Pesäpallo

Tällä joukkueella Kemin lyseo voitti 1961 pesäpallon Oppikoulu Cupin Suomen mestaruuden.

Takarivissä vas. Toivo Tapio, Olli Hakola ja Raimo Piuva. Keskirivissä Jukka Karassaari ja Hannu Mankinen. Edessä vas. Heikki Matala, Arto Hakola, Mikael Miikkola ja Timo Toiviainen.

On sanottu, että Elias Lönnrot kokosi sirpaleista Kalevalan ja Lauri ”Tahko” Pihkala kyläpeleistä kansallispelimme pesäpallon. Toki Pihkala sai pesäpallon kehittämiseen paljon vaikutteita myös baseballista, mihin hän oli tutustunut Amerikan matkoillaan.

Pesäpallon varhaishistoria liittyy sikäli myös Suomen oppikoulujen historiaan, että lajin syntyyn johtaneet kokeet alkoivat syksyllä 1920 Jyväskylän lyseossa. Pesäpallon syntyvuotena pidetään vuotta 1922, jolloin pitkäpallo-nimitys vaihdettiin pesäpalloksi. Kemissä pesäpalloa alettiin pelata jo samana vuonna.

Ensimmäisestä SVUL:n Peräpohjolan piirin pesäpallomestaruudesta pelattiin Rovaniemellä 29.9.1929. Vastakkain olivat Rovaniemen Urheilijat ja Kemin Yhteislyseon Vauhti. Mestaruuden vei RU juoksuin 19 – 8.

Kemin Yhteislyseon Vauhti voitti ensimmäisen kerran SVUL:n Peräpohjolan piirin mestaruuden 1934, kun se päihitti loppuottelussa Rovaniemellä Lapin Pojat juoksuin 6 – 1.

Seuraavana vuonna Vauhti voitti mestaruuden toistamiseen, kun se kukisti ensin Veitsiluodon Vastuksen 13-2 ja sitten Kemin Kunnon 12-5. Loppuottelussa kaatui jälleen pahin kilpakumppani Lapin Pojat.

Seuraavana vuonna Vauhti ei ollut enää taistelemassa pesäpallomestaruudesta, kun sen nimekkäimmät pelaajat joko olivat päättäneet koulun käyntinsä tai siirtyneet muihin seuroihin.

Pesäpalloa toki pelattiin Kemin yhteislyseossa ja sitten lyseossa edelleen, mutta kunnolla laji virkistyi koulussa vasta parinkymmenen vuoden kuluttua, kun koulun voimistelunopettajaksi tuli 1954 yleisurheilijana paremmin tunnettu Leo Kairento. Hänen aikanaan pantiin käyntiin luokkien väliset pesäpallo-ottelut koulun mestaruudesta. ”Leke” oli myös sanomalehti Pohjois-Pohjan urheilutoimittaja ja hän kirjoitti paljon lehteensä lyseon pesäpallosta. Se innosti kovasti poikia pelaamaan.

Suomen Pesäpalloliiton ja Suomen Oppikoulujen Urheiluliiton yhteistyönä alettiin vuonna 1957 ratkoa oppikoulujen pesäpallomestaruuksia. Yhteistyökumppanina asiassa toimi sanomalehti Uusi Suomi. Kemin lyseokin oli peleissä mukana heti alusta alkaen. Ensimmäisinä vuosina taival päättyi joko alku- tai jatko-otteluihin, mutta vuonna 1961 rävähti. Silloin Kemin lyseo pääsi loppuotteluun ja voitti siinä kaikkien ällistykseksi Loimaan lyseon toisen jatkovuoroparin jälkeen juoksuin 3-2. Ottelu pelattiin Kemin maalaiskunnan pesäpallokentällä, joka oli useimmille Kemin lyseon joukkueen pelaajille heidän kotikenttänsä.

Kemin lyseon pesäpallon Oppikoulun Cupin Suomen mestaruuden 1961 voittaneessa joukkueessa pelasivat:

Lukkari Arto Hakola, sieppari Mikko Miikkola, 1-pesä Heikki Matala, 2-pesä Timo Toiviainen,

2-polttaja Hannu Mankinen, 3-polttaja Olli Hakola, 3-pesä Jukka Karassaari, 2-koppari Raimo Piuva, 3-koppari Toivo Tapio, vaihtomiehinä Tapio Söyrinki ja Aulis Kairento. Pelinjohtajana

toimi Arton ja Ollin isä Martti Hakola.

Mestarijoukkueen pojista Hakolan veljekset, Miikkola, Piuva ja Toiviainen pelasivat mestaruus- vuonna KemKU:ssa suomensarjaa, Karassaari, Matala ja Söyrinki KemKU:n junioreissa, Mankinen

Muhoksen Urheilijoissa ja Tapio Kuivaniemen Yrityksessä. Kairento oli ainoa, joka ei ollut sarjapelaaja, mutta kylläkin SM-tason seiväshyppääjä.

Edellä sanotun lisäksi monet muut koulumme pojat ovat pelanneet menestyksellä pesäpalloa Kemin ja sen naapurikuntien seuroissa, kuten Kemin kunnossa, Veitsiluodon Vastuksessa, Kemin Kunnan Urheilijoissa ja Simon Kirissä.

Kemin Yhteislyseon tytöistä monet pelasivat Kemin Naisvoimistelijoissa ja Kemin lukion tytöt puolestaan Kemin Pesiksessä.

AS