Terttu Soinila, s. 7.10.1934 Lumijoki, apulaisrehtori, vt. rehtori
Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Oulussa. Kansakoulua kävin sota-aikana. Oulua pommitettiin ja koulut suljettiin ajoittain. Kävinkin osan kansakoulusta Lumijoella. Neljännen luokan jälkeen aloitin opiskelun 9-vuotisessa tyttölyseossa eli Oulun Tipalassa. Koulu taisi olla vaativa. Ensimmäisellä luokalla oli kaksi suurta rinnakkaisluokkaa. Meitä kevään 1954 ylioppilaskirjoituksiin osallistujia oli enää 20, joista kukaan ei reputtanut.
Opiskelin 5 vuotta Turun yliopistossa saksaa, englantia ja kirjallisuutta. Yliopisto oli hyvin pieni. Pohjalaisen osakunnan tilaisuuksissa oli helppo tutustua muidenkin aineiden opiskelijoihin. Ei ollut vielä opiskelija-asuntoloita. Asuin kaikkiaan kolmessa eri perheessä alivuokralaisena. Varsinkin viimeisestä perheestä on jäänyt mukavat muistot. Minun ei tarvinnut maksaa vuokraa. Tiskasin astiat ja joskus olin perheen pienen pojan seurana.
Filosofian kandidaatin paperit sain keväällä 1959 ja vuotta myöhemmin oli maisteri-promootio.
Ulkomaalaisia varten järjestetyt kielikurssit houkuttelivat Saksaan lähes joka kesä.
Tutuiksi tulivat mm. Länsi-Berliini, Bonn ja Hampuri.
Ensimmäinen työpaikka saksan opettajana löytyi kouluhallituksen avustuksella Tampereelta Tammerkosken tyttölyseosta heti valmistumisen jälkeen syksyllä 1959. Seuraavan vuoden sain viettää Oulussa auskultoiden. Sinne oli juuri saatu normaalilyseo. Näin pätevöityneenä lähdin Vetelin yhteiskouluun. Viihdyin hyvin maaseudun rauhassa. Englannin opettajan kanssa asuimme suuren maatalon vinttikamareissa. Matka Ouluun linja-autolla ja junalla oli kuitenkin hankalaa. Niinpä siirryin Kemin tyttölyseoon v. 1962.
Tyttölyseossa toimin muutaman vuoden myös raittiusseuran kuraattorina. Kun koulun yhteyteen perustettiin v.1971 iltalinja, minusta tuli iltalinjan apulaisrehtori. Se merkitsi sekä päivä- että iltatöitä. Aikuisten kanssa työskentely oli kuitenkin antoisaa.
Kun tyttö- ja poikakoulut yhdistettiin Kemin lukioksi (1974), iltalinjalla oli jo niin paljon opiskelijoita, että sille voitiin valita päätoiminen rehtori. Niinpä saatoin palata alkuperäiseen työhöni päiväkoulun lehtoriksi.
1982-1990 olin päiväkoulun apulaisrehtorina ja kaksi kertaa vt. rehtorina (1984-85 ja sl. 1990). Viimeiset kuusi vuotta halusin kuitenkin keskittyä pelkästään opettamiseen. Opettajana toimin kaikkiaan 37 vuotta.
Elämään on toki mahtunut muutakin kun vain koulu. Unicef tuli tutuksi Kemin ensimmäisten lumilinnojen yhteydessä. Vuosien myötä olen valmistanut kymmeniä nukkeja myyntiin Unicefin hyväksi.
Olen ollut v. 2000 perustetun Kemin kulttuuri- ja tiedesäätiön valtuuskunnan jäsen säätiön perustamisesta lähtien.
Eniten vapaa- aikaa olen käyttänyt matkailuoppaana toimimiseen. Kemin työväenopisto järjesti ensimmäisen matkailuoppaan kurssin 1979-1980. Oppaana olin 30 vuotta. Silloin oppi paljon niin Kemistä kuin naapurikunnistakin. Saimme koulutuksen mm. jäänmurtaja Sammon ja jalokivigallerian opastuksiin. Kun laiva toi kesällä saksalaisia Ajokseen, retket suuntautuivat useimmiten Rovaniemelle. Kielitaitoaankin pystyi siis ylläpitämään. Opiskeltavaakin riitti, sillä tietojen piti olla aina ajan tasalla.
Vuodesta 2010 lähtien harrastukseksi ovat riittäneet muutamien senioriyhdistysten tilaisuudet ja retket.
Toukokuu 2014