Rautopuro Juhani
Putkahdin maailmaan joulukuussa 1957. Muutama ensimmäinen elinvuosi sujui Pajusaaressa, josta siirryttiin Karihaaraan isäukon rakentamaan omakotitaloon 1960-luvun alkupuolella. Isä työskenteli tuolloin rautakauppa-alalla myyjänä ja äiti laboranttina Kemi Yhtiössä.
Koulunkäynnin saloihin aloin tutustumaan Karihaaran kansakoulussa. Ensimmäisiä opettajiani olivat Kaija Juntti ja Paavo Mikkonen. Itse koulunkäynnistä en muista paljoakaan, mutta koulun kaikuvat kiviset seinät ja porraskäytävät ovat jotenkin painuneet mieleen. Kesät pelattiin jalkapalloa, talvet jääkiekkoa ja hiihtäminenkin tuntui pienenä mukavalta.
Oppikouluun mentiin noina aikoina pääsykokeen kautta, ja vuonna 1968 aukenivat Kemin yhteiskoulun ovet. Ne kyllä myös sulkeutuivat vuonna 1972, kun siirryimme Suomen ensimmäisinä peruskoululaisina suoraan 9. luokalle silloisen tyttölyseon tiloihin. Oppikouluajoiltakin opiskelumuistot ovat hyvin hatarat. Syy voi osittain olla se, että huomio alkoi hiljalleen kiinnittyä ihastuttaviin nuoriin ihmisolentoihin ja rock-musiikin kuuntelu vei myös runsaasti aikaa. Soittajaksi en koskaan oppinut enkä opetellut, mutta hyllyt pursuavat edelleenkin vinyyli-, cd- ja dvd-levyjä sekä musiikkikirjallisuutta.
Lukiovuodet menivät sitten Kemin lukiossa, josta poistuin ylioppilaslakki päässä keväällä 1976. Häpeäkseni on tunnustettava, että en käynyt rakennuksessa sen jälkeen kertaakaan ennen kuin Lyseon seniorit kutsuivat minut juhlaesitelmän pitäjäksi 30-vuotisjuhliinsa syksyllä 2016. Lukioajan opiskelussani ei ollut mitään selkeää päämäärää. Kielten opiskelu tuntui kyllä mukavalta jopa siinä määrin, että englanninkielestä tupsahti puhdas laudatur. Äidinkieli jäi pikkuista vaille.
Opettajista muistelen lämmöllä Raija Hakalaa, jonka opetuksen innostuneisuudesta, innostavuudesta, motivoituneisuudesta, motivoinnista ja monipuolisista opetusmenetelmistä sekä opetuksen ilmiöpohjaisuudesta eivät nykyisten opetussuunnitelmien perusteiden laatijat pysty edes uneksimaan. Tutuksi tulivat kieliopin lisäksi niin kirjallisuus, teatteri, Kalevala kuin rock-lyriikkakin.
Lukion jälkeen valkoinen lakki päässäni minulla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä mitä haluan alkaa opiskella tai millaiselle työuralle pitäisi pyrkiä. Menin ensin kauppaoppilaitokseen, jossa opintojen sijaan kiinnostuin eräästä luokkatoveristani siinä määrin, että muutimme yhdessä Joensuuhun, jonne tyttöystäväni lähti opiskelemaan maantiedettä. Sittemmin hänestä tuli vaimoni. Erinäisten vaiheiden jälkeen huomasin opiskelevani Joensuun yliopistossa tilastotiedettä, vaikka en ole mielestäni mitenkään matemaattisesti lahjakas ihminen. Joku viisas on kuvannut tilastotiedettä ”sattuman hallinnaksi”. Tavalla jos toisellakin siitä tuli minun tieni. Toimin vuosikausia opettajana tilastotieteen laitoksella Joensuussa ja osallistuin erilaisiin tutkimusprojekteihin.
Tilastotieteen laitokselta siirryin vajaan kymmen vuoden ajaksi tutkijaksi ja opettajaksi opettajankoulutuslaitokselle Joensuussa, jossa työskennellessäni viimeistelin lisensiaatin tutkintoni.
Matka jatkui Jyväskylän yliopistoon Koulutuksen tutkimuslaitokselle vuoden 2010 alkupuolella. Väittelijänä en ollut kovin nuori, sillä väitökseni tapahtui myös vuonna 2010. Siitä seurasi joka tapauksessa se, että minut saatiin houkuteltua Helsinkiin Opetushallitukseen vuonna 2012 kansallisten oppimistulosten arviointien pariin. Opetushallituksen oppimistulosten arviointiyksikkö, jossa virkani sijaitsi, yhdistettiin vuonna 2014 uuteen virastoon, joka sai nimekseen Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi).
Helsingin keikkani kesti hieman reilut neljä vuotta, jonka jälkeen siirryin keväällä 2016 takaisin Jyväskylään Koulutuksen tutkimuslaitokselle nykyiseen työtehtävääni. Toimin tällä hetkellä apulaisprofessorina ja vastuualueenani ovat kansainväliset arviointitutkimukset, joista tunnetuin on PISA.
Liikkeellä on siis tultu oltua, mutta aika ei ole käynyt pitkäksi. Kaksi aikuista lasta on potkittu hellästi maailmalle vuosia sitten, ja seuraan nyt pappana kahden pojankoltiaisen kasvua. Vanhempi heistä aloitti oman koulutaipaleensa juuri äskettäin. Harrastuksiini kuuluu jalkapallon seuraaminen, musiikin (lähinnä rock) kuuntelu, teatteri ja lukeminen. Myös hyvien IPA-, APA-, ALE- ja STOUT- tyyppisten oluiden maisteleminen on silloin tällöin mukavaa.
https://ktl.jyu.fi/henkilosto/rautopuro-juhani