Koulun 25-vuotisjuhla

Kun koulumme vietti 25-vuotisjuhlaansa, sen nimi oli Kemin Suomalainen Yhteiskoulu ja koulutalona toimi nk. Lukuhuoneentalo, joka sijaitsi silloisen Yrjönkadun, nykyisen Sauvosaarenkadun ja Kirkkopuistokadun kulmassa. Talo tuhoutui tulipalossa 1931.

Kauko Kemppinen kirjoittaa Kemin lyseon ja lukion sekä niiden edeltäjien historia ja matrikkeli 1897 – 1997 –teoksessa 25-vuotisjuhlista seuraavasti:

Raskaaseen ja vaikeaan aikaan toi toivottua virkistystä koulun 25-vuotisjuhla vuonna 1922.

”Kemin yhteiskoulun 25-vuotismuistojuhlaa vietettiin marraskuun 11. p. Kouluhuoneisto oli jo kesällä kaupungin toimesta korjattu siistiksi ja kodikkaaksi. Juhlatilaisuutta varten olivat nykyiset ja paikkakunnalla asuvat entiset oppilaat innostuneiden mielen ja uutterin käsin aistikkaasti somistaneet koulun suojat ja suorittaneet muun järjestelytyön.” Näin alkaa kertomus 25-vuotisjuhlasta. Se on liitetty lukuvuoden 1922-23 vuosikertomukseen.

Juhla alkoi jumalanpalveluksella kaupungin kirkossa. Tyttöoppilaiden johtajattaren, maisteri Anna Huumosen lausumat avaussanat päättyivät kauniisti:

”Niin kuin jumalaistarun jättiläinen sai aina uusia voimia kosketuksesta äitiinsä, maaemoon, tai niin kuin maailmalle hajaantuneet nuoret polvet kokoontuvat vanhan kodin perhejuhliin itse varautuakseen elämänilolla, virkistyäkseen kuni henkisessä kylvyssä, mutta myös tuoden mukanaan kotiin elähdyttävän tuulahduksen ja jättäen iloa jälkeensä, niin myös toivon mukaan – tästä kodista ja täältä kotoisalta maaperältä maailmalle lentäneet nuoret polvet palannevat tästä perhejuhlasta rikastunein, lämpimin tuntein ja valoisin mielin, mutta myöskin jättäen jälkeensä nuorentavaa sisäistä iloa ja rohkaisevaa tulevaisuudenuskoa.

Koululle on voimalähteenä niin sanoakseni eräänlainen vanhempien ylpeys lapsistaan, kun se näkee kasvattiensa menestyvän, tuottavan kunniaa itselleen ja suvulleen. Tällainen tilaisuus, jossa koulu saa ikään kuin koottuina nähdä tuloksensa, joutua elävien todistajien ympäröimäksi, tällainen tilaisuus, on omansa lisäämään luottamusta suoritetun työn merkitykseen ja kannustamaan määrätietoiseen tarmokkaaseen jatkuvaan työhön.”

Avaussanojen jälkeen kuultiin koulun ensimmäisen uskonnonopettajan, pastori M. Katilan koululle sepittämä runo, jonka viimeisissä säkeissä kajahti eritoten papiston piirissä suurta kannustusta tuohon aikaan saanut henki:

”Jaksavat ryssien työn

kestää ja hetket, nyt yön,

soittaa kanneltahan

uskossa uuden ajan.

Kerran on koittava se,

varm´ on tää uskomme:

Suur-Suomi nouseva on,

heimomme käy taistohon.”

Kansalaissota oli lähes automaattisesti jatkunut Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisenä sotana, joka päättyi syksyllä 1920 Tarton rauhaan. Rauha nimettiin kansalaissodassa voittaneiden valkoisten toimesta Tarton häpeärauhaksi, koska haluttuja Karjalan alueita ei saatu liitettyä Suomeen. Myös 1920-luvun alun Vienan ja Aunuksen retket päättyivät epäonnistumiseen. Tapahtumat nostattivat tuntoja, jota pastori Katila ikuisti runoonsa.

Juhlapuheen piti entinen oppilas, pankinjohtaja, maisteri Yrjö Herva. Muutaman pianokappaleen jälkeen rehtori Friman luki laatimansa koulun historiikin. Koulun entinen oppilas, hammaslääkäri Impi Vuorio piti puheen vainajien muistolle. Tämän jälkeen seurasi ns. vapaiden puheiden sarja, jonka aloitti entinen koulun oppilas, toimittaja Uuno Hannula. Hän keskittyi puheessaan kiittämään rehtori Frimania, koko koulun toiminta-ajan johtajaa. Puhe päättyi:

”Oppilaskunnalla olisi kumminkin hartain halu jollain pysyväisemmällä tavalla tulkita niitä tunteita, mitä sen mielissä tällä hetkellä liikkuu rakastamaansa ja kunnioittamaansa rehtoria kohtaan. Oppilaskunta pyytää kunnioittavimmin suostumustanne saada maalauttaa rehtoristaan muotokuvan, joka sitten näiden suojien sisälle asetettuna polville tulevillekin voisi kertoa teistä ja teidän elämäntyöstänne tämän koulun hyväksi.”

Tämän jälkeen seurasivat tervehdykset ja koulun entisen johtajattaren Edit Hällforsin riimittämä runo ”Kemin koululle 25-vuotispäivänä”

Sitten pidettiin puhe isänmaalle, huudettiin kolminkertainen eläköön ja laulettiin Maamme-laulu.Lopuksi kohotettiin vielä kolminkertainen eläköön Kemin yhteiskoululle.

Illalla olivat juhlapäivälliset ja illanvietto. Päivällisillä esitettiin tervehdyksiä ja pidettiin suuri määrä yleviä puheita. Henkikirjoittaja K. Hänninen ehdotti, että 25-vuotisjuhlan kunniaksi perustettaisiin kouluun uusi stipendirahasto. Tämä ”Rehtori Frimanin stipendirahastoksi” nimetty rahasto perustettiin heti ja pohjarahakin kerättiin päivällisten aikana. Juhlasta lähetettiin koulun entisille oppilaille sähkösanomia.

Seuraavana päivänä pitkämatkalaiset kokoontuivat koululle aamiaiselle ja tuttavalliseen seurusteluun. ”Kemin yhteiskoulun 25-vuotisjuhla oli kaikkien osanottajien yksimielisen vakuutuksen mukaan erinomaisen onnistunut.”