Aho Heikki

Kotiuduin Kemiin ja Lyseoon nopeasti varsinkin, kun sain Aarne Pietiläisen matematiikkaan mukaan pääsyyn hyvää apua luokkatovereilta, erityisesti jo edesmenneiltä Heikki Silvekoskelta ja Tapani Fräkiltä. Vielä ylioppilaskeväänä arvoin tulevaisuuttani lääketieteen ja metallurgian välillä. Ylioppilaskirjoituksissa luokaltamme kukaan ei reputtanut, mutta erityisen hyviä suorituksiakaan ei ollut. Itse sain niukan l:n. Päädyin lääketieteeseen ja vasta alkaneen Oulun tiedekunnan sijaan menin Tapani Fräkin kanssa pyrkimään Helsinkiin, jossa Tapanin veli Olavi oli aloittanut kolme vuotta aiemmin. Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen en ole opiskellut niin intensiivisesti kuin silloin kuuden viikon karsintakurssilla Tapanin kanssa. Tapani pääsi ensimmäiseen ja minä toiseen sisäänottoerään.

Valmistuin lääkäriksi keväällä 1969 ja olin pari vuotta kunnanlääkärinä Kurussa. Kirurgia kiinnosti ja minut värvättiin Tampereen keskussairaalaan erikoistumaan. 1971 lähtien olen asunut Tampereella. 1975 minusta tuli kirurgian ja 1978 ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri. Vuoteen 1985 olin Tampereen Yliopiston apulaisopettajana. Sinä aikana toin nivelten tähystyksen (artroskopian) Tampereelle ensimmäisten joukossa Suomessa. Sen jälkeen olen rakentanut Tampereen kaupungin Hatanpään sairaalan ortopedian kahden erikoislääkärin alusta noin kymmenen osaajan yksiköksi. Jäin Hatanpäältä eläkkeelle vuoden 2007 alusta.

Jo erikoistumisaikana kiinnostuin urheilulääketieteestä. Olen aloittanut urheilulääkäriasematoiminnan Tampereella 1972. Työn ohella tieteellistä toimintaa on ollut melko hiljaista tahtia. Pisin tutkimusvapaani on ollut pari viikkoa. Vihdoin 1991 valmistui toistakymmentä vuotta työn alla ollut väitöskirja kyynärseudun murtumista. 35 vuoden aikana on sen lisäksi tullut 20-30 tieteellistä julkaisua ja vieläkin olen mukana ryhmässä, joka juuri on lähettämässä amerikkalaiseen alan lehteen tärkeän työn polven kierukka-asioista.

Liikunta on aina ollut harrastukseni, erityisesti suksilla ja pallon kanssa. Kemin NMKY:n legendaarinen koripallovalmentaja, opettaja Esa Heikkilä, antoi siihen lajiin niin hyvän pohjan, että 55-vuotiaana tuli jo SM-pronssia. Tenniksessä on myös kaiken värisiä seniori-ikäluokkien SM-mitaleita. Palloilut ja hiihto jatkuvat nivelten kunnon sallimissa rajoissa.

Lääkäri- ja kurssitoverivaimoni Anjan kanssa kultahääpäivä lähestyy. Meillä on kolme poikaa ja kahdeksan lastenlasta.