Suomen valintakisat Pariisiin

Salamyhkäinen maratonkarsinta

Vuoden 1924 olympiakatsastukset alkoivat maratonin kaltaisella kisalla (40 200 m), joka ravattiin Hyvinkäällä 19. toukokuuta. Suomen maantiekisoissa hyviä otteita esittänyt Ville Kyrönen ja kilometrien nielemisestä syksyllä 1923 uudestaan innostunut Albin Stenroos hallitsivat juoksua. Puolimatkan jälkeen Kyrönen meni menojaan ja repi eroa Stenroosiin yli puolitoista minuuttia. Valmennusporras tosin käski Stenaa heivaamaan vauhtia, jotta tieto hänen rautaisesta olympiakunnostaan ei leviäisi maailmalle. (Lähde: Matti Hannus, Kultaiset kentät)

Moninkertainen olympiavoittaja Hannes Kolehmainen jäi jalkavaivojen vuoksi kisasta pois. Hän sai olympiapaikan vanhoilla näytöillä ilman mutinoita.

Yleisö rynnii Eläintarhaan

Valintakisat jatkuivat Helsingissä Eläintarhan kentällä 24. ja 25. toukokuuta. Katsomoihin rynni väkeä kuin pipoa; ehkä noin kymmenisen tuhatta silmäparia kumpanakin päivänä, mikä oli Suomen siihenastisen yleisurheiluhistorian yleisöennätys. Numeroidun istumapaikan sai 40 markalla, joka oli suunnilleen työmiehen päiväpalkka 1920-luvun puolivälissä. Seisomapaikasta köyhtyi vain kympin verran. 

Kisoja markkinoitiin hienoisella vilungilla: ilmoituksissa luvattiin melko suoraan, että Eläintarhassa nähtäisiin ensimmäinen Paavo Nurmen ja Ville Ritolan välinen kaksinkamppailu. Polvivaivoista koko kevään kärsinyt Nurmi oli kylläkin ilmoitettu kaikille matkoille 1500 metristä ylöspäin, mutta sitä ei tiedetty, mitkä lajit hän lopulta rykäisee.

Vuonna 1924 ei ollut Suomessa televisiota saati internetiä. Uutisjanoiset olivat sanomalehtien varassa. Turussa kiinnitettiin tuoreet tulokset vitriiniin, joka oli niitattu Turun Sanomien toimitalon seinään. Niinpä innokkaimpien yleisurheilun ystävien ei tarvinnut odotella lehden ilmestymistä seuraavaan aamuun.

Maailman kaksi parasta juoksijaa eivät kohdanneet valintakisoissa. Nurmi hoiteli lauantaina ensin 1500 metriä, jonka voitti soolojuoksuna ja loppupitkällä varpaitaan heilutellen ajalla 4.00,5. Sitten kivikasvo vetäytyi katsomoon seuraamaan silmä kovana, miten Ritola suoriutuu ensimmäisestä kisastaan härmässä. Peräseinäjoen susi voitti vitosen ajalla 14.47,0, joka oli paras Suomen kamaralla juostu puoli peninkulmaa ja jäi Nurmen maailmanennätyksestä vain hieman yli 10 sekuntia. Uuden Suomen reportteri herkistyi runolliseksi ja vertasi Ritolan menoa hirveen, joka ”kevätilmaa siemaisten lähtee virmana pyyhältämään poikki lakean niityn”.

Ritolan vauhti tappavaa

Nurmi ja Ritola välttelivät toisiaan myös toisena päivänä. Turun mies kävi ohimennen pokkaamassa pytyn 3000 metriltä, kun taas Ritola lähti puksuttamaan kymppiä julmasti irvistäen. Eläintarhan päälle hiipinyt kaatosade ei jarruttanut vauhtia vaan pikemminkin päinvastoin. Katsojat pyörittivät päitään ja huokailivat, että vauhti on kaistapäistä. Puolimatkan krouvi ohitettiin väliajassa 15.14. Ritola paahtoi tasaisen tappavaa vauhtia loppuun saakka, ja tuloksena oli uusi maailmanennätys 30.35,4.

Vanhaan aikaan oli yleisurheilukisoissa tunnelmaa. Kun Ritolan tulos oli selvinnyt, alkoi kilpailuihin viihteeksi pestattu Meriväen soittokunta räimiä ylväitä säveliä torven täydeltä. Samaan aikaan yleisö singahti lehtereillä seisomaan ja kopsautti kannat yhteen.

Tahko Pihkala innostui kuvailemaan Urheilulehdessä New Yorkin karpenterin juoksutapaa:

“Meno suden väsymätöntä ja pelottavan venyvää, tasaista, loppuun päin kiihtyvää vauhtia.  Hukka perii sen, joka ei pääse ajoissa hänestä irti eikä ole matkalla niin ylivoimainen, että voi aloittaa kirinsä suhteellisen tuoreissa voimissa.” 

Jermujen olympianäytöt

400 metrin aidat vei tuleva radion urheiluselostuksen pioneeri Martti Jukola ajalla 58,0. Pariisin pitkissä aidoissa otti hopean huomattavasti kovemmalla noteerauksella Erik Wilén, joka valintakisoissa kipaisi 200 ja 400 metriä.

Kajaanin Kipinän Urho Kekkonen saksasi korkeutta 180. Voittomitali lyötiin kouraan, mutta tulos ei vakuuttanut Pariisin joukkueen valitsijoita. 185 sentin ylitys oli hiuskarvan varassa. Kakkostilan nappasi tuleva Helsingin Sanomien urheiluaiheisten pilakuvien piirtäjä Arvo Tigerstedt eli nimimerkki Tiikeri. 

Kolmiloikkauksessa Väinö Rainio pomppi 14,83 ja varmisti kisapaikkansa. Tuloksen arvoa nostaa se, että pragmaattisista syistä liittoa vaihtanut Turun sälli ponnisti 15 senttiä lankun takaa. Kokenut Vilho Tuulos säästeli koipiaan ja löpsötteli hänelle vaatimattomat lukemat 14,28. Valinta Pariisiin oli kuitenkin selvä. 

Kuulassa nähtiin jälleen Peräpohjolan peto Ville Pörhölä ärjymässä. Voitto kilahti tuloksella 14,59, joka jäi hänen ennätyksestään vain vajaat 30 senttiä. Mies lähtee Ranskaan puolustamaan olympiakultaansa. Hannes Torpo voitti kiekon tuloksella 44,77. Olympiavoittoa puolustava konkari  Elmer Niklander limputti toiseksi. Kumpikin pakkaa kapsäkin Pariisin-matkaa varten.   

Yrjö Ekqvist Tammisaaresta kepitti keihäässä välivuodet höntsäilleen olympiakullan puolustajan Jonni Myyrän. Tuloksista ei kannata puhua, sillä Eläintarhan kentän puhuri lennätti tikkuja minne sattui.