Pitkänen Kari Jouko Juhani

Muutamat opettajat olisivat halunneet erottaa minut koulusta. Nyt minulla on neljä lasta ja neljä heidän lapsiaan, Hannelelta kaksi.

Lukuharrastuksistani johtui, että olin ajatellut opiskelevani psykiatriaan erikoistuneeksi lääkäriksi. Oli kuitenkin pyrittävä valmistumaan verraten nopeasti, mikä johti hakeutumiseen Helsingin Kauppakorkeakouluun. Pääsy edellytti hyvää ylioppilastodistusta ja kolmen kuukauden töitä liike-elämässä, minkä täytin toimimalla Kemissä kesäajan Finnairin monitoimivirkailijana. Kauppakorkeakoulusta valmistuin ekonomiksi keväällä 1971. Työtehtäviksi kehittyivät sitten valtion opetushallinnon hallinto- ja taloustehtävät, joissa kyllä saatoin harjoitella käytännön psykologiaa.

Valmistumisen jälkeen oli suoritettava asevelvollisuus. Rannikkojääkäripataljoonasta Upinniemestä menin kokelaan puvussa työpaikkahaastatteluun valtiovarainministeriöön, missä minut valittiin Suomen Akatemian tutkijan virkaan tehtävänä laskentatoimen kehittäminen. Aloitin toukokuussa 1972. Sitten minut pyydettiin opetusministeriöön jatkamaan samantyyppisissä koko hallinnonalan kattavissa tehtävissä. Aloitin ministeriössä lokakuussa 1973 ja jatkoin vuoteen 1991 saakka, viimeksi talousjohtajana. Vuoden 1991 huhtikuusta aloitin työni hallintojohtajana ja pääjohtaja Vilho Hirven varamiehenä Opetushallituksessa, joka jatkoi Kouluhallituksen ja Ammattikasvatushallituksen jälkeen opetustoimen keskusvirastotehtäviä. Hallinnollisia tehtäviä vähennettiin, ja uusi keskusvirasto keskittyi koulutuksen kehittämistehtäviin. Henkilöstön lukumäärä ja budjetti puolittuivat aikaisemmista. Mutta Opetushallituksen tärkeä asema säilyi ja kehittyi asiantuntijavirastona ministeriön poliittisessa ohjauksessa. Jokapäiväisen työn rytmissä sitä ei oikein hoksannut, mutta jälkikäteen tarkastellen olin osatekijänä siinä mittavien uudistusten sarjassa, mistä suomalaisen koulutuksen, tieteen ja kulttuurin nykyinen tila kehittyi ja varmasti jatkaa kehittymistään.

Joulukuussa 2001 julkistettiin PISA-tutkimuksen tulokset, joiden mukaan suomalaisten 15-vuotiaiden peruskoululaisten oppimistulokset tunnistettiin parhaiksi kaikista OECD-maista. Siitä alkaen alkoi kasautua entistä enemmän kansainvälisiä tehtäviä. Muun muassa isännöin kymmeniä muiden maiden delegaatioiden opintovierailuja Suomeen, porukoissa useita opetusministereitä. Sitten 2006 alkuvuodesta tuli pyyntö muuttaa Sarajevoon johtamaan Bosnia-Hertsegovinan koulutusjärjestelmän vahvistamiseen tähtäävää EU-hanketta. Työ siellä jatkui kesään 2008. Muutaman kuukauden vapaan jälkeen palasin Opetushallitukseen hallintojohtajaksi jokseenkin entisiin tehtäviini. Vuoden 2010 kesällä kokemuspiirin laajentamisviettini johti taas kansainvälisiin tehtäviin. Eniten olen tehnyt sitten töitä pohjoisessa Kyproksessa, jonka pitäisi olla valmis Euroopan Unioniin, jos Kyproksen yhdistyminen lähivuosina onnistuu.

Oikeastaan olen ollut elämässäni ja työurallani onnekas. Vanhemmat lapseni, Hannele ja Juha, pärjäävät oikein hyvin, ja nuoremmat toisesta avioliitostani ovat saaneet kansainvälisen peruskoulutuksen Luxemburgissa. Poika valmistuu kohta juristiksi Helsingin yliopistosta, ja tyttö opiskelee liiketaloustieteitä Glasgow’ssa. Olen saanut tehdä työtä tulevaisuuteen suuntautuvalla toimialalla. Työ- ja luottamustehtäviäni ovat kattaneet Vantaan kaupunginhallituksen jäsenyyden (1980-luvun alussa), Veikkauksen tilintarkastajien puheenjohtajuuden, Design-museon hallituksen puheenjohtajuuden, Eurooppa-koulujen johtokunnan jäsenyyden, monien muiden johtokuntien puheenjohtajuuden ja jäsenyyden, lukuisia komiteoita ja työryhmiä. Elämäni ”yliopistot” ovat Kemin koulut, Kauppakorkeakoulu, Vantaan kaupunginhallinto, tehtäväni Suomen opetushallinnossa sekä työni Sarajevossa ja muut kansainväliset tehtävät, joissa aikomukseni on jatkaa heinäkuussa 2011 alkavan kotimaisen eläkkeen jälkeenkin. Kirjoitin tämän tarinan Kemissä syntymäpäivänäni 18.6.2011.

Kunniamerkit: SVR R, Marjamaan Risti V (Viro)

Sotilasarvo: Yliluutnantti

Julkaisut: Aho E., Pitkänen K., Sahlberg P. (2006), World Bank, ”Education in Finland - Policy Development and Reform Principles since 1968“

Pitkänen, K. (1999), CEDEFOP, “The Financing of Vocational Education and Training in Finland”