Paavotapio Hakala

Filosofian maisteri Paavotapio Hakala syntyi Leppävirralla 27.8.1941. Hänen isänsä toimi uittopäällikkönä ja äiti oli äidinkielen opettaja. Nuorukaisen tie vei ensin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Helsingin yliopistoon, mutta hyvin nopeasti hän huomasi istuvansa opiskelemassa suomen kieltä, kirjallisuutta ja musiikkitiedettä. Pro gradussaan hän perehtyi Maria Jotunin kielenkäyttöön. Musiikkitiedettä hän opiskeli Erik Tawastsjernan johdolla. Jo nuorempana PT Hakala tunnettiin lahjakkaana pianistina.

Opiskelujen päätyttyä Paavotapio Hakala hakeutui vaimonsa Raija kanssa asumaan Jyväskylästä Kemiin. Vaihtoehtona olisi ollut myös rehtorin paikka Kotkassa. Rehtorina hän toimi Kemin lukiossa vuosina 1969–1990. Kirjallisesti lahjakkaana ja hyvänä puhujana erityisesti hänen juhlapuheensa ovat jääneet monille mieleen.

1970-luvun puolivälin jälkeen PT erikoistui lukion ilmaisutaito-oppimäärän kehittämiseen. Hän otti elämäntehtäväkseen tarjota nuorille taito- ja taideainetta, joka vapauttaisi luovuutta. Näin moni nuori saikin kipinän suuntautua koulun päätyttyä taidealoille. Vuonna 1982 WSOY julkaisikin hänen Ilmaisutaito-kirjansa. Tämän jälkeen PT Hakala toimi rehtorin virasta virkavapaalla kouluhallituksessa ylimääräisenä ilmaisutaidon ylitarkastajana. Ilmaisutaidon aakkoset -kirja ilmestyi 1984 ja Lukion opetuksen opas ilmaisutaidosta vuonna 1988, jonka arkkitehtinä hän toimi. Lisäksi PT opetti Jyväskylän yliopistossa sekä myös kurssimuotoisena ilmaisutaitoa eri puolilla Suomea.

Erottuaan rehtorin virasta Hakala toimi ennen kaikkea vapaana kirjoittajana. Pohjolan Sanomien kirjallisuus- ja musiikkikriitikkona hän aloitti helmikuussa 1972, teatteriarvostelut tulivat mukaan kuvioihin myöhemmin. Hän suoritti myös teatteritieteen laudaturin 1980-luvun puolivälissä Helsingin yliopistossa. Väitöskirja ja moni muu työ jäi kesken halvauksen myötä tammikuussa 1997.

Sairastumisensa jälkeen Paavotapio Hakala oli pyörätuolissa yli kuusitoista vuotta, kunnes hän yllättäen nukkui pois rauhallisesti 12.3.2013. Hän osasi nauttia elämästä kuuntelemalla musiikkia ja erityisesti hän luki paljon ja seurasi kiinnostuneena maailman menoa. Teatteriin, taidenäyttelyiden avajaisiin ja konsertteihin hän lähti mielellään sekä tapasi vanhoja tuttuja hyväntuuliseen tapaansa.

EJ Posti