Finland 

Sipilä kestävin Katariinan maastoissa

Kamppailu vuoden 1925 Suomen mestaruuksista yleisurheilun alalla alkoi toukokuussa, jolloin Kotkassa ratkaistiin paremmuus murtomaajuoksussa eli nykykielellä maastojuoksussa. 

Puistolan eli Katariinan kallioisessa ja kivisessä maastossa kipaistiin kiekka kolmeen kertaan. Tampereen Pyrinnön Väinö Sipilä paahtoi eroon muista toisella kierroksella ja otti voiton jo kolmantena vuotena peräkkäin. Niilo Koivunalho ja Eero Berg kamppailivat hopeasta niin tuimasti, että kummankin katsottiin jääneen voittajasta 29 sekuntia.   

Yrjölä isoille pisteille kymmenottelussa, Osbornin ME natisi liitoksissaan

Mestaruuskilpailut jatkuivat heinäkuun puolivälin jälkeen Helsingissä Eläintarhan kentällä. Hiki tantereella irtosi vähäiselläkin rehkimisellä, sillä viikonlopun ajaksi pääkaupungin ylle pelmahti kunnon helle. 

Paavo Yrjölä voitti kymmenottelun kovalla Suomen ennätystuloksella 7671,085 (vuoden 1921 taulukko). Se jäi vain nelisenkymmentä pistettä Harold Osbornin virallisesta maailmanrekordista. Hämeenkyrön vanttera maajussi tiputti korkeudessa niukasti 185:stä ja seipäässä 330:stä. Jos rimat olisivat jääneet killumaan kannattimilleen, olisi Osbornin noteeraus heivattu tunkiolle. Yrjölästä tuli mestaruuskilpailujen mitalihaukka, sillä hän voitti kauden aikana myös viisiottelun ja kuulantyönnön.

Esteissä ravattiin rivakkaa vauhtia, sillä Pariisin pronssimies Eero Berg säntäsi paukusta halkomaan tuulta ja räväytti maailman kärkituloksen 9.44,3. Amsterdamin olympiakisojen pronssimitalisti Ove Andersen lensi viimeisellä kierroksella nokilleen vesiesteeseen ja menetti pelin. 

25 000 metriä voitti maastomestari Sipilä, jonka entisille lenkkipoluille pääsee hänen kotikonnuillaan Pälkäneellä, kun seuraa kylttiä, jossa lukee Väinö Sipilän tie.

Viestikapula sai kyytiä Eläintarhassa. Helsingin Kisa-Veikkojen nelikko Lahti–Koponen–Husgafvel–Vahander rymisteli pikaviestissä voittoon uudella Suomen ennätyksellä 43,2. 4x400 metrillä puolestaan puksutti Helsingin IFK:n joukkue Donner–Jansson–Åström–Wilén ykköspallille ajalla 3.23,7, joka kirjattiin myös seurajoukkueiden ennätysten vihkoon.  

Papulan mitalipedot Wilén ja Tuulos

Mestaruuskilpailujen pääkisat käytiin elokuussa Viipurissa Papulan kentällä, joka on  vielä nykyisellä venäläiskaudellakin jonkinlaisessa käytössä. Rata tosin jäi marginaaliin jo vuonna 1933, jolloin Viipurin keskusurheilukenttä avattiin. 

Yleisöä kerääntyi kentän laidoille yhteensä 3000–4000 päätä. Ensimmäisen päivän aluksi roiski taivaalta vettä. Sunnuntain sessiossa taas oli viileänpuoleista.

Yrjölän lisäksi medaljongeja kahmi perinteiseen tapaan olympiahopeamitalisti, Stadin kundi Erik Wilén, joka rypisti voittoon kummallakin aitamatkalla jo kolmansissa Suomen mestaruuskilpailuissa peräkkäin. Lisäksi jo ennestään mitaleja tursunneeseen matkalaukkuun survottiin kenkälusikalla 400 metrin hopealätkä. 

Toinen Pariisin olympiahopeamitalisti Vilho Tuulos pomppi kolmiloikkauksen voittoon tuloksella 15,02, joka jäi vain muutaman sentin Tampereen miehen omissa nimissä olleesta maailman kärkikihauksesta. Tuuloksella oli  tiukka voittoputki päällä, sillä Viipurissa villasukkaheinäsirkan tilille kilahti jo seitsemäs peräkkäinen Suomen mestaruus jalantappolajissa. Pituudessa sattui tilastotappio eli kouraan lyötiin ”vain” pronssi alle seitsemän metrin potkulla.

Åströmille pikajuoksuvaltikka

Helsingin IFK:n Erik Åström teki paluuta kansalliselle huipulle uusimalla 200 metrin mestaruutensa vuodelta 1921. Sateen pehmentämällä radalla puristettu tulos 22,2 sivusi Lauri Härön ja Erik Wilénin nimissä ollutta Suomen ennätystä. Kelpo kunto jatkui myöhemmin syksyllä, jolloin mies nirhaisi ennätyksestä vielä yhden kymmenyksen radanposkeen.  

Åström myös mursi 400 metrillä Wilénin kuuden peräkkäisen kalevankisavoiton putken. Niinpä Vilho Tuulos loikki Wilénin ohi samassa lajissa napsittujen peräkkäisten Suomen mestaruuksien taulukossa. Oitin kanuuna Elmer Niklander oli niittänyt kahdeksan peräkkäistä voittoa kahden käden kiekossa vuosina 1911–1918. Hän patsasteli kymppinä tässä kiinnostavassa joskin joutavassa tilastossa. 

Talvisodassa kaatunut Ilmari Helle kaasutti voittoon Viipurin kisojen suoranmitalla ja liiskasi Suomen ennätyksen haltijan Härön, jolla ei enää kulkenut vuosien 1921–1923 malliin.

Iisalmen sälli Kalle Matilainen ja esteiden maailmanykkönen Eero Berg ottivat yhteen vitosella. Menohaluja puhkunut Matilainen iski kirivaihteen pykälään 250 metriä ennen maalia. Loppuunajettu Berg oli nakit ja muusi; pani hanttiin vain muutaman kymmenen metriä, kunnes nakkasi pyyhkeen kehään. “Hoippuu kuin humalainen maaliin”, revitteli Suomen Urheilulehti kisaraportissaan. Matilaisen voittotulos 14.57,0 sijoittui Suomen kaikkien aikojen tilastossa viidenneksi. 

Matilaiselle avautui ainakin hetkeksi tilaisuus vallata paikka Suomen kestävyysjuoksun ahtaasta yläaitiosta sen jälkeen, kun kylmettynyt eli nykykielellä flunssainen Paavo Nurmi jätti tulematta mestaruuskisoihin ja Ville Ritola oli matkustanut Pariisin kisojen jälkeen takaisin kotiinsa Amerikkaan. 

Kaksi ratakierrosta voitti Helsingin Kisa-Veikkojen Felix Hildén ajalla 1.58,2. Hän paketoi loppupitkän raivokkaassa väännössä paikallisvastustajansa eli Helsingin IFK:n Gösta Janssonin. Hildénistä ei moraalisessa mielessä tullut Suomen parasta puolimaileria, sillä työläisolympialaisissa killuttimia kaulaansa kahminut Eino Borg (myöh. Purje) kilautti samana päivänä kaikkien aikojen parhaan suomalaistuloksen 1.55,6 Tampereella Työväen Urheiluliiton mestaruuskisoissa. Borgin aikaa ei hyväksytty viralliseksi Suomen ennätykseksi, koska sisällissodan jälkeisessä Suomessa eivät porvarilliset ja sosialistiset urheilujohtajat mahtuneet samaan kabinettiin – ainakaan samaan aikaan.

Kiven valtakausi tulille

Valta vaihtui diskonviskonnassa. Pariisin olympiahopeamitalisti Vilho Niittymaa sai antautua tulevalle Amsterdamin kisojen hopeamitalistille Antero Kivelle, joka nakkasi 42,24. Tulos sinänsä ei kirvoittanut suoranaisia hurraa-huutoja tarkkailijoiden katsomonosasta, mutta voitto mikä voitto.  Järvisten veljesten kanssa Tampereella harjoitellut Kivi limputti tästä eteenpäin kuusi peräkkäistä voittoa SM-kisoissa ja Ruotsi-ottelussa. Ura katkesi 30-luvulla elinikäiseen kilpailukieltoon, joka tuli kleptomaanisista taipumuksista.

Urheilujournalismi oli vanhoina aikoina erilaista. Arvatenkin väärällä jalalla noussut Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Uppercut eli kirjailija Yrjö Halme haukkui sunnuntain loppukilpailuista joka toisen ”huonoksi”, moitti urheilijoita ”tyhmästä taktiikasta” ja vihjaili sopupelistä. Nykyaikana moinen leukojen repiminen on hieman harvinaisempaa, vaikka paineet myydä lehtiä ovat kovat. 

Kalevan malja kiikutettiin kauden jälkeen Tampereen Pyrinnön konttoriin, joten seuraottelussa laitettiin Helsingin IFK:n monivuotiselle hegemonialle toppi.