Hakola Olli

Hakolan perheessä urheilun ja varsinkin kilpaurheilun aate eli erityisen voimakkaana. Tämä johtui vanhempien omasta urheilutaustasta.

Olli itse oli sitä mieltä, ettei hän ollut mikään lahjakkuus urheilijana, mutta jatkuva tappeleminen, liikunnan parissa eläminen ja kilpaileminen vei kuitenkin kaiken aikaa eteenpäin.

Kymmenennen ikävuoden paikkeilla pesäpallo ja jääpallo olivat lajeja, joita hän harrasti eniten. Sama jatkui läpi lyseon ajan, joskin koripallo ja tennis tulivat myös mukaan kuvaan.

Pesäpallo oli tuolloin hänelle maailman tärkein asia, koulu ei kiinnostanut. Välitunnitkin käytettiin usein pituuslyöntikilpailuun. Tavoitteena oli lyödä koulun pihan yli suoraa kadulle, miettimättä vahinkoja, joita siitä voisi seurata.

Parhaita saavutuksia lyseon ajoita olivat oppikoulujen mestaruus 1961, nuorten itä-länsi ottelu v. 1962 ja KemKU:n nousu suomensarjaan ja siellä pelaaminen useiden vuosien ajan.

Kouluajoilta Ollille on erityisesti jäänyt mieleen eräs jääpallotunti, jossa opettajana oli Jaakko Mattila. Hän oli opettajan peliä seuratessa ajatellut ”miten hienoa hommaa ; saa pelata jääpalloa koko päivän ja saa siitä vielä palkkaa”.

Koulun jälkeen hän hakeutui Jyväskylän liikuntatieteelliseen. Opiskeluvuodet hän pelasi Jyväskylän Kirin mestaruussarjajoukkueessa. Noihin aikoihin hän pelasi myös tennistä yhä enemmän ja oli parhaimmilla 20 parhaan joukossa Suomen listoilla.

Olli on toiminut urheilijana ja valmentajana sekä SVUL:n että TUL:n seuroissa.

Hän oli merkittävä vaikuttaja, kun TUL:n tennistä kehitettiin 1980 - ja -90 -luvuilla ennen kilpailutoiminnan yhdentymistä.

Kilpaurheilu ja sen parissa toimiminen eivät ole enää hänelle tärkeitä. Nykyisin Olli toimii kansanparantajana ja hänellä on hierojakoulu Kuopiossa.