Tekijöihin jaolla tarkoitetaan yleensä sitä, että lauseke saatetaan muotoon, jossa on vain toisillaan kerrottavia osia (osa voi olla myös sulkulauseke).
Esimerkiksi lauseke A . Bx . (C+1) . (D+x) on jaettu tekijöihin, mutta lauseke A . (B+2) . Cx + 1 ei ole, koska siinä on erillinen pluslasku.
Tekijöihin jakoa käytetään mm. korkeamman asteen yhtälön ratkaisussa ja murtolausekkeiden supistamisessa.
Polynomi x² - 5x + 6 voidaan jakaa tekijöihin (x - 2)(x - 3). Koska tulo on nolla, jos jokin sen tekijöistä on nolla, muodosta (x - 2)(x - 3) nähdään, että polynomin nollakohdat ovat x = 2 ja x = 3.
Päättelyä käytetään usein toisinpäin. Jos esimerkiksi tiedetään, että termi (x - 4) on jonkin polynomin tekijä, tällöin arvon x = 4 on oltava polynomin nollakohta eli on oltava P(4) = 0.
a) Muodosta toisen asteen polynomi, jonka nollakohdat ovat 6 ja -8.
Ratkaisu: (x - 6)(x + 8) = x² + 2x - 48
b) Muodosta toisen asteen polynomi, jonka nollakohdat ovat 6 ja -8 ja lisäksi on P(2) = 80.
Ratkaisu: Polynomin on oltava muotoa a(x - 6)(x + 8). Sijoitetaan x = 2, jolloin on a(2 - 6)(2 + 8) = -40a = 80, josta saadaan a = -2. Polynomi on siis -2(x - 6)(x + 8) = -2x² - 4x + 96