Normaaleilta kääntäjän huomautuksilta
ei voida edellyttää perusteellisia vertailevia esityksiä tai tutkielmia.
Lyhenteet
Lyhenteet kirjoitetaan auki ja käännetään. Jos kääntäjä ei pysty kohtuullisella vaivannäöllä
selvittämään lyhennettä, se jätetään alkuperäiseen muotoon ja ratkaisuun viitataan
huomautuksessa.
Luvut ja päiväykset, puhelinnumerot ja osoitteet
Numerot säilytetään sellaisinaan (esim. roomalaisina tai arabialaisina numeroina).
6
Päiväyksen numerojärjestyksessä noudatetaan kohdekielessä vallitsevaa käytäntöä (esim.
Suomessa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suositusta). Kirjaimin merkityt luvut
merkitään kirjaimin myös käännöksessä. Mikäli lähdeasiakirjassa päiväys on merkitty vieraan
ajanlaskun mukaan, kääntäjä mainitsee tästä huomautuksessa ja muuntaa päiväyksen
noudattamaan kohdekulttuurin ajanlaskua.
Osoitteita ja puhelinnumeroita ei käännetä. Huomautuksessa puhelinnumeron voi tarvittaessa
merkitä kansainväliseen tai kohdekulttuurissa käytettävään muotoon. Kuitenkin on pidettävä
mielessä, että huomautuksia tulisi tehdä mahdollisimman vähän ja niiden välttämättömyyttä
harkita tarkoin.
Leimamerkit, virkasinetit, leimat ja allekirjoitukset
Lähdeasiakirjassa olevat leimamerkit, virkasinetit ja leimat on mainittava käännöksessä.
Virkasinettien ja leimojen tekstit käännetään, jos selkeys ja asiakirjan oikea tulkinta niin
vaativat. Muutoin riittää niiden kuvaaminen (esim. ”asiakirjan antaneen viranomaisen leima”).
Merkitsemistapana voi käyttää esim. seuraavaa: ”Leima: (Tampereen käräjäoikeus – Gericht der
ersten Instanz Tampere)” tai ”Leima: (asiakirjan antaneen viranomaisen leima)”.
Allekirjoitus on mainittava ja siihen liittyvät tarkennukset käännettävä. Jos allekirjoituksesta ei
saa selvää, siitä tehdään maininta joko kyseiseen kohtaan (esim. ”Allekirjoitus: allekirjoitus
epäselvä”) tai kääntäjän huomautukseen.
Lähdeasiakirjan virheet ja puutteet
Kirjoitusvirheet
Jos kirjoitusvirhe ei muuta merkitystä, se voidaan jättää huomioimatta. Jos kirjoitusvirhe muuttaa
merkitystä tai antaa epäilyksen asiakirjan aitoudesta, kyseinen kohta kommentoidaan kääntäjän
huomautuksessa. Näin menetellään ehdottomasti, jos kirjoitusvirheitä on runsaasti.
Sisältövirheet
Sisällöllistä virhettä ei saa korjata. Jos kääntäjä havaitsee käännettävässä tekstissä sisällöllisen
virheen, hänen tulisi kuitenkin sopivalla tavalla kommentoida kyseinen kohta, jotta virhettä ei
mahdollisesti tulkittaisi kääntäjän tekemäksi.
Epäselvät ja huomiota herättävästi käsitellyt kohdat
Epäselvät ja huomiota herättävästi käsitellyt kohdat kommentoidaan kääntäjän huomautuksessa.
Asiakkaan tulee toimittaa kääntäjälle joko selvempi asiakirja tai käyttää viranomaisessa
asioidessaan käännöksen ohella muita asiakirjoja, joista on mahdollista todeta esim. nimien oikea
kirjoitustapa.
Kieli tai käännössuunta, johon kääntäjällä ei ole oikeuksia
Jos lähdeasiakirjassa on käytetty kieliä, joihin kääntäjän oikeudet eivät yllä, kohdat siirretään
sellaisenaan käännökseen ja niistä tehdään kääntäjän huomautus. Huomautuksessa kääntäjä voi
tehdä niistä epävirallisen käännöksen, jos hänen taitonsa riittävät ja asiakirjan lukeminen ja
käsittely siten nopeutuvat. Huomautuksesta tulee tällöin ilmetä, että kyse on tämän tekstiosan
epävirallisesta käännöksestä.