Tarinoita Aarne Pietiläisen kertomina

Kemin lyseon matematiikan, fysiikan ja kemian opettajan, vanh.leht., fil.kand. Aarne Pietiläisen "Arska" jutelmia opetuksen lomassa.

Koonnut Esko Kuula

Tosielämän seikkailuja maalla,

Eldanka-joella + tykistössä

Auvo Aarne

Sisällysluettelo:

Esipuhe

I Siellä jossakin

II Kerran partiossa

III Kerran ponttoonilla

IV Kerran Kannaksella

V Se korsu

VI Eldanka-järvellä

VII Naapurin tykistö puhuu

VIII Korviketta Eldanka-joella

Esipuhe:

Voidaksemme täysin eläytyä näiden tositarinoiden kiehtovaan ja alati vaihtelevaan maailmaan, tulee meidän tutustua niiden taustaan. On näin ollen välttämätöntä tietää, että tapahtumat alkavat edetä 13.11.1961 (maanantai, Kemi).

Hyvin punaisena lankana on oivallus: CH2O*NO2 - CH2O*NO2 - CH2O*NO2 + 3H2O = helposti räjähtävä aine. Hyvin usein se räjähtää, joskus vain ei. Tämän mielenkiintoisen tosiasian ympärille punoutuu koko juoni. Se (mikä) on teoksen koruttomuudessaan ja yksinkertaisuudessaan liikuttava TENDENSSI.

Kemi, fysiikan luokka

marraskuussa, maanantaina

Kemian oppilas

I

Niin se oli siellä jossakin vihollisen selän takana Karjalassa jatkosodan aikana. Tuulen huminaan sekottuu etäinen tykkien jylinä. --- Siellä ampuu taas neuvostoihminen ohi. Minä, kapteeni Aarne, kuljen joukkueeni kärjessä. Siinä samassa kompastun johonkin lankaan. Huh - olipas taas tuuria. Olimme joutuneet miinakenttään, ja viritettyjä lankamiinoja oli kaikkialla. Käskin poikia purkamaan kentän. Rotylipanosten laukaisijat ovat ruostuneita, mutta tiedän, että ne voivat räjähtää. Varoitan poikia: "Älkää raplakko niitä !" Mutta ei vaaa yks kersantti uskonut, senkun raplasi vaan. Varoitin vielä kerran ja menin poikien kanss kauemmaksi. Ja silloin --- PÄTKÄHTI --- kolme sormea meni --- siinä oli kersantille sotamuistoa.

Ei sitä tiedä, joskus räjähtää, joskus vain ei ---.

II

Niinpä kerran oltiin partiossa n. 40 km viholaisen selustassa ---. Muona rupesi loppumaan ja miehet väsyivät. Kaiken lisäksi viholainen piiritti meidät. Onneksi kolme pääsi karkuun ja lähti hakemaan apua. Ne olikin sisukkaita poikia. Ne meni vaa kohti pauketta --- tavallisesti sitä mennään poispäin - pakoon, mutta ne olikin entisiä oppilaitani. Näin poikani löysivät linjat ja saivat sanan vietyä --- tietenkin turhaan ! Komppaniani taisteli sisukkaasti johdollani ja saimme yksin pidettyä viholaisen kurissa ja tien poikki. --- Kerran tosin oli täpärällä. MINÄ istuin tässä näin ja Limingan poika, se luutnantti, tuossa noin. Silloin tulla PÄTKÄHTI ranaatti suoraan jalkojen väliin, mutta ei vaan räjähtäny. --- Niin, se taisi olla talvisodassa Uhtuan kairassa.

III

Tuostapa muistuukin mieleeni se ponttoonitapaus järvenrantakorsulta. Oletteko kuulleet sen ? Vai ei --- no, meitä oli kymmenen miestä alasti uimassa järvenrannassa ponttoonilla. Silloin tuli ranatti suora kohti. Suhinaa ei tietenkään voinut kuulla koska tuli suoraa kohti. Se sattui ponttoonin hirteen ja vei kappaleen mennessään, mutta ei vaa räjähtäny.

Joskus räjähtää, joskus vain ei ---

IV

Taistelu riehui kuumana ympärillä, suhisi, paukkui, rätisi. MINÄ vain seisoin, vaikka lähettikin makasi maassa ja puri sammalta. SILLOIN se tuli --- tulihehkuinen sirpale ja tunkeutui suoraan vatsan läpi --- SE oli lähetin vatsa --

Kohtapa sitten päästiin pakoon ---

V

Korsun paikkaa pidettiin hyvin turvallisena, sillä se sijaitsi 5-metrisen kallion juurella. Kivipaasikin oli rintaman puolella. Arimmat olivat ottaneet korsun turvapaikakseen. MINÄ olin etulinjassa pojilla kaverina, etteivät olisi lähteneet käpälämäkeen. Silloin se tapahtui --- ranatti putosi pitkin kallion seinää suoraan korsuun. Kallio ei antanut sirpalesuojaa --- tuhovaikutus oli suuri. Kohtapa nähtiinkin laulaja Pesosen painelevan sekaisena ohitseni.

Vain kolme pelastui, vaikka korsu oli täynnä miehiä.

SILLOIN SE RÄJÄHTI.

VI

Eldankkajärvellä se vasta vetelä notko oli, kun ei tahtonu yli päästä. Kaulaa myöten oli mutaa. Silloinkos vasta viholainen innostui ampumaan. Niin kauan kuin kivääritulta kesti, tappiot oli suuret 25 % 2 minuutissa. Tykistön ampumat ranaatit viheltelivät ohi ja onneksi viholaiselta loppuivat kiväärinpaukut. Sitten tuli niitten TYKISTÖN vuoro --- NIIN PÄÄSIMME PAKOON ---

VII

Kerran taas naapurin tykistö ampui ohi, kuitenkin niin läheltä, että piti olla kivan takana piilossa pää matalana. Kersantti kaivoi puukolla poteroa ja MINÄKIN yritin, mutta pakoon oli lähdettävä. Heti tuli ranatti jalkojen väliin --- Se oli mukava poika Sihtunasta, --- vietiin lentokoneella pois.

VIII

Oltiin tultu neljän pnk:n marssin jälkeen Eldankka-joelle. Joka mies oli aivan poikki ja aseveli toisensa jälkeen kellahti kyljelleen. Vain yksi piti vartiota, mutta pian alkoi raukasta ja vartiomies päätti keittää korviketta. Hän lähti hakemaan vettä römpsällä, mutta jätti konepistoolin nuotiolle. Silloin 18-miehinen viholaispartio yllätti. Siihenpä oli hyvä teilata nukkuvat pojat --- mut ei taaskaan ollut arka Suomen korpisoturi --- vartia olikin entinen oppilaani --- Kovasti huutaen hän syöksyi kohti neuvostoliittolaisia. Säikähtänyt partio heitti torrakkansa siihen paikkaan hyppäsi Eldankka-jokeen. Siihen oli oppilaani hyvä heidät ampua.