Kynäkataja

Kynäkatajaa (Juniperus virginiana) esiintyy luontaisena laajalla alueella itäisessä ja keskisessä Pohjois-Amerikassa, Kanadan eteläosista Yhdysvaltain Teksasiin ja Floridaan asti. Kynäkataja on hidaskasvuinen ja kasvaa tavallisesti 5-18 metriä korkeaksi, kasvupaikasta riippuen.

Kynäkatajalla on usein vain yksi haarautumaton runko. Latvus on muodoltaan nuorena yleensä kapean kartiomainen, leventyen ja pyöristyen vanhemmiten. Puu voi elää satoja vuosia vanhaksi, vanhimman tunnetun yksilön on määritetty olevan noin 940 vuotta vanha.

Kynäkatajan kaarna on ruskeaa ja hilseilee kapeina kaistaleina. Oksankärjet ovat yleensä ylöspäin kääntyneet. Sen lehdet ovat nuorilla puilla neulasmaisia ja vanhoilla puilla ne muuttuvat suomumaisiksi. Samalla yksilöllä saattaa esiintyä kumpaakin lehtityyppiä. Lehdet muuttuvat joskus punaruskeiksi talvella, mutta terveellä puulla vihertyvät uudelleen keväällä. Käpy pehmenee kehittyessään marjamaiseksi, kuten muillakin katajilla. Pyöreä marjamainen käpy on kypsänä 3–6 mm halkaisijaltaan, ja sen väritys vaihtelee mustasta haalean ruskeansiniseen.

Kynäkatajan aromaattinen sydänpuu on punertavaa hienosyistä ja pehmeää, sekä erittäin lahonkestävää. Sen tuoksu karkottaa koiperhoset ja sitä on käytetty mm. arkkujen ja muiden vaatesäilytykseen tarkoitettujen kalusteiden valmistusmateriaalina. Lahonkestonsa vuoksi se on hyvin käyttökelpoista maakosketuksessa oleviin rakenteisiin. Kynäkatajaa käytettiin muinoin myös jousiaseiden materiaalina. 1900-luvun alkupuolella kynäkatajasta tehtiin nimensä mukaisesti lyijykyniä, mutta kannan pienentyessä 1940-luvulle mentäessä puun hinta nousi niin kovaksi, että sen tilalla alettiin käyttää muita korvaavia puulajeja.

Kynäkataja on hyvin yleinen koristekasvi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, ja siitä tunnetaan lukemattomia koristelajikkeita. Suomessa se menestyy ainakin maan eteläosassa.

Kuvauspaikkana Överby, Espoo 2012