Kupittaan ravirata, Turku, 10.5.1923
Eläintarha, Helsinki, 28-29.7.1923
Väinölänniemen urheilukenttä, Kuopio, 18.-19.8.1923
Yleisurheilun Suomen mestaruuksista vuonna 1923 alettiin tapella helatorstaina Turun raviradalla, joita kutsuttiin 1920-luvulla juhlallisesti hippodromeiksi. Pipopäinen olympiasankari Hannes Kolehmainen veti lössiä kunnes sai lopussa antaa periksi ensimmäiseen murtomaavoittoonsa rymistelleelle Pälkäneen Hirvelle Väinö Sipilälle. Kolehmainen sai tyytyä palkintojenjaossa ensimmäiseen nurmikkopaikkaan.
Toukokuun alussa Helsingin piirin maastomestaruuden vienyt Paavo Nurmi ei tällä kerralla suvainnut osallistua kotikaupunkinsa murtomaamittelöön.
Pääkilpailujen toiset alkupalat nautittiin heinäkuun lopussa Eläintarhan kentällä, Helsingissä, painostavan helteen riivatessa urheilijanuorukaisia. Yrjölän perhemafia jylläsi 10-ottelussa. Iivarille tipahti voitto ja velipoika Paavolle pronssi. Myöhemmin osat vaihtuivat, kun Paavo otteli olympiakultaan Amsterdamin kisoissa 1928.
Eläintarhan kisa ratkesi vasta 1500 metrillä, jolloin Iivari ja toiseksi tullut Gustaf Strandberg väänsivät viimeisellä ringillä koko ottelun voitosta. Iivari ohitti ruotsinkielisen kilpaveljensä loppupitkällä, jolloin Göteborgin kisoissa loistotuloksen ahkeroineelta Standbergilta meni sisu kaulaan. Mies käveli maaliin. 1910-luvun parhaisiin ottelijoihin kuuluneen Valdemar Wickholmin raadanta meni pilalle, kun hän pudotti korkeudessa kolme kertaa 155:stä.
Ottelun viralliset pisteet laskettiin vuoden 1921 taulukolla. 64 vuotta myöhemmin käytetyllä matriisilla olisi tuleva arkkitehti Strandberg kylvettänyt nipin napin maalaispoika Iivarin.
Albin Stenroosilla saattoivat jo Pariisin olympiakisat siintää silmissä, sillä hän ravasi 25 000 metrillä ylivoimaiseen voittoon. Muita nimimiehiä tosin ei lähtöviivalla näkynyt.
Helsingin IFK:n maajoukkuemiehiä vilissyt nelikko porhalsi voittoon pitkässä viestissä ja kilautti samalla tauluun seurajoukkueiden Suomen ennätyksen 3.23,8. Tulos jäi maajoukkueenkin kansallisesta rekordista vain hieman yli neljä sekuntia. Erik Wilén päästeli osuutensa lentävällä lähdöllä ajassa 49,3.
Suomen vapaaurheilumestaruuskilpailujen päälajit pidettiin Kuopiossa upouudella Väinölänniemen kentällä 18. ja 19. elokuuta 1923. Olosuhteet tulostehtailulle eivät ehkä olleet maailman tapissa, sillä sää oli kolea ja pilvinen.
Paavo Nurmi keskittyi jo täyttä päätä suureen kaksinkamppailuun Edvin Widea vastaan Tukholman maililla. Niinpä hän kipaisi Kuopiossa virallisesti vain alimatkan 800 metriä, jolla tosin kihautti heti kisojen alkajaisiksi uuden Suomen ennätyksen1.56,3. Hopeamitalisti ja tuleva Pariisin olympiakävijä Gösta Jansson jäi Rudishan taktiikalla pyyhältäneelle Nurmelle melkein kaksi sekuntia. 5000 metrillä herra vaikenija hölkkäili ensimmäisenä maaliin kisan ulkopuolella.
Sen sijaan olympiavoittaja Vilho Tuulosta mitalikasa kiinnosti. Nääsvillen heinäsirkka riisti kaikkien hyppylajien voitot seivästä lukuun ottamatta. Kolmiloikkauksessa pomppi hän maailmanennätystä kutitteleville lukemille 15,38, joka kuitenkin todettiin millin verran yliastutuksi. Urho Kekkonen Kainuusta nappasi ensimmäisen mitalinsa Kalevan kisoista vempauttamalla itsensä pronssille korkeudessa (175). Satasen loppukilpailusta lyhythiuksinen Kajaanin Kipinän mies liputettiin vilppilähtöjen vuoksi pihalle huilaamaan.
Kotkan poika Lauri Härö porhalsi ykköspallille suoranmitan ja kentänpuolikkaan sileän otteluissa, vaikka voittoajat jäivät hieman vuoden 1922 parhaista noteerauksista.
Erik Wilén pomputteli voittoon kummallakin aitamatkalla. Lisäksi kouraan lyötiin kultaa ratakierrokselta ja pronssia sen puolikkaalta. Sanataiteen mestari ja tuleva radion urheiluselostuksen pioneeri Martti Jukola tuli pidemmällä aitamatkalla toiseksi ja avasi siten Kalevan kisojen medaljonkitilinsä.
Vilho Niittymaa urakoi heitoissa. Kiekossa tuli kotiinvietäväksi kultaa sekä moukarissa ja kuulassa himmein mitali.
Kalevan maljaa ei taaskaan tarvinnut retuuttaa uuteen paikkaan, sillä se pysyi edelleen HIFK:n toimistossa.
Täydelliset (Tilastopaja)
Mitalistit (Wikipedia)