Laaksosen (Lares) pojat

Kuvassa Laaksosen (Lares) pojat vuonna 1994

Vasemmalta Tapani, Pertti, Juhani ja Antti

Tapani Lares

s. 15.7.1929 Laukaa. Lyseo 1. lk 1940, yo 1948.

Pertti Lares

s. 27.7.1930 Laukaa, k. 22.4.2004. Lyseo 1. lk 1941, yo 1949.

Juhani Lares

s. 6.5.1932 Laukaa. Lyseo 1. lk 1942, yo 1950.

Antti Lares

s. 1.12.1940 Tornio. Lyseo 1. lk 1951, eronnut 1959.

Laaksosen viisihenkinen perhe muutti keväällä 1934 Laukaan Lievestuoreelta Kemin Veitsiluotoon, jossa veljesten isä, diplomi-insinööri Jukka Laaksonen toimi sellutehtaan käyttöinsinöörinä ja –päällikkönä eläkkeelle jäämiseensä eli vuoteen 1963 saakka.

Pojat pyrkivät ja pääsivät Kemin lyseoon Rytikarin kansakoulun 4. luokalta, paitsi Juhani, joka selvisi sinne 3. luokan ja vanhempien veljien antaman kotiopetuksen turvin. Tapani kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1948, Pertti 1949 ja Juhani 1950. Antti sai tarpeekseen VI:lla ja jätti koulun 1959. Laaksosen pojat kävivät siis lyseota yhteensä 32 vuotta, ja lyseossa oli vuosien 1940 – 1959 välisenä aikana lukuvuotta 1950-1951 lukuun ottamatta aina vähintään yksi Laaksosen pojista.

Sotien aikana ja vielä niiden jälkeenkin Kemissä oli suuria hankaluuksia koulunkäynnissä. Lyseo oli saksalaisten sotilassairaana, joten luokat oli hajotettu eri puolille kaupunkia. Koulua käytiin mm. ammattikoululla, työväentalolla, Kemin Pirtin tiloissa, Pelastusarmeijan talossa ja muualla, joskus vain pari tuntia päivässä. Linja-autokuljetuksissa – useita vuosia häkäpönttöbusseilla - oli vaikeuksia. Kemi säästyi pommituksilta aina Lapin sodan syttymiseen asti, mutta syksyllä 1944 kaupungissa ja sen lähistöllä käytiin kovia taisteluja, ja koulunkäynti oli pysähdyksissä lähes koko syyskauden.

Pääosan 1940-lukua Veitsiluoto oli varsin eristetty ja omavarainen tehdasyhdyskunta. Maanteitse matkaa Kemin keskustaan oli noin 12 km, ja rautatietä käytettiin aluksi vain tavarakuljetuksiin. Vuonna 1942 alkoi henkilöliikenne rautateitse, mikä helpotti tilannetta paljon, mutta esimerkiksi iltaisin ei yhteyksiä Kemiin ollut juuri lainkaan. Koulutunneiltakin myöhästyttiin usein kuljetusvaikeuksien takia. Niinpä meistä ei oikeastaan koskaan tullut kemiläisiä. Oltiin veitsiluotolaisia.

Veljeksistä vanhimmat muuttivat 1953 sukunimensä nimeksi Lares, ja Antti 1965.

Tapani opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa selluteknologian diplomi-insinööriksi. Hän toimi aluksi käyttöinsinöörinä Veitsiluodon ja Oulun sellutehtailla ja erilaisissa johdon tehtävissä Oy Kaukas Ab:n tehtailla Lappeenrannassa. Hän jäi eläkkeelle Kymmene Oy:n varatoimitusjohtajan tehtävistä 1992.

Hänet promovoitiin Teknillisen korkeakoulun tekniikan tohtoriksi (h.c.) 1994.

Pertti valmistui Kauppakorkeakoulusta ekonomiksi 1953. Hän työskenteli ensin pari vuotta Kustannusosakeyhtiö Otavassa, sitten Lohja-Kotka Oy:ssä ja vuodesta 1965 lähtien Lahdessa Asko-Upo-konsernissa, mm. Asko Oy:n toimitusjohtajana. Hän jäi eläkkeelle johtokunnan varapuheenjohtajana 1993. Pertti kuoli 2004.

Juhani valmistui hänkin ekonomiksi Kauppakorkeakoulusta 1953, samalta kurssilta kuin vanhempi veljensä. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa ja valmistui lainopin kandidaatiksi (nyk. oikeustieteen kandidaatti) 1958. Vuonna 1959 hän aloitti Oulu Oy:ssä budjettipäällikkönä ja nimitettiin yhtiön talousjohtajaksi 1972. Yhtiön fuusioiduttua Veitsiluoto Oy:öön hän siirtyi Kemiin nimitettynä Veitsiluoto Oy:n talousjohtajaksi 1987. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1995.

Antti valmistui Tampereen teknillisestä opistosta paperi-insinööriksi 1967, jolloin hän aloitti Oy Kaukas Ab:ssä projekti-insinöörinä. Vuosina 1987 – 1996 Antti työskenteli Kymmene Oy:ssä konsernin teknillisenä johtajana ja vuodesta 1996 UPM-Kymmene Oyj:ssä konsernin investointijohtajana, josta tehtävästä jäi eläkkeelle 2002.

Kaikkien neljän veljeksen työuraan liittyi myös huomattava määrä jäsenyyksiä eri yritysten ja muiden yhteisöjen hallintoelimissä sekä Suomessa että ulkomailla.

Kunniamerkkejäkin veljekset ovat saaneet; Tapani Suomen Leijonan komentajamerkin, Juhani Suomen Valkoisen ruusun I luokan ritarimerkin sekä Suomen Partiolaisten Hopeasuden ja Suuren ansioristin ja Antti Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin.

Sukuperinne ja ympäristön vaikutus näkyvät myös veljesten ammatinvalinnassa ja harrastuksissa. Veljekset kasvoivat tiiviissä teollisessa yhteisössä, jonka tapahtumat värittivät paljolti elämänmenoa. Isällä oli tapana käydä kierros tehtaalla vielä iltakävelynään, ja usein hän otti mukaansa jonkun pojistaan. Näin solmittiin ensimmäiset henkilökohtaiset kontaktit teolliseen toimintaan ja tehdaselämään. Luonnollista oli myös, että jo varhain mentiin muutamaksi viikoksi kesätöihin yhtiöön, ensin pöllejä solimaan tai lautatarhalle, myöhemmin opiskeluaikana jo vaikkapa toimistotöihin. Aivan sattumaa ei siis ollut se, että veljeksistä jokainen löysi paikkansa teollisuudesta: Veitsiluoto Oy, Oulu Oy, Kaukas, Kymmene, Asko, Upo jne.

Isä oli musikaalinen ja mm. johti kuoroa Lievestuoreella ollessaan. Myös pojat ovat seuranneet aktiivisesti klassista musiikkia. Asko Oy sponsoroi Pertin ollessa sen toimitusjohtajana mm. Lahden sinfoniaorkesteria ja Sibelius-taloa. Poikien sedistä ja enoista Tampereella useat olivat innokkaita partiolaisia. Niinpä Laaksosen pojat perustivat aikoinaan partiolippukunnan, Veitsiluodon Metsänkävijät. Juhani on toiminut partioliikkeen erilaisissa johtotehtävissä vuosikymmenet ja toimii edelleenkin. Tapanin poika Jussi on nyt aikansa partiovaikuttajia ja on toiminut mm. Suomen Partiolaiset -keskusjärjestön hallituksen varapuheenjohtajana.

Tapani on aina ollut innokas kuntourheilija, lajeinaan mm. hiihto, soutu ja golf. Pertille Rotary oli tärkeä harrastus. Pertti rakasti merta ja liikkui Valkon kesämökiltään laajasti Suomenlahdella. Myöhempien vuosien suuri harrastus ja ilo hänelle oli Juupajoen kesäpaikka Pohjois-Hämeessä. Juhani on aktiivinen rotari ja kiinnostunut mm. kirjoittamisesta, valokuvauksesta ja kuvataiteista. Antti pelaa tennistä, metsästää ja veneilee Saimaalla. Hänen vapaa-ajan mökkinsä on Pudasjärven maisemissa.

Tapani ja Antti puolisoineen asuvat Lappeenrannassa, Juhani Oulussa. Pertti perheineen asui Lahdessa. Tapanilla ja Liisalla on kaksi poikaa, samoin Pertillä ja Irmelillä. Antilla ja Leenalla on kaksi tytärtä. Juhani elää perheettömänä. Pertin jäätyä leskeksi hän solmi avioliiton myös veitsiluotolaistaustan omaavan Marja Taavitsaisen (synt. Koskenvuo) kanssa. Marja on jäänyt asumaan Lahteen.

Näin jälkeenpäin ajatellen saman koulun käymisestä veljesjoukolla oli omat hyötynsä. Aina saattoi kysyä neuvoa toiselta; miten tuo homma pitäisi hoitaa. Läksykirjan unohtuminen kotiin saatiin selitetyksi maininnalla: se on veljelläni. Kerran me vanhemmat veljekset, varmaan ihan ilkikurisuuttamme, vaihdoimme keskenämme villapaitoja ja saimme opettajat sekoilemaan nimissä.

Eräs kouluun liittyvä erikoinen muisto on ”Laaksosen poikien kesäyliopisto”. Vanhempien veljesten ollessa opiskeluaikoinaan kesätöissä Veitsiluodossa hakeutui yksi jos toinenkin naapurin tai tuttavien lyseota käyvä jälkeläinen kesäkuun alussa Laaksoselle joko itse tai äitinsä toimiessa viestinviejänä. Ja se ongelma oli: ehdot ja kesä pilalla. Toivottua kesäopetusta löytyikin sitten moneen lähtöön; Tapani opetti matematiikkaa, Pertti auttoi lähinnä kielten ehtolaisia ja Juhani vähän kaikkia selvittäen onnellisesti mm. erään veitsiluotolaisen ainekirjoituksen ehdot. Järjestelmä toimi muutaman kesän ajan 1950-luvulla, ja se tunnettiin naapurustossa todella Laaksosen poikien kesäyliopistona.

Lyseon ylioppilasluokka 1950, joka oli tavallista pienempi, vain 12 kirjoittajaa, on pitänyt keskenään tiivistä yhteyttä ja kokoontunut eri puolilla maata jo viisitoista kertaa lähinnä Juhanin toimiessa yhteyden pitäjänä ja puuhamiehenä. Luokka oli myös edustettuna viimeisen opettajansa, Elsa-Maija Kanniaisen siunaustilaisuudessa vuonna 2012.

Juhanin kirjalliseen tuotantoon kuuluu mm. 1997 julkaistu teos, Saaren tarina, joka kertoo Veitsiluodon yhdyskuntahistoriasta.

21.1.2013

Tapani Lares, Juhani Lares, Antti Lares