Väyrynen Paavo Tuomo Antero
s.Simo 06.03.1943, k.2004. Kemin lyseon 1.lk 1954, keskikoulu 1960
Tuomo Väyrynen oli mukana Länsi-Pohjan piirin joukkueessa, joka osallistui Helsingissä 1966 pidettyihin Suomen Suurkisoihin. Pelaajat takarivissä vas Raimo Piuva, Hannu Orpana, Tuomo Väyrynen ja Veikko Kuusela. Keskellä vas. Oiva Huttula ja Veijo Salmela. Eturivissä vas. Esa Salmela, Risto Rantala ja Sauli Vilmi.
Niin kuin monen muunkin pojan, myös Tuomon ensimmäinen kosketus pesäpalloon tapahtui omalla kotipihalla, Marttilassa. Sitten pesäpallon lyönti jatkui lähes joka välitunti Simonkylän kansakoulun pihalla.
Tuomon sarjapelit Simon Kirissä alkoivat jo poikavuosina. Hänen parhaat pelivuotensa sattuivat 1960-luvulle, jolloin Tuomo oli Kirin suomensarjajoukkueen kantavia voimia.
Tuomon pesäpallouran huippuhetki osui vuoteen 1966, jolloin hänet valittiin Liitto-Lehdistö otteluun. Hän on kautta aikain ainoa Lapin läänistä miesten arvo-otteluun valittu pelaaja. Arvo-otteluiksi lasketaan Itä-Länsi- ja Liitto (PPL) – Lehdistö ottelut.
Simon Kirin lisäksi Tuomo pelasi mm. Kemin lyseon, Raahen seminaarin, Länsi-Pohjan piirin ja lopuksi Rantsilan Raikkaan joukkueessa. Peliuransa lopetettuaan hän toimi vielä useita vuosia pelituomarina. Viime vuosinaan hän oli tuttu vieras pesäpallo-otteluiden katsomoissa niin Oulussa, Sotkamossa kuin Simossakin.
Pesäpallon lisäksi Tuomo oli myös innokas yleisurheilija. Parhaiten hän menestyi pikajuoksuissa, josta hänellä on useita Länsi-Pohjan piirin mestaruuskilpailujen mitaleja sekä nuorten että aikuisten sarjoista.
Tuomo Väyrynen aloitti koko elämän kestäneen koulutiensä Simonkylän kansakoulussa. Sen jälkeen vuorossa oli Kemin lyseo, missä hän suoritti keskikoulun. Sitten opiskelu jatkui Raahen seminaarissa. Valmistuttuaan hän toimi aluksi kaksi vuotta opettajana Simon yhteiskoulussa, kunnes siirtyi syksyllä 1968 Rantsilaan, missä hän teki varsinaisen elämäntyönsä opettajana. Viimeiset vuotensa hän toimi Rantsilan kirkonkylän ala-asteen pidettynä ja arvostettuna johtajaopettajana, mistä virasta hän jäi eläkkeelle syksyllä 2003.
”Tomppa” oli persoona, joka näkyi ja kuului – missä hän liikkuikin. Hän oli iloinen ja huumorintajuinen velmu, joka sai ympärillä olevatkin hyvälle tuulelle. Työssä häntä kunnioitettiin. Häntä pidettiin niin kutsuttuna vanhan kansan opettajana. Vahvana persoonana hän osasi pistää asiat oikeaan arvojärjestykseen ja ratkaista kiperätkin kysymykset huumorilla.
Tuomon perheeseen kuuluivat puoliso Kristiina sekä lapset: Jukka, Outi ja Harri.