Siikanen Unto

Lukiossa kiinnostavimmat aineet olivat voimistelu ja urheilu sekä piirustus. Muut aineet kulkivat siinä mukana lähinnä pakon sanelemina.

Vielä lukion viimeisenäkään vuonna minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä minusta mahdollisesti tulee isona. Jumppamaikka esitti, että minun pitää lähteä jumpalle, ja vastaavasti piirustusmaikka tiesi, että minulle sopivin opiskelupaikka on joko Ateneumi tai yliopiston arkkitehtiosasto.

Kun Oulun yliopistoon perustettiin kesällä 1959 arkkitehtiosasto, ilmoittauduin karsintakursseille ja pääsin sisälle. Opiskelun aloitin kuitenkin vasta syksyllä 1960 vietettyäni siinä välissä 11 kuukautta varusmiespalvelusta suorittamassa.

Opiskelu yliopistossa tuntui heti alusta alkaen paljon helpommalta kuin opinnot Kemin lyseossa.

Opiskelun kolmannella kurssilla minä jostakin syystä innostuin rakennusopista, mikä oli meidän oppiaineista kaikkein vaativin, ja tein lyhyessä ajassa kaikki kurssiin kuuluvat harjoitustyöt valmiiksi ensimmäisenä meidän kurssiltamme. Seurauksena oli se, että rakennusopin professori Erkki Koiso-Kanttila pyysi minua toimistoonsa töihin.

Neljännen vuosikurssin jälkeen vaihdoin toimistoa, kun minua pyydettiin hoitamaan Kemin kaupungin apulaisasemakaava-arkkitehdin virkaa. Keväällä 1967 sain opinnot valmiiksi ja arkkitehdin todistuksen käteen. Huomattava on, että viimeinen tentti oli kaikkein vaativin eli rakennusopin tentti. Arvosanaksi sain siitä 3+/3. Tällä tentillä saattoi olla merkitystä minun koko tulevalle ammattiuralleni.

Valmistuttuani arkkitehdiksi sanoin itseni irti kaupungin virasta ja lähdin Saksaan etsimään töitä. Melko pian sain paikan pienessä toimistossa Taunus-vuoristossa ja saatunani työluvan perhekin muutti perässä.

Keväällä 1969 Professori Koiso-Kanttila kirjoitti minulle Saksaan ja pyysi yliopistolle rakennusopin assistentiksi syyskuusta alkaen. Koska Saksassa olo riitti jo meille, päätimme palata takaisin Suomeen ja Ouluun. Vaikka en ollut koskaan uskonut olevani opettaja, näin minusta tuli opettaja seuraavien 35 vuoden ajaksi. ”Perusteellisen opettajan pätevyyden” sain Oulun yliopiston antamassa kahden päivän pedagogisessa koulutuksessa. Oulun yliopistossa toimin yhteensä 15 vuotta assistenttina ja erikoisopettajana sekä 2 vuotta rakennusopin vt. professorina. Vuodesta 1970 alkaen minulla on ollut myös oma arkkitehtitoimisto ja on edelleen.

Oulusta siirryin 1983 Lahden teknilliseen opistoon talonrakennuksen yliopettajaksi. 1987 Tampereen teknillisen korkeakoulun rakennusopin professori Erkki Helamaa pyysi minua tuuraamaan hänen virkaansa hänen jäätyään viimeisen virkavuoden ajaksi Akatemian tutkimusprofessoriksi. Otin tarjotun viranhoidon vastaan ja normaalin viranhaun perusteella minut valittiin virkaan. Presidentti Mauno Koiviston allekirjoittama virkanimitys tuli keväällä 1988. Virasta jäin ”vanhuuseläkkeelle” kesällä 2002. Töitä on kylläkin riittänyt vielä senkin jälkeen ja edelleen.

Opetus- ja luennoimistoiminnan ohella olen myös harjoittanut 1980-luvun alusta alkaen melko laajaa ammattiini liittyvää kirjallista toimintaa. Tärkeimmät julkaisut ovat: ”Rakennusaineoppi”, ”Puurakentaminen” ja ”Rakennusfysiikka”. Kirjoista on myös lukuisia päivitettyjä painoksia.