Euroopanpähkinäpensas

Euroopanpähkinäpensaan (Corylus avellana) levinneisyysalue rajoittuu Eurooppaan ja Luoteis-Aasiaan. Suomessa euroopanpähkinäpensas kasvaa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Sitä kasvaa runsaimmin kapealla kaistaleella etelä- ja lounaisrannikolla. Euroopanpähkinäpensas kasvaa Suomessa yleensä 2–7 metriä korkeaksi ja varsin tukevarunkoiseksi, pystyksi pensaaksi, ja joskus se saattaa esiintyä myös yksirunkoisena puuna. Euroopanpähkinäpensaan juurakko on hyvin pitkäikäinen ja saattaa elää jopa yli 1000 vuotta. Maanpäälliset runkohaarat ovat kuitenkin lyhytikäisiä ja elävät harvoin yli 50-vuotiaiksi.

Euroopanpähkinäpensaan pähkinä, "hasselpähkinä", on erittäin ravintorikas, sillä se sisältää noin 60 % rasvaa sekä valkuaisaineita, mineraaleja ja C-vitamiinia. Pähkinäpensaiden pähkinöitä on käytetty ihmisravinnoksi hyvin kauan, jo varhaisella kivikaudella. Esimerkiksi Tanskassa se on kuulunut noin 8500 vuotta sitten eläneen kivikautisen väestön tärkeimpiin ravinnonlähteisiin. Viljelyn alkuvaiheista on vähän tietoa, mutta tiettävästi ainakin roomalaiset ovat jo viljelleet pähkinäpensasta. Pähkinäpensasta on arvostettu myös Pohjois-Euroopassa. Kasvin arvostuksesta ravintona kertoo hyvin se, että ahvenanmaalaiset toimittivat pähkinöitä muun muassa Ruotsin hovin tarpeisiin.

Paitsi ravinnoksi, euroopanpähkinäpensaan pähkinöitä on nautittu myös rohtona. Aikoinaan niillä hoidettiin muun muassa impotenssia ja karhunrasvasta ja murskatuista pähkinöistä valmistetun hiusöljyn uskottiin ehkäisevän kaljuuntumista. Nykyään pähkinäpensaan lehtiä ja kuoria käytetään rohtona muun muassa kuumelääkkeenä.

Euroopanpähkinäpensaan nuoria haaroja on käytetty Ahvenanmaalla silakkatynnyreiden vanteisiin. Sitä on myös käytetty polttopuuna, sillä sen lämpöarvo on hyvä. Euroopanpähkinäpensas on myös koristekasvi, jota kasvatetaan pihoilla, puistoissa ja puistometsissä. Siitä on jalostettu useita kaupallisia viljelylajikkeita.

Kuvattu Vantaalla toukokuussa 2012.