Jouko Kakko

Jouko Kakko s. 11.12.1950 Raahe Kemin lyseo 1.lk 1963, yo 1971

Päästin alkuparkaisuni Raahen synnytyssairaalassa joulukuun 11. 1950. Olen perheemme kuudesta lapsesta kolmas. Seitsemän ensimmäistä vuottani kuluivat uneliaassa Raahen pikkukaupungissa. Erityisen onnellisina ovat jääneet mieleeni kesät, jotka vietimme Uniletto-nimisessä saaressa pienessä mökissä asustellen. Saari tarjosi meille saaren lapsille oivan ympäristön henkiselle ja fyysiselle kehitykselle. Kalastusreissut miesten mukana kiehtoivat pikkupojan mieltä ja varsinkin juhannukset juhlineen palautuvat lähtemättömästi mieleeni. Tämän kerron siksi, että tapana oli juhannussaunan jälkeen kulkea miesten mukana mökiltä toiselle laulaen ja soittaen jotain soitinta.

Erityisesti ihailin Mauno-isääni, joka oli taitava mandoliinin soittaja. Me lapset marssittiin uteliaina juhannuskulkueessa ja saatettiinpa soittaa vaikka kattilan kansia. Jo alle kouluikäisenä jäljittelin isäni soittoa ja ennen pitkää noin viisivuotiaana soittelin mandoliinilla ensimmäisiä oikeita kappaleita. Tästä varmaankin sai alkunsa musiikillinen kehitykseni. Kotimme lähellä kokoontui myös Pelastusarmeijan kuoro kitaransoittajineen. Istuin usein seuraamassa heidän musiikkiesityksiään. Musiikki kiehtoi jo silloin mieltäni. Aloitin koulunkäyntini Raahen silloisen seminaarin koulussa jo kuusivuotiaana, koska olen loppuvuodesta syntynyt. Loppusyksystä 1957 muutimme Kemiin isäni työpaikan perässä. Hän aloitti myyjänä Rautiaisen huonekalukaupassa, joka sijaitsi nykyisen terveyskeskuksen paikalla. Kouluni oli silloinen kansakoulu Kemin kirkon vieressä.

Muistan, kuinka onnistuin ensimmäisen koulupäiväni jälkeen eksymään. Olin lähtenyt koulusta Urheilutalon puoleisesta portista, enkä osannut enää kotiin. Onnekseni poliisisetä pysäytti minut kysellen itkuni syytä. Sain soperretuksi, että isä myy huonekaluja. Näin poliisi osasi viedä minut kotiini. Olin lapsena todella pienikokoinen mutta varsin vilkas pojanvesseli. Koulunkäynti sujui hyvin, enkä muista siltä ajalta erityisiä vaikeuksia. Usein tunsin voimakasta väsymistä varsinkin liikuntatuntien jälkeen. Ollessani neljännellä luokalla kaikki koulun oppilaat joutuivat röntgenkuvauksiin. Minun keuhkokuvissa näkyi laajentunut sydän. Sain piakkoin kutsun Helsingin lastenklinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Tutkimukset tehtiin keväällä 1961 aikana, jolloin olisi pitänyt pyrkiä oppikouluun. Minulta jäi siis pyrkiminen väliin. Tutkimuksista selvisi, että sairastin synnynnäistä aortan ahtautumaa, joka oli pahenemassa. Viidennen kouluvuoteni syyslukukauden jälkeen minut kutsuttiin Lastenklinikalle sydänleikkaukseen. Se tehtiin joulukuun 28.päivänä. Leikkaus oli vaativa ja aiheutti mm. suolitukoksen ja veren kertymistä keuhkoihin. Tilani oli parin viikon ajan kriittinen. Sydänsairaus oli haitannut pituuskasvuani. Olin viidennen luokan keväällä vain 125 cm pituinen. Leikkauksen jälkeen kasvoin vuoden aikana 18 cm. Vähitellen toipuminen alkoi ja pääsin kotiutumaan joskus huhtikuun puolivälissä. Olin joutunut olemaan koulusta pois muistaakseni 440 tuntia. Kouluun pääsin palaamaan vasta huhtikuun lopulla. Isäni epäili, että minusta ei taida olla oppikouluun menijäksi, mutta silloinen opettajani Väinö Tilus oli sitä mieltä, että minun oli ehdottomasti pyrittävä oppikouluun kuudennen luokan keväällä. Tästä olen ollut hänelle todella kiitollinen.

Vuonna 1963 aloitin sitten Kemin lyseossa. Koulu tuntui aluksi varsin erikoiselta paikalta. Oppilaita tuohon aikaan oli noin 600 ja luokkakoot todella isoja. Muistan, että eräänä vuonna luokassa istui 43 oppilasta. Jossakin vaiheessa keljutti tyttöjen puuttuminen. Lyseossa oli voimakas urheilutoiminta, ja minuakin alkoi kiinnostaa telinevoimistelu. Sitä harrastin koko lyseoaikani koulussa sekä Kemin voimistelijoissa. Voitimme Koululiikuntaliiton joukkuevoimistelun Suomen mestaruuden ollessani lukion viimeisellä luokalla Meitä pojanviikareita ohjasi voimistelun saloihin silloinen liikunnanopettajamme Jaakko Mattila sekä innokas voimistelun ystävä opettaja Mauri Heinonen. Jaakko Mattila opetti myös musiikkia, ja sai minut innostumaan lähtemään soittajaksi Seurakunnan torvipoikiin. Seurakunnan poikien soittokunnassa sain alkusykäykset trumpetinsoittoon. Viulunsoittoa ehdin harrastaa soittotunneilla käyden kolme vuotta ennen trumpetinsoiton aloittamista. Opettajani oli Maija Lampela. 1967 pääsin Kemin musiikkiopiston oppilaaksi, jossa jatkoin musiikinopiskelua vuoden 1971 kevääseen asti. Musiikinopiskelua jatkoin Jyväskylän konservatoriossa opiskeluaikoinani sekä Oulun konservatoriossa opettajaksi valmistuttuani. Musiikki on ollut seuralaiseni koko elämäni ajan.

Mainitsen tässä muutamia tärkeimpiä orkestereita ja kuoroja, joissa olen ollut mukana musisoimassa tai johtamassa. Kemin puhallinorkesteri 1965 - 1973 Jyväskylän Bigband 1973-1976 Kemin Bigband 1976 - 1978 Kemin kaupunginorkesteri 1970 -1972, 1976 -1978, 1987 – 1989, 1997 -2004 Provinssin suuri puhallinorkesteri 1995 - 2004 Kemi - seitsikko; taiteellinen johtaja 1986 -2018 Kemin VPK:n soittokunta 1986 - 2005 Rauhanturvaajaliiton Faitterit-soittokunta 2012 - 2016 Kuorotoiminta on myös ollut vilkasta. Olen ohjannut seuraavia kuoroja: Vilppulan Nuorisokuoro 1978-1986 Toivolan Nuorisokuoro 1986-1999 Länsi-Pohjan musiikkiopiston kuoro 1999-2010, sekä 2012-2018 Naiskuoro Laululeidit; taiteellinen johtaja 2009 alkaen Joukon Säkenöivä voima, showkuoro 2012-2014.

Edellä olevien lisäksi ohjasin opettajavuosieni aikana lukuisia koululaismusikaaleja ja koulujen joulu- ja kevätjuhlien musiikkiesityksiä. Siltä ajalta merkittävimpiä saavutuksia ovat: Karihaaran yläasteen kuoron voitto Lapin läänin karsinnassa 1995. Läänin edustus Koulun Suurjuhlilla saman vuoden keväällä Karihaaran yläasteen bändi Jokke-papan vihannekset voitti Koulun Suurjuhlilla Oulussa keväällä 2005 pääpalkinnon valtakunnallisessa bändikilpailussa. Karihaaran yhtenäiskoulun Kalevalaiset lapset-kuoro ja oppilasorkesteri voittivat 1.palkinnon valtakunnallisessa Nuori Suomi-musiikkitapahtumassa Turussa keväällä 2005.

Huomionosoitukset SULASOLIN Nuorten kuoroliiton kultainen ansiomerkki 1987 OAJ:n Lapin läänintoimikunnan myöntämä pronssinen Kulttuurin hyväksi-mitali syksyllä 1990 Tasvallan presidentti Tarja Halonen myönsi Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I Luokan mitalin kultaristein 6. joulukuuta 2009. OAJ:n Lapin alueyhdistys ry valitsi minut Vuoden 2010 lappilaiseksi opettajaksi 2010. Director Cantus -arvonimi myönnettiin minulle 1. joulukuuta 2017, allekirjoittajina presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipilä.

Kouluvuodet Kemin lyseossa opettivat minulle kärsivällisyyttä, hyviä käyttäytymistapoja, toisten kunnioittamista ja voimakasta yhteisöllisyyttä. Opettajat ja rehtorit Toivo Kittelä ja Paavo Tapio Hakala olivat hienoja persoonallisuuksia, joita muistelen usein tavatessani entisiä ”lyseon” koulukavereita. Suuret kiitokseni Kemin lyseolle elämäni tärkeimmistä kouluvuosista!

Kemissä 24.11.2018 Jouko Kakko