Haapala Paavo

Ylioppilaaksi päästyään Paavo Haapala lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon, missä hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1932, lisensiaatiksi 1937 ja tohtoriksi 1962. Väitöskirjan otsikkona oli On Serpentine Rocks in Northern Karelia. Elämäntyönsä Haapala teki vaikuttavana ja aikaansaapana geologina.

Valmistuttuaan geologiksi Haapala lähti talveksi 1937 Kanadaan International Nickel Company of Canadan (Inco) kaivoksille Sudburyyn opiskelemaan kaivostekniikkaa ja tutustumaan geologien työhön. Näitä avuja hän tarvitsi vv. 1937-44, jolloin hän toimi Petsamon Nikkeli Oy:n geologisen osaston johtajana. Petsamon nikkelin (Kolosjoen malmion) kaivosoikeudethan olivat siirtyneet Inco-konsernille sen ja Suomen valtion välisellä sopimuksella 1934.

Haapala toimi myös Suomen Malmi Oy:n toimitusjohtajana. Yhtiö oli Suomen valtion 1935 perustama. Sen tarkoituksena oli etsiä malmeja ja käynnistää kaivoksia.

Kun Petsamo menetettiin Neuvostoliitolle, siirtyi Haapala Geologisen Tutkimuskeskuksen osastonjohtajaksi 1945-46, mistä tehtävästä hän siirtyi Peruun kaivosyhtiö Cerro de Pasco Corporation geologiksi 1946-53. Perusta Haapala kutsuttiin Outokumpu Oy:n päägeologiksi. Sittemmin hän toimi myös yhtiön johtokunnan jäsenenä ja varatoimitusjohtajana.

Aikalaisten kertoman mukaan Haapala ajoi geologien asiaa ja korosti aina geologian merkitystä kaivostekniikassa ja malmin talteenotossa. Haapala oli aikanaan alan auktoriteetteja Suomessa. Joistakin hänen haastatteluistaan saa hyvän kuvan siitä, millaista kaivostoiminnan aloittaminen Suomessa 1930-luvulla oli. Ansioistaan geologina ja kaivostoiminnan kehittäjänä Haapalalle myönnettiin professorin arvo 1960.

Jäsenyydet: Teknillisten tieteiden akatemia, GS.

Haapala osallistui sekä Talvi- että Jatkosotaan.

Kunniamerkit: SL K, SVR R I, Vm.2