Kemin yhteislyseo 1925–1940
Kemin Suomalainen Yhteiskoulu muuttui Kemin yhteislyseoksi, valtion kouluksi, lukuvuoden 1925–26 alusta. Koulun tulevaisuuden ja jatkuvan kehityksen taloudelliset ongelmat ja peräpohjalainen kulttuuritaistelu oli näin voitettu.
Koulun alusta asti rehtorina toiminut Vihtori (Bror Vihtori) Friman (1870–1926) kuoli toukokuussa 1926. Hänen työtään jatkoi M. E. (Matti Eemeli) Huumonen (1884–1945) vuoteen 1934 saakka. Huumosen jälkeen rehtoriksi valittiin Toivo (Toivo Johan William) Kittelä (1903–1974). Hän toimi tehtävässä kevääseen 1967 eli eläkkeelle siirtymiseensä asti.
Valtion kouluksi pääseminen näkyi heti. Koulutalo ja sen kalustus kunnostettiin ylimääräisellä määrärahalla ja Helsingin Keskusvankilasta tilattiin uusia pulpetteja. Myös uuden koulurakennuksen suunnittelu alkoi.
Tilavamman koulutalon saaminen oli välttämätöntä, varsinkin kun luokkahuoneiden ahtaus vaaransi oppilaiden terveyden. Koululääkärikin lisäsi rakentamispainetta. Hänen mukaansa melkein kaikki oppilaiden taudit johtuivat huonosta koulurakennuksesta. Oppilaat sairastivat tuhkarokkoa, vihurirokkoa, hinkuyskää, kurkkutauteja ja keskitalvella ilmeni vaikeahkoja reumatismitapauksia, ”jotka ilmeisesti johtuivat siitä, että oppilaiden on tilanahtauden vuoksi istuttava aivan kiinni ikkunoissa, avattavainkin ikkunain edessä”. Vuonna 1925 kouluhallituksen tarkastaja E. N. (Eemil Nestor) Setälä (1864–1935) kirjoitti tarkastuskirjaan mm. seuraavaa: ”On rikos pitää ihmisten lapsia tällaisissa oloissa.”
Oppilasluvun jatkuvan kasvun vuoksi jo lukuvuodeksi 1924–25 oli vuokrattu kahden huoneen ja keittiön huoneisto tohtori Mikael von Pfalerin (1869–1941) talosta, keittiö opettajien huoneeksi. Oppilasmäärä oli 254. Ensimmäisenä yhteislyseon vuotena oppilasluku ylitti ensimmäisen kerran 300 rajan. Lukuvuonna 1929–30 koulu toimi jo viidessä eri kiinteistössä, mm. palokunnantalolla, Pfalerin talossa, ja maalari J. J. (Johan Jacob, hautakivessä Jaakko) Pitzenin (1869–1933) talossa.
Kuri koulussa oli tiukka ja se ulottui myös oppilaiden vapaa-aikaan. Opettajakunta pyrki karsimaan nuorison paheita, jotka näyttivät lisääntyvän. Kortinpeluu, vaikkei ”rahan päältä”, oli siveellisesti mitä vaarallisinta ja muihin paheisiin helposti johtavaa. Rautatieasemalla käynti oli ankarasti kielletty, koska asemasta oli tullut huonotapaisen väestön kokoontumispaikka. Helmikuussa 1927 erotettiin lukion viimeisen luokan oppilaita, koska he olivat olleet koulupäivänsä päätyttyä pelaamassa biljardia. Oppilaita erotettiin myös luvattomasta tansseissa käynnistä. Suojeluskuntatalossa oppilaat saivat kyllä käydä, mutta tanssin alettua oli kaikkien poistuttava, viimeistään kuitenkin kello 10.00. Keskikoulun oppilaat eivät saaneet edes käydä suojeluskuntatalolla.
Rehtori Huumonen ja peräpohjalaiset kansanedustajat joutuivat kuitenkin käyttämään kaiken tarmonsa saadakseen uuden koulutalon rakentamisen haluttuun ratkaisuun. Opettajat olivat tilanneet koulun piirustukset jo 1910-luvulla, mutta koulutaloille asetetut vaatimukset olivat oleellisesti muuttuneet. Kouluhallitus otti talon rakentamisen ohjelmaansa lukuvuoden 1929–30 aikana. Tuolloin edellytettiin, että koulutaloon kuuluu mm. erikoisluokkia, ruokala, kunnollinen liikuntasali suihkuineen ja veistoluokka välineineen.
Rakennuksen suunnitteli Yleisten rakennusten ylihallituksen yliarkkitehti Hjalmar (Georg Hjalmar) Åberg (1870–1935). Piirustukset olivat valmiina jo vuonna 1927. Opettajakunta esitti piirustuksiin useita muutoksia, joita tehtiinkin, mutta toive erillisistä ruokailutiloista tytöille ja pojille jäi toteutumatta.
Oli onni, että uusi koulutalo rakennettiin vuosina 1929–30, koska 1930-luvun pula-aikana talon saaminen olisi ollut ehkä jopa mahdotonta. (Huom! Kemin kulttuurikeskus valmistui vuosikymmeniä myöhemmin vastaavanlaisissa olosuhteissa.) Uuteen taloon saatiin kokonaan uusi kalustus ja mm. hieno käsinveivattava Rex-merkkinen monistuskone, 188 täytettyä lintua, kymmenen uutta höyläpenkkiä, fysiikan kojekaappi, ompelukoneita, kangaspuut, rukki, luomapuut ja kerinpuut. Opetukselle oli luotu loistavat edellytykset.
Entinen koulutalo kunnostettiin perin pohjin alkuperäiseen tarkoitukseensa kaupungin virastotaloksi. Se paloi muuttovalmiina perustuksiaan myöten 14.2.1931.
Uuden koulun valmistuttua oli 1930-luvulla pätevien opettajien saaminen virkoihin aikaisempaa helpompaa, mutta vasta lukuvuoden 1936–37 päättyessä ensimmäisen kerran kaikkiin opettajanvirkoihin oli nimettynä vakinainen opettaja. Hyvät ulkoiset olosuhteet ja opettajien motivoituneisuus näkyivät selvästi opetustyön tehokkuudessa ja vaikuttavuudessa.
Vuonna 1931 hyväksyttiin uudet Kemin Yhteislyseon Toverikunnan Säännöt, mutta toverikunta ei saavuttanut menestystä, vaan uinahti alkuunsa, sillä oppilaiden vapaa-ajan toimintaa järjestivät lapualaiset, Sinimustat, partiolaiset, AKS:n Karjala-kerhot ja pikkulotat. Osa oppilaista teki Sinimustien valan.
Toivo Kittelän tultua rehtoriksi koulussa järjestettiin vuodesta 1935 talvisotaan asti mm. kirjallisuusjuhlia, Sibelius-tunti, raittiusviikon esitelmätilaisuuksia, viulutaiteilija Kerttu Vanteen konsertteja ja jokavuotinen Kemin Soitannollisen Seuran konsertti. Oppilaat loivat yhteyksiä myös ulkomaille. Toverikunnasta tuli yksinomaan illanviettojen järjestäjä. Muusta toiminnasta oppilaiden keskuudessa vastasivat yläluokilla Sinimustat lakkauttamiseensa saakka ja sen jälkeen suojeluskunnan poikaosastot, alimmilla luokilla partiolaiset ja pikkulotat. Toverikunnan suosio näytti kuitenkin jo kasvavan.
Oppilasmäärä laski 1930-luvun alkuvuosina vähitellen. Alhaisimmillaan se oli lukuvuonna 1932–33, jolloin oppilaita oli syyslukukauden alussa 320. Viidessä vuodessa oppilasluku oli laskenut 40:llä. Ajan parannuttua vuosikymmenen puolivälissä oppilasmäärä alkoi nopeasti kasvaa. Ensimmäiselle luokalle pyrkiviä oli vuonna 1935 ja 1936 yli 140, vuonna 1938 jo 195 ja viimeisissä ennen talvisotaa pidetyissä pääsykokeissa 215. Syyslukukauden 1934 alkaessa oppilaita oli 339, mutta viisi vuotta myöhemmin syyslukukauden alussa 1939 peräti 521. Lisäystä viidessä vuodessa oli siis yli 50 %.
Oppilasmäärien ja ensimmäiselle luokalle pyrkivien suuren joukon vuoksi vanhempainneuvosto päätti kesäkuussa 1938 esittää kouluhallitukselle, että Kemiin perustettaisiin uusi oppikoulu tai että Kemin yhteislyseo laajennettaisiin kaksoisoppikouluksi. Anomus/hakemus uudistettiin maaliskuussa 1939. Valtion vuoden 1940 tulo- ja menoarvioesitykseen otettiin määräraha toisen yhteislyseon perustamiseksi Kemiin. Määräraha kuitenkin poistettiin, ja asia näytti jäävän hoitamatta. Karjalan kannaksen linnoitustyöt aloitettiin kesäkuussa 1939 ja talvisota alkoi 30.11.1939.
Koulutyö keskeytettiin 12.10.1939. Reservin kertausharjoituksiin käsketyt koottiin koulurakennukseen. Kertausharjoitusten jälkeen koulu toimi sotajoukkojen kokoamiskeskuksena, sairaalana, joukkojen kotiuttamiskeskuksena sekä siirtoväen vastaanotto- ja majoituspaikkana. Rauha tehtiin 13.3.1940. Koulua ei kuitenkaan enää sinä keväänä aloitettu. Ylioppilaskirjoituksiakaan ei järjestetty, mutta ylioppilaslautakunta hyväksyi kaikki yhteislyseon 16 kokelasta ylioppilaiksi.
Talvisodan rintamalle joutui myös koulun oppilaita. Sodassa kaatui Leo Esko Matias Viheriälä (1919–1940). Muiden oppilaiden tavoin hänet hyväksyttiin ylioppilaaksi toukokuun lopussa. Ylioppilastodistus luovutettiin hänen omaisilleen.
Esko Viheriälän lisäksi talvisodassa kaatui 21 koulun entistä oppilasta.
Vuoden 1940 Moskovan rauhassa Neuvostoliitolle luovutetun alueen koulujen sijoittelun yhteydessä Sortavalan tyttökoulu siirrettiin 1.8.1940 Kemiin ja muutettiin 1.10.1940 Kemin tyttölyseoksi.
Kemin yhteislyseo muutettiin 26.7.1940 annetun asetuksen mukaan Kemin lyseoksi. Lukuvuodeksi 1940–1941 otettiin ensimmäiselle luokalle vain poikia, ja sen jälkeen vuosittain muutettiin luokka kerrallaan poikakoululuokaksi. Lukuvuosi 1950–51 oli ensimmäinen, jolloin lyseossa oli oppilaina ainoastaan poikia. Välitunnit olivat kyllä kuin yhteislyseon aikana, sillä Kemin tyttölyseo toimi vuoden 1952 loppuun Kemin lyseon tiloissa.
Markku Kokkola
ylioppilas vuodelta 1968
Lähteet:
- Kemin Suomalainen Yhteiskoulu, yhteislyseo ja lyseo 1897–1947. Toim. Toivo Kittelä, Vappu Hakoköngäs, Taisto Koivunen, Reino Oikelmus, Uuno Pulkkila. Lahti 1947.
- Toivo Kittelä: Kemi koulukaupunkina. Kemi eilen ja tänään. Kemi 1966.
- Kauko Kemppinen: Kemin Suomalaisesta Porvari-Yhteiskoulusta Kemin lukioksi 1897–1997. Kemin lyseon ja lukion sekä niiden edeltäjien historia ja matrikkeli 1897–1997. Kemi 1997.