Kivinen Olli

Hänen opetuksessaan sain vahvan teoriapohjan kielen käytölle ja kirjoittamiselle, mutta toisaalta hän ei ymmärtänyt lainkaan taipumustani kirjoittaa hyvin vapaita aineita asia-aineiden sijasta, joten numeroni laahasi varsin huonona. Jos olisin jäänyt Kemiin, en varmaan olisi journalisti.

Puhuja on Olli Kivinen, joka on keväällä 2010 kirjoittanut Helsingin Sanomiin viisikymmentä vuotta. Olli jatkaa: olisin varmasti teollisuuden palveluksessa isän jälkiä seuraten, ellei hän olisi kuollut elokuussa 1955. Perheemme muutti Helsinkiin, ja minä jatkoin koulua Munkkiniemen yhteiskoulussa. Vanhoillisen lyseon sijasta edessä oli lukio Munkkiniemen yhteiskoulussa. Se oli siihen aikaan kokeilukoulu, jossa yritettiin kaikkea uutta, ja se koski myös suomenkielen kirjoitusta. Niinpä ainenumeroni nousivat pysyvästi kiitettäviksi, ja ylioppilaskirjoituksissa tuli laudatur. Helsingin myötä avautui kokonaan erilainen, kansainvälinen maailma.

- Aineeni painettiin Valioaineita -kirjaseen, ja sen johdosta nuori vänrikki pääsi seuraavana keväänä heti armeijasta vapautuneena HS:n kesätoimittajaksi – ja jäi sille tielleen. Työ ”kolahti” nykykielellä sanottuna niin vahvasti, että muutamien kuukausien opiskelutaukoja lukuun ottamatta olin siitä lähtien HS:n toimittaja enkä koskaan kaivannut muuta. Maisterin tutkinto valmistui työn ohessa 17 vuotta myöhemmin. Nuoren miehen itsevarmuudella sanoin pian, että jos näette minut muussa työssä, niin olen epäonnistunut journalistina. Vuonna 2004 jäin 44 vuoden palvelun jälkeen eläkkeelle.

- Työni pääpaino oli kansainvälisissä asioissa; en vieläkään jaksa kiinnostua tarpeeksi Suomen sisäpolitiikasta, ainoastaan maamme kansainvälisistä suhteista ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta; sen johdosta houkuttelu muihin tehtäviin oli helppo torjua. Työ vei lähes kuudeksi vuodeksi HS:n Lontoon kirjeenvaihtajaksi ja lyhyemmiksi jaksoiksi Yhdysvaltoihin ja Ranskaan sekä lukemattomille matkoille maailman eri kolkkiin. Esimiestehtävät ulkomaan osastolla olivat pakkopullaa, koska ilman niitä ei pystynyt varmistamaan kohtuullisia taloudellisia etuja.

- Jo 1970-luvulla viikoittaisten kolumnien kirjoittaminen kääntyi päätyöksi, ensin esimiehenä ja sitten pääkirjoitustoimittajana ja vihdoin eläkeaikana pääkirjoitussivun riippumattomana kolumnistina, joka jatkuu tätä kirjoitettaessa keväällä 2010. Kolumnien lukumäärä lienee jossakin 1700-1800:ssa. Muutama kirja syntyi oheistuotteena. Parikymmentä vuotta toimin myös Lontoon The Timesin Suomen kirjeenvaihtajana.

Kunniamerkit: Suomen Leijonan Ritarikunta: Komentaja, Sotilasansiomitali. Lisätietoja: Kuka kukin on –kirja.

Olli Kivisen viimeiseksi työksi jäi hänen isänsä elämäkerta “Siviilien torjuntavoitto – Lauri Kivisen elämä”, joka ilmestyi postuumista syksyllä 2014 Siltalan kustantamana. Paitsi että teos on vuorineuvos Lauri Kivisen elämäkerta, on se myös historia Suomen sotakorvauksista: Lauri Kivinen johti Sotakorvausteollisuuden valtuuskuntaa, Sotevaa.