Finland

Suomen valintakisat Amsterdamin olympialaisia varten pidettiin Helsingissä Eläintarhan kentällä 7.-9. heinäkuuta. Ne olivat härmän kovimmat rata- ja kenttäurheilukisat vuonna 1928, sillä Suomen mestaruuskisat pidettiin vasta olympialaisten jälkeen, jolloin monet olivat jo ohittaneet kuntohuippunsa tai jättivät Kalevan maljasta ottelemisen väliin.

Kovat valintakriteerit

Sen sijaan valintakisoista ei jääty pois. Niihin piti osallistua jokaisen kynnelle kykenevän, joka tavoitteli pilettiä viiden renkaan kisoihin. Se koski myös ulkomailla oleskelevia suomalaisia urheilijoita.

Monessa lajissa olympiakelpoisten urheilijoiden määrä ylitti maakiintiön. Niinpä joukkueen kokoajilla oli varaa vetää kovaa valintalinjaa. Esimerkiksi juoksuissa edellytettiin osallistumista vähintään kahtena päivänä valintakilpailuihin, jotta varmistetaan, että mies kestää kaksi, kolme, ehkä neljäkin suhteellisen kovaa kisaa lyhyen ajan sisällä. Paavo Nurmi ja Ville Ritola tosin vapautettiin tästä vaatimuksesta. Todennäköisesti heidät olisi valittu Amsterdamiin vanhoilla näytöillä, vaikka olisivat jättäneet valintakisat kokonaan väliin.

Samalle lähtöviivalle Nurmea ja Ritolaa ei tietenkään saatu. Turun Urheiluliiton moninkertainen olympiavoittaja  tallusteli sivuilleen vilkuilematta 1500 metrin lähtöpaikalle samalla, kun yleisö hakkasi raivokkaasti kämmeniään yhteen. Peräseinäjoen susi taas taivalsi 10 000 metriä.

Fordin pirssille oli entistä vaikeampi löytää pysäköintipaikka, sillä vaunuja virtasi Eläintarhaan solkenaan. Avauspäivänä katsomoon kertyi lähes kymmenentuhatta päätä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Larva ja Borg paalittivat Nurmen

Eurooppalaisella maililla juostiin kova kisa. “Sen veroista ei ole meillä koskaan nähty, tuskin muuallakaan”, hekumoi sanomalehti Uuden Suomen kirjeenvaihtaja kisaraportissaan. Eino Borg (Purje) ja vuodesta 1927 tasoaan rutkasti nostanut Harri Larva porhalsivat vuorovedolla maailmanennätysvauhtia. Aloitusrinki meni ajassa 1.00,6, 800 metrin paalulla viisarit seisahtuivat 2.04,4:ään. Borg lähti rypistämään purjeet levällään 500 metriä ennen maalia kuin Saïd Aouita' Helsingin MM-kisoissa. Larva laukkasi pitkin askelin perään, jolloin Nurmelle tuli äitiä ikävä. Viimeinen rinki alkoi. Helsingin Sanomien reportterin mukaan “katsomossa vallitsi hirvittävä melu”. Tulevien olympiamitalistien kiritaistossa Larva liiskasi Borgin puolella sekunnilla. Voittoaika 3.52,6 sivusi Nurmen nimissä ollutta Suomen ennätystä ja sijoittui kaikkien aikojen maailmantilastossa jaetulle kolmannelle sijalle. Eläintarhan kärkikuusikko puksutti ajat, jotka vastaavat nykyaikaan suhteutettuna noin tuloksia 3.28-3.38. Kolmenkympin paalun saavuttanut Nurmi teki johtopäätelmät tappiostaan ja ilmoitti valintakisojen jälkeen pudottavansa 1500 metriä Amsterdamin ohjelmastaan.

Ritola ravasi soolojuoksuna kymppitonnin ja kilautti maailman kärkituloksen 30.49,9. Vauhti oli tappavan tasaista; puoliskot 15.25 ja 15.25. Varsinainen kisa käytiin kahdesta jäljellä olevasta olympiapaikasta, jotka napsivat kiritaistossa Toivo Loukola ja Kalle Matilainen.

Tuleva olympiavoittaja Loukola rymisteli esteissä ylivoimaiseen voittoon epävirallisella maailmanennätysjalla 9.25,2. Tuleva pronssimitalisti Ove Andersen teki alkumatkasta tosimielellä töitä, mutta Pohjanmaan mies pysyi kannassa iilimadon lailla. “Loukola ei vielä ollut millänsäkään Andersenin vauhdista, loikiskelipa melkein pidätellen kannoilla”, pudotteli Helsingin Sanomien toimittaja runollisuutta hipoen.

Seuraavan vuosikymmenen maailmanennätysmies Bengt Sjöstedt nuolaisi pika-aidat komeaan aikaan 14,9. Suomen ennätykseksi sitä ei hyväksytty, koska mojova myötätuuli tuuppi HIFK:n sälliä eteenpäin.

Suomen mestaruusmitaleita matkalaukullisen kerännyt Erik Wilén hävisi yllättäen päälajissaan 400 metrin aidoissa kestävyysjuoksijan velipojalle Jukka Matilaiselle, vaikka ajat eivät olleet kummoisia. Wilénin vauhtia hidasti takasuoralla puhaltanut vastatuuli ja kipeä koipi, joka oli aiheutunut siitä, että mies oli astunut naulaan edellisviikolla. Jotkut urheilevat naula päässä, toiset kantapäässä. Kisan ykkönen ja kakkonen valittiin olympiakisoihin. Pilettiä sen sijaan ei suotu kolmanneksi jääneelle radion urheiluselostuksen pioneerille Martti Jukolalle.

Tuulonen tuhosi Tuuloksen ME-tuloksen

Kolmiloikkauksen kolminkertainen olympiamitalisti Vilho Tuulos alkoi taas saada hyppyjuonesta kiinni arvokisojen lähestyessä. Hän pomppi kaikkien aikojen parhaat lukemat 15,58, mutta sitä ei hyväksytty maailmanennätykseksi liiallisen myötätuulen vuoksi. Suksitehtailija Esko Järvisen velipoika Erkki käytti myös luistavaa keliä hyväkseen ja latasi 15,40. Tuuloksen oivaa virettä todisti myös ylivoimainen voitto pituudessa tuloksella 729.

Olosuhteet pilasivat kiekkokisan, jota Helsingin Sanomien toimittaja kuvaili kannustavasti piirileikiksi. Tuleva olympiahopeamitalisti Antero Kivi limputti 43,95. Pariisin hopeamitalisti Vilho Niittymaa putosi loppukilpailusta, eivätkä olympiavalitsijat olleet armollisia. Neljäs Amsterdamin paikka annettiin ottelija Paavo Yrjölälle.

Keihäskilpailussa jäi tulostaso vaatimattomaksi. Olympiapaikat kahmivat Paavo Liettu (62,90), Vilho Rinne, Albert Lamppu ja nilkkavaivainen maailmaennätysmies Eino Penttilä, joka linkutti toisen tirvaisunsa jälkeen (60,47) pukusuojaan huilaaman. Ikämiessarjaa kolkutellut konkari ja Antwerpenin pronssimitalisti Paavo Johansson (Jaale) jäi kuudennella sijallaan ilman olympiapilettiä.

Jonni Myyrää ei keihäspaikalla nähty. San Franciscossa velkojiaan paossa lymyillyt kaksinkertainen olympiavoittaja oli anonut amerikansuomalaisilta matka-avustusta valintakisoihin. Rahoittajat kuitenkin vaativat, että Myyrä suvaitsee nakata sitä ennen Urheiluliiton tulosrajan 63 metriä atomeiksi. Sitä ei tapahtunut. Lopullisesti olympiamatka kuivui kokoon jo viikko ennen valintakisoja, kun Suomen olympiakomitea sähkötti Amerikkaan ja ilmoitti, ettei Myyrä ole Amsterdamiin matkustavassa joukkueessa.

Yrjölä pihtaili

Reima maajussi Paavo Yrjölä otteli kymmenen lajia rallatellen. Hän säästeli räjähteitä Amsterdamin kisoja varten. Pisteitä kertyi silti mukavasti 7846,56. Miehen omissa nimissä ollut maailmanrekordi jäi noin 150 pisteen päähän. Isänsä poika Akilles Järvinen kohensi kakkossijallaan ennätystään lukemiin 7495,86, jolla sijoituttiin maailmantilastossa jo kymmenen parhaan joukkoon.

Maratonjuoksijat valittiin huomattavasti selkeämmällä prosessilla kuin myöhempien vuosikymmenten kepinviskojat. Valintakriteerit olivat yksiselitteiset, ne ilmoitettiin ennen karsintakisoja ja niitä noudatettiin pilkulleen. Katsastukset pidettiin kahdessa erässä. Ensimmäinen kisa juostiin kesäkuun puolivälissä Kauhavalla mainioissa olosuhteissa. Viisi ensimmäistä sai valintakriteerien mukaisesti onnitella itseään olympiamatkasta. Talvisodassa kaatunut Martti Marttelin voitti. Kakkossijan jakoivat sopuisasti Eino Rastas, Ilmari Kuokka ja Verner Laaksonen. Viidenneksi jolkotteli Väinö Sipilä. Tukholman ja Antwerpenin kisojen sankari Hannes Kolehmainen keskeytti.

Yhdestä jäljellä olevasta eli kuudennesta olympiapaikasta oteltiin muutama viikko myöhemmin Eläintarhassa. Sen otti amerikansuomalainen Yrjö Korholin-Koski, joka oli matkustanut rapakon takaa valintakisoihin. Olympiakullan puolustaja Albin Stenroos jäi toiseksi eli jätettiin kylmästi rannalle kisalaivasta. Siitä nousi pieni valintakärhämä. Valitsijat pitivät kuitenkin päänsä.

Radio tekee tuloaan yleisurheilukentille

Uusi Suomi teki mediahistoriaa nohevalla tavalla.Sillä oli Eläintarhan lehtimieskatsomossa reportteri, joka lateli uutisia radioteitse lehden toimitukseen. Siellä annettiin painokoneiden laulaa. Kilpailuista kaupungille valunut yleisö sai ostaa kioskista lisälehden, jossa raportoitiin tuoreimmat kisatapahtumat.

Virallisessa radiossa eli Yleisradiossa lähetettiin joka ilta yhdeksän maissa vartin mittainen kisakatsaus, jonka piti Tahko Pihkala. Varsinaisia suoria radioselostuksia kilpailuista ei vielä kuultu.

Suomen mestaruuksista rata- ja kenttäurheilussa vuonna 1928 kamppailtiin elokuun lopussa Helsingin Eläintarhan kentällä. Jatkot pidettiin viikon kuluttua Turun urheilupuistossa, jolloin kisailtiin vielä 25 000 metrin juoksussa, esteissä ja kymmenottelussa. Amsterdamin olympiakisojen päättäjäisistä oli jo kulunut pari viikkoa.

Maamme kaikkia huippuja eivät kisat kiinnostaneet. Paavo Nurmi tienasi eläketurvaansa kilpailemalla Euroopan kutsukisoissa. Ville Ritola ei kyennyt juoksemaan Amsterdamissa vaurioituneen nilkkansa vuoksi. Hänen nimensä tosin oli ilmoittautuneiden joukossa. Moninkertainen olympiavoittaja ei siten kertaakaan esiintynyt Suomen mestaruuskisoissa.

Välttelyä

Nykyajan tapaan olympiamitalistit välttelivät toistensa kohtaamista. Kun olympiapronssimitalisti Eino Purje kipaisi 1500 metriä, valitsi Amsterdamissa saman matkan voittanut Harri Larva ohjelmaansa kaksikierroksisen pyrähdyksen, jolla kihautti uuden Suomen ennätyksen 1.53,7. Hän siis voitti urallaan olympiakultaa 1500 metrillä mutta ei yhtäkään Suomen mestaruutta eurooppalaisella maililla.

Larva passaili ensimmäisen kierroksen rennosti 56 sekuntiin. Muu joukko putosi vasta toisella ringillä, jolloin tuore olympiavoittaja lähti menemään ja repi pääpoppooseen 20 metrin eron.

Kisojen tähdeksi nousi esteiden kuivansitkeä olympiavoittaja Toivo Loukola. Hän rohmusi voittopytyn 5000 metriltä, 10 000 metriltä ja tietenkin myös leipälajistaan esteistä. Voittoajat eivät hätkähdyttäneet – mies juoksi vain voitosta.

Nykyään porataan sitä, ettei Kalevan kisojen kympille tahdo löytyä juoksijoita. Vuoden 1928 mestaruuskilpailuissa painittiin saman ongelman kanssa: 10 000 metrille osallistui vain kolme ukkoa.

Viisiottelussa käytiin maailmanluokan kaksintaistelu Amsterdamin kymppiottelun kahden parhaan kesken. Tällä kerralla hopeamitalisti Akilles Järvinen liiskasi olympiavoittaja Paavo Yrjölän vain kahdella pisteellä. Viisiottelussa lopputulokset määräytyivät sijalukupisteiden mukaan.

Yrjölä voitti pidemmän ottelun lisäksi korkeuden, jossa Kajaanin Kipinän lyhythiuksinen Urho Kekkonen otti kolmannen ja viimeisen pronssimitalinsa. Heinäkuun alun olympiavalintakisoissa ei Kekkosta näkynyt.

HKV:n Kalervo Pitkänen vei kaksi lyhyintä roinatonta pikamatkaa. Satasella kärkikolmikko hyökkäsi maaliviivan yli rinta rinnan ajassa 11,2. Vasta valokuvasta voitiin todeta, että Pitkänen oli karvan verran edellä taidemaalari Erkki Koposta ja olympiakävijä Risto Mattilaa.

Taipaleen kiekkorekordi hiutaleiksi

Kisojen kenties parhaan tuloksen räväytti kiekon olympiahopeamitalisti Antero Kivi, joka limputti taululle uudet Suomen ennätyslukemat 47,45. Amerikkaan vuonna 1924 muuttaneen Armas Taipaleen 12 vuotta vanha virallinen rekordi oli pantu viralta.

Suomen Urheilulehden nimimerkki Moppe kirjoitti ennätysviskaisusta pätevän joskin lakonisen kuvauksen:

Hymähtäen astui Kivi renkaaseen. Käsi nousi. Käsi laski. Pyörähdys. Ja “se loppuveto” teki lopun Taipaleen ennätyksestä.

Kivi puhkaisi runosuonen myös Helsingin Sanomien nimimerkki Uppercutilta eli kirjailija Yrjö Laiholta, joka riimitteli lehdistökatsomossa tuoreeltaan:

Kivi ota lennätys

heitä uusi ennätys

Kivi. Kivi. Kivi

Hausjärveläinen Väinö Salo vempautti seipäässä SE-lukemat 381. Tulos sinänsä ei ollut kummoinen, koska lajin taso oli vaatimaton 1920-luvun Suomessa. Nippelitietona voidaan todeta, että Salo aloitti urheilu-uransa Salon Vilppaassa, jota kollega Wilma Murto nykyisin edustaa. 

Kuulan olympiavoittaja Ville Pörhölä alkoi vakavissaan siirtyä uuteen lajiinsa moukariin. Peräpohjolan peto veivasi vaijeripallon lukemiin, joilla lohkesi uran ensimmäinen SM-kisapronssi moukarinheiton jalossa taidossa.

Viikko pääkilpailujen jälkeen pidettiin jatkot Turussa. Silloin saatiin jälleen kestävyysjuoksun maailmanennätys Suomeen - tosin lajissa, jota ei kansainvälisissä arvokisoissa juostu. Maratonin olympiapronssimitalisti Martti Marttelin jolkotteli 25 000 metrin Suomen mestariksi ja kilautti siinä ohessa maailmanrekordin 1.24.35,4. Talvisodassa kaatunut Nummen kilometrinnielijä porhalsi kärkeen 9000 metrin tienoilla ja karkasi omille teilleen neljä kilometriä myöhemmin.

Yrjölä laittoi kymmenottelussa järjestykseen Järvisen, joka oli kepittänyt olympiavoittajan mestaruuskilpailujen viisiottelussa. Tuloksissa ei päästy lähellekään Amsterdamin huippuottelun lukemia. Yli 300 pisteen eron pystyi Hämeenkyrön reima maajussi kuitenkin pahimpaan vastustajaansa repimään.

Kalevan maljan kiikutti konttoriinsa jo kolmannen kerran Tampereen Pyrintö.