Saksanpihta

Saksanpihta (Abies alba) on alunperin kotoisin Etelä- ja Keski-Euroopan ylänkö- ja vuoristoalueilta. Lajista on käytetty myös nimityksiä saksanjalokuusi ja saksankuusi.

Saksanpihta kasvaa alkuperäisellä levinneisyysalueellaan yleensä 30–50 metriä korkeaksi. Suurin Saksassa mitattu puu on ollut 68 metriä korkea, ja halkaisijaltaan 3,8 metriä.

Suomessa laji jää yleensä 10–15 metrin korkuiseksi, mutta Etelä-Suomessa on mitattu 23 metriäkin korkeita puuyksilöitä.

Runko on väriltään harmaa ja sen kuoressa on pihkarakkuloita. Nuorena rungon kuori on sileä, mutta vanhana matalan pitkittäisuurteinen. Kävyt ovat kookkaita, 9-17 cm pitkiä ja 2-4 cm leveitä.

Saksanpihdan puuaines on pehmeää ja vaaleaa. Sitä käytetään jonkin verran sellaisissa puurakenteissa joissa puun taivutuslujuudella ja taipumalla ei ole erityisvaatimuksia, sekä myös paperin raaka-aineena. Puuaines soveltuu lahonkestävyytensä ansiosta myös vesirakentamiseen ja kattopäreisiin. Aikaisemmin saksanpihtaa käytettiin erityisesti kaivoskäytävien tukemiseen. Tämä johtui siitä, että saksanpihdan puuaines natisi kovaäänisesti joutuessaan liiallisen paineen alle ja varoitti näin kaivostunnelien romahtamisvaarasta.

Saksassa puuta käytettiin muinoin joulukuusena, mutta nykyisin muut puulajit ovat syrjäyttäneet sen joulupuuna. Suomessa saksanpihtaa on viljelty aiemmin koristepuuna, ja sitä esiintyykin harvinaisena viljelykarkulaisena Etelä-Suomen metsissä.