Arponen-Esteves Päivi Maarit

s. 28.03.1956 Kotka. Kemin lukion 1.lk 1973, yo 1976.

Päivi syntyi esikoisena perheeseen, jossa isä-Kalevi oli mittariteknikko ja äiti-Raili pankkivirkailija. Päivi kävi Rytikarin kansakoulun. Hän oli ujo ja opettajat valittivat, että Päivi ei viittaa, vaikka tietää asiat. Hän piti erityisesti matematiikasta ja kilpaili erään pojan kanssa siitä kumpi saisi paremman numeron kokeesta. Ujoudestaan huolimatta Päivi osallistui koulussa opettajan järjestämiin näytelmäkilpailuihin ja esitti ystävänsä kanssa itse keksimiään näytelmiä. Voittajan palkintona oli lakupötkyjä, mikä oli Päiville riittävä kimmoke. Voitto korjattiin kotiin usein. Tavattoman ylpeä Päivi oli saadessaan Jari-pikkuveljen vuonna 1966.

Luokkansa parhaana Päivi pääsi 1968 Kemin tyttölyseoon. Häntä kiinnostivat erityisesti biologia ja fysiikka. Genetiikka kuulosti houkuttelevalta. Sähköoppi avasi ikkunan uuteen maailmaan. Koulu sujui vaivatta. Vain käsitöiden kanssa oli ongelmia, kun villasukan teko kesti lähes vuoden. Onneksi äiti hieman auttoi.

Päivin mennessä lukioon tyttö- ja poikalyseot yhdistyivät Kemin lukioksi. Hän muistaa sen tuoksun, joka tuli vastaan poikalyseon jumppasaleista kun tytöt muuttivat ”lyseoon”. Lukiossa samat aineet kiinnostivat yhä ja koulu sujui hyvin, ilman suurempia ponnistuksia. Päivin mottona oli, että ”aina piti jättää kirimisen varaa”. Ylioppilaskevät 1976 toi Päiville laudaturin paperit.

Lukion jälkeinen jatko oli ollut Päiville epäselvää. Hän ei tiennyt mitä halusi. Ratkaisu tuli yllättäen. Ylioppilaskirjoituskeväänä Päivi luki mummonsa luona artikkelin sairaalafyysikon ammatista. Siinä oli se mitä hän halusi: tutkimusta, fysiikkaa, biologiaa ja osittain ihmisten kanssa työskentelyä. Hän otti selvää miten moiseen ammattiin valmistuu: Kuopion yliopistossa oli lääketieteellisen fysiikan linja. Päivi pääsi sinne - ja sai mitä toivoi. Valmistuttuaan fysiikan maisteriksi vuonna 1982 Kuopion yliopistosta hän pääsi ensin yliopiston tutkimusprojektiin ja sen jälkeen apulaisfyysikon virkaan Kuopion yliopistolliseen sairaalaan isotooppi- ja kliinisen fysiologian osastolle, ja sitten sädehoito-osastolle. Sieltä hän sai vakituisen viran suoritettuaan sairaalafyysikkotutkinnon.

Päivi jatkoi tutkimustyötään laser Doppler virtausmittausten parissa ja sovelsi menetelmää sekä itse kehittämäänsä algoritmia sädehoitopotilaiden tutkimiseen. Nämä veivät hänet myös maailmalle ja yhteistyöhön kuuluisten tutkijoiden kanssa: Göteborgiin, Oxfordiin ja Australian New Castleen. Työt poikivat lisenssiaattityön 1989 ja väitöskirjan 1997 (Päivi Simonen: Evaluation of acute radiation-induced vascular reactions of skin by the laser Doppler method). Päivi sai Kalle Simosen kanssa kolme lasta: Sampsan 1984, Saaran 1988 ja Lauran 1991. Perhe kulki mukana maailmalla. Päivi on aina pitänyt matkustamisesta ja työ on suonut siihen paljon mahdollisuuksia. Hän on pitänyt lukuisia esitelmiä kansainvälisissä kongresseissa.

Kuopiosta Päivi muutti Helsinkiin 1999 ja on siitä lähtien työskennellyt Helsingin yliopistollisessa sairaalassa Syöpätautien klinikalla. Hän on edelleen sitä mieltä, että sairaalafyysikon ammatti on hänelle se ainoa oikea. Tärkeänä hän pitää sitä, että vanhemmat ovat aina kannustaneet häntä.