Kemin yhteiskoulu

KEMIN YHTEISKOULU 1957–1975

Kemin kouluolot toisen maailmansodan jälkeen

Ennen toista maailmansotaa Kemissä toimi yksi oppikoulu, joka ei riittänyt enää 1930-luvun lopussa vastamaan oppilaaksi pyrkivien määrään. Ehdotus toisen valtion oppikoulun saamiseksi kaupunkiin tehtiinkin, mutta sodan syttymien keskeytti hankkeen edistymisen. Sota kuitenkin edisti asiaa, koska sodassa menetetyltä alueelta siirrettiin pois Sortavalan tyttökoulu. Sen seurauksena Kemin saatiin 1940 toiseksi oppikouluksi Kemin tyttölyseo ja Kemin yhteislyseo muutettiin lyseoksi.

Sodan jälkeen Suomeen syntyivät suuret ikäluokat, jolloin lapsia syntyi neljänä 1940-luvun lopun peräkkäisenä vuotena yli 100 000, kun ikäluokkien koot 1930-luvun lopussa olivat noin 70 000 lasta. Oppikouluiän suurten ikäluokkien lapsista ensimmäiset saavuttivat vuonna 1956, mikä huolestutti kouluviranomaisia koko Suomessa. Oppikoulunkäyntiin sovellettuna tämä tarkoitti sitä, että oppikouluihin pyrkijöitten määrä tulisi kasvamaan noin puolella. Se taas merkitsisi oppikoulujen luokkamäärien kasvattamista ja uusien oppikoulujen perustamista. Lisäksi entistä suurempi osa nuorista oli pyrkimässä oppikouluun. Kemissä oppikouluun pyrkivien suuri määrä tuli myös esiin keväällä 1956, kun suuri määrä oppikouluun hyväksyttyjä jäi koulujen ulkopuolelle, koska ei ollut tilaa. Kemin lyseon rehtori Toivo Kittelä ja huolestuneet vanhemmat totesivat, että Kemin tarvitaan uusi oppikoulu, koska valtion oppikoulut olivat täynnä.

Kemin yhteiskoulu perustetaan

Rehtori Erkki Valtaoja kertoo ensimmäisen lukuvuoden 1957–1958 vuosikertomuksessa, että toinen luokka toimi lyseolta vuokratuissa tiloissa ja lyseolla tapahtui myös poikien voimistelun ja veiston opetus. Tyttöjen voimistelun opetus tapahtui Kemin työväentalon urheiluhallissa. Tiettyä haittaa rehtorin mielestä opetustyölle on aiheuttanut se, että koulu on joutunut toimimaan kahdessa paikassa. Ensimmäisinä vuosina yhteiskouluun ei vielä opetustuntien pienen määrän vuoksi saatu vakinaisia opettajia, mutta useat lyseon opettajat toimivat tuntiopettajina koulussa. Yhteiskoulu toimi Kemin Pirtillä vuoteen 1960 saakka. Vuosittain koulu sai vuokrattua lisää tiloja, mutta tilan ahtaus oli suuri.

Pohjoispäädyn yläkerrassa olivat käsityö- ja kotitalousluokat sekä liikuntasalin pukuhuoneet. Koulun länsisivulla oli opettajainhuone, kirjasto ja koulun toimistotilat sekä opettajien sisäänkäynti. Rehtori Erkki Valtaoja kirjoittaa vuosikertomuksessa, että koulutalo on käytännössä osoittautunut onnistuneeksi ja sen olivat asiantuntijatkin todenneet. Koulu toimi aineluokkaperiaatteen mukaisesti, mikä oli ollut koulutalon suunnitteluperiaate. 

Kokonaan uutta oli oppilaiden päällysvaatteiden ja tavaroiden sijoitus, sillä aulatilan keskiosassa olivat oppilaiden vaatenaulakot ja kullekin oppilaalle oli tavaroiden säilyttämistä varten ovellinen, verkkoseinäinen pikkukaappi, jota kutsuttiin lokeroksi. Avoin aularatkaisu oli käytännöllinen siinä, että kaikki oppilaat ja opettajat saattoivat olla luokkien ulkopuolella samassa tilassa esimerkiksi aamunavausten aikana. Koulun lämpökeskus oli erillisessä rakennuksessa päärakennuksen eteläpuolella. Tässä rakennuksessa oli myös talonmiehen asunto ja musiikki- ja veistoluokat. Koulutalon ulkovuori oli muurattu punatiilestä ja myös rakennuksen sisäpuoliset seinät olivat punatiiltä. Sen perusteella oppilaat antoivat koululle lempinimen Rantavankila.

Koulun rakentaminen oli kannatusyhdistykselle iso ponnistus, sillä velkataakka nousi 140 miljoonan markkaan. Laskelmat kuitenkin olivat osoittaneet, että ellei mitään erityistä tapahtuisi, selvittäisiin hyvin vuoteen 1980 edellyttäen että valtionavut, kuntien tuki ja lukukausimaksut säilyisivät ennallaan. Maassa oli yleistä, että yksityiskoulut joutuivat kamppailemaan taloudellisia vaikeuksia vastaan. Koska Kemin oppikouluihin tuli oppilaita myös Kemin maalaiskunnasta ja Simosta sekä Kuivaniemeltä, avustivat nämä kunnat Kemin kaupungin ohella yhteiskoulua. Lukukausimaksuja pyrittiin mahdollisuuksien mukaan alentamaan. Lukuvuoden 1961–1962 vuosikertomuksessa rehtori Erkki Valtaoja kertoo, että ylimääräisen valtionavun turvin on lukukausimaksua voitu alentaa 14 500 markasta 12 500 markkaan ja käytössä oli myös 1 000 markan sisaralennus. Yhteiskoulussa oli myös vapaaoppilaspaikkoja.

Paine oppikouluihin oli Kemissä edelleen suuri, sillä vuonna 1960 kaupungin kolmeen oppikouluun pyrki 678 oppilasta, joista hyväksyttiin 560 oppilasta, mutta kouluihin voitiin ottaa vain 315 oppilasta. Koska yhteiskoulussa oli uuden koulurakennuksen myötä riittävästi tilaa, johtokunta oli tehnyt päätöksen, että ensimmäisiä luokkia otetaan syksystä 1960 alkaen kolme. Luokkien oppilasmäärät olivat suuria eli 40 oppilasta, ensimmäisinä vuosina joillain luokilla oli jopa yli 40 oppilasta. Yhteiskoulun oppilaista 1960-luvun puolivälissä reilu viidennes oli Kemin kaupungin ulkopuolelta. Kemin oppikouluihin suuntautunutta oppilasmäärää alkoi kuitenkin hillitä naapurikuntiin 1960-luvulla perustetut keskikoulut. Sen jälkeen Kemin ulkopuolelta hakeuduttiin enää lyseon ja yhteiskoulun lukioihin.

Kemin yhteiskoulu kasvaa täyteen mittaansa

Kemin yhteiskoulu toimi aluksi viisiluokkaisena eli keskikouluna, mutta se sai laajentumisluvan 8-luokkaiseksi 10.5.1962, jolloin lukiokoulutus pääsi alkamaan. Yo-tutkinto-oikeuden koulu sai 17.2.1965 ja samana keväänä koulussa lakitettiin ensimmäiset ylioppilaat. Lukio-opetus vaati lisää opetustiloja ja erillinen lukiorakennus valmistui 1964.

Kesäkuussa 1971 yhteiskoulu koki vakavan ilkivallan, kun koulurakennukseen kohdistui tuhopoltto. Tulipalossa opettajainhuone ja kirjasto tuhoituivat kokonaan sekä yläpuolinen luokka vaurioitui. Koko keskikoulurakennus oli noen ja savun tärvelemä ja luokat kärsivät vesivahinkoja. Tuli vaurioitti myös kantavia palkkeja. Palovauriot saatiin kuitenkin korjattua ennen koulunalkamista.

Yhteiskoulussa oli monenlaista kerhotoimintaa. Koulussa oli teinikunta ja kristillinen teinikunta, raittiusyhdistys, urheiluseura Reipas, lennokkikerho, näytelmäkerho, saksan ja englannin kerho, kamerakerho, fysiikan ja teknisen työn kerho. Aktiivisinta toiminta oli liikunnan ja urheilun parissa, jossa kilpailtiin sekä koulun sisällä, että osallistuttiin piirin ja valtakunnan kilpailuihin. Runsas kerhotoiminta oli aktiivisten opettajien ansiota. Kielikerhoissa oli kuitenkin koulun ulkopuolisia vetäjiä.

Kemin yhteiskoulun kannatusyhdistyksen johtokunta oli myös koulun johtokunta. Johtokunnan puheenjohtajina toimi vuosina 1957–1963 DI Eino Pahkamaa ja sen jälkeen puheenjohtajina ovat toimineet lainopin kand. Olli Ahvenjärvi, toimitusjohtaja Erkki Lehtonen sekä varatuomari Jaakko Liuttu. Kemin kaupunki asetti yhteiskoululle vanhempainneuvoston, jonka pitkäaikaisin puheenjohtaja oli Eevi Peltonen. Kouluhallitus hoiti koulun valvontaa vuosittaisilla tarkastuksilla.

Koulun oppilaiden vanhemmat toimivat aktiivisesti koulun tukena. Tämä tuli esiin erityisesti koulun naistoimikuntaan liittyneistä naisista. Naistoimikunta keräsi rahaa myyjäisillä ja muilla vastaavilla tavoilla. Naistoimikunnan rahoilla saatiin koululle hankittua kalusteita ja opetusvälineitä. Naistoimikunta jakoi myös stipendejä ja avusti vähävaraisia oppilaita kouluruokamaksuissa. Naistoimikunnan pitkäaikainen puheenjohtaja oli mm Eeva Lehtonen.

Peruskoulun tulo Kemiin

1970-luvu toi koulumaailmaan peruskoulu-uudistuksen myötä isot muutokset, ja Kemissä uudistuksesta syttyi valtakunnan uutiskynnyksen ylittänyt koulukiista, jonka ratkaisemiseksi tarvittiin lopulta koulujärjestelmälain muutos.

Peruskoulua valmistelemaan kuntien tuli asettaa koulusuunnittelutoimikunta, jossa olivat edustettuna eri kouluasteet ja koulumuodot. Kunnan koululaitosta järjesteltäessä oli mahdollisuuksien mukaan käytettävä hyväksi kunnassa toimivia kouluja, ja yksityisen oppikoulun omistajalle oli varattava tilaisuus valita, haluaako hän luovuttaa koulunsa kunnan haltuun varoineen ja velkoineen vai käyttää kouluaan kunnan peruskoulua korvaavana kouluna. Lähtökohtatilanne koulusuunnitelman laatimista varten oli selväpiirteinen lukuun ottamatta oppikouluja. Kaupungin kansakouluista saatiin muodostettua peruskoulujen ala-asteet ja kansalaiskouluista yläasteet. Kaikki ammatillisen oppilaitokset olivat kaupungin omistuksessa. Oppikouluja kaupungissa oli kolme: valtion omistamat Kemin lyseo ja tyttölyseo sekä kannatusyhdistyksen omistama yhteiskoulu. Valtion kanta omistamiinsa kouluihin oli se, että ne luovutetaan kunnalle, jolloin keskikouluasteista tuli peruskouluja ja lukioasteista kunnan koululaitokseen kuuluvia lukioita.

Kemin kaupungin puolelta oli selvää, että valtion oppikoulujen keskikouluasteet muutettaisiin peruskouluiksi, mutta valtion koulujen lukioasteita kaupunki ei halunnut ottaa vastaan ennen kuin valtionapujen pysyvyys ja suuruus oli varmistettu. Yhteiskoulun osalta kaupunki oli valmis ottamaan koulun vastaan varoineen ja velkoineen sekä muodostamaan sen keskikouluasteesta peruskoulun ja lukioasteesta kunnan koululaitokseen kuuluvan lukion. Yhteiskoulun kannatusyhdistyksen enemmistö puolestaan halusi koulun peruskoulua korvaavaksi kouluksi, koska laki antoi koululle sen mahdollisuuden.

Kemin kaupunginvaltuusto hyväksyi koulusuunnitelman tammikuussa 1971 ensin sellaisessa muodossa, että valtion oppikoulujen lukioasteet jäivät valtiolle eikä yhteiskoulua otettu mukaan peruskoulua korvaavana kouluna, vaan se jäi kokonaan koulusuunnitelman ulkopuolelle.

Koulusuunnitelma lähettiin kouluhallituksen hyväksyttäväksi, joka ei puuttunut yhteiskoulun asemaan suunnitelmassa, mutta edellytti valtion koulujen lukioiden siirtymisen osaksi kunnan koululaitosta. Valtiolta siirtyvien lukioiden valtionapuasiat tarkentuivat keväällä 1972 ja kaupunginvaltuusto hyväksyi kesäkuussa 1972 päivitetyn koulusuunnitelman, jossa valtion oppikoulujen lukiot siirtyivät Kemin kaupungin lukioiksi, jolloin lyseon lukioasteesta tuli Kemin lukio ja tyttölyseon lukioasteesta Meripuiston lukio.

Kemin kaupungin koulusuunnitelmasta valitettiin lääninoikeuteen, joka ei ottanut asiaa tutkittavakseen, koska se katsoi päätöksen koskevan vain valmistelua. Valittaja ei kuitenkaan tyytynyt päätökseen, vaan valitti asiasta edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kumosi lääninoikeuden päätöksen ja siirsi Kemin koulusuunnitelman uudelleen kaupungin käsiteltäväksi yhteiskoulun osalta ja samassa tuli ratkaista puheena oleva valitus.

Maaliskuussa 1973 yhteiskoulun kysymys sai kokonaan uuden käänteen oikeuskanslerille tehdyn kantelun vuoksi. Oikeuskansleri antoi päätöksen, jonka mukaan Kemin kaupungin koulusuunnitelma oli eräiltä osin koulujärjestelmälain vastainen. Päätös oli korvaavaa koulua kannattavien voitto koulukiistassa.

Oikeuskanslerin toiminta koulukiistassa sai osakseen runsaasti julkista huomiota ja johti myös kouluhallituksen taholla nopeisiin toimenpiteisiin. Kouluhallitus palautti jo huhtikuun 1973 alussa vahvistamattomana kouluohjesäännön, jonka kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt kesäkuussa 1972 ja toimittanut kouluhallituksen vahvistettavaksi. Kouluhallitus perusti palautuspäätöksensä oikeuskanslerin kantaan, jonka mukaan koulusuunnitelma oli osittain lainvastainen. Kouluhallituksen päätös ei kuitenkaan aiheuttanut muutosta Kemin kaupungin kantaan, vaan kaupunginvaltuusto vahvisti kouluohjesäännön kesäkuussa yhteiskoulun osalta entisenä eli koulua ei hyväksytty korvaavaksi kouluksi. Tähän päätökseen oikeuskansleri reagoi ensimmäisenä ja heinäkuussa 1973 vaati selvitystä niiltä kaupunginhallituksen ja valtuuston jäseniltä, jotka olivat kesäkuussa myötävaikuttaneet kouluohjesääntöä koskeviin päätöksiin. Oikeuskanslerin toimenpiteet saivat runsaasti huomiota koko maan lehdistössä. Julkisuuden synnytti se, että Lapin kunnissa peruskouluun siirryttiin vuonna 1972 ensimmäisinä Suomessa ja oli oletettavaa, että samanlaisia yksityisiä oppikouluja koskevia kiistatilanteita voisi syntyä muuallakin Suomessa sitä mukaa, kun peruskoulujärjestelmään siirrytään.

Kouluhallitus antoi puolestaan päätöksen sille korkeimman hallinto-oikeuden siirtämästä yhteiskoulua koskevasta kouluohjesäännön osasta heinäkuussa 1973, jossa se jätti hyväksymättä koulusuunnitelman siltä osin ja sen sijaan hyväksyi mainitun yksityiskoulun käyttämisen peruskoulua vastaavien luokkien osalta peruskoulua korvaavana kouluna. Kouluhallituksen päätös ei kuitenkaan tyydyttänyt Kemin kaupunkia, joka valitti siitä korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Korkein hallinto-oikeus antoi päätöksensä kaupungin valituksesta ja maaliskuussa 1974 ja jätti kouluhallituksen päätöksen voimaan. Kouluhallitus vei Kemin koulukiistan valtioneuvoston käsiteltäväksi, koska oli oletettavaa, että peruskoulu-uudistuksen edetessä Suomessa pohjoisesta etelään vastaavia kiistoja yksityisten oppikoulujen oikeudesta jäädä kunnissa peruskoulua korvaaviksi kouluiksi syntyisi muissakin kunnissa. Kemin koulukiistan ratkaisemiseksi ja vastaavien tilanteiden ehkäisemiseksi muutettu koulujärjestelmälaki vahvistettiin eduskunnassa 12.7.1974. Lainmuutos ei enää velvoittanut kuntaa noudattamaan yksityisen oppikoulun omistajan tahtoa käyttää kouluaan peruskoulua korvaavana koulua.

Yhteiskoulun viimeiset vuodet

Kemin koulukiistan käynnistyessä Kemin kaupunki siirsi yhteiskoulun keskikouluasteen oppilaat luokittain Kemin kaupungin peruskoulujen oppilaiksi syyslukukauden 1972 alussa. Siirtyminen koski yli 500 oppilasta ja osaa yhteiskoulun opettajia. Kaupunki sijoitti oppilaat omiin kouluihinsa ja yhteiskoulun uudet koulutilat jäivät vajaakäytölle. Sama tilanne jatkui vielä lukuvuonna 1973–1974. Yhteiskoulussa toimi syyslukukaudesta 1972 alkaen vain lukioaste.

Koulujärjestelmälain tultua muutettuna hyväksytyksi eduskunnassa pääsivät Kemin kaupunki ja yhteiskoulun kannatusyhdistys sopimukseen elokuussa 1974 yhteiskoulun keskikoulun luovuttamisesta Kemin kaupungille. Ripeällä toiminnalla yhteiskoulun päärakennus saatiin käyttöön heti koulutyön alkupäivinä. Sinne sijoitettiin ne luokat, jotka syksyllä 1972 olivat siirtyneet yhteiskoulusta Kemin kaupungin peruskouluun. Myös palaavista opettajista suurin osa oli entisiä yhteiskoulun opettajia.

Kannatusyhdistys päätti syksyllä 1974 jatkaa yksityisen lukion toimintaa. Opettajat katsoivat tilanteen tuovan jatkuvaa epävarmuutta, koska pienehkö erillinen lukio ei voinut turvata opettajien työllisyyttä pysyvällä tavalla. Tuleviin työllisyysnäkymiin vaikutti myös tieto, että Kemin maalaiskunta oli saanut luvan lukion perustamiseen lukuvuoden 1975–1976 alusta. Tästä syystä opettajat ilmaisivat julkisesti vaatimuksen, että yhteiskoulun lukio olisi liitettävä osaksi kaupungin lukiota tai olisi perustettava kaupungin toinen lukio. Oppilaat asettuivat opettajiensa kannalle järjestäen mm. huhtikuussa 1975 istumalakon. Yhteiskoulun lukion osalta ratkaisu syntyi kesällä 1975, kun valtaosa kouluun oppilaista oli ilmoittautunut Kemin lukion oppilaiksi. Sen jälkeen koulun jatkamiselle ei enää ollut riittäviä perusteita, ja kannatusyhdistys päätti lopettaa koulun toiminnan syksystä 1975 alkaen. Tämän jälkeen Kemin kaupungin ja yhteiskoulun kannatusyhdistyksen edellisenä vuonna tekemän sopimuksen mukaan kannatusyhdistys sitoutui luovuttamaan koulun varoineen ja velkoineen kaupungille.

Kouluvuodet Kemin yhteiskoulussa

Alla kuva Kemin yhteiskoulun opettajista vuonna 1971 syksyllä

Koulutieni Kemin yhteiskoulussa alkoi syksyllä 1966. Yhteiskouluun pyrkiminen oli minulle luonteva ratkaisu, koska molemmat isosisarukseni olivat käyneet yhteiskoulua. Isoveljen kanssa ennätin olla samassa koulussa 5 vuotta. Halusin yhteiskouluun, koska siellä keskikoulun saattoi käydä viidessä vuodessa tyttölyseon kuuden vuoden sijasta. Koulumatkani yhteiskouluun oli myös lyhempi kuin tyttölyseoon. Yhteiskoulun koulumatkat taittuivat kävelemällä tai polkupyörällä, kun tyttölyseon oppilaana olisin joutunut talvikaudella kulkemaan linja-autolla. Keskikouluvuoteni ja ensimmäisen lukioluokan kävin isossa 900-oppilaan yhteiskoulussa, mutta kahden viimeisen lukiovuoden ajan koulussa oli vain lukio ja noin 250 oppilasta, joten meillä oli hyvin tilaa paljon suuremmalle oppilasmäärälle mitoitetussa koulurakennuksessa. Yhteiskoulua koskenut koulukiista ei vaikuttanut opetukseen mitenkään, mutta syyskesällä 1972 oli meillä muutamilla oppilailla jonkin verran epäselvyyttä, missä koulussa lukio-opetuksemme jatkuu ennen kuin selvisi, että entisessä koulussa jatketaan koulunkäyntiä. Keväällä 1974 sain ylioppilaana jättää yhteiskouluvuodet taakseni.

Muistoni yhteiskoulun kouluvuosista ovat hyviä, sillä koulussa oli hyvä ilmapiiri. Oli myös luontevaa, kun koulussa oli tyttöjä ja poikia. Osa opettajista on säilynyt hyvin muistissa. Matti ja Karin Teerijoki olivat opettajinani keskikoulussa. Matti opetti useaa ainetta ja Karin kemiaa. Matemaattisten aineiden opettajina minulla oli keskikoulussa Heikki Roimela ja lukiossa Lasse Matikainen. Rehtori Raimo Pirilä oli lukiossa lyhyen saksan opettajanani ja Helena Tytärniemi pitkän englannin opettajanani. Historian opettaja Sylvi Hyvärisestä on jäänyt myös mukavat muistot. Raija Hakalan tulo opettajaksi keskikoulun kolmannella tai neljännellä luokalla on jäänyt hyvin mieleeni. Raija ilmoitti heti aluksi, että yhteisesti luettava kirja on Tove Janssonin Muumipappa ja meri. Me varhaisteini-ikäiset emme ensin innostuneet kirjasta, koska se nimen perusteella tuntui lastenkirjalta. Kirjan lukemisen jälkeen tietenkin ymmärsimme, ettei mistään lastenkirjasta ollut kysymys. Pidin äidinkielen oppiaineesta, joten mieleeni on jäänyt myös lukion ensimmäisen luokan ainekirjoituksen koe, jonka Raija Hakalan lyseon rehtorina toiminut Paavo-puoliso arvosteli. Hakalat vaihtoivat yhden ainekirjoituksen kokeen arvostelut keskenään, jolloin Paavo arvosteli yhteiskoululaisten aineet ja Raija lyseolaisten. Koska Paavo Hakala antoi kirjoittamastani aineesta kympin ja kivan sanallisen arvion, on se säilynyt mielessä monta vuosikymmentä. Useimmat yhteiskoulun opettajista olivat iältään niin nuoria, että heistä ainakin Raija Hakala ja Helena Tytärniemi sekä Lasse Matikainen ennättivät opettaa Kemin lyseon lukiossa vielä tytärtänikin.

Kemin yhteiskoulun merkitys

Kemin yhteiskoulun 18-vuotisen toiminnan aikana se kasvoi vaatimattomasta alusta yli 900 oppilaan ja yli 30 opettajan kouluksi. Koulussa kävi kaikkiaan lähes 1900 oppilasta, joista 650 kirjoitti ylioppilaaksi. Opettajia koulussa oli yhteensä noin 120. Matti Teerijoki, joka itsekin oli yhteiskoulussa opettajana 1957–1972, kirjoittaa yhteiskoulusta Kemin lyseon historiikissa 1997: ” Tarpeellinen se varmasti oli, koska ilman yhteiskoulua todella iso joukko kemiläisiä ja naapurikuntien oppilaita olisi jäänyt ilman oppikoulusivistystä. Koulussa vallitsi reipas henki, opettajat olivat keskimäärin hyvinkin nuoria ja koulun johto hoidettiin mallikkaasti”

Yhteiskoulun koulurakennukset toimivat Kemin koulutiloina puoli vuosisataa aina vuoteen 2010, jolloin kaupunki jätti ne tarpeettomina pois käytöstä, koska kaupungin oppilasmäärät olivat vähentyneet ja rakennukset olisivat vaatineet kalliin peruskorjauksen. Rakennukset olivat tyhjillään ja ilkivallan kohteina kymmenen vuotta. Kun kaupunki sai viimein asemakaavaan tehdyn rakennusten suojelumerkinnän poistettua, koulurakennukset voitiin purkaa kesällä 2021. Entisenä yhteiskoulun oppilaana oli sydäntä särkevää nähdä vuosien ajan tyhjien koulurakennusten rapistuvan. Kun rakennusten purku viimeinkin toteutui, saivat kouluvuosien mukavat muistot taas vallata mielen.

Lähteet:

Pekka Pasanen: Kemin koulu 100 vuotta

Kemin lyseon ja lukion sekä sen edeltäjien historia ja matrikkeli 1897–1997 / Matti Teerijoki

Kemin yhteiskoulun vuosikertomukset 1957–1975

Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli