Markku Aatos Kokkola
syntyi pääsiäisenä 28.3.1948 Porissa. Kemin lyseossa 1961–68.
Suomen itsenäisyysjuhlavuoden 1967 kirjoituskilpailussa Markku Kokkola palkittiin I palkinnolla Kemin lyseon lukion parhaasta kirjoituksesta. Myös Kemin kaupunginkirjaston nuorille kirjoittajille järjestämässä kirjoituskilpailussa hän sai I palkinnon 1967.
Kokkola valmistui Turun yliopistosta filosofian maisteriksi ja toimi E-liikkeen organisaatioissa 40 vuotta. Maisterin tutkinnon lisäksi hän suoritti liikkeenjohdon koulutuksen ja johdon jatkokoulutuksen. Työuransa aikana Kokkola oli Kemin kaupungin kulttuuriasioiden lautakuntien puheenjohtajana, Lapin Kirjallisuusseuran puheenjohtajana sekä Kulttuuri- ja tiedesäätiö Kemi 2000:n hallituksessa. Kemin kulttuuripalkinnon hän sai 1999.
Teoksia: Vain? Runoja (2013), Vielä! Sepitteitä (2014), Sen sijaan… Paikkoja (2015), Marina Takalon katu 3. Runoja (2016), Sinimarja, noidannuoli. Runoja (2017), Musta tuntuu – ja valkea. Runoja (2020); Liikkeenhoitajien kerhosta E-senioreihin (2019).
Markku Kokkola on Suomen Kirjailijaliiton jäsen. Hänen tähänastinen kirjallinen tuotantonsa sisältää runojen ja tietokirjan lisäksi etupäässä kirjallisuutta käsitteleviä artikkeleita sekä kirjallisuus- ja teatteriarvosteluja. Runoilijana hänen erityinen vahvuutensa on luoda tunnelmia, joissa runon lukija tai kuulija joutuu vastakkain itsensä kanssa. Hän käyttää tunnelman luomiseen sanoja yllättävissä yhteyksissä ja rikkoo tällä tavalla kielen perinteistä rauhaa. Hän mietiskelee runoissaan elämää tosissaan, mutta ei ole ryppyotsainen eikä jysäytä asioita lopullisesti lukkoon. Lukijaansa hän myös haastaa.
Laajempi elämäntarina kohdassa Elinkeinoelämä ja yrittäjyys.