Embedded Files
Wilénin mitaliputki alkoi
Wilénin mitaliputki alkoi
Hämeensaaren kenttä (Vanha kenttä) ja Myllymäen kaupunginosan rinteet, Hämeenlinna, 21.5.1916
Pyynikin urheilukenttä, Tampere, 1.–2.7.1916
Eläintarha, Helsinki, 19.–20.8.1916
Kuva: Suomen Urheilulehti 24.8.1916.
Stenroos uusi
Stenroos uusi
Maastojuoksun Suomen mestaruudesta alettiin vääntää Hämeenlinnassa toukokuussa 1916. Matkaan lähdettiin Hämeensaaren urheilukentältä, joka sijaitsi nykyisen Paasikiventien ja uimahallin välissä. Siitä reitti jatkui länteen päin Myllymäen kaupunginosan rinteille. Reitti kierrettiin kaksi kertaa.
Tuleva olympiavoittaja Albin Stenroos uusi edellisvuoden mestaruutensa. Hän puristi muista eroon jälkimmäisellä kierroksella. Aikaisemmista vuosista poiketen Hämeenlinnan murtomaakisa oli kerännyt nimimiehiä: Antweropenin olympiamaratonin kymmenes Tatu Kolehmainen rypisti neljänneksi, Antwerpenin vitosen nelonen Teodor Koskenniemi viidenneksi ja Pariisin vuoden 1924 olympiamaratonin neljäs Lauri Halonen seitsemänneksi.
Wilénin Suomen mestaruusmitalit numerot 1 ja 2
Wilénin Suomen mestaruusmitalit numerot 1 ja 2
Viestimestaruuksista kamppailtiin heinäkuun alussa. Helsingin IFK otti 4x100 ja 4x400 metrin joukkueisiinsa paria viikkoa vaille 18-vuotiaan Erik Wilénin. Hän vei IFK:n voittoon pikaviestissä joukkueensa ankkurina. 4x400 metrillä Wilén kipaisi kakkososuuden, ja IFK päätyi toiseksi Helsingin Kisa-Veikkojen jälkeen.
Naisten pikaviestissä Turun Urheiluliitto kiidätti kapulaa voittoisasti ja kihautti Lisie Nyström ankkurinaan uuden Suomen ennätyksen 55,9. Se kesti virallisena ennätyksenä 23 vuotta. Tosin Työväen Urheiluliiton joukkueet kipaisivat epävirallisesti sen alle.
Ensimmäisen mestaruutensa otti myös Tampereen Pyrinnön Olga Virtanen naisten satasella. Myöhempinä vuosina niitä tuli seitsemän lisää, kunnes urheilujohtajat tasa-arvoaatteen puuskassaan poistivat daamien lajit mestaruuskilpailujen ohjelmasta vuonna 1923.
Mestaruuskilpailujen ohjelmaa rukattiin jälleen vuonna 1916. Tunnin juoksu heivattiin tienposkeen, ja tilalle otettiin 25 000 metrin ravi. Palkintopalli ei siitä paljon tuulettunut, sillä vuonna 1915 tunninjuoksussa voittopokaalin pokannut Albin Stenroos kipitti seuraavana vuonna 25 000 metrin kisan ensimmäiseksi Suomen mestariksi. Hän lähti omille teilleen jo parin ensimmäisen kierroksen jälkeen.
Ennätysvauhtia keskimatkoilla
Ennätysvauhtia keskimatkoilla
Mestaruuskisojen pääkilpailut pidettiin Helsingin Eläintarhan kentällä elokuun puolivälin jälkeen. Samoihin aikoihin riehui Euroopassa ensimmäinen maailmansota, ja Ranskan Verdunissa tapettiin ihmisiä urakalla, jotta saatiin muutama sata metriä maata vallattua.
Kisojen parhaat tulokset paukuteltiin keskimatkoilla. 800 metrillä rypisti Einari Anttila puolimatkaan maailmanennätysvauhtia 54,5. Toisella kierroksella kiiirettä piti vielä sen verran, että uudeksi Suomen ennätykseksi kirjattiin 1.57,6.
Anttila päästeli täyttä karkua myös eurooppalaisella maililla. Mäntsälän oriin voittoaika 4.03,6 jäi hänen omissa nimissään olleesta Suomen ennätyksestä vain 0,2 sekuntia.
Erik Wilén hankki heinäkuun viestimitalien jatkoksi ensimmäiset yksilölajien mitalinsa. Stadin kundi porhalsi hopealle 400 metrin aidoissa ja pronssille 200 metrillä. Myöhempinä vuosina medaljongeja satoi 70 lisää. Tahko Pihkala tosin vetosi Urheilulehdessä, ettei kaverin päälle langeteta liikoja paineita.
Mitalihaukka Niklander
Mitalihaukka Niklander
Kisojen mitalihaukaksi kruunattiin jälleen Elmer Niklander, joka rohmusi voittopytyt kaikista heittolajeista keihäskisoja lukuun ottamatta. Pikapinkoja Erkki Kättö (400 metriä ja kumpikin aitamatka) ja kilometrinnielijä Albin Stenroos (5000, 10 0000 ja 25 000 metriä) napsivat kolme voittoa mieheen.
Kätön ykköstila meni pika-aidoissa tiukalle. Hän ja muudan Viljo Kainulainen syöksyivät maaliviivan yli rintarinnan, eikä maalikameroita tuohon maailmanaikaan vielä ollut. Uusinnan vei Kättö läpihuutojuttuna, sillä Iisalmen mies ei ilmestynyt kisapaikalle. Sisällissodan jälkeen Kainulainen liukeni Neuvosto-Venäjälle.
Myös satasen voittaja, helsinkiläinen konttoristi Hannes Sula, pakeni Suomesta sisällissodan jälkeen mutta hieman toiseen suuntaan. Hän kähvelsi sisällissodan aikana Suomen senaatin eli hallituksen kassakaapin, joten Suomeen jääminen olisikin ollut sulaa hulluutta. Mies päätyi brittien värväämän Muurmannin legioonan seikkailujen jälkeen Kanadaan, jossa ryhtyi maan kommunistisen puolueen virkailijaksi. Työtehtäviin kuului muun muassa metsänhakkuun opettaminen Neuvosto-Karjalaan lähteville sosialisteille.
Toisen poliittisen suuntauksen valitsi kummatkin keihäskisat voittanut kirjailija Johannes Linnankosken (oik. Vihtori Johan Peltonen) veljenpoika Urho Peltonen, joka osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten puolella ja toimi suojeluskuntapiirin ylipäällikkönä. Tuleva kaksinkertainen olympiavoittaja Jonni Myyrä kipristeli kyynerpäävaivojen kourissa ja jäi vuoden 1916 Kalevan kisoista pois.
Viisiottelun voittaja Juho Halme puolestaan koki kovan kohtalon sisällissodassa, sillä hänet ammuttiin Helsingin tuomiokirkon portaille, koska oli väitteiden mukaan jakanut varusteita suojeluskuntalaisille.
Kalevan malja vuonna 1916 säilyi edelleen Helsingin Kisa-Veikkojen konttorissa.
Tulokset
Tulokset
Täydelliset (Tilastopaja)
Mitalistit (Wikipedia)
Lehtileikkeitä
Lehtileikkeitä
Page updated
Google Sites
Report abuse