Rousu Esa

Esa Rousun kouluaika alkoi Sauvosaaren kansakoulussa. Harrastukset kehittyivät isän innostamana Kiveliön Hiihtäjissä ja Kemin Kunnon urheilijoissa. Voimisteluopettaja Vesa Lehmuskallion opastamana Lyseon vauhdissa hän oppi tekemään rekillä, ”jättiläiset”, myötä- ja vastaotteella. Kesätyöharjoittelut alkoivat 12-vuotiaana isän työpaikassa juoksupoikana, junamyyjänä ja varastomiehenä. Kemijoen tukkien erottelu tarjosi työtä kahtena kesänä 12 tuntisina päivinä. Rakennustöissä hän oli kahtena kesänä lähes kaikissa rakennustöissä. Lyseoaikana matematiikka oli kiinnostavin aine, jonka hyvänä opettajana oli Aarne Pietiläinen. Kouluajalta on Esan muistiin painautunut rehtori Toivo Kittelän viisaus: ”Jos keksit jotain, toteuta se, jos et toteuta ja joku muu sen tekee, harmittaa Sinua kauan”.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen alkoivat teollisuusharjoittelut ensiksi Kemi Oy:ssä laboratoriossa ja soodakattilalaitoksella maailman suurimmalla Götaverkenin toimittamalla laitoksella. Yhtiön turvallisuudesta huolehtimisesta kertoo silloisen toimitusjohtaja Aulis Kairamon ja teknillinen johtaja Niilo Hakkaraisen kömpiminen kattilan sisään katsomaan huoltotarpeita.

Teollisuusharjoittelut jatkuivat Veitsiluoto Oy:ssä konepajalla asentajan apulaisena. Mielenkiintoisin työkohde oli maailman nopeimman kanadalaisen Beloitin paperikoneen (900 m/min) käyttöönottokokeet. Teollisuusharjoittelu jatkui kesällä 1963 Ruotsissa, Stenungsundissa, Unifos Kemi AB polyeteenitehtaalla muovin pelletointiosastolla.

Esa Rousun opiskelu alkoi Oulun yliopistossa 1961 matemaattisella opintosuunnalla, koska silloin ei vielä suoraan päässyt teollisuusinsinööriosastolle, vaan ensin piti suorittaa opinnäyttöjä kaksi vuotta matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Lisäksi tuli tenttiä teollisuusaineita ennen kuin valittiin teollisuuspuolelle. Hän valmistui 1966 diplomi-insinööriksi prosessitekniikan suunnalta, jossa aineina olivat kemiallinen, mekaaninen ja terminen prosessitekniikka. DI-työn aiheena oli cerium-cobolttioksidi konvertoitumisreaktion katalyyttinä. Professori Väinö Veijola oli tutkimustyön valvojana.

Valmistuttuaan Esa Rousu haki Veitsiluoto Oy:n Kemin sellutehtaalle, jossa johtaja Junno Laanti palkkasi hänet tutkijaksi nollakuitujen erottamiseen sellutehtaan jätevesistä. Armeijaan hän meni 1967 ja pääsi erikoisjoukkoihin Korialle. Armeijan jälkeen hän hakeutui Outokumpu Oy:n Kokkolan tehtaille. Ensimmäisenä työpaikkana oli rikkitehtaan liekkisulatto, jonka päällikkö Esko Nermes määräsi 3-vuoroon seuraamaan työnjohtajan mukana, mitä teollisuuslaitoksessa tehdään. Se oli tapana nuorten insinöörien koulutuksessa. Sulatolla hän onnistui kehittämään rikin rakeistussuuttimen, joka otettiin tuotannolliseen käyttöön. Sulattoaika jäi lyhyeksi. Outokumpu oli päättänyt ostaa sinkin valmistuksen lisenssin Kanadasta ja rakentaa sinkkitehtaan Kokkolaan. Esa Rousu lähetettiin viiden insinöörin ja työnjohtajan kanssa kuukaudeksi opiskelemaan sinkkitehtaan suunnittelua ja käyttöä. Kukin perehtyi eri osa-alueisiin. Esa Rousulle kuului elektrolyysi. Suunnittelun lisäksi hänelle annettiin tehtäväksi koko henkilökunnan kouluttaminen. Uudet henkilöt otettiin suoraan teknillisestä koulusta koko päätösluokka ja ammattikoulusta päätösluokka. Teknikoille järjestettiin kuukauden opetusohjelma ja prosessityöntekijöille 2,5 kk koulutus. Tehdas käynnistyi onnistuneesti aikataulun mukaisesti 1968 tammikuussa.

Hyvän teollisuuskokemuksen perusteella hän haki ja pääsi Rikkihappo Oy:lle Harjavaltaan, joka oli toiminut myös insinöörien koulutuspaikkana. Rikkihappotehtaan käyttöinsinöörinä hänet valittiin uuden rikkihappotehtaan rakennusprojektiin, joka alkoi suunnittelu- ja hankintatyöstä Helsingissä. Jakso kesti vuoden, arkipäivät Helsingissä ja viikonvaihteet kotona Harjavallassa. Harjavallan aika kesti viisi vuotta. Rikkihappo Oy ja Typpi Oy olivat fuusioituneet 1970, uudeksi nimeksi tuli Kemira Oy. Kemiran alkuaika oli hänelle otollista aikaa. Uudet kehityskohteet tuottivat tulosta. Sulattokaasujen ja jätevesien puhdistuksessa onnistuttiin, esimerkkinä Kemiran ensimmäinen venäläinen patentti. Kemiran oma vanadiinipentoksidi katalyytti onnistui syrjäyttämään Bayerin lisenssimaksut. Rikkihappotehtaan kaasuputket muovista syrjäyttivät lyijyputket. Tikkurilan maalit otettiin rikkihappotehtaiden maaleiksi. Harjavallan aikaan liittyi rikkihappotehdasprojekti Kiinaan 1975, jolloin kolme insinööriä Lasse Jutila, Esa Rousu ja Krisse Landgren lähetettiin Pekingiin markkinoimaan Kemiran uutta rikkihappokonseptia. Matka onnistui rikkihapon puolesta hyvin, mutta Outokumpu ei saanut liekkisulattoa kaupaksi niin rikkihappoprojektikin jäi toteuttamatta.

Lannoiteryhmän johtaja Viljo Särkkä kutsui Esa Rousun Helsinkiin ja kertoi, että hän osaa valmistaa rikkihappoa, mutta hänen täytyy opiskella lannoitteen valmistus, koska se on yhtiön päätuote. Siilijärven tehtaat ovat uusimmat ja sinne hänet haluttiin. Siilinjärvellä oli ammattitaitoinen lannoitetehtaan organisaatio ja opiskelu sujui nopeasti. Hän näki tuottavuuskehitysmahdollisuuksia ja tarjosi ammattihenkilökunnalle suunnittelemaansa tuottavuuspalkkiojärjestelmää, josta tuli Siilijärven malli ja myöhemmin muillekin tehtaille. Tuotantoa tuli lisää ja kustannukset pienenivät. Prosessimiehet saivat oman osansa palkanlisänä.

Esa Rousun kiertokulku yhtiössä jatkui. Hänet nimitettiin Kokkolan tehtaanjohtajaksi 1.9.1977, Oulun tehtaanjohtajaksi 1978 ja Uudenkaupungin tehtaanjohtajaksi 1985. Kaikissa näissä tehtaissa oli muutos- ja uusimistarpeita. Pääjohtaja Yrjö Pessi uudisti organisaatiota ja painotti uudistumisen ja joustavuuden merkitystä liiketoiminnassa. Muutosten ja uudistusten tekemisestä muodostuikin Esa Rousun päätehtävä. Onnistumisia kaivattiin edelleen Oulun tehtailla ja hänet nimitettiin uudelleen Oulun tehtaanjohtajaksi 1987. Edellisellä jaksolla aloitettu tuotantorakenteen uudistaminen jatkui. Oulu ei ollut typpilannoitteissa kilpailukykyinen yhtiön ulkomaisten maakaasuun perustuvien ammoniakkituotantojen kanssa. Oulun tuotantorakenne tuli perustua uusille tuotteille, joista muurahaishappo ja vetyperoksidi olivat oman kehitystyön tuloksia. Oulun tehtaiden rakennemuutos toteutui täydellisenä lannoitteiden ja niiden välituotteiden tilalle tulivat uudet prosessit, uudet tuotteet ja uudet markkinat.

Uutuutena myös selvitettiin yhteistyössä metsäteollisuuden kanssa muurahaishappopohjaisen sellun valmistusta koivusta. Ouluun rakennettiin pilot-laitos. Metsäteollisuus luopui kuitenkin projektista, koska valkaisussa ei periteisessä prosessissa tarvittu enää myrkyllistä alkuaine klooria. Kemira luopui myös hankkeesta, koska asiakas lopetti tutkimukset.

Tämä päätös johti Chempolis Oy:n perustamiseen Rousun perheen toimesta. Yhtiö rekisteröitiin 25.1.1995. Toimialaksi määriteltiin biomassapohjainen kemianteollisuus, sen tutkimus, tuotanto ja vienti. Aluksi yhtiö keskittyi ruohovartisiin kasveihin ja niiden käyttöön sellun valmistamiseksi ensimmäisenä tavoitteena viskoosikuidun valmistus. Kokeet aloitettiin järviruokosta ja valmistettiin Pasi Rousun DI-työnä viskoosilankaa ja Päivi Rousun DI-työnä hienopaperiin soveltuvaa sellua. Perheyhtiö jatkoi koetoimintaa ja uuden menetelmän patentointia. Hyvätkään tulokset eivät innostaneet metsäteollisuutta, eikä sen laitetoimittajia eikä suunnittelutoimistoja. Ainoastaan kouvolalainen CTS Engineering Oy tarttui asiaan ja halusi lähteä yhdessä Chempolis Oy:n kanssa markkinoimaan menetelmää Kiinaan. Pekingissä pidetystä Chempolis-seminaarista 24.11.1998 muodostui lähtölaukaus Kiinan markkinoille. Ensimmäinen lisenssisopimus kiinalaisen yksityisen yrityksen Hangzhou Jinjian Group Ltd:n (HJG) kanssa solmittiin vuonna 2000 marraskuussa. Tämä projekti eteni viisi vuotta ja avasi yhteistyön suunnittelutoimistojen, laitetoimittajien, viranomaisten ja yliopistojen kanssa. Maailmanpankin teettämän vertailun perusteella Chempolis-prosessi osoittautui kannattavimmaksi ja ympäristöarvoiltaan parhaaksi. Vertailussa olivat mukana kaikki uudet teknologiat ja perinteiset prosessit.

UPM teki Chempoliksen kanssa lisenssisopimuksen 2007 ja edellytti demo-laitoksen rakentamista. Chempolis suunnitteli ja rakensi laitoksen 2008 ja toimitti UPM:lle paperikoeajoja varten vehnän olkiselluloosaa. Kokeet tehtiin Inkeroisissa ja Jyväskylässä Valmetin paperikoneilla. Tulokset tyydyttivät UPM:ää.

Tämän jälkeen Chempolis kehitti edelleen prosessiaan ja laajensi demolaitosta bioetanolin valmistukseen. Chempoliksella oli silloin jo 100 kansainvälistä patenttia hyväksyttynä. Aasiassa oli tavoitteet liikennepolttoaineiden suhteen suuret bioetanolin ja biodieselin valmistukseen. Chempolis solmi partnership-sopimuksen 15.10.2014 suuren intialaisen öljy-yhtiön Numaligarh Refinery Ltd:kanssa (NRL). Yhteistyö jatkui NRL:n ehdottaman JV-yhtiön muodostamisessa. Tähän ehdotukseen tarttuivat Fortum ja Taaleri, jotka olivat tulleet Chempoliksen pääosakkaiksi (20.10.2016). NRL-Fortum-Chempolis- JV-yhtiö päätti rakentaa bambuun perustuvan bioetanolitehtaan liikennepolttoaineen valmistukseen Intian Assam-maakuntaan.

Chempolis perheyrityksenä teki oman osansa biomassapohjaisen kemianteollisuuden kehitystyöstä. Yhtiön toiminta jatkuu vahvojen yhtiöiden Fortumin ja Taalerin pääomistuksessa. Kiertotalous ja hiilineutraalisuus saivat lisää uskottavuutta. Biojalostamojen rakentaminen oli liian iso investointi perheyhtiölle. Kehitystyötä vaikeutti kaupallistamiseen tarvittava rahoitus. Menetelmä koettiin alussa liian aikaiseksi. Suomen teollisuus oli globalisoitumassa ja kasvamassa yritysostojen avulla. Pörssiyhtiöiden aikajänne oli lyhyt verrattuna uustuotteiden kehittämistarpeisiin. Tilanne on nyt toinen, mutta ollaanko myöhässä?

Harrastuksille on aina jäänyt riittävästi aikaa. Kalastus, metsästys, hiihto, laskettelu, mökkeily, marjojen keräys, keilailu ja golf ovat ylläpitäneet fyysistä kuntoa ja mielenvirkeyttä.

Esa Rousun sivutoimet

• • Turveruukki Oy (1980-85), hallituksen jäsen ja puheenjohtaja

  • Jalander Oy (1980-85), hallituksen jäsen

  • Nestesäiliöt Oy (1980-85), toimitusjohtaja, hallituksen jäsen

Esa Rousun luottamustehtävät

• • Työnantajien yhteyshenkilövaliokunta (1980-85)

  • Oulun kauppakamarin hallitus (1982-85)

  • Oulun kauppakamarin teollisuusvaliokunta (1980-85)

  • Oulun yliopiston neuvottelukunta (1980-85)

  • Teknillisten tieteiden akatemia (TTA) (1996-

Muut ansiot

Tehtaanjohtaja Esa Juhani Rousulle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkki 1993.

Teknillisten tieteiden akatemian varsinainen jäsen 15.10.1996.

Toimitusjohtaja Esa Rousulle Oulun yliopiston professori Pentti Kaiteran rahaston palkinto 1997.

Esa Rousun koulutuksia

• • Ylioppilastutkintotodistus Kemin lyseo 31.5.1961

  • Diplomi-insinööri Oulun yliopisto prosessitekniikka 19.12.1966

  • Canadian electrolytic zink, Walleyfield, Kanada 1 kk 1969

  • Myrkyn valmistuksen vastaava johtaja, lääkintöhallitus 2.10.1970

  • Rationalisoinnin peruskurssi 80 h Johtamistaidon opisto 25.3.1971

  • Teollisuuslaitosten suojelujohtaja, väestönsuojelukoulu 27.4.1973

  • Prosessiteollisuutta koskevat luvat ja hyväksymiset 8.1.1975

  • Työsuojeluinsinöörikurssi 4-vko 21.2.1975

  • Palavan nesteen varaston vastaavajohtaja TTL 7.9.1976

  • Myrkyn valmistuksen vastaava johtaja Kuopion lääninhallitus 14.9.1976

  • 1.luokan palavannesteen varastoinnin vastaava johtaja TTL 14.10.1976

  • Liikkeenjohdon seminaarisarja 4 vko 160 h, Pohto 13.1.1978

  • IMC Fertilizer management USA 1 kk 1981

  • Oulun läänin maanpuolustus 30.11.-4.12.1987 4.12.1987

  • Energiatalouden seminaari 14 h INSKO 13.10.1988

  • Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi, Sotakorkeakoulu 2.3.- 25.3.1992

  • Sellunvalkaisun tulevaisuus 15,5 h, INSKO 13.2.1992

  • Suljetut vesikierrot 15,5 h, INSKO 9.10.1992

  • Sellunvalmistuksen kehitys 14 h AEL 27.11.1996

Esa Rousun perhe, pso sair.hoit. Kerttu o.s. Kaakinen, lapset DI Pasi Rousu ja TkT Päivi Rousu