Funtion (itseis)arvo (kuvassa f(x)) kohdassa x on sama kuin x-akselilta funktiolle menevän pystysuoran janan pituus. Liittämällä kaikki nämä janat yhteen, saadaan muodostettua funktion ja x-akselin väliin jäävä alue. Tämän alueen pinta-ala välillä [a, b] on funktion määrätty integraali välillä [a, b].

• Jos alue sijaitsee x-akselin alapuolella, tuloksesta pitää ottaa itseisarvo (määrätyn integraalin tulos on negatiivinen).
• Jos alue sijaitsee x-akselin eri puolilla, osat pitää laskea erikseen.

• Huomaa, että voit joutua itse laskemaan funktion nollakohdat saadaksesi haluamasi integrointivälin selville.

• Voit myös joutua laskemaan halutun alueen useassa osassa, jos sitä rajaa eri funktiot.

Integraalimerkin taustaa

Integraalimerkki on alunperin tullut isosta S-kirjaimesta (sum), joka selittää määrätyn integraalin idean. Kun lasketaan alueen kaikkien pystyviivojen summa, saadaan tulokseksi koko alueen pinta-ala. Koska pystyviiva on ikään kuin äärettömän ohut suorakulmio, sen ala on kanta kertaa korkeus, missä korkeus on funktion arvo kyseisessä kohdassa ja kanta on äärettömän ohut. Merkintä dx tulee siitä, kun kannan leveys (delta x) lähenee nollaa.