Lammassaari Veikko Elias

s. Simo 26.1.1931. Kemin lyseon 1.lk 1945, yo 1951.

Veikon syntymäkoti sijaitsee Simossa, Simonkylällä. Kuva aivan Perämeren ääressä kohoavalla mäellä sijaitsevasta kolmen Lammassaaren talon muodostamasta lämminhenkisestä peräpohjalaisesta pihapiiristä rakennuksineen ja sen ympärillä avautuvasta kauniista maalaismaisemasta on pysynyt lähtemättömästi Veikon mielessä läpi elämän. Ympäristön luonto opetti Veikon mielestä ymmärtämään niitä tapahtumia, joihin hän varttuessaan joutui sopeutumaan ja niiden mukaan elämään.

Simossa ei Veikon nuoruusaikaan ollut oppikoulua, ja niin hänen oli lähdettävä opintielle Kemiin, jonne oli matkaa kolmisenkymmentä kilometriä; alkoivat opinnot ”Topin koulussa”.

Turvallinen lapsuus muuttui samalla jokseenkin äkisti vieraiden tapahtumien ympäröimäksi, uusien vaatimusten suunnaksi, joihin oli välillä työlästäkin sopeutua. Kehityksen mukana niihin oli kuitenkin aina sopeuduttava. Uudet koulukaverit Kemissä tulivat mukaan kuvioihin.

Viikonloput Veikko vietti aluksi kotona Simossa, mutta ylemmillä luokilla hän alkoi jo viihtyä kaupungissakin vapaa-ajan riennoissa. Vapaa-aikaan kuului pääasiallisesti urheilu, mutta silloin tällöin myös kevyempikin viihde. Kemissä hän asui Kivikolla paikallisten koulukavereiden kotona vuokralaisena. Veikon iloksi hänen kaveripiiristään ja luokkatovereistaan myös Vilho Heikonen, Eero Martti ja Matti Nylander pääsivät opiskelemaan Helsinkiin, Polysteekkiin.

Diplomi-insinööriksi Veikko valmistui 1956, pääaineena maa- ja vesirakennus. Valmistumisen jälkeen alkoi yhteiskunnallinen elämä, ensin työ Metsähallituksessa ja sen jälkeen Vesihallituksessa. Opinnot jatkuivat Oulun yliopistossa 1960-1965. Tutkimustyöt alkoivat Oulun yliopiston vesilaboratoriossa, ja samanaikaisesti hän myös opetti vesitekniikkaa. Opetustyöhön liittyi myös useiden luentosarjojen ja oppikirjojen kirjoittaminen. Itse asiassa hän siirtyi luonnollisella tavalla tehtävästä toiseen soveltaen aina niitä tietoja ja taitoja, joita hän oli sekä opiskellen että työn ohessa omaksunut.

Päämääränä oli kuitenkin väitöskirjan teko ja tohtorin tutkinto. Tekniikan tohtoriksi Veikko väitteli Oulun yliopistossa 1990. Väitöskirjan aiheena oli: Uitto ja sen vesistövaikutukset. – Veikon mielestä Kemin lyseo rakensi kestävän pohjan sen tietomäärän hyväksikäyttöön, joka kulloisessakin uudessa tilanteessa oli hyödynnettävissä ja sen mukaan edelleen kasvettaessa.

Nuoruusvuosinaan Veikko oli myös hyvä pikajuoksija. Hänen aktiiviuransa ajoittuu vuosille 1948-51. Itse hän muistelee ennätyksensä 100 metrillä olleen 11.2. Kovina kilpakumppaneina olivat silloin Kemin lyseosta mm. Olavi Salsola, Unto Suomela ja Kyösti Vainio.

Innokkaana metsämiehenä Veikko on vieraillut usein kotiseudullaan Simossa ja kierrellyt mielellään sen saaristossa.

Tunnustuksena elämäntyöstään Veikko on saanut Valtion virka-ansiomerkin ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin. - Sotilasarvoltaan hän on yliluutnantti.