Sokerivaahtera

Sokerivaahtera (Acer saccharum) on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista, ja sitä esiintyy laajalla alueella Newfoundlandista aina Meksikonlahdelle saakka. Parhaiten se menestyy Suurten järvien tienoilla. Sokerivaahtera voi kasvaa kotiseudullaan 35 m:n korkeaksi järeäksi puuksi. Suomessa sen korkeus jää yleensä 8- 16 metriin. Metsässä kasvaessaan puun rungosta tulee useimmiten suora ja latvukseen saakka oksaton.

Sokerivaahteran pintapuu on vaaleaa, melkein valkoista, sydänpuun väri vaihtelee vaaleanpunertavasta punertavanruskeaan. Puuaines on kovaa, lujaa, tasa-aineista sekä kauniskiiltoista, ja sillä on toisinaan koristeellinen visakuvioitus. Tästä ns. ”linnunsilmävisasta” valmistetaan korkealuokkaista ja arvokasta viilua. Teknisiltä ominaisuuksiltaan sokerivaahtera vastaa vähintään eurooppalaista vuorivaahteraa ja on kaikkia muita vaahteralajeja parempaa. Ilmakuivan sahatavaran paino on 705 kg/m³.

Sokerivaahtera on Pohjois-Amerikan metsätaloudellisesti tärkein vaahteralaji. Sitä käytetään puusepänteollisuudessa erittäin monipuolisesti ja erityisesti sisustamiseen: paneeleihin, huonekaluihin ja intarsiatöihin. Perinteisesti sitä on käytetty myös esim. työkalujen varsina ja kädensijoina. Muita yleisiä käyttökohteita ovat urheiluhallien parketit, Baseball-mailat, soittimet ja skeittilaudat.

Sokerivaahtera on saanut nimensä hyvin sokeripitoisesta mahlastaan, jota on perinteisesti käytetty vaahterasiirapin valmistukseen. Se on myös Kanadan tunnuspuu ja Kanadan lippua koristaa sokerivaahteran lehti.

Sokerivaahtera on suosittu puisto- ja kadunvarsipuu Pohjois-Amerikassa erittäin kauniin ruskavärityksensä vuoksi. Suomessa sokerivaahteraa on viljelty lähinnä vain yksittäisinä kappaleina kasvitieteellisissä kokoelmissa.

Kuvattu Meilahden puistoarboretumissa kesällä 2012.