Lehtosaarni

Lehtosaarni eli saarni (Fraxinus excelsior) jota kutsuttu myös metsäsaarneksi, esiintyy luontaisena Pyreneiltä Kaukasiaan ulottuvalla alueella, kattaen suurimman osan Eurooppaa. Suomessa saarni kasvaa harvinaisena lähinnä Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä, ja yleinen se on ainoastaan Ahvenanmaalla sekä Turunmaan saaristossa. Saarni on kalkinsuosija ja vaateliain luontaisena Suomessa esiintyvä jalo lehtipuu. Saarni voi kasvaa Suomessakin yli 20 metriä korkeaksi järeäksi puuksi, mutta etelämpänä Euroopassa saarni voi tulla yli 30 metriä korkeaksikin. Lehtosaarni saavuttaa täyden pituutensa noin sadan vuoden ikäisenä, mutta paksuuskasvu jatkuu kuitenkin läpi koko elämän. Saarni saattaa elää Suomessa 200-300 vuotiaaksi. Vanhimmat Ruotsissa tutkitut yksilöt ovat olleet yli 600 vuotiaita ja Suomen vanhin lienee ollut Korppoossa vuonna 1952 mitattu noin 325-vuotias puu.

Lehtosaarnen kuori on noin 50 vuoden ikään saakka sileä ja vihertävänharmaa, myöhemmin kaarna on ruskeaa tai melkein mustaa, ja siihen syntyy leveitä pitkittäis- ja poikittaishalkeamia. Oksat ovat jäykkiä ja sojottavat usein viistosti ylöspäin. Silmut ovat suuria ja mustia, mistä lajin helposti tunnistaa lehdettömänäkin. Lehdet ovat suuret parilehdykkäiset. Tertuissa olevat kukat puhkeavat ennen lehtien ilmestymistä. Saarni on erittäin runsaskukkainen. Hedelmät ovat siivellisiä ja ne kasvavat terttuina tai kimppuina. Saarni pudottaa lehtensä vihreinä, aikaisin syksyllä heti ensimmäisten pakkasöiden jälkeen.

Saarnen puuaines erittäin lujaa ja sitkeää, ja puuaineen sitkeys, lujuus ja joustavuus perustuvat olennaisesti vuosilustojen paksuuteen, jolloin ennen kaikkea nuoremmilla, noin 70-vuotiailla, järeillä ja paksulustoisilla puilla on suurin joustavuus. Jos saarnea käytetään suurta lujuutta vaativissa kohteissa, niin tumma sydänpuu on silloin laatuvika, koska puuaines ei silloin ole niin sitkeää kuin vaaleasydänpuinen. Iän myötä saarnelle syntyy siis selvä sydänpuumuodostuma, joka erottuu harmaana, ruskehtavana tai oliivinvärisenä. Vanhan rungon puuaines on erilaisten värisävyjen epätasaisesti kuvioittamaa sekä koristeellista, ja laineellinen tai visainen saarniviilu on erittäin kaunista. Saarni ei ole säänkestävää, joten sen ulkokäyttö ei ole suositeltavaa. Tuoreen pyöreän puutavaran paino on keskimäärin 800 kg/m3 ja ilmakuivan sahatavaran 690 kg/m3.

Saarnea käytetään huonekaluissa, kalusteissa ja sisustustuotteissa (katto-ja seinäpaleelit ja parketit). Saarnea käytetään laajalti myös mm urheiluvälineissä ja aseissa. Koristepuuna käytetään kaunista, puukuvioltaan visaista tai laineellista saarnea.

Saarnea on perinteisesti käytetty muun muassa keihäänvarsiin ja jousiin sekä parketteihin. Hevosten luokkivaljaat sekä rekien ja vaunujen aisat on perinteisesti tehty saarnipuusta, sillä saarni kestää taivutusrasitusta murtumatta. Se on ollut myös muinoin Lounais-Suomessa tärkeä lehdespuu, jota latvottiin kotieläinten talvirehuksi. Vanhan kansan keskuudessa saarni oli tunnettu rohdospuu, jonka Elias Lönnrotkin mainitsi Suomen kasvistossaan. Saarnen lastuista ja oksista keitettiin ja tislattiin tervaa, jota käytettiin yleislääkkeenä niin ihmisille kuin eläimillekin. Saarni on perinteisesti ollut myös vauraiden talojen ja julkisten rakennusten pihapuu. Moniin muihin lehtipuihin nähden saarni poikkeaa siinä, että se ei yleensä kelpaa ravinnoksi myyrille ja jäniksille, joten se saa kasvaa rauhassa tuhoeläimiltä.

Saarnella on erityinen rooli skandinaavisessa mytologiassa. Saarni oli Maailmanpuu, Yggdrasill, sen oksat levittäytyvät koko maailmaan ja kohosivat taivaan yli. Mytologian mukaan Odin loi saarnesta ensimmäisen miehen, hänen nimensä oli Askr (saarni).

Puu on kuvattu kesäkuussa 2012.