Hannula Uuno Yrjö

Alatorniolla syntynyt fil.kand. Uuno Hannula oli Peräpohjolan ja Lapin suuri maalaisliittolainen poliitikko ja lehtimies, jonka työ kantoi Venäjän vallan ajalta sotienjälkeisen jälleenrakennuksen yli. Suomen puoluejärjestelmän ja sanomalehdistön syntyvaiheen tapaan Hannula ja Pohjolan Sanomat olivat yhtä koko hänen valtiollisen toimintansa ajan.

Hannula joutui santarmien pidättämäksi jo nuorena jääkärietapin oppaana ja arvosteltuaan lehdessä venäläisten rajavartijoiden mielivaltaisuuksia. Hän vaaransi henkensä 1918, lapualaisvuosina ja saksalaissodan aikana. Hän oli ensimmäinen valkoisen puolen lehtimies, joka helmikuussa 1918 julkaisi kuuluisan pääkirjoituksen “Lopetettakoon teloitukset.” On arvioitu, että tämä kirjoitus tuki Mannerheimin päätöstä lopettaa kenttäoikeudet.

1920-luvulla hän kirjoitti silloisen Oulun läänin maaherran von Nandelstadhin viranhoitoa vastaan ja sai neljän kuukauden vankeustuomion. Läänin väestö oli sitä mieltä, että Hannula oli oikeassa. Vuoden 1927 vaaleissa hänet lähetettiin eduskuntaan.

Lapuanliikkeen ja IKL:n aikana Hannula puolusti jyrkästi laillisuutta. Muilutusuhkausten takia hänen kerrotaan pitäneen työpöydän laatikossa asetta. Hänen Lapuanliikkeen laittomuuksia vastustava kirjansa “Me teemme mitä tahdomme” oli l933 myyntimenestys.

Hannulasta tuli Maalaisliiton keskeisiä poliitikkoja Kyösti Kallion, Juho Niukkasen ja Urho Kekkosen kanssa ja tärkeä voima kansalaissodan jälkeisen ensimmäisen punamultahallituksen synnyttämisessä. Hän mm. johti hallitusohjelman tekoa sosialidemokraattien puoluesihteerin Aleksi Aaltosen kanssa. Tähän talvisodan Cajanderin hallitukseen Hannula tuli opetusministeriksi. Hannula uskoi ministerien enemmistöä pitempään länsimaista tulevaan sotilasapuun. Lyhyenä aikana ennen talvisotaa hän ehti toimia Länsipohjan väestön suomenkielen olojen puolesta, mikä sekin oli tuohon aikaan poliittisesti rohkea avaus.

Maailmansodan jälkeen Hannulasta tuli Lapin läänin maaherra, joka työskenteli uupumatta jälleenrakennuksen organisoinnissa. Elintarvikepulan ja työttömyyden oloissa pellonraivaus ja maidontuotannon kehittäminen olivat tärkeitä tavoitteita. Lappi tunsi hyvin Hannulan vetoomuksen: “Älkää tappako vasikoita.”

Uuno Hannula oli voimakas ja jyrkkäkin poliitikko ja lehtimies. Mutta hän oli myös lempeä ja huumorintajuinen ihmisystävä.

Hannulaa kuvaa tilanne nk.“Lautiosaaren kapinan” aikana maaherran virka-asunnon portailla. Poliittisesti jännittyneessä ja vaarallisessa tilanteessa puutavarayhtiöiden ja virkavallan ahdistamat Kemijokisuun työmiehet vaativat maaherraa tilille ja lauloivat kansainvälistä. Uuno tuli aamutakissa ja tohveleissa portaille: “Tekö olette tulleet minulle laulamaan. Käykäähän sisälle. Elli keittää kahvit.”

Professori Ensio Seppäsen veistämä Uuno Hannulan patsas Keskuspuistokadun pohjoispäässä muistuttaa koulumme entisen oppilaan elämäntyöstä.