Nurmi teki muista selvää helpolla radalla

Yleisurheilukausi 1922 polkaistiin kunnolla käyntiin Hyvinkäällä toukokuussa, jolloin ohjelaan oli sijoitettu maastojuoksu. Hyvinkään urheilupuistoon vedettyä sinänsä hyvin merkittyä reittiä kaikki eivät tosin hyväsjksyneet. “Rata oli liian helppo”, murisi voittaja Paavo Nurmi, joka kohotti murtomaajuoksun voittopytyn ja kolmantena vuotena peräkkäin. “Ei vastannut tarkoitustaan.”  

Nurmelle Suomen ensimmäinen estevoitto

Tampereen Pyynikin kentällä pidettiin 21.-22. kesäkuuta 1922 valintakilpailut Englannin avoimiin mestaruuskisoihin, joita 1920-luvulla pidettiin epävirallisina EM-kilpailuina. Suomen mestaruudet ratkaistiin samalla kerralla viesteissä, 10-ottelussa, 25 000 metrin ratajuoksussa, 3000 metrin esteissä ja 10 kilometrin käynnissä eli nykykielellä kävelyssä.

Esteet olivat SM-kisojen ohjelmassa ensimmäisen kerran. Voiton vei tyylikkäällä soolojuoksulla Paavo Nurmi, jonka aika 9.54,8 oli lajin ensimmäinen epävirallinen Suomen ennätys. Sillä sijoittui maailmantilastossa kolmanneksi vuonna 1922. Seuraaviksi jolkotelleet Nestori Järvelä ja Väinö Sipilä miehittivät tuloksillaan vastaavasti maailmanlistan sijat 8. ja 9. Pyynikin yleisöä ei voi syyttää liiallisesta valistuneisuudesta, sillä se hohotteli äänekkäästi lukuisille vesihaudassa rypemisille.

10 kilometrin käynti debytoi kisaohjelmassa myös, vaikka Suomen Urheilulehdessä nonseleerattiin kävelylajeja. Voittaja Ilmari Vesamaa tuhahteli kirjoitelmalle ja talsi lajin ensimmäisen Suomen ennätyksen 52.54,3.

Erik Wilén kipaisi 440 jaardin aidat höntsäillen aikaan 57,3 (vastaa tulosta 57,0 metrimatkalla). Kauden maailmantilastossa sillä vallattiin kuudes sija.

Hannes Kolehmaisen kunto oli edelleen täyttä rautaa. Nyt kosahti atomeiksi 25 000 metrin maailmanennätys tuloksella 1.25.19,9. Valinta engelsmannien karkeloihin oli sillä saletti.

Suomalaisten keihäänheittäjien kuudenkympin klubiin liittyi uusi jäsen, kun juustomestari Vilho Rinne nakkasi Tampereen katsastuskisassa kepin 61,01 metrin päähän heittoviivasta. Vuoden maailmantilastossa sillä lohkesi 4:s sija – suomalaisten jäsentenvälisessä tosin vasta 3:s. Paavo Johansson tirvaisi 61,90 ja sai piletin Lontooseen. 

Pääkisat Eläintarhassa

Vapaaurheilun mestaruuskisojen eli nykykielellä Kalevan kisojen pääosa vuonna 1922 pidettiin Helsingin Eläintarhan kentällä 19.-20. elokuuta. Suomessa elettiin yleisurheiluhuumaa. Odotukset olivat korkealla. Nyt iskettäisiin pöytään sellaiset tulokset, että ulkomaanpellet vapisisivat horkassa niitä lukiessaan. Rouva Fortuna käänsi härmäläisille kuitenkin pyylevän takapuolensa: kumpanakin kisapäivänä satoi lotisemalla. Etenkin hyppylajeissa oli toivotonta tehdä tulosta, sillä ponnistuspaikkojen pitävyys ei merkittävässä määrin eronnut lehmänläjästä. Tässä valossa Vilho Tuuloksen voittolaaki 14,71 kolmiloikkauksessa oli suorastaan hyvä. Rautapallon pökkääjät, limpunviskojat ja keppimiehet joutuivat taistelemaan liejuisen heittovälineen kanssa.

Nurmi juoksi vastustajiltaan jalat alta 

Paavo Nurmi osallistui vain 1500 metrille. Hän lähti vetämään. Viipurin Urheilijoiden Nestori Järvelä rohkeni seurata, mutta hyytyi pahoin lopussa. Siinä hullunkärryssä kun maailman parhaatkin vetävät itsensä piippuun. Nurmen voittoaika mutavelliä muistuttavalla radalla oli 4.01,9. Raviradalla lupaavia tuloksia ravannut Matti Tala oli toinen ja täysin kuitti Järvelä kolmas.

Drisinille stadioninpuolikkaan SE – 22,5

Vuoden 1922 ehkä kiinnostavin laji kansallisesti oli 200 metriä. Ennätyskarkeloista saatiin esimakua jo kesäkuussa, jolloin Lauri Härö porhalsi liiallisen myötätuulen avittamana 22,4. Kotkan mies sai Kalevan kisoissa parhaan lähdön, mutta kangistui kalkkiviivoilla, jolloin Australiassa vuonna 1972 kuollut Hirsch Drisin rynni takaa voittoon uudella SE:llä 22,5. Moraalisesti SE olisi kuulunut myös Härölle, jolle ei otettu virallisesti aikaa mutta joka jäi voittajasta vain noin 20 senttiä eli 2-3 sadasosasekuntia. 

Kolmas potentiaalinen puolen ratakierroksen ennätyksen tavoittelija Erik Wilén ei osallistunut 200 metrille vaan jyräsi voittoon pika-aidoissa, 400 metrillä ja 800 metrillä, jolla kukistui tuore suomenennätysmies Tala. Härö kuittasi 200 metrin tappionsa reuhtomalla paddockmaisella loppuhypyllä satasen voittoon ajalla 10,9, joka sivusi moraalista SE:tä (Uuno Railon 10,8-tulosta vuodelta 1907 on lupa tervehtiä mitä suurimmalla epäilyksellä).

Peräpohjolan peto ehti nipin napin

Olympiavoittaja Ville Pörhölä voitti rallatellen kuulantyönnön, vaikka oli vähällä myöhästyä karsinnasta. Pohjanmaan juna oli myöhässä, joten Peräpohjolan peto loikkasi kaupunkitarinan mukaan liikkuvasta vaunusta pois Eläintarhan kentän kohdalla, hölkkäsi kieli vyön alla areenalle ja ehti karsintaan mukaan toisen työntökierroksen alkaessa (toisen, hieman uskottavamman tarinan mukaan mies jäi junasta Pasilan asemalla). Kuulakehässä nähtiin tänä vuonna ensimmäisen kerran uusien sääntöjen määräämä puinen reunus ringin sillä puolella, josta rautapallo lentää ulos.

Pankinjohtaja Jonni Myyrä Savitaipaleelta suvaitsi tällä kerralla näyttäytyä Kalevan kisoissa. Keihäänheiton kaksinkertainen olympiavoittaja vietti todennäköisesti välivuotta ja hävisi Paavo Johanssonille. Yksikään kilpailija ei olosuhteiden vuoksi päässyt yli 60 metrin, mikä kirjattiin aikakirjoihin hienoinen häpeän puna naamavärkissä.

Suomen Urheilulehden toimitussihteeri ja myöhemmin radion urheiluselostajana kunnostautunut Martti Jukola otti pronssia pitkissä aidoissa. Bengt Bengtström uusi vuoden takaisen SM-kultansa.

Kalevan maljaa ei tarvinnut retuuttaa paikasta toiseen, sillä se pysyi edelleen Helsingin IFK:n toimistossa.