Vihtori Friman

Muistelmia rehtori Frimanista

Rehtori Bror Viktor Friman syntyi Pulkkilassa elokuun 20 päivänä 1870. Suoritettuaan filosofiankandinaattitutkinnon v. 1896 hänet valittiin Kemin Suomalaisen Yhteiskoulun ruotsin kielen opettajaksi ja samalla koulun johtajaksi. Koulun johtajana ja opettajana hän toimi yli neljännesvuosisadan eli siihen saakka, kun koulu syyslukukauden alussa 1925 siirtyi valtion haltuun Kemin Yhteislyseona. Näin valtion haltuun joutuneen oppilaitoksen johtajana ja opettajana hän toimi tammikuuhun 1926 asti, jolloin hänen sairauden takia oli pyydettävä virkavapautta.

Edellä oleviin lyhyihin mainintoihin sisältyy pitkä päivätyö, jolle vain harvassa on vertaista löydettävissä. Työ, minkä rehtori Friman suoritti Peräpohjolan nuorison hyväksi, oli uudisviljelijän työtä, maata muokkaavaa, uraa uurtavaa ja se kysyi tekijältään sitkeyttä ja lannistumatonta mieltä sekä kaiken tämän ohella myöskin hienotunteisuutta, tyyneyttä ja asiallista harkintaa. Nuoruutensa innostuksen ja miehuutensa parhaat voimat hän uhrasi Peräpohjolan nuorison hyväksi. Oppilaidensa työssä hän oli mukana sydämineen ja sieluineen toivoen, että jokainen heistä menestyisi ja pääsisi sekä koulussa että myöhemmin elämässä eteenpäin. Lähes kolmekymmentä vuotta koulun johtajana toimiessaan hän saattoi ohjata koulunsa läpi tuulien ja tuiskujen. Ja tämä rehtori Frimanin lempilapsi, yhteiskoulu, onkin ollut suuriarvoinen tekijä Peräpohjolan sivistyshistoriassa. Yhteiskoulun suojista on lähtenyt nuorukaisia ja neitosia, jotka sitten elämän eri aloilla ovat palvelleet ja palvelevat sekä kotiseutuansa että isänmaata.

Joskin rehtori Frimanin työ koulun johtajana ja opettajana jo sinänsä riittäisi yhden miehen elämäntyöksi, liikeni häneltä kumminkin raskaan opettajatehtävänsä ohella aikaa ja voimia toimia kunnallismiehenä kotikaupunkinsa hyväksi ja suorittaa tälläkin alalla pitkä päivätyö. Mainittakoon vain, että rehtori Friman hoiti Kemin kaupunginvaltuuston sihteerin tehtäviä vuodesta 1900 lähtien, siis yli 25 vuotta. Valtuuston jäsenenä hän oli vv. 1900-1906 ja vuodesta 1922 kuolemaansa saakka. Taksoituslautakunnan sihteerinä toimi hän niin ikään yli 25 vuotta. Kemin kaupungin kirjastonhoitajana hän oli lähes 20 vuotta. Säästöpankin isännistön puheenjohtajan tehtäviä hän hoiti pankin perustamisesta lähtien. Kaupungin kansakoulujen tarkastajan tehtävät olivat hänen hoidettavinaan parinkymmenen vuoden ajan.

Rehtori Frimanin elämäntyötä muistavat kiitollisina ja kunnioittaen kotikaupunki ja Peräpohjola. Sen sivistyshistoriassa tapaa tuskin yhtään nimeä, joka voitaisiin rehtori Frimanin nimen rinnalle asettaa. Suomen koululaitoksen historiassa hänen elämäntyönsä oli kauneimpia, sillä sellaisella uskollisella rakkaudella, mikä hänelle oli ominaista, vain harva kykenee työhönsä kiintymään. Vain harva myös jaksaa katseensa lakkaamatta pitää kohdistettuna tukevaisuuteen silloin, kun vastoinkäymiset ja pettymykset pyrkivät mieltä masentamaan ja maahan painamaan. Rehtori Friman jaksoi: hän jaksoi nähdä yli esteiden ja yli vuosien eteenpäin: hän jaksoi odottaa, että tulevaisuus lupauksensa on täyttävä.

Vuorenvankkaa uskoa silloin kysyttiinkin, kun rehtori Friman kolmisenkymmentä vuotta takaperin itselleen karun ja ennestään täysin viljelemättömän saran valitsi saapuessaan Peräpohjolan ensimmäisen oppikoulun johtajaksi ja opettajaksi. Moni muu hänen asemassaan olisi voinut pian perääntyä tai paeta viljamammille seuduille, sinne missä saattoi vähemmän vaivan takaa odottaa satoa nopeammin ja runsaammin. Rehtori Friman oli kumminkin pohjalainen, joka ei peltosarkansa karuutta pelännyt, vaan joka kävi työhönsä käsiksi päättävästi ja sitkeästi, niin kuin vain tosisuomalainen mies voi tehdä. Ja niinpä rehtori Frimanin elämäntyö ja Kemin Suomalaisen Yhteiskoulun historia kuuluvatkin erottamattomasti yhteen. Monen monta kertaa tämän yksityiskoulun olemassaolo oli kysymyksessä, mutta koulun johtaja ei sallinut koulunsa kaatua. Silloin kuin muut epäilivät, hän uskoi, silloin kun muut masentuivat, hän nousi, silloin kun muut väsyivät, hän teki työtä kaksinkertaisin innoin. Ja koulu pysyi pystyssä: saattoipa se juhlia 25-vuotisjuhlaansakin ja tällöin tyytyväisin mielen luoda silmäyksen taakseen sekä myöskin rohkeana katsoa tulevaisuuteen.

Rehtori Frimanin hartain toive oli saada koulunsa kerran valtion kouluksi. Tämä toive vihdoin toteutuikin, mutta samalla kun Kemin Suomalaisen Yhteiskoulun historia päättyi, samalla saapui rehtori Frimankin peltosarkansa päähän. Hän sai huomata sarkansa kokonaisuudessaan raivatuksi ja tuntea samalla, että siihen työhön olivat kuluneet nuoruuden ja miehuuden parhaat voimat täysin tarkasti. Ilo siitä, että hänelle rakas koulunsa oli nyt turvassa, täytti hänen sydämensä ja hän saattoi vanhan Simeonin tavoin todeta silmänsä nähneen elämänsä hartaimman unelman toteutuneena. Eikä hän jaksanutkaan enää muuta toivoa tämän jälkeen kuin lepoa ja rauhaa. Rehtori Friman oli uupumaton, väsymätön uurastaja, joka löysi elämänilon ja onnen aamusta iltaan, vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen jatkuneesta työstä muiden hyväksi.

Uuno Hannula

Maaherra Uuno Hannula kirjoitti ylioppilaaksi koulustamme v. 1912.

Kirjoitus on kopio koulun 50-vuotisjuhlajulkaisusta ” Kemin Suomalainen Yhteiskoulu, Yhteislyseo ja Lyseo 1897 – 1947”.