Lepojärvi Martti Veikko Kalevi

Koti

Synnyin kuurojen vanhempien 8 lapsesta ensimmäisenä isäni kotiseudulla Ylöjärvellä, josta perheemme muutti äitini (o.s. Laurila) kotitilalle Keminmaan Laurilaan, missä loput lapsista näkivät päivänvalon. Sisaruksista 5 ensimmäistä olivat poikia, ja kaikki he kävivät Kemin Lyseota, 4/5 ylioppilaaksi asti. Loput sisarukset (3) kirjoittivat ylioppilaaksi Keminmaan lukiosta.

Äitini isä Otto Laurila oli Pohjolan Sanomat -lehden perustajia.

Jo aivan kouluikäisestä alkaen jouduin vanhimpana lapsena toimimaan vanhempieni tulkkina, mm. viranomaisasioissa, perinnönjaossa, kaupoissa jne. Viittomakieli on äidinkieleni. Suomi ja muut kielet tuli opittua sen jälkeen.

Isäni Kalevi oli hyvin taitava puuseppä, joka sotien aikana työskenteli Tampereella autokoripuuseppänä, valmistaen mm. rintamalle meneviä ambulansseja. Kemissä hän työskenteli Pajusaaren sahalla, ja samanaikaisesti sivutoimisena pienviljelijänä. Jäätyään selkävaivojen vuoksi pois sahalta, hän siirtyi päätoimiseksi maanviljelijäksi. Äitini oli käynyt Oulun kuurojenkoulun jälkeen Pieksämäen emäntäkoulun, mikä antoi hänelle hyvät valmiudet suurperheen äidiksi ja maatalon emännäksi. Koko perheen toimeentulo saatiin omasta pellosta, metsästä ja navetasta. Maanviljely oli hevosvetoista, ja ensimmäinen traktori (FordsonDexta) hankittiin, kun sain traktoriajokortin 15-vuotiaana. Sen ikäisenä pääsin myös kesätöihin (3-vuorotyö) uittoon, jossa olin töissä kesät myöhäsyksyyn asti yo-vuonna 1967, jonka jälkeen menin suorittamaan asevelvollisuutta Kauhavalle.

Koulunkäynti

Kansakoulun 1. luokan kävin Lassilan koulussa, samoin 4. luokan. Toinen luokka pidettiin johtajaopettajapariskunta Jauholan talossa, ja kolmannen luokan kävin Hervan koulussa, joka sijaitsi Kemijoen rannalla, noin kilometri kirkolta ylävirtaan.

Kemin Lyseossa luokanvalvojinani olivat Liisa Koskela ja Arvo Slotte keskikoulussa, ja Liisa Rautila lukiossa. Legendaariset opettajat Aarne Pietiläinen ja Toivo Kittelä, monen muun hyvän opettajan ohella, antoivat lukioaikana ratkaisevat hyvät eväät myöhempään opiskeluun.

Koulunkäyntini rahoitin 15 -vuotiaasta alkaen kesätienesteilläni. Äitini toimi kassanhoitajana ja kirjanpitäjänä. Lyseossa olin vapaaoppilas, lisäksi sain säännöllisesti pientä avustusta, jonka kävin kuittaamassa rehtorin kanslian sihteeriltä Maila Kiurulta.

Ammatinvalinnanohjauksessa kävin Rovaniemellä, ja sen käsittelyn seurauksena tekniikan alalle pyrkimistä varten tilaamani pääsykoevalmennuseepokset jäivät käyttämättömiksi. Päätin pyrkiä Ouluun lääkikseen. Abiturienttikeväänä pyrin myös ilmavoimiin lentäjäkurssille. Molempien hakujen onnistumisesta kuulin samana kauniina kesäaamuna palatessani klo 6 jälkeen yövuorosta Kemijokisuun erottelutyömaalta. Naapuri oli tiedot lukenut aamun Pohjolan Sanomista.

Sotilasura

Varusmiespalvelukseni suoritin IlmavRUK39:llä 15.10.1967 – 8.9.1968. Kun minulla oli jo hankittuna opiskelupaikka yliopistosta, ja kun sotilasura ei tuntunut erityisen houkuttavalta, en jatkanutkaan kadettikouluun, jonne useimmat kurssitovereistani suuntasivat, aluksi sotilaslentäjiksi ja jatkossa liikennelentäjiksi.

Kertausharjoitukset, joissa sitten toiminkin lääkärinä, seurasivat myöhemmin toisiaan siinä tahdissa, että ehdin mm. olla kapteenin natsoissa 7 vuotta. Päätepiste sillä uralla oli saada ylennys reservissä lääkintämajuriksi.

Yliopisto

Lääketieteen opinnot alkoivat armeijan jälkeen syksyllä 1968 Oulussa. Opiskeluun kuului 1,5 vuoden jakso Turun Yliopistossa. Lääketieteen lisensiaatin (LL) paperit sain alkukesällä 1974.

Yliopisto-opinnot jatkuivat kirurgiaan erikoistumisella 1978-80, ja uudelleen 1982 – 86 erikoistumisella thorax- ja verisuonikirurgiaan. Väitöskirja kaulavaltimokirurgiasta valmistui 2/1990 (LKT), ja dosentin pätevyyden sain v. 1996. Olen saanut olla yhteistyökumppanina lukuisissa väitöskirjatutkimuksissa, useammankin väitöskirjan ohjaajana, väitöskirja-asiantuntijana kymmenkunta kertaa, ja kolmesti vastaväittäjänä, kerran ulkomailla.

Työelämä ja eteneminen virkauralla

Työskentely pienestä pitäen maatilan töissä, perunapelloilla ja kasvimaalla, uitossa ja metsätöissä, ja opiskeluaikana rakennustöissä, sairaalan laboratorionhoitajan kesäsijaisena, ja lopulta lääkärinä Kemin keskussairaalassa ja Ylitornion terveyskeskuksessa 1973 kasvattivat ahkeruuteen ja työtä pelkäämättömyyteen. Apulaislääkärinä (=erikoistuvana lääkärinä) sai leikata kylliksi, päivystämistä oli todella paljon. LL:ksi valmistuttuani toimin yhdessä vaimoni kanssa tk-lääkärinä Ylitornion terveyskeskuksessa vuodet 1975-76. Siellä suoritin muun työn ohessa erilaisia kirurgisia toimenpiteitä n 300 kpl / vuosi, hoitaen itse anestesiat (selkäpuudutukset ja nukutukset), mm. suonikohjut, vaivaisenluut, tyrät, pukamat, nielurisat, kitarisat, gynen kaavinnat jne. Työ maaseutulääkärin virassa oli mielenkiintoista ja antoisaa. Kirurgia kuitenkin veti puoleensa, ja siirryin sitä varten Kemin Keskussairaalaan (myöh. Länsi-Pohjan keskussairaala) syksyllä 1976. Erikoistuminen jatkui OYKS:ssa 1978 -80, jonka jälkeen palasin Kemiin erikoislääkäriksi. OY:n professori T. Larmi kutsui minut takaisin OYS:iin 1982, erikoistumaan thorax- ja verisuonikirurgiaan, ja sille tielle sitten maalaispoika jäi, yliopistokaupunkiin, josta olin kaikin konstein siihen asti pyrkinyt pois. Thorax- ja verisuonikirurgia eriytyi sittemmin kahtia, verisuonikirurgiaan ja toisaalta sydän- ja rintaelinkirurgiaan, jota olen päätoimisesti sitten tehnyt yhtäjaksoisesti samalla osastolla 30 vuoden ajan, eläkkeelle jäämiseeni asti v. 2012.

Erikoislääkärin virasta ylenin apulaisylilääkäriksi saatuani dosentuurin 1996, ja Pohjois-Suomen sydänkirurgiasta vastaavana osastonylilääkärinä toimin 1997, ja 2000-2012.

Ensimmäisenä suomalaisena sain eurooppalaisen FETCS-pätevyyden sydän- ja thoraxkirurgiassa.

Järjestyksessään toinen Oulun Duodecim -seuran Elias -palkinto myönnettiin minulle v. 2005. ”Palkinto myönnetään pohjoissuomalaiselle vaikuttajalääkärille, joka on merkittävällä tavalla vaikuttanut pohjoissuomalaisen lääketieteen kehitykseen tai toimintaan paikallisella tai valtakunnallisella tasolla”.

Valviran asiantuntijalääkärinä toimin yli 10 vuotta.

Yksityisvastaanottoa olen pitänyt työn ohessa vuodesta 1977, ja ilmailulääkärinä olen toiminut v:sta 1990.

Järjestötoiminta

Kotimaiset: Olen jäsenenä Suomen Kirurgiyhdistyksessä, Kardiologisessa seurassa, Thoraxkirurgiyhdistyksessa, Erikoislääkäriyhdistyksessä, Sotilaslääketieteellisessä yhdistyksessä, muutamia mainitakseni. Hallitustyöskentelyä on ollut Kirurgiyhdistyksessä, Kardiologisessa seurassa, Thoraxkirurgiyhdistyksessä (sydän- ja rintaelinkirurgia), jossa viimeksi puheenjohtajana.

Ulkomaiset: SATS, EACTS, ISCVS

Perhe

Puoliso Paula, (o.s. Mäkikallio, Karungin Kukkolankoskelta) löytyi lääkiksen kurssilta, viereisestä pulpetista. Eipä tarvinnut kaukaa hakea eikä turhaan aikaa tuhlata sen oikean etsimiseen. Lapsemme syntyivät 1974 (Hanna) ja 1977 (Samuli). Hanna ja Pasi toimivat tällä hetkellä hammaslääkäreinä Ivalossa. Samuli ja Sannamari kardiologina ja radiologina OYS:ssa. Molemmilla pariskunnilla on 2 lasta. Siis yhteensä 4 lastenlasta on siunaantunut. Etenkin nyt eläkeläisenä ollessamme he ovat meille mummille ja vaarille hyvin tärkeitä.

Harrastukset

Heti ensimmäisenä uittokesänä v. 1963 ostin haulikon, ja siitä elinikäinen metsästysharrastus pääsi vauhtiin. Aluksi jäniksen ja linnunjahtina, ja v. 1975 Ylitornion vuosista alkaen hirvijahtina. Myös kettuja ja näätiä on tullut pyydystettyä. Ja silloin kun ei metsästellä, kalastellaan.

Kun lupaavasti alkanut ilmailijan ura oli katkennut v. 1968 Kauhavalla, sain v. 1990 palkita itseni 8 vuotta kestäneestä väitöskirjaprojektista menemällä purjelentokurssille. Tässäkin harrastuksessa ura on ollut nousujohteinen. 1996 suoritin lennonopettajan koulutuksen, ja purjelennon tarkastuslentäjänäkin toimin toistakymmentä vuotta, 2015 asti. Lentotunteja purjekoneilla ja moottoripurtsikoilla on kertynyt yli 1700 h. Kulta-C kolmella timantilla suoritusansioina. Lupakirja ja ”medikaali” ovat edelleen voimassa.

Meri-Oulun Rotaryklubiin liityin v. 1995. Klubin presidenttinä toimin Rotaryn täyttäessä 100 vuotta vv. 2004-05. Pohjoisen D1400 Rotarypiirin piirikuvernöörinä (DG) toimin vv. 2013-14, ja sitä ennen pari vuotta apulaiskuvernöörinä (AG).